Elämää postintyöntekijänä

Posted on

Laitoin Postille kaksi työhakemusta tammikuussa. Jotenkin mua on vaan lapsesta asti kiehtonut tuo postiasia. Pääsin joskus ala-asteella vierailulle meiän paikalliseen pikkuiseen postiin sinne tiskin taakse (ellen sitten ole vaan nähnyt unta, hihi) ja se jäi jotenkin kummittelemaan mieleen. Olen aikuisena monesti sanonut, että postin lajittelu olisi sellainen homma joka mua kiehtoisi. En tiedä miksi, mutta se on vaan jotenkin vetänyt puoleensa.

En kyllä uskonut että tuokaan työpaikan hakeminen mihinkään johtaisi. Mutta sain helmikuun kolmanneksi viimeisenä päivänä puhelun, että tulisinko työhaastatteluun. Menin muutaman tunnin päästä sinne ja sekin oli jo hauskaa päästä näkemään mitä se lajittelukeskus sisällään pitää. Ajetaan siitä aina ohi kun mennään vanhempieni luokse, niin olen monesti miettinyt millaistakohan siellä on. Olin siis tyytyväinen jo siihen, kun pääsin näkemään sen paikan. 😀

Seuraava aamuna tuli sitten puhelu, että tulisinko ylihuomenna eli maaliskuun ekana päivänä töihin. No tulisin. Ja menin ja en ilmeisesti ollut ihan toivoton tapaus, kun siellä olen nyt monta viikkoa jo ahertanut. 🙂 Ekana päivänä istuin postiautossa pelkääjän paikalla kun mentiin se reitti läpi. Tokana päivänä ajoin jo ite. Harjoittelu kesti viisi päivää ja sitten olin jo omillani eli lähdin yksin ajelemaan sitä reittiä. Toisena päivänä (silloin kun ajoin ekan kerran postiautoa opettaja vieressäni) laitoin puhelimen Endomondo-sovelluksen träkkäämään reittiäni. En tiennyt toimiiko se, mutta veljeni vinkistä kokeilin sitä ja toimihan se aivan mainiosti! Sen avulla sitten kirjoitin lauantaiaamuna reittiohjeet paperille ja käytiin iltapäivällä se reitti ajamassa ukkelin kera. Mulla on huono suuntavaisto, niin halusin sitä rauhassa tsekkailla omalla ajallani. Ja se kannatti, koska se reitti jäi yllättävän nopeesti mun kallooni ja sitten ekalla kerralla ihan yksin liikenteessä ollessani ei ollut enää mitään ongelmaa tietää mihin kuuluu mennä. Jes!

Mulle sanottiin sillon haastattelussa että ei voida luvata onko mulle hommia säännöllisesti, mutta ainakin välillä. Ja se sopisi hyvin mun elämäntilanteeseeni, kun en haluaisi edes tehdä palkkatyötä viittä päivää viikossa, koska haluan antaa aikaa myös omalle kaupalleni. Yksi viikko sillon aika alussa oli vain kaksipäiväinen (olin silti vapaapäivinäkin valmiudessa mennä töihin jos puhelu tulisi) mutta sen jälkeen on kyllä saanut tehdä ihan täysiä työviikkoja, vain tiistait on vapaapäiviä kun sillon ei kirjepostia yleensä jaeta. Vain paketit ja jotkut lehdet kulkevat silloin vakituisten työntekijöiden toimesta. Tiistait on siis Postcard Garden -päiviä. 🙂 Ja tiistaisin saa nukkua seitsemään asti! Ihanaa!

Työpäivinä herätyskello herättää viiden aikaan. En siis ole mikään aamuihminen, mutta nopeasti tuohon tottui. Ennen kuutta menen töihin, jotta olen kello kuusi työpisteelläni hanskat kädessä valmiina käymään päivän postien kimppuun. Postit tulee osa ihan sekalaisina läjinä, osa teiden nimien mukaan aakkosjärjestyksessä. Ekana ne postit lajitellaan siis tien nimien mukaan omiin lokeroihinsa. Seassa on aina vääriäkin posteja – jos ne on meiän lajittelukeskuksen alueen posteja niin niin toimitetaan vain oikeille lajittelijoille, mutta jos ihan vääriä paikkakuntia, niin niille on omat laatikkonsa joista ne sitten lähetetään eteenpäin. Tuossa osoitelohkolajittelussa menee ehkä max tunti aikaa JOS postit tulee ajoissa meille ja jos ei ole ihan sairaasti postia. Ja sitten siinä jakelureitin esityössä menee tunti tai kaksi, eli kun lajitelleen oman reitin jokaisen tiennimen postit siihen järjestykseen missä postilaatikot/luukut ovat. Samalla myös tarkistetaan osoitteenmuutokset eli jos pitää ohjata postia johonkin toiseen osoitteeseen, tai jos tulee postia henkilölle joka ei enää asu siinä osoitteessa johon postia tulee. On myös määräaikaisia osoitteenmuutoksia ja kaikkea kivaa, joka pitää ottaa huomioon. Pitää siis kyllä olla tarkkana.

