miian ajatuksia

Lumessa on kiva ryömiä!

Meillä on ollut tänään kotiäitipäivä, kun pikkulikan hoitotäti on kipeenä. Kiva tällainenkin päivä, oon saanut yhden kirjeen taas kirjoitettua ja ollaan katteltu kirjoja ja lastenohjelmia, käyty pulkkalenkillä koirien kanssa ja leikitty niin sisätiloissa kuin lumessa. :)

Poju tykkää lumesta, Deeasta ei lumikuvaa saanut - eihän lumessa tarkene istua!

Saas nähdä mitä puuhaa vielä keksitään, päiväunille ei kuulemma tänään haluta… Mun tarttisi joka tapauksessa koittaa pari tilausta vielä pakata, ehkäpä Myyrä tai joku vastaava pitää sillä aikaa seuraa pikkuihmiselle…

Hipheijaa! Me kotiuduttiin joskus ennen yökolmea ja lapsen sai vain kantaa sänkyyn jatkamaan unia. Loistavaa! Lentokin meni taas hyvin laskeutumisharmitusta lukuunottamatta, oli kurjaa väsyneenä joutua köytetyksi äitiin… Kotimatkakin sujui hyvin vaikka lumi välillä pöllysi oikein kunnolla. Kotona odotti kiva postikasa, ei juurikaan mulle laskuja kun lähes kaikki tulee mulle jo sähköisinä :) Parasta postia oli kolme kirjettä, jotka luin iltapalaleivän parissa. Tekisi mieli valvoa koko yö ja antaa kynän sauhuta, mutta ehkäpä pitää malttaa vähän nukkuakin… Jospa huomenna ehtisi taas kirjettäkin kirjoitella. :)

Kiva olla kotona! Kirjoittelen enempi vaikka huomenna tietokoneella. Tää puhelintouhu on turhan hidasta… Öitä!

Kuten tuossa edellisessä postauksessa mainitsin, me muutettiin. Päästiin hieman isompaan paikkaan asumaan loppupäiviksi. Onneksi oli perjantaina jäljellä vielä neljä yötä, kun ei parin yön takia ehkä olisi jaksanut kamoja kerätä kasaan ja levittää uudelleen toiseen kämppään. Tai no, ehkä tämän kämpän kanssa sen olisi jaksanutkin tehdä. ;) On aikas kookas. Ei tosiaan osattu tällaista odottaa, määkin sanoin Villelle ennen tänne muuttoa, että ajattele jos siellä olis vaikka kaksi makuuhuonetta. Hah! Niitä on kolme! Jokaisessa tietty oma kylpyhuoneensa ja telkkarinsa. Keittiössä on kaikkea kuudelle, niin lautasia kuin viinaksia ja ruokapöydässä tuoleja. Yläkerrassa on paras makuuhuone, jonka kylpyhuoneessa on kaksi suihkua – toinen sisäversio ja toinen taivasalla. Yläkerrassa on myös oma terassi, jossa on pari aurinkotuolia ja mukavan kokoinen kylpyamme.Ja alakerran terassi on jumalattoman suuri, on jos jonkinlaista aurinkoista löhöilypaikkaa. Kiva päätös lomalle, ei voisi enempää toivoa! :)

Sitten vihdoinkin olisi ekan eläintarhareissun kuvien vuoro. Mun piti niitä jo perjantaina laittaa, mutta perjantai tulikin yllättäen eteen muutto! Meiän uima-allas ei ollut oikein toiminut enää (siitä oli joku moottori mennyt rikki, eivätkä saaneet sitä korjattua) ja soittivat sitten meille ja tarjosivat muuttoa yläkertaan vähän isompaan kämppään. Hetki mietittiin ja sitten pakattiin kamat pikavauhtia laukkuihin ja jäätiin odottelemaan ihmistä, joka veisi meiät uuteen kotiin. :) Saa sitä näköjään vartissa tämmösenkin tavaramäärän kasaan, kun pistää töpinäksi! :) Mutta nyt niihin Loroparkin kuviin – kuvia uudesta kämpästä tulee myös vähän myöhemmin!

