Parit kuvat keskiviikolta

Otin mä eilenkin muutaman kuvan. Kännykkäkuvia nää on, mutta ei ne pahalta näytä. Ville antoi mulle N97:nsa kun ei ite oikein oo mitään kosketusnäyttöpuhelinihmisiä ja puhelin on ollut itse asiassa käyttämättömänä jo jonkun aikaa. En tota aiemmin halunnut, kun kuvittelin että en mä jaksa mitään tollasta lelua alkaa käyttää, mutta olinpa niin väärässä kun olla voi. ;) Toi on ihan sikakiva! Ja sillä saa otettua tosiaan ihan hyviä kuviakin ja ne on iisi siirtää tietokoneelle ja mitä kaikkea.

Eilen vihdoin tuli mökin vessaan ne vihreät allaskaapin ovet. Meiän piti saada ne siinä juhannuksen aikoihin… Kaappihan saatiin vasta joskus lähempänä loppukesää ja viimeisien mökillä asumispäivien aikana saatiin ne ovetkin - valkoisina! Ei hitto! Ja ovien yläpuolelle tuleva osa oli sekin väärän mallinen. Nyt sitten saatiin ne oikean sävyisinä ja mallisina, jo oli vaikea projekti. Mitään ei noista kyllä pitäisi joutua maksamaan, kun palvelu oli niin jumalattoman huonoa… Mutta on ne hienot!

Meiän piha on nyt tyhjä autoista (kun autotallia tullaan vihdoin pinnoittamaan, jee!) mutta eilen oli vielä tätä meiän normikalustoa. :) En mä osais semmosessa talossa enää asuakaan, jonka pihalla ei olis mitä ihmeellisempiä ajoneuvoja :D

Pallokrysanteemit on ihania syyskasveja, jotka toivottavasti pysyvät hengissä vielä pitkään. Pääoven vieressä on oranssihtavaa. Toi kuvakulma on vähän epäedustava kukkaa kohtaan, kuin puuttuisi palanen tosta vasemmalta.

Kuistilla on vaaleenpunaista ja keltaista krysanteemia ja tielle näkyy etupihalla ihanaa lilahtavaa.

Tags: auto, kukka, mökkiremppa, piha

Tavallinen tiistai

Osallistuin Swap-botissa sellaiseen vaihtoon, jossa piti yhden päivän ajan ottaa valokuvia ja läntätä ne sitten vihkoon tms ja lisätä pienet tarinoinnit kuvien yhteyteen. Kun mää niitä kuvia otin, niin voinhan mää ne tännekin laittaa. Ja näyttää millainen mun tiistai oli tällä viikkolla.

Päivä alkoi sillä millä monesti - tiskikonepuuhilla. Kone laitetaan nykyään melkeinpä joka ilta käyntiin, vaikkei se aina ihan täyteen tulekaan, mutta tuttipulloja ei jaksa käsin alkaa tiskailla. Mökillä se oli vielä kivaa, mutta ei kotona pulloja tuu tiskattua kuin silloin välillä kun pakko on.

Sen jälkeen kirjoittelin pari Postcrossing-korttia. Kortteiluinto on taas herännyt eloon, jee! Harvakseltaan kesän aikana kortteja lähettelin (ja sain), mutta nyt on taas tännekin päin kortteja enemmän tulossa. :)

Sen jälkeen päätin elää riskillä ja lakata kynnet. Toisen käden kynnet olin jo kertaalleen lakannut, nyt ajattelin lakata toisen käden, kun eihän vauva voisi herätä just nyt. Niin, eipä joo. Heräsi välittömästi kun lakkaus tuli valmiiksi. :D Koitin siinä sitten yhdellä kädellä varovasti kaivaa pienen unipussista ja kantaa hoitopöydälle vaipanvaihtoon. Ja mä en edes tykkää punaisista kynsistä, mutta punaiset niistä vaan tuli. Ja toinen kerros on yhä laittamatta, mahdanko sitä saada laitettuakaan…

Puin sitten Kukkiksen aamutoimien jälkeen lilaan ja ruskeaan. Kumpainenkin vaatekappale on anopin ystävän tyttärentyttären lahjoittama. Olen jo kolme muovikassillista saanut sieltä vaatetta Lumi-Kukalle, ihan huippua! :)

Sitten haettiin pikkuisen kanssa postit. Olikin ihmeen hyvä postipäivä, ei tollasta läjää ole tullut koko kesän aikana varmaan. Ja tossa kuvassa vain mun postini. Villelle tuli vielä jotain.