Kun postit on laatikoissa jakojärjestyksessä, on yleensä aamupalan aika. Nykyään saatan pystyä jo syömään jotain heti viiden jälkeen aamulla kotona, mutta usein siinä yhdeksän aikoihin syön päivän ekan aterian eli aamupalaleivät. Oon huono syömään liian aikaisin, vasta seiskan jälkeen yleensä tulee nälkä. Aamupalan jälkeen käydään sitten pakettien kimppuun. Pakettien viivakoodit skannataan puhelimeen eli otetaan jakeluun. Joskus paketteja on niin paljon, ettei kaikki edes mahdu kyytiin. Sitten joku muu vie isommalla autolla paketit vastaanottajalle. Kun paketit on skannattu, pitää miettiä niiden jakelujärjestys. En tiedä miten pro-jakajat tekee, mutta mulla on repussa pieni ruutulehtiö, johon kirjoitan niiden pakettien vastaanottajat/osoitteet joiden paketeista ei saa irti sitä lappusta josta näkee ne tiedot. Sitten laitan laput järjestykseen. Aluksi pyysin siihen aina apua kokeneemmilta tuon mun reitin asiantuntijoilta, nyt osaan jo itse laittaa ne järjestykseen. Toki yhä tulee ihan vieraitakin osoitteita, mutta puhelimen karttasovellus pelastaa. Tosin se kyllä näyttää talojen paikat välillä ihan väärin eli kyllä on muutaman kerran tullut harhailtua oikeaa taloa etsiessä. 😀 Kaikkein parasta on jos talossa ei ole mitään asiaa mistä näkisi sen numeron. Välillä pitää vain koittaa päätellä ja mennä tuurilla ovikelloa soittelemaan tai koputtelemaan ovea. Ihmiset kyllä auttaa löytämään oikean talon, jos menee väärälle ovelle. Yhtä taloa en kerta kaikkiaan löytänyt, niin menin sitten toisen talon ovelta kysymään missä se voisi olla. Ja sain apua.

Kun pakettikortit on järjestyksessä, on aika mennä pakkaamaan auto. Hyttiin mahtuu kerrallaan kaksi laatikollista kirjepostia (sitä on keskimääräisenä päivänä kolme laatikollista, kaikkein pahimpana päivänä on ollut viisi ja puoli laatikkoa!), aika monta nippua Postisia tai muita mainoksia ja myös pieniä paketteja (esim. Kiinan kikkareita eli AliExpress/Wish/eBay yms tilauksia jotka ei mene normikirjeinä). Paperiseen ajopäiväkirjaan merkataan milloin ajoaika alkaa ja auton kilometrit matkaan lähtiessä ja postille palatessa. Postiauton musta laatikko aktivoidaan henkilökohtaisella ”avaimella”. Se musta laatikko seuraa nopeuksia (ja raportoi Helsingin päähän ylinopeuksista), auton jarrutuksia, heilumisia, ajon taloudellisuutta yms. Ja postin työpuhelimesta näkee sitten raportit miten on ajot sujuneet ja missä olisi parannettavaa. Kaikkien pitäisi jarrutella vähemmän, mutta se on ehkä hiukan hankalaa kun postilaatikoille on vähän pakko pysähtyä jarruja käyttäen. 😀 Mulla on nyt keskimääräinen kulutus ollut keskiarvoa pienempi, ajon turvallisuus on hyvä ja muut jutut ihan keskimääräisiä. Mun reitillä on jonkun verran tosi möykkyisiä pikkuteitä, niin sitä pomppuasiaa on vähän hankala parantaa ellei tiet parane.

