Lakkolaisen tylsyyttä

Kyllä on kuulkaas tylsää pitemmän päälle tämä postilakkoilu. Ei se, että ei tartte raahata maailmalle kilokaupalla lehtiä ja kirjeitä ja paketteja ja lasten ruokia, sitä ilman voisin kyllä olla pitempäänkin kun mulla toinenkin työ on. Mutta kun tuo lakko on lamaannuttanut verkkokaupankin. Ja ihan ymmärrettävästi. Kuka tarvii postikortteja aikana, kun ei tiiä koska niitä edes voi taas lähettää? Ja kuka haluaa maksaa pakettien postimaksuja tilauksistaan, kun jossain vaiheessa väistämättä taas saa tilauksen kulkemaan normaaleilla pienillä postimaksuilla? En mä itekään ole tilannut lakon aikana mitään. Lakkoa edeltävänä viikonloppuna tilasin imurin (koska se oli viimeinen kappale ja koska meiän vanha imuri on aivan totaalisen surkea!) ja se tuli toisena lakkopäivänä noudettavaksi asiamiespostista. Muuten en ole verkkokauppoihin mennyt ostoksille.

Olen nyt viimeisten 11 päivän aikana kirjoittanut kynä sauhuten kirjeitä. Ja tuossa ylläolevassa kuvassa on todistusaineistoa. :D Postia on lähdössä Suomen lisäksi Norjaan, USA:an, Taiwaniin, Singarporeen, Brasiliaan ja Kanadaan. Kun vaan saisin nuo joskus lähettää! Voisihan ne nyt jo lähettää, mutta mitä järkeä kun ei ne mihinkään kulje. Enää ei ole yhtään kirjettä vastattavana, joten mitä mä nyt sitten kirjoitan?! Pitää ehkä seuraavaksi tarttua kauppani kirjanpitoon ja puuhastella sitten sen parissa, kun ei postcrossing-korttejakaan voi kirjoittaa kun ei tiiä koska posti taas kulkee.

Arvasin, ettei sitä lakon sovintoesitystä tultaisi tänään hyväksymään, mutta jotenkin se kielteinen päätös silti aiheutti epätoivoa. Kun tuntuu että osapuolet ovat yhä valovuosien päässä toisistaan. Uskon siis kyllä että vielä perjantainakin menen lakkovahtivuoroon, kuten myös huomenna aamulla. Ja tällä menolla varmaan vielä ensiviikollakin… :(

Mutta niin, uusi imuri. Se on tosi hyvä! Se imi tänään jopa koiran piilottaman dentastixinkin yhdessä hujauksessa. :D Mitäs tungin imurin putken sellaseen koloon, johon en nähnyt kunnolla. Vanha imuri ei olisi jaksanut sitä puruluuta liikuttaakaan… Se on Boschin MoveOn -niminen imuri. Se on vaaleansininen, mun inhokkivärini normaalisti, mutta tuon sävy on sellanen pastellinen, että se on söpö. Se ei huuda, siinä on ihanan pitkä virtajohto ja se tekee työnsä tehokkaasti. Hyvä ostos! Ja varmasti lisää mun imurointi-innokkuuttani. Tehoton imuri on jännästi sitä intoa syönyt viimevuosina…

Sellasia kuulumisia tänään. Ehkä tämäkin harrastus aktivoituu, kun on ainakin aikaa toistaiseksi vaikka muille jaettavaksi. Heippa!

Sateisen marraskuisen torstain kuulumisia

En ole taas ihan liian pitkään aikaan saanut tänne mitään kirjoitettua. Työt kai imee kaiken energian ja ajan. Nyt tuon postilakon myötä onkin ollut päivissä aikaa vaikka muille jaettavaksi. Lakko kun vaikuttaa molempiin töihini aika isosti. Olen muutamia verkkokauppatilauksia laittanut Matkahuollon kautta maailmalle, mutta harvempi tarvitsee postikortteja aikana, jolloin ei kortteja voi edes lähettää. En jotenkin osannut edes ajatella, miten outoa on, kun ei ole juurikaan mitään sellasta pakollista työtekemistä. Vaikka kai tylsyys tekee välillä hyvääkin.