Päivällä me ei tehty mitään ihmeellistä. Leikittiin ja syötiin ja hiukan nukuttiinkin (siis pieni nukkui, en mää). Kun Ville tuli kotiin töistä, aloin manailla tylsää päivääni ja kysyin voitaisko me pikkuisen kanssa tulla mukaan, kun herra lähti viemään autoaan huoltoon. Tuli diili! Tässä ollaan siis matkalla kohti Raumaa, tosi mielenkiintoiset on maisemat joo. :D

Raumalla käväistiin Prismassa. Yleensä ollaan aina K-kauppaihmisiä, välillä hairahdetaan väärään kauppaan. En oo Rauman Prismassa käynyt sen valmistumisen jälkeen kuin ihan pari kertaa, joten pitää sielläkin välillä käydä. Pääsi Kukkiskin testaamaan kärrykaukalon. Ville epäili että pieni suuttuu, mutta ei tosiaan suuttunut vaan oli varsin tyytyväinen. Yleensä siis pieni pääsee kauppaan turvakaukalossaan, joka laitetaan kauppakärryihin. Ostoksista voi päätellä että tää akka on hurahtanut rahkoihin! En oo ikinä tykännyt, nyt oon ihan myyty! Ja valmisshittiäkin piti ostaa päiväruoaksi, en oo aikoihin syönyt noita niin kai ne taas maistuu.

Sitten ajettiin Ihodeen sinne autohuoltomestaan. Siellä meitä anoppi jo odottikin. Se oli käynyt silmälääkärissä ja kun aikataulut meni hyvin yhteen, niin se heitti meiät kotiin sieltä mihin Villen auto jätettiin huoltoon.

Ja Kukkiskin nukahti Mercedeksen tasaiseen liikkeeseen.

Matkalla nähtiin näin hienoja maisemia… Joo onpa taas jännää! :D

OItiin joskus seiskan aikaan kotona ja eipä siinä illan aikana sitten enää muuta tehty kuin syötiin ja leikittiin.

Semmonen se meiän tiistai. Näitä kuvaraportteja tavallisista päivistä pitäisi tehdä enemmänkin. :)

Tags: arki

Pitkästä aikaa taas…

Juu elossa ollaan yhä, en ole vaan saanut aikaiseksi kirjoitella mitään, vaikka mielessä on monesti ollutkin että blogi on jäänyt vähälle huomiolle. Parin viime viikon aikana on tapahtunut mm. tällaista…