Mun reitillä ajoa tulee aika tarkkaan 70 kilometriä. Ja aikaa menee kolmisen tuntia jos kaikki menee hyvin eikä postia ole liikaa. Pahimmillaan aikaa voi mennä kyllä paljon kauemminkin. Esim. ystävämme Verottaja tykkää lähetellä muutaman kerran vuodessa postia suunnilleen kaikille samana päivänä ja vielä useampia kuoria joihinkin osoitteisiin. Se on aika rasittavaa. Suurin osa reittini taloista on omakotitaloja. Seassa on yksi rivitalo ja kolme kerrostaloa. Firmat on hyvin sellasia metallipitoisia äijäfirmoja. 😀 Kauppapostiin ja pankkiin teen myös päivittäin vierailut. Yllättävän hyvin on jo mieleen jäänyt postilaatikkojen numeroita ja laatikoiden omistajien nimiä. Ei tarvitse joka laatikolla edes pysähtyä, jollei ole joka laatikkoon jaettavaa, kun tietää niitä numeroita ja nimiä. Ja sitäkin tietää kenelle menee postia joka päivä ja kenelle vain joskus harvoin. Ja kenelle saa jakaa mainoksia ja kenelle ei. Hyvää muistitreeniä! Samoin pitää muistaa firmoissa olevien ihmisten sukunimiä, ettei tarvi joka kerta kysyä että mikä se nimi olikaan kun luovutetaan pakettia. Osaan firmoista saa onneksi jättää paketit valtakirjalla eli postinjakaja kuittaa ne ite. Ja hankalasti mieleen jääviä nimiä olen kirjoittanut muistilapulle. Kurkkaan siitä ennen firmaan menoa, jos vaikka paketin ottaa vastaan juuri se ihminen, jonka nimeä en meinaa muistaa.

Jos joskus sattuu ihme ja pääsen takaisin postille esim. puoli tuntia ennen työajan loppumista, voi lajitella jo seuraavan päivän postia. Tai osatessaan jakaa yhtä sellaista reittiä, joka ei ole kenenkään oma, vaan jota jakaa ne jotka ehtii ja osaa. Yhden kerrostalon juuri jaoin tällä viikolla oman reittini jälkeen, kun se oli helppo ja tosi selvästi merkattu asuntojen numerot.

Tuo on kyllä ollut kivaa hommaa, kun olen päässyt jo aika hyvin siihen kiinni. Aluksi oli kyllä sellasiakin hetkiä, kun meinasi itku tulla auton ratissa  tai postia lajitellessa kun postit ei loppuneet ollenkaan. Etten ihmettele kun jotkut luovuttaa ekan viikon jälkeen. Onneksi olin sisukas. 🙂 Tuo on siksikin kivaa hommaa, kun siinä ei paljoo tarvi kohdata ihmisiä. Asiakaspalvelutyöksi tosi vähän. Ja vaikka olen sataprosenttinen introvertti ja vähän ihmiskammoinen, postin takki ja postiauto on sellanen suojapuku jonka takaa uskallan kohdata vieraita ihmisiä ja mennä koputtelemaan vieraiden ihmisten ovia. Miiana en uskaltaisi, mutta postinjakajana olen kai aika odotettu ihminen oven takana, kun paketit harvemmin on vastenmielisiä asioita vastaanottaa. Tai näin ainakin uskottelen itselleni. 😀 Parasta tuossa työssä on persoonalliset kirjekuoret ja postikortit joita välillä tulee vastaan. Liian vähän kyllä, mutta edes välillä. Ja musta oli hauskaa, kun mut tiedettiin tuolla postilla jo ennestään sinä Miiana, joka saa kaikkia kauniita kirjekuoria ja postikortteja. 🙂 Hihii, hauskaa! Nykyään arvostan kauniita posteja jopa entistäkin enemmän, koska ne on niiiiin kivoja siellä tylsien laskukirjekuorien seassa. Lähettäkää ihmiset kauniita posteja toisillenne!

Aika jännittävä asia lääkäri/sairaala/piikki/yms -kammoiselle oli uuden työntekijän työterveystarkastus. Ihan tyhmää jännittää tollasta, mutta jännitin silti. Ja koitin googlettaa että mitä siellä tehdään, pistetäänkö, imetäänkö putkilokaupalla verta, tehdäänkö huumetestejä ja mitä kaikkea. 😀 Se oli siis lähinnä jutteluhetki. Reilun tunnin verran höpöttelyä, josta (myös ajomatkoista) maksettiin palkkaa ja samoin bensakulut korvattiin. Verikokeisiin pääsee jos haluaa, en ole mennyt mutta voin mennä jos joskus tulee himo päästä pistettäväksi. Jäykkäkouristus/kurkkumätä-rokotteen kyllä otin ihan vapaaehtoisesti, koska olen sen viimeksi saanut varmaan joskus koulussa ja sen sai ilmaiseksi. Ei voi tietää jos vaikka joku koira puraisee postinjakajaa persauksiin. Toi rokote on voimassa sitten 20 vuotta eli 56-vuotiaana voin mennä sen uusimaan. Samoin luvattiin että jos en pärjää ilman reseptiä myytävien allergialääkkeiden kanssa, soitto vain ja saan reseptin tujumpaan lääkkeeseen. Tosi ystävällistä palvelua ja tosiaan vain juttelua. Huh mikä helpotus kammoiselle ihmiselle! 😀

