Feb
Rv 35+0
Enää viisi viikkoa! :)
Olo on ehkäpä alkanut muuttua vähän väsyneemmäksi. Virtaa kyllä riittää paikoitellen vaikka kuinka, mutta voisin myös oikein mielelläni nukkua sohvalla päiväunet jos toiset päivän/illan aikana. Ja viikonloppuna alkoi mielenkiintoinen pakarasärky, jota ilmenee iltaisin. Pehvan alaosasta särkee. Johan on vaiva. :) Muuten olo on pysynyt hyvänä. Tai tämän päiväinen autoilu (vietiin Hra L:n auto huoltoon Raisioon eli matkaa suuntaansa vähän yli tunti) sai kyllä aikaan pientä alaselkäkipua. En oo aikoihin edes ajanut kuin korkeintaan kauppaan, niin noin pitkä matka kivassa liukkaudessa ja loskassa ja lumisateessa sai mut varmaan jännittämään ruhoani sen verran, että sain selkäni kipeeksi. Hartioista sen heti huomaskin että olin niitä jännittänyt, mutta se meni ohi kyllä kun sinne Raisioon päästiin ja sain hypätä autossani pelkääjän paikalle.
Mahaotus potkiskelee ihanan aktiivisesti, mutta hellämielisesti. Vasenta kylkeä lähinnä rummutetaan, muttei mitenkään epämiellyttävästi. Meillä taitaa olla kiltti vauva. :) Peppu (?!) myös muljahtelee tuossa navan korkeudella aika paljon, liikkuvainen otus.
Eilen illalla taistelin kihla+vihkisormukset pois sormestani. Vihkisormus lähti vielä aika tuskattomasti (kunhan uitin sormeani ensin jääkylmässä vedessä ja liukastin sen Fairylla), mutta kihlasormuksen kanssa sai taistella enempi. Lopulta sormi alkoi olla jo turta kylmästä vedestä ja sormus juuttuneena nivelen kohdalle… auts! Pyysin Villeä apuun kun itellä ei enää ollut rohkeutta sormusta kiskoa pois, kun en kuitenkaan halunnut sormea irrottaa. ;) Onneksi miehen kosketuksessa oli taikaa ja sormus irtosi. :) Taidan ripustaa ne kaulaani roikkumaan siksi aikaa kunnes vaavi on putkautettu maailmaan.
Tapettisetä tulee muuten huomenna aamulla ja saadaan Zetan huone oranssiksi! En osaa vielä edes kuvitella miltä se huone näyttää tapetoituna, mutta sen näemme huomenna. :) Huomenna Zeta pääsee myös kokemaan jääkiekko-ottelun hurmaa, kun luvassa on Lukko-Jokerit, johon ostin liput jo jonkun aikaa sitten.
Hyvin siis pyyhkii raskausrintamalla! Olo on melkein kuin normaali, mitä nyt pallomaha hiukan kömpelöittää. Tosin toi mun mahakin on jotenkin ihmeen mallinen, ei semmonen pönäkkä niin kuin näkyy jossain raskausblogeissa, vaan semmonen möllykkä. :D Voisi jotain kuvaakin taas laittaa näkyviin, kunhan saisi semmosen otettua.