• Saatiin mökille vieraiksi pari viikkoa sitten keskiviikkona Lumi-Kukan vauvakaveri Oiva kera vanhempiensa. Harmi vaan kun Oivalla oli saanut rokotuksen samaisen päivän aamuna, niin pikkuinen oli itkuinen. Mutta tästä opimme sen, että rokotuspäiviksi ei parane suunnitella muuta ohjelmaa kun kotona hengailua. Ja ensikerralla nähdään sitten ei-rokotuspäivänä. :)
• Samaisen viikon perjantaina Pia piipahti vierailulla. Lumi-Kukka vain vierasti kauheasti kummitätiään. :/ Viime näkemisestä kun oli jo turhan pitkä aika.
• Lauantaina siivottiin koti muuttokuntoon. Kuunvaihde kun alkoi lähestyä, niin haluttiin järjestellä paikkoja, imuroida ja pestä lattiat ennen muuttopäivää.
• Pia teki uusintavierailun sunnuntaina ja jäi yökyläänkin. Vierastus oli poissa ja kummitädillä ja -tytöllä oli hurjan hauskaa yhdessä! :)
• Viime viikon keskiviikkona sitten muutettiin kotiin takaisin ja voi miten ihanaa olikaan nukahtaa pitkästä aikaa kotisänkyyn! Ihana olla kotona!
• Pitkin viikkoa ollaan raahattu kotiin rompetta mökiltä. Onneksi välimatka ei ole sitä 18 minuuttia pitempi, niin viitsii ajellakin sitä väliä.
• Ilmoittauduin esikoisäitien johki tapaamisjuttuun, jonka eka tapaamiskerta on viikon päästä tiistaina. Voi olla ettei se ole lainkaan mun juttuni, mutta mennään KukkisQ:n kanssa ekalla kerralla sinne avoimin mielin. Raportoin tykkäsinkö vai enkö.
• Torstaina Hra L piti vapaapäivän, kolme (vaiko jo neljä) viikkoa sitten iskenyt flunssa koitti tehdä jonkun yllätyspaluun. Onneksi se meni kuitenkin ohi seuraavaan aamuun mennessä.
• Perjantaina pääsin lähes tulkoon kahden kuukauden tauon jälkeen parturiin. Yleensä käyn kuukauden välein, mutta flunssapahanen iski just sillon kun sinne piti mennä ja se sitten jäi väliin kokonaan. Tukka lyheni ihanasti taas ja sai kivan uuden syksyisen värin!
• Lauantaina mentiin Poroholma GP:hen Raumalle. ESV:n tiimi ei oikein tainnut menestyä… Yksi lähtö me heiän osalta vaan nähtiin, mutta se ei luvannut hyvää ;) Lumi-Kukka jaksoi hyvin kolmen lähdön verran seurata ympärillä olevia ihmisiä ja bongattiinpa me siellä Mika Salo sekä Frederik. :D Uujee!
• Lauantai-iltana kokattiin herkkuruokaa. Perjantai-iltana valittiin ihan uudet ruokalajit joita ei olla koskaan edes maistettu ja lauantaina toteutettiin ruokakokeilu. Mää tein pistaasikuorrutettuja linturullia ja Ville puolestaan prosciutto-parsatankoja. Hyvää oli!
• Sunnuntaina tehtiin piiiitkä kävelylenkki ja kaalistettiin (=otettiin yhdestä pellosta yksi kaalinkerä ja tuotiin vaunujen tavaratilassa kotiin) :)
• Tällä viikolla ei vielä ole ihmeempiä tapahtunut, paitsi että tänään oli sikahyvä postipäivä! Ja Kukkis heräsi yöunilta aamulla juuri kun olin saanut lakattua oikeen käden kynnet. Miten se osaakin aina herätä kriittisessä tilanteessa… :D Ja pikkuinen on nukkunut nyt kotona asuessa tosi hyvin yöunensa! Johtunee siitä kun makuuhuone on aamuisin paljon pimeempi kuin mökillä, jossa verhot eivät pitäneet valoa poissa juuri lainkaan.

5kk neuvoloituminen

Tänään oli taas neuvolapäivä, joka jostain syystä jännitti mua melkein kuin raskausaikana - onko painoa (ja tässä tapauksessa ennen kaikkea pituutta) tullut sopivasti. Olihan niitä molempia kertynyt just hyvin! :)

Meitsi maastoutuu aika hyvin tähän sohvaan, varsinkin jos vielä peitän kädellä naamani…

• paino 7.735kg (+0.745kg kuukaudessa)
• pituus 67.8cm (+4.4cm)
• Terveydenhoitajan tarinointi: “Pehmeä iho. Refleksit ikää vastaavat. Kasvaa nätisti! Erottaa vieraan. “Juttelee” kovasti. Kiva tyttö!” :)

Hmm…

On kyllä mahdottoman kiva tuo terveydenhoitajatäti, just semmonen kuin omalle lapselleen toivoisikin! :) Lumi-Kukka tosin ei välttämättä ajattele ihan samoin, kun taas se täti antoi suuhun sen ihmeen rokotelitkun ja pisti vielä ilkeällä piikilläkin. Onneksi seuraava rokotus on vasta seitsemän kuukauden päästä - ellei sitten terveyden- ja huonostivoinninlaitos keksi jotain kivaa pakkorokotetta vauvoille syksyksi. Juu ei ole ollut kiva kuulla uutisista sikarokotejuttuja, onneksi en ite sitä silloin paksuusaikana ottanut kun ei sitä kai voi tietää seuraako siitä jotain kivoja jälkijuttuja vaiko ei… :/

No onks tää nyt