Sen voin sanoa että perjantai-iltaisin oon ihan ruumis. En jaksa yhtään mitään. Eilenkin meinasin mennä jo kasin jälkeen nukkumaan. Ja se voiskin olla joskus ihan järkevä ratkaisu, kun ei kuitenkaan jaksa tehdä mitään järkevää. Lauantaisin on onneksi jo paremmin virtaa. Tänäänkään en ole kauppani hommia tehnyt, mutta sunnuntait teen taas sitä hommaa ja samoin ne tiistait on tehotyöpäiviä kauppani kanssa. Ihan hyvin kyllä alkuviikon arki-iltoina ja iltapäivinä jaksan tehdä kaupan hommia, torstait on siinä ja siinä jaksaako vai ei. Tällä viikolla olen taistellut verkkokauppani kulisseissa, kun siirsin domainini jotta saisin siihen sen SSL-suojauksen ja toi projekti on yhä kesken ja torstai-illasta asti kauppani sähköpostiosoitteet on olleet kuolleina. Hiphurraa! Jospa maanantaina joku asiakaspalvelusta taas vastaisi ja saisin asiaa etenemään. Pitäisi olla nörtimpi, jotta saisi asiat toimimaan tuosta vain. Päätin ottaa kaupalleni Googlelta sähköpostiosoitteet, jottei tarvitse ikinä enää tapella tällee jos joutuu siirtämään domainia tai jotain muuta vastaavaa. Jos siis vain saisin ne toimimaan. Googlelta saa hintaan 4€/kk sähköpostiosoitteet joissa on loppuosana se oma domain. Eli tyyliin myynti@omafirma.fi. Kätsyä, kunhan vain saisi jotkut saakelin MX-tietueet toimimaan. En ole edes ennen tätä viikkoa kuullut koko MX-tietueista, että ei ehkä ihme vaikken saa asiaa toimimaan. Googlekaan ei ole osannut auttaa, kun olen tehnyt kaiken ohjeiden mukaan, mutta silti se sähköposti ei vaan herää eloon.

Nyt tuli vähän kuiva kuvaton postaus, mutta kiva jos jaksoit lukea loppuun asti. Kiitos ja näkemiin!


Bujo – books to read

Posted on

Tänään valmistui myös kirjoille oma sivunsa bujoon. Tai aukaeamansa paremminkin. Oletan ettei pelkkä yksi sivu riitä tällekään aiheelle. 🙂 Lapsi kyllä väitti ettei tuo mun kirjahyllypiirrokseni näytä kirjahyllyltä, mutta jätetään se arvio omaan arvoonsa. 😉

Tässä tämä kirjahyllysivu, johon myös löytyi Pinterestistä inspiraatiota.

Ja mun apulaiseni, joka halusi olla sylissä kun kirjoitin noita kirjan nimiä tuohon 😀

Kirjoja koitan taas lukea yhden per viikko. Jonain vuosina onnistuu, jonain ei. Tänä vuonna ei onnistu, kun enää on reilu vuorokausi vuotta jäljellä ja kirjoja on kasassa vasta 44. Mutta ei tuokaan huono määrä ole! Tänään juuri hain kirjastosta täydennystä nuorten aikuisten hyllystä. Tällä hetkellä on kesken ”Ruotsin Stephen Kingin” eli Mats Strandbergin Hoivakoti. Kyllä en haluaisi tuohon hoivakotiin vanhuksena asumaan…! Kauhun jälkeen onkin sitten hyvä lukea John Greeniä tai Katy Birchallia. Laitoin myös varaukseen Stephen Kingin tuoreimman kirjan, en malta odottaa tuon trilogian päätösosaa! Lukeminen on kyllä niin kivaa puuhaa!

Bujoon olen tänään alkanut väsäillä Instagram-inspiraation avulla sivuja ensivuotta varten. Näytän kuvia tulee valmista. Aika hidasta ahertamista kynän ja viivottimen kanssa. Mutta niin kivaa! Pyrin tekemään bujosta jatkossa (tai ainakin vähän aikaa) simppeliä versiota, käyttäen vain vähän koristuksia ja värejä. En tiedä tuleeko tuosta mitään, mutta kokeillaan. Koska mulla kuitenkin on Jeminan planneri joissa saa käyttää överisti tarroja+teippejä ja Happy Plannerin memory-asia jonne saa tunkea paljon valokuvia. Esittelen näitäkin juttuja jossain vaiheessa, kunhan vuosi pyörähtää käyntiin ja pääsen vauhtiin.

Ainiin, meidän Ruusu-hamsteri löytyi tänään kuolleena häkistään. 🙁 Mutta Ruusu eli ainakin täyttä elämää loppuun asti, pikkukaverissa ei näkynyt missään vaiheessa vanhenemisen merkkejä. Ja muutaman päivän yli 2,5 vuotta on pitkä ikä kääpiöhamsterille. Lepää rauhassa pikkuinen.