Viikonloppuna saatiin tehtyä operaatio keittiön räjäytys. Eli siis toisinsanoen ekana vaihdettiin vähän huonekalujen paikkoja ja sen jälkeen tyhjennettiin yksi kaappi kokonaan ja toinen osittain. Kaapissa käyttämättömänä seisseitä kamoja pakattiin laatikoihin ja kannettiin vintille säilytykseen kaapista tilaa viemästä. Ja saatiin kaapit taas paremmin järjestykseen. Voisi muitakin keittiön kaappeja jossain vaiheessa käydä läpi ja järjestellä uudelleen, mutta pääasia että saatiin tuo isoin projekti tehtyä, siitä on hyvä sitten jatkaa eteenpäin. :)

Tiistaina olin elämäni ekassa lakkovahtivuorossa. Se oli ihan mielenkiintoista. Kirjoittaa muistiinpanoja tulijoista ja menijöistä ja heidän puuhistaan. Seuraava vahtivuoro on huomenna ja ensiviikolla sitten lisää, jos tuota lakkoa ei saada loppumaan loppuviikon aikana. Mitä kauemmin lakko kestää, sitä isompi urakka on edessä… Että senkin puolesta toivon, että saataisiin posti taas kulkemaan. Toivon sitä myös kauppani puolesta ja jotta saisin itsekin taas lähetellä kirjeitä ja kortteja maailmalle. Kirjeitä olen kirjoitellut lakosta huolimatta, lähetän ne sitten kun posti taas kulkee. En mitenkään jaksa uskoa mihinkään neljän viikon lakkoon. Se olisi joulun alla ja Black Fridayn aikaan aika rajua… Vielä en tiedä millä reitillä olen Black Fridayn jälkeisellä viikolla, mutta on vain 33 prosentin mahdollisuus päätyä reitille, joka ei vie kauppaposteihin niitä 16-paketteja, jotka asiakkaat itse noutavat postista… Viime vuonna oli ihan järkyttävää se pakettien määrä, tuskin se tänävuonnakaan paljon vähempää on.

Vettä on nyt tullut nyt jo pian kaksi vuorokautta putkeen. Jos tuo kaikki olisi tullut lumena, sitä valkoista tavaraa olisi jo aika paksu kerros. Toisaalta kyllä ihan hyvä ettei lunta vielä ole. Kun en vieläkään voi sanoa että rakastaisin talviautoilua. Viime viikon torstaikohan se oli, kun oli lunta maassa vuorokauden ajan ja oli jo liukasta pikkuteillä. Ei tullut ikävä talviajoa. :D

Ei kai tänne sen kummempaa kuulu. Eläimet voivat hyvin, kasvit kasvavat ja ihmisillekin kuuluu hyvää. Joulu lähestyy ja lahja-asiat ovat omalta kohdaltani ihan vaiheessa. Ei ole taas mitään hajua mistään lahjoista, mutta viimehetken paniikki sitten taas ehkä auttaa. :D Joulukortteja askartelin ystäväni Pian luona, vaikka en sitten edes tiedä saako posti joulukortteja tänä vuonna kuljetettua ajallaan ihmisille. Mutta katsotaan, ehkä olemme muutaman päivän päästä jo viisaampia tuon postinkulun suhteen…

Heihei, lisää kuulumisia taas joskus…!

Tilaostoksilla

Käytiin tänään työhommien jälkeen kahdessakin tilamyymälässä. Tilamyymälät on pop! Kunhan niihin ekan kerran uskaltaa mennä, niin sitten uskaltaa jatkossakin. :D Mutta kyllä mä olen tuon postityön myötä tullut rohkeammaksi siinä suhteessa, että uskallan mennä itelleni vieraisiin paikkoihinkin reippaammin. :D Jee, hyvä mää!

Ekana mentiin käymään Tuiskulassa Härkälän puutarhan uudessa, lauantaina avatussa tilamyymälässä. Se on ihana! Tosi kauniisti toteutettu, ilo silmälle ja myytävät tuotteet ilo makuaistille. Bongasin maanantaina myymälän sijainnin postinjakoreissulla, niin sinne oli helppo löytää. :) Myymälä on auki 9-21 päivittäin, suurimmaksi osaksi toiminee itsepalveluna eli käteistä pitää olla mukana mielellään sen verran kuin ostokset maksaa, kun vaihtorahaa ei saa itsepalvelurahalaatikosta.