Otsikon voi ymmärtää monellakin tavalla. Eilen käytiin eläintarhassa, jossa oli eläimellistä meininkiä. Ja tänään käytiin kaupassa, jossa oli myös samanmoista toimintaa. Jokin villiapina puri mua tänään kaupassa takareiteen, kun olin valitsemassa limsahyllystä jotain vaihtelua cocikselle. Auts! Pikkuihminen on nyt vissiin huomannut, että hampailla voi purra muutakin kuin ruokaa. Se on viime päivinä hiukan koittanut välillä mua näykkiä, mutta kauppareissulla pääsi yllättämään. Olispa joku saanut sen nauhalle, olis ollut mielenkiintoista kattoa omaa reaktiotani. :D

Eilinen eläintarhareissu oli kiva, vaikka ei se eläintarha sen rahan arvoinen ollut jonka ne siellä portilla vaativat mokomat. 33€ per pää oli mun mielestä aika paljon, kun ei siellä kuitenkaan niitä eläimiä niiiin paljon ollut. Lintuja, kaikenmaailman papukaijoja, oli kyllä tosi paljon. Niitten asumukset oli vaan niin tyhmät, ettei niitä ollut “helppo” tutkailla eikä varsinkaan valokuvata. Gorillat oli kiva nähdä, kun en tiiä oonko moisia ennen nähnyt. Ne oli vaan niin outoja… ihme körmyjä, jotka istuivat paikallaan kuin patsaat. Oli ne silti elossa käden pienestä liikkeestä päätellen. :D Valkoinen tiikeri oli upea ilmestys! Koitan huomenna saada kuvia taas tänne. Enää ei jaksa, meen seuraavaksi nukkumaan.

Perjantaiksi ollaan suunniteltu toista eläintarhareissua, se on ihan tossa lähellä. Ekaan oli matkaa vaikka kuinka, piti tulivuorikin kiertää tai ylittää. Mennessä kierrettiin, palatessa ylitettiin. Siellä toisessa paikassa on halvempi sisäänpääsykin (26€ muistaakseni) ja paljon enemmän eläinvalikoimaa. Toiveikkaana siis odottelemme sitäkin kokemusta! :)

Nyt nukkumaan, kun pitää taas herätä kukonlauluun, noin niin kuin kuvaannollisesti. Täällä kun nukutaan koko poppoo samassa huoneessa, niin Kukkis pyytää aina joskus aamuyöstä päästä pois omasta sängystään meiän väliin ja sitten siinä puoliseiskan-seiskan aikoihin nousee istumaan ja alkaa hokea “kukko, kukko”. Se tarkoittaa että heitä äiti se iPhone mulle. Siinä on siis lapsiohjelmia, joissa on monessa kukkokin kiekumassa. Pitää koittaa opettaa lasta sanomaan “aifoun” sen kukon sijaan ;) Puolentuntia kukkoiltuaan tulee seuraava käsky – “mehua, mehua”. Ja sitä seuraa yleensä melko nopeasti “mannia, mannia” (=mandariinia). Tämmösiä aamurutiineja likka on täällä kehitellyt. Muutenkin on ollut jänniä muutoksia heti ekoista päivistä asti – pyytää päästä vaipanvaihtoon, jopa pepunpesuun. Istuu aina potalla mielellään. Antaa laittaa vaipan tosi helposti ja pukemisetkin menee ilman tappeluja. (Paitsi jos on paha uhmispäivä, joita ei ole sen jälkeen ollut kun isikin taas parani ja normaali loma-arki jatkui). Mielenkiinnolla odotan, palaako kotona taas se “en varmana mee potalle, et varmasti pese mun peppua, et muuten laita mulla vaippaa äläkä kuvittele laittavasi mulle vaatteita päälle” -vaihde…