Asunto-osakeyhtiö Papunkolo

Posted on

Papu sai joululahjaksi ekan oman pedin/pesän. Ajattelin että pitää perheenjäsenellä olla jokin ikiomakin ei peritty nukkumispaikka. Työhuoneessa Papulla on Deealta peritty prinsessapeti, olohuoneessa sohvan päässä Deean vanha sänky, jonka kautta vauva-Papu pääsi hyvin sohvalle ja olohuoneessa on myös lattialla Pojulle aikanaan ostettu iso lattiatyyny, jonka päälle Poju ei sitten ikinä halunnut mennä makoilemaan, eikä myöskään Deea. Mutta Papu tykkää siitäkin, menee monesti sen päälle nakertelemaan puruluitaan. Ja nyt, saanko esitellä Asunto Oy Papunkolon!

Tällainen karvareunainen pehmeä pesäkolo.

Jos ihmisille olisi tällainen, menisin tuonne nukkumaan!

Papu ei tätä ole vielä ihan ottanut omakseen, mutta koko ajan paremmin ja paremmin. Eilen oltiin jo näin kotoisissa tunnelmissa.

Oli pakko vähän nukkuvaa koiraa kuvata.

Pitkänokkainen otus 😀

Tälle pedille tuli hyvä nimikin mieleen, koska Papunkolo kuulostaa joltain asunto-osakeasialta. 😀 Tämän asunto-osakkeen lisäksi Papu sai ekana joulunaan lahjaksi puruluita eri makuisina ja pehmoleluja. Papu rakastaa pehmoja ja luita! Tykkää palloillakin, mutta pehmot on ehkä se paras juttu puruluiden/korvien yms purtavien lisäksi.


Bujo – movies to watch

Posted on

Tein bujooni elokuvia varten muistilistan. On mulla listan tynkä ennenkin ollut, mutta se oli niin tylsä (lue: ruma) ettei sitä tehnyt mieli edes täyttää sen kummemmin. Nyt etsin Pinterestistä inspiraariota – halusin piirtää jotain! Ja löysinkin vinkkejä ja lopputulos näyttää tältä:

Tykkään tästä ja toivottavasti jaksan täyttää elokuvatoiveita tänne pitkin tulevaa vuotta!

Kirjoitin noihin joihinkin perään päivämäärän, jolloin elokuva tulee ensi-iltaan. Vähän niin kuin wink wink itselle, että voisi ehkä olla syytä käydä elokuvateatterissa hiukka useammin. Tuossa sohvalla oleillessa tuli mieleen, että kuinka kivaa olisi käydä leffatreffeillä joka kuukausi ensivuonna tuon rakkaan ukkelin kera! Lumi-Kukan kanssa leffaillaan ainakin tammikuun lopussa ja elokuussa, kun päästään katsomaan Supermarsua ja Puluboita. Supermarsu-kirjoista on luettu varmaankin lähes kaikki ja Puluboit kaikki. Puluboi on ihan mahtava tyyppi! Pulu, joka puhuu, muttei missään tapauksessa käytä puhuessaan rumaa R-kirjainta. 😀 Ihana!

Nyt kun katson tuota leffalistan alkua, melkein kaikki on sellaisia joita olen kirjana lukenut. Pimeää ainetta (ihan sairaan hyvä kirja!!) tuli luettua vähän aikaa sitten ja olin ihan innoissani kun luin että siitä on elokuvakin tekeillä! Jes! Kaikki oikein oli myös hyvä kirja ja mua kiehtoo lottovoittajan elämä, osaa sitten valmistautua kun omalle kohdalle osuu. 😉 Nuo Fifty Shadesit luin jo aikoja sitten, mutta toka leffa on yhä katsomatta. En edes tiennyt tai muistanut että kirjasta Wonder on tulossa elokuva. Kirja oli niiiiin koskettava. Kiva kun siinä on vielä Julia Roberts äitinä, koska tykkään Juliasta. Oih, mainioita elokuvia tulossa!


Jouluisia askarteluja

Posted on

Tulipa mieleen että muutama jouluinen askarrus on esittelemättä! Ekana joulukortti. Tein sarjatuotannolla tällä kertaa samaa korttimallia kaikille. Se oli kyllä ehkä puuduttavaa, joten tee hyvä nainen ensijouluksi erilaisia kortteja!

Tällainen täysin leimaillen tehty kortti. Siitä tuli kyllä kiva, mutta tuo taustan leimaaminen oli tuskaista, kun kuvion kohdistaminen oli hankalaa. Tääkään ei nyt ole parhain yksilö taustaltaan, mutta muistin jostain sentään kuvan ottaa.

Sitten puuhastelin myös helmiaskartelua. Aluksi kiroillen. 😀 Pia sai synttärilahjaksi prototyypin, jonka tekeminen oli kyllä tuskaista. Mutta seuraavat oli sitten jo huomattavasti helpompia. Näistä tuli jouluisia (kuusen)koristeita. Omaankin kuuseen pääsi yksi tällainen.

Tein mm. tällaisia malleja. Helmiä mulla oli vain rajoitetusti, niin näistä tuli vähän erilaisia.

Kolmas jouluinen projekti oli ovikranssi vanhempieni oveen. Äiti hommasi tuon kranssikehikon ja kultaisia helmiasioita. Valot oli jo viime jouluna kranssissa ja tuolla sisällä on sammalta ja jäkälää. Tuli tosi kiva!

Pimeässä ei paljoo muuta näy kuin valojen punainen loiste.

Vähän valoisammassa näkyy muutakin.

Tästä näkee paremmin yksityiskohtia. Ihan valoisassa en tainnut muistaa kuvaa edes ottaa.


Joulun jälkeistä askartelua

Posted on

Joulu on taas selätetty tämän vuoden osalta ja seuraavaan on taas runsaasti aikaa. Jes! Joulu on kivaa aikaa, mutta kyllä tässä jo alkaa kaivata normiarkea kaiken jouluaherruksen jälkeen. Onneksi taas huomenna postikin kulkee, niin on hyvä syy alkaa taas kerätä ja pakkailla tilauksia. 🙂 Ja tänään sain askarreltua jo kaksi korttia. Melkein tekisi mieli askarrella joulukorttejakin… monesti olen kyllä joulun jälkeen niitäkin alkanut jo tehdä. Hullu akka! 😀

Tässä siis kaksi korttia, jotka päätyvät vastaanottajilleen vielä loppuviikon aikana.

Tein tällaisen pandakortin. Kortin reunoissa menee maailman ohuinta glitter-teippiä! Sain tuollaisia miniteippirullia Pialta joululahjaksi. Enpä ole tiennyt että tuollaista millin levyistä teippiä on edes olemassa!

Panda ilmapallossa on timantteja ja pandan pääsulissa kimalletta. Olen kovasti tykästynyt Wink of Stella brush -kimallekynääni! Sivellinkärkinen kynä, josta tulee läpinäkyvää glitter-ainetta. Kyniä saa eri värisinäkin, mutta läpinäkyvä on mulle se oikea.

 Toinen kortti on puolestaan tällainen iloisen keltainen. Keltainen on ihan huippu väri!

Tällainen pirtsakka kortti.

Jeminan diecut-tytsi sai myös glitteriä ylleen.

Muovinen tagi, jonka kiinnitin paperille, jotta tuo teksti tulisi paremmin näkyviin.

Vihreää ruutunauhaa, joka kiertää koko korttipohjan jotta sain tehtyä rusettisolmun tuohon tagin päälle.

Tällaisia askarteluja ja ehkä tässä päivän aikana valmistuu vielä jotain muutakin, jos nyt sattuu jäämään askarteluvaihde päälle. 🙂


Mainio postipäivä ja tehokas viikon alku

Posted on

Viikko alkoi mukavasti, vaikka työteho ei ollut ihan paras mahdollinen. Tai tulostin kiukutteli kun tulostelin kirjekuoria yhteen tilaukseen, niin se sitten vähän vei sitä intoa. Mutta onneksi sain eilen laitettua paljon juttuja myyntiin, niin ne tuotteet ei enää kummittele pöydän kulmalla. Vielä tuossa odottaa yksi korttipino joka saapui viime viikon lopussa, mutta viimeistään viikonloppuna pääsen niiden kimppuun.

Posti tuo yleensä maanantaisin ja keskiviikkoisin kivasti postia maailmalta – tämäkään maanantai ei ollut poikkeus. Otin kuviakin, vaikka lapsi hoputti vieressä avaamaan ne äkkiä. 😀

Indonesiasta tuli tällainen kiva pikkuinen paketti Swap-botin Blind Envelope -vaihto sisällään. Eli random-tavaraa toiselle.

Kääreen alta löytyi tällainen jokin keksipaketti 🙂

Ja paketin sisällä oli karkkia ja tarroja ja pieni lehtiö ja avaimenperä! Energiakuutiot on vielä maistamatta, mutta nuo lehmäjutut oli kermatoffeeta ja ruskea pötkylä suklaatahnaa. Puputarrat on ihania!

Koska mulla ei ole tarroja tarpeeksi, mulle tulee Stickiiltä kuukausittain lisää tarroja. 😀 Mutta toi maksaa vain noin 10.85€/kk, niin ei ole paha hinta ihanista tarraylläreistä. Koska rakastan tarroja ja yllätyksiä!

Talvisia puita, aivan täydellisen ihana lumihiutalekirjanmerkki ja eläintenpäitä ja peuroja.

Lehtiä tai jotain ja kasveja.

Suloisia jouluisia eläimiä ja sulkia.

Postikortti ja aivan ihania kettuja! Ketut on kyllä ehdottomasti pöllöjän rinnalla ihanimpia eläimiä kaikissa tarroissa yms!

Sitten myytävää kaupalleni – jouluisia tarroja.

Ja nämä lumiukko-tarralaatikotkin menevät myyntiin.

Samoin kissaviivottimet ovat myytäviä.

Mun pitääkin vähän koittaa kerätä kasaan sellasia myytäviä juttuja, joita en vielä laita verkkokauppaan. Koska täällä meidän pikkukylässä pitäisi olla joulukuun alussa miitti, johon mut on pyydetty kauppani kanssa myymään asioita kalenterihulluille ihmisille! Jännää, kun en ole koskaan missään kauppani kanssa ollut myymässä, koska en ole mikään messu- tms tapahtumaihminen, mutta pienessä miitissä on mielenkiintoista käydä keräämässä uusia kokemuksia. Ehkä joskus uskaltaa toistekin jonnekin. Olen laittanut sivuun sitä tapahtumaa varten asioita ja laitan ne sitten kauppaan myyntiin kun tuo miitti on ohi. Vähän nolo olisi mennä sinne ilman mitään myytävää. 😀

Alkuillan lenkillä pysähdyin ottamaan kuvan Klubista, jonka pihalle ilmestyi viikonlopun aikana joulukuusi. Uusi aita on istutettu kun vanha kaivettiin pois.

Iltalenkin jälkeen tein jauhelihamurekkeen, laitoin perunat kiehumaan, tein leipätaikinan ja ruskean kastikkeen. Pikkasen tehokasta toimintaa. 😀 Ei siis tyypillistä mulle moinen, mutta joskus tulee himo tehdä monta asiaa kun vauhtiin pääsee. Sämpylöiden paistamisen jälkeen vielä päivän kolmannelle lenkille ja blogin kimppuun. Vielä hetki Ihmeidentekijöitä (vitoskausi jo menossa, sain tänään kirjastosta kaudet 5 ja 6, itelläni on vain 2-4) ja iltapalasämpylää (tuli ihan sairaan hyviä kun ekaa kertaa tuolla ohjeella tein!) ja sitten nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas pakkailla tilauksia ahkerasti.


Pari synttäriylläriä

Posted on

Marras-joulukuussa on useampikin tärkeä syntymäpäivä ja hyvä syy askarrella. Aina ei kyllä jaksa askarrella, ei vaan tule mitään inspiraatiota, mutta onneksi välillä saa jotain aikaiseksikin. Ekana juhlittiin jo 9-vuotiasta kummityttöäni Neaa, jolle ostin lahjaksi hopeiset kotimaiset käsintehdyt koirakorvakorut. Lapsihan varmasti arvostaa kotimaisuutta ja käsityötä, hahaa! 😀 Korvakorujen kääreestä sain jotenkin innostuksen kortinkin värimaailmaan. Ja lopputulos näytti tältä:

Simppeli miiamainen kortti. 🙂

Tässä näkyy vielä korvakorut, jotka ovat Jacinta Knight Jewelleryn käsialaa.

Myös (varmaankin) pitkäaikaisin ystäväni Jutta täytti marraskuussa vuosia. Jutalle tein pirteän kortin harmaiden marraskuun päivien piristykseksi ja ostin lahjaksi Moumou designin ihanan pitsiliinaheijastimen. Kotimainen käsityöyrittäjä tämäkin.

Tässä vähän kökkö nopeesti napattu kuva. En tajunnut edes korttia erikseen kuvata, joku aivohäiriö. Mutta jäi tästäkin joku muisti sentäs. 🙂

Loppuvuoden aikana juhlistetaan vielä Pian synttäriä sekä Jutan ja Pian nimipäiviä, niin askartelua on yhä tiedossa. Jospa vaikka innostuisin kortit tekemään joku kaunis päivä jo etukäteen… ei voi tietää. 😀 Vaikken ehkä itse usko tuohon, hahaa! Koska miksi tehdä jotain ajoissa, kun sen voi tehdä viimehetken paniikissakin! 😉


Hei taas… me junk journaillaan!

Posted on

Pikkasen hiljaista on blogissa ollut viikkokausia. Tänään uudistin ulkoasua, jotta ehkä innostuisin taas tästä kirjoittelustakin. Ehkä se taas hetkeksi tehoaa.

Laku eli Papu on kasvanut paljon ja alkanut vaihtaa hampaitaan. Kuinka söpöä kun sen etuhampaat heiluivat kuin lapsella. Tänään huomasin, että alhaalle alkaa puskea uusia kulmahampaita. Tarvii nyt seurata että vanhat kulmahampaat irtoaa ennen kuin uudet kasvaa tilalle. Noita teräviä kulmahampaita ei jää ikävä, sen voin sanoa! 😀 On tuo pikkukoira jo rauhoittunut siitä mitä se villeimmillään oli ihan vauvana. Ei enää tee reikiä vaatteisiin ja sellasta kivaa. Mutta kyllä sillä virtaa riittää, jaksaa touhuta kaikenlaista vaikka kuinka kauan. Onneksi pennut myös nukkuvat paljon vastapainoksi sille kaikella touhotukselle.

Mun unikaverini 🙂

Askartelurintamalla on ollut jotain aktiivisuuttakin viime aikoina. Syyslomalle sain yllättäen kutsun mennä Pian luo askartelemaan ja mähän menin ja tein joulukorttini valmiiksi! Lokakuussa! Wow! Vielä pitää kortit kirjoittaa, kun postimerkitkin on jo olemassa ja posti toi sen punaisen kuoren tällä viikolla. Toivottavasti saan ne kirjoitettuakin ajoissa. Tein kaikille samanlaiset kortit tänä vuonna, niin en viitsi vielä näyttää kuvaa täällä. Sitten me tehtiin vanhoista kirjoista junk journalit. Jaa että mitkä? No sellaset kirjat, joihin voi kerätä kaikkia muistoja. Kierrättää sinne kaikkea ”roskaa” myös. Mulla on nykyään pöydällä kori, johon kerään kaikki junk journaliin mahdollisesti päätyvät asiat – kätevää!

Tästä se junk journal lähti. Anteeksi kaskukirja kun tapoin sinut, mutta kirjan kannet ovat nyt hyvin rakastetut.

Kun sivut oli poistettu, tein reiät kirjan kannen läpi. Tuon sivujen kiinnittämisen kirjaan voi tehdä myös nätimmin, mutta mulla oli iso into päästä eteenpäin, joten en jäänyt pohtimaan nätimpää tekniikkaa. Reiät tein muistaakseni ihan terävien saksien kärjillä.

Tässä sivut oli aseteltu jo kansien väliin, muttei vielä kiinnitetty. Sivuina käytettiin vanhaa merikarttaa, siinä oli tosi tukevaa ja isokokoista paperia.

Sivut on kiinni! Tehtiin erikokoisia sivuja. Vierastin ajatusta ekana, mutta se oli ihan huippu idea!

Minä sidoin sinut!

Sitten maalia pintaan. Yllättäen keltaista. 😉 Nuo sidontalangat näkyy tuolla selässä tollai hauskana kuviona, ei haittaa omaa silmää lainkaan.

Tyylikkäitä nämä kuvat, kun taustalla näkyy aamupalalautanenkin 😀 Mutta malta siinä sitten syödä kun inspiraatio jyllää!

Eka aukeama. Liian ahdas kukkatasku etukannen sisäpuolella ja kansilehti, jossa lukee kirjan nimi ”Project junk journal challenge” ja aloituspäivämäärä.

Tässä nyt yksi askarrettu sivu. Näytän lisää kuvia jossain vaiheessa. Vuoden päästä tai jotain itseni tuntien 😀 😀

Kansi. Ihanan Jeminan die cut -tytsi, johon Jemina on nimeni kirjoittanut. Olen Jemina-fani täydestä sydämestäni!

Muuten elämään kuuluu rauhallista arkielämää. Kiirettä pitää kyllä verkkokauppa-asioiden kanssa. En meinaa ehtiä laittaa uusia juttuja myyntiin, kun ei koskaan ole aikaa tarpeeksi. Niinpä tänään skannailin kortteja, niin on sitten ainakin jo kuvat valmiina koneella. Ehkä uhraan jonkun hetken sunnuntaista uusille tuotteille. Ellen sitten innostu tekeen jotain ihan muuta. 😀 Mutta sen näkee huomenna. Ei parane liikaa suunnitella tekemisiä, niin ei tarvi murehtia kun ei saakaan aikaan sitä mitä piti.


Kaksi korttia

Posted on

Väsäsin vanhemmalla kummitytölleni kaksi synttärikorttia – toinen vanhempieni puolesta annettavaksi ja toinen meidän. Miten voikin aika mennä niin nopeasti, että kummityttö voi täyttää jo 18 vuotta?! 🙂 Aika juoksee! Tänään käytiin synttäreillä ja tässä olisi ne kortit…

Enjoy the little things

Have a beautiful day

Paremmin vain mun käteeni sopii kortit englannin kielisin toivotuksin. Jotenkin vaan se on kivempi kortteilukieli.