Tuiskulan jälkeen jatkettiin matkaa Kokemäelle, Anttilan tilalle, joka on tähän aikaan vuodesta auki 9-20. Siellä ollaan vierailtu ainakin nyt kolmena vuotena, ehkä jopa kauemminkin. Ostetaan sieltä aina Lumi-Kukan iloksi ämpärillinen hernettä. Ai että onkin hyvän makuisia herneitä! Heräteostoksena ostettiin myös heidän limonadejaan.

Valittiin kaikkia viittä makua mitä tarjolla oli – karviaista, vadelmaa, maksikkaa, omenaa ja mustikkaa.

Kesäkuun kirjat

Sain kesäkuussa luettua/kuunneltua peräti 6 kirjaa. Luin yhden, kuuntelin viisi. Kuuntelin kirjoja 40 tuntia. Ihan hyvä suoritus siihen nähden, että en muutamaan viikkoon kuunnellut töissä kirjoja, koska uusi reitti vaati keskittymistä.

Luetut kirjat:

  • Juuret Jylhäsalmella – Kirsi Pehkonen 

Kuunnellut kirjat:

  • Taivas on meidän – Luke Allnutt
  • Kenraaliharjoitus – Anna-Leena Härkönen
  • Ei muisteta pahalla – Veera Nieminen
  • Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia – Anna-Leena Härkönen
  • Yllätä minut – Sophie Kinsella

Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi-sarjaa suosittelen lämpimästi kaikille maalaisromantiikan ystäville. Tää oli tuon sarjan kolmas kirja ja aivan yhtä ihana kuin kaksi ekaakin. Anna-Leena Härkösen kirjat ovat taattua laatua, niitä on aina kiva lukea. Samoin Sophie Kinsella.

Luke Allnuttin ”Taivas on meidän” oli ihan riipaisevan surullinen kirja. Sen jälkeen oli pakko saada jotain kevyempää kuunneltavaa, kun tuossa mentiin aika syvissä vesissä. Kirjassa siis lapsi kuihtuu pikkuhiljaa kasvainten runtelemana. :(

Veera Niemisen ”Ei muisteta pahalla” oli loistavaa viihdettä. Kirja sai mut kommentoimaan ihan ääneenkin että ”ei noin voi tehdä” ja se myös nauratti hyvin paljon. :D Jos jossain näkyi kesäkuussa hullu itsekseen käkättävä postiauton kuljettaja kuulokkeet korvillaan, se olin mää! :D

Pitkästä aikaa

Olen ollut liian pitkään liian huono bloggaaja. Harmittaa kun en vain ole sanaut aikaiseksi. :( Seuraan kyllä muiden blogeja aina kun jotain uutta tarinaa niihin tulee ja muiden blogien lukeminen saa aina kaipaamaan omaa blogiani.

Elämääni kuuluu lähinnä postinjakoa, verkkokauppahommia ja kirjeiden kirjoittelua. Viimeksi kun tänne kirjoittelin tammikuussa, mulla oli 3-4 päiväisiä työviikkoja. Nyt tämä kesä on aikalailla 5 päivää viikosta toiseen. Juhannusviikkoa ennen oli perjantai vapaana ja sekin vapaa meinattiin multa ryöstää. Ja toki juhannusaattona oli vapaata kun ei posti silloin kulje, mutta seuraavasta vapaapäivästä ei ole mitään hajua. Ei varmaan ole ennen elokuuta mitään toivoa… Olen koittanut noita työtunteja laskeskella, kun sain viimeksi pisimmän työsopimuksen koko postiurani aikana – 8 viikon sopimus! Tuon sopimuksen tuntimäärän perusteella en oikein uskalla haaveilla vapaapäivistä. Sopimuksen ekan neljän viikon aikana niitä ei ollut, mutta ehkä pienenpieni toivonripe on olemassa, että toisella puolikkaalla joku vapaapäivä olisi. En tiiä, kun työtuntien määrä tuntuu vaihtelevan viikosta toiseen. Nyt esim. alkavalla viikolla työpäivien pituudet ovat tällaiset:

  • ma 8h 15min
  • ti 5h
  • ke 8h 30min
  • to 8h
  • pe 6h

Se on kiva kun tiistait ja perjantait on kevyempiä päiviä. Tiistaisin jaetaan vain sanomalehtiä ja paketteja. Perjantaisin puolestaan ei ole mainoksia ja postia on vähemmän kuin normipäivinä. Tiistaisin ja perjantaisin on toivoa saada verkkokauppahommiakin tehtyä vielä postipäivän jälkeen ennen kuin pitää kiiruhtaa tilausten kanssa postiin. Mutta kyllä mua ottaa kaaliin, kun jo keskiviikkona olen yleensä töiden jälkeen niin väsynyt, että en saa keskiviikko- tai torstai-iltana enää postipäivän jälkeen tehtyä verkkokauppatöitä. Ei vain jaksa, vaikka haluaisin jaksaa. Noina päivinä on niin paljon postia, että työpäivä imee vaan kaikki voimat. Ja liian lyhyet yöunet toki myös alkaa tossa vaiheessa painaa. Ehkä heinä-elokuussa on sitten vähemmän postia liikkeellä, niin ehkä on vähän enemmän energiaakin verkkokaupalle jaettavaksi. :)

En toki valita kun on töitä, kun ei kaikilla ole. Mutta valitan kun ei osa-aikaisella ole lomaa. Ei viikonlopun aikana mitään ehdi kunnolla toipua työviikosta, ei varsinkaan kun sunnuntaina viimeistään on pakko taas tehdä täyspituinen työpäivä verkkokaupan parissa. Lapsella on kuitenkin kesäloma ja olisi kiva tehdä lapsen kanssa kesäloma-asioita. Niihin jää sitten vain viikonloput, kun kaikki paikat on täynnä ihmisiä. Enkä mä jaksa ihmisiä, niin jää se työviikosta toipuminen vielä vähemmälle. Valivali. :D Onneksi töissä saa suurimman osan ajasta olla yksin omassa pienessä postiautokuplassa äänikirjaa kuunnellen.

Muuten elämään kuuluu hyvää. Kirjeitä kirjoittelen säännöllisesti, koska on ihan parhautta saada työpäivän jälkeen istahtaa pöydän ääreen kylmän cokislasillisen ja kirjeen kanssa. Eläimet ja kasvit voivat hyvin. Askartelu on jäänyt tosi vähiin koska ajanpuute, mutta kirjekuoria sentään välillä saan aikaiseksi. Kirjeitä on kiva lähetellä omatekoisissa kirjekuorissa, ehkä ne jopa hiukan ilahduttavat jonkun postinjakajakollegan työpäivää. Itse aina hihkun ilosta sisäisesti, kun näen kauniita kirjekuoria tai postikortteja tylsien postien seassa. :) Kirjoja luen liian vähän, mutta äänikirjat pelastavat! Niitä on kiva kuunnella postia jakaessakin. Puhelimella olen koukuttunut taas uuteen peliin, tällä kertaa pelaan Funky Bay -nimistä peliä, jossa viljellään ja valmistetaan asioita. :) Elokuvia olen katsellut naurettavan vähän viimeaikoina, vissiinkin viisi koko tän vuoden ekan puolikkaan aikana. Ei vaan jotenkin malta istahtaa pariksi tunniksi paikalleen tekemättä mitään.

Ollaan me jotain kesäpuuhia kuitenkin jo saatu aikaan – onneksi! Lapsi oli tokan kesälomaviikon uimakoulussa (ja sai ekan uimamerkkinsä!) ja saman viikon lauantaina mentiin käymään Lomamäen Lemmikkipuistoon, joka oli aivan ihana symppis pieni lemmikkipuisto, jossa eläimet tulivat ihan iholle. Juhannusaattona vierailtiin Särkänniemessä hurvittelemassa. Ollaan käyty ilta-ajeluilla jonkun verran. Mansikkaa ostettiin eilen kaksi laatikkoa ja pakastettiin suurin osa talven varalle. Jonkun verran syötiin tuoreeltaan ja osa säästettiin rahkaan, jonka teen tänään. Kesäkukkia ja hyötykasveja ollaan hankittu. Perinteinen herneämpäri mennään ostamaan ensiviikolla. Kesän to do -listalla on vielä useampi juttu, joka olisi kiva toteuttaa. On meillä onneksi viikonloput ja jotain pieniä juttuja voi tehdä arki-iltoinakin. Mutta voi miten haaveilen ihan oikeasta kesälomasta…