Huomenna sitten kuvia oranssista Zetan huoneesta! :)
Tags: raskaus
Feb
Hoitotätinä
Sain tänään testata hoitotätinä oloa, kun kummityttö-Nea tarvitsi vähäksi aikaa hoitajaa. Käytiin vaunulenkillä (enpä ole tainnut ennen vaunujen kanssa olla yksin kävelemässä) ja eka vartti ehkä meni enemmän tai vähemmän huutaen, mutta nukahtihan se pikkuinen sitten. :) Ja miten kaunis voikaan nukkuva pieni ihminen olla…
Suvin ja Mikon palattua kotiin mun piti siellä ihan vaan hetki istuskella ja sitten lähteä kotiin ja kaupassa käymään, mutta eipä sieltä koskaan pääse hetkessä pois lähtemään. :) Olipa kiva välillä jutella päiväaikaan muillekin kuin koirille :D Nyt kun ei töissä toistaiseksi käy, niin näkee vähemmän kodin ulkopuolisia ihmisiä. Iltaisin sentään on seurana tuo oma ukkeli, mutta muuten seuraelämä on melko hiljaista. En silti valita, en mä osaisi semmosta elämää elääkään että koko ajan pitäisi olla jonnekin menossa jonkun kanssa. Nyt varsinkin koti tuntuu ihan parhaalta paikalta ja nautiskelen ajasta kun vielä saan keskittyä omiin harrastuksiin ja puuhasteluihin. Pian se oma aika on kortilla, mutta se elämänmuutos on kuitenkin varsin tervetullut! :)
Tänään on myös siitä harvinainen päivä, että mulla on vapaapäivä! Ja päätin nauttia tästä ihan hyvällä omalla tunnolla! Alunperin tarkoitus oli kyllä tehdä töitä tuon hoitotäteilyn jälkeen, mutta eipä siinä sitten aikaa oikein jäänytkään. Maanantaina alkaa myös äitiysloma, joten vaikka sen kunniaksi vapaapäivä. :) Kaupan kanssa puuhastelu kuitenkin jatkuu varmaan siihen asti kun pitää sairaalaan lähteä, jos olo vain pysyy yhtä hyvänä kuin tähän asti. Ja sen jälkeen sitten sellaista tahtia kuin ehtii ja jaksaa. Tykkään kuitenkin kaupantädin hommasta niin paljon, että sitä en missään tapauksessa jätä! :)
Tags: kummityttö
Feb
Neuvolassa (rv 34+3)
Neuvolassa taas vierailtu. Oli aamulla hiukka epätoivoinen olo, kun kotona vaaka näytti semmosta 700 gramman viikkonousua painoon, mutta onneksi neuvolan vaaka oli suopea ja neuvolakorttiin merkattiin se aika ihanne +450g/vko. :) Olin aika riemuissani! Nyt on kokonaisnousua tasan 7 kiloa.
Verenpaine oli ok ja hemoglobiini enemmän kuin ok - 135 joka on enemmän kuin edes ekalla neuvolakerralla (silloin se oli 132)! Eli nyt ei tartte enää rautaa nautiskella, jee! Riittää kun vitamiinin muistaa kurkusta alas laittaa päivittäin.
Sydänäänet oli ihan semmoset kuin kuuluukin. Kaverin päästä neuvolantäti ei tosin saanut mitään otetta, tyyppi oli päänsä piilottanut jonnekin ovelasti. Ja koko ajan meni karkuun tädin käsiä, kun se koitti paikallistaa sitä asentoa. Nyt kaveri tuntuu olevan oikealla puolella ja potkuja onkin enempi tuntunut vasemmalla. Tilaa on kohdussa vielä hyvin, siksi tyyppi onkin mellastanut oikeen isosti tälläkin viikolla. Kohdunpohjan korkeudeksi ei saatu nyt kuin se sama lukema kuin viimeksi (29cm), mutta nyt oli kyllä mittausvaikeuksiakin kun ei tahtonut löytyä sitä luutakaan mistä se alaosa mitataan. Lääkärineuvolassa parin viikon päästä sitten on kaksi mittaajaa, niin jospa jompi kumpi saisi vähän kasvaneen mittaustuloksen aikaiseksi.
Kaikki jatkuu siis hyvin tämän projektin kera. :) Vielä kun saisi sen tapettisedän tapetoimaan tuon yhden huoneen, niin saisi koota sen hoitopöydän ja muuta… Oikeesti pian etin jostain lehden “työsuorituksia tarjotaan” -palstalta jonkun tapetoijan jollei muuten ala tapahtua! Niin Hra L, että jos luet tämän niin koita saada se setä tulemaan tänne tai vaimo hankkii vieraan miehen sen tekemään! :)
Feb
Sairaalaan tutustumassa
Tänään oli se päivä, kun päästiin Poriin sairaalaan tutustumaan siihen paikkaa, jossa me sitten tuo pieni mahamönkijämme maailmaan saatetaan. Oli kyllä tosi hyvä juttu sinne mennä katsomaan paikkoja etukäteen, häipyipä turhat harhaluulot mielestä pois! :)
Ekana meille viidelle isomahaparille kerrottiin yleisesti siitä milloin kuuluu sairaalaan lähteä ja miten kuuluu toimia. En ollut edes varma ennen pitääkö sinne sairaalaan soittaa etukäteen ja ilmoitella että nyt alkoi tapahtua - ei tarvitse mitään soittaa. Ja millään kauhealla paniikilla sinne ei kuulemma tarvitse mennä, jollei mitään epäilyttävää vuotoa tms ole, niin kotosalla voi olla niin kauan kuin itestä hyvältä tuntuu.
Tarinoinnin jälkeen meille näytettiin yksi synnytyssali ja muita tilojakin vähän. Tuo synnytysSALI kuulostaa joltain isolta salilta jossa monta emoa samaan aikaan pakertaa lasta maailmaan (ja mä siis kuvittelinkin että samassa isossa tilassa olisi useampi ihminen, mutta harhaluulo sekin!), mutta ne salit on sellasia huoneita joissa saa ihan rauhassa olla ja keskittyä vain siihen omaan touhuunsa. Ja niissä huoneissa on jopa telkkarit, se oli ihan ihme juttu mun mielestäni! :)
Kun se synnytyspuoli oli esitelty, päästiin katsomaan osastolle. Siellä toinen kätilö kertoi sen puolen asioita. Ettei pidä huolestua jos vauva aluksi tarvitsee vähän hapetusapua tai muuta. Perhehuoneita siellä on ne kolme, joihin voi päästä tai sitten ei. Ja kolme vuorokautta siellä kuulemma yleensä ollaan ennen kotiutusta, jos kaikki vain menee normaalisti. Kerrottiin myös vaihtoehdosta (en nyt muista mikä se oli nimeltään) jossa voisi jo kuuden tunnin päästä synnytyksestä päästä kotiin jos täyttää tarkat vaatimuksen - melko hurjaa! Ehkä kuitenkin hiukka liian aikaista tollanen, vaikkakin puhelimitse seurataan tilannetta ja käydään kotona kattomassa vauvaa ja vauvan kanssa vielä sairaalassa lopuksi. Sopisi varmaan paremmin ei ensisynnyttäjille. ;)
Se oli myös positiivinen juttu, kun kerrottiin että vauva saa olla periaatteessa koko ajan sitten osastolla siinä vierellä, ettei niitä pidetä jossain omassa pikkuihmisten huoneessa niin kuin jossain jenkkileffoissa. En mä tiiä mitä olin kuvitellut tosta, mutta en uskonut että se pieni siinä vierellä koko ajan olisi (jos kaikki on tietty ok pienellä).
Mitäs vielä… Eipä tuo visiitti ainakaan mitään pelkoja saanut aikaan, rauhallisin ja avoimin mielin siis jatketaan mahtaa kohti h-hetkeä. :)
Ennen kotiin lähtöä mentiin vielä Citymarketin kautta ja eksyin jostain kumman syystä kattelemaan niitä pieniä vaatteita. Jotain tarttui mukaankin. Harvinaista ostaa käyttämätön vaate! :)
Eihän tämmöstä voinut vastustaa, kun kaupassa silmiin osui. Mahdollisesti pienen kotiutusvaate. :)
Feb
Ystävämme kettu
Riistakameraan on taas tarttunut ketun kuvia. Jokohan tuota pian voisi sanoa pihaketuksi? :) Usein tuntuu vierailevan pihallamme ainakin. Tässä taas parit kuvat.
Jos nyt kerran poseeraisi oikein kameralle.
Naminami, täällä on jotain syötävää…
Tästä näkee hyvin millainen häntä tällä pienellä on, kapi iskenyt ja häntä on kuin rotalla. :( Mutta jospa se tuosta vielä tulisi kuntoon ja häntään kasvaisi komea karvakerros!
Tags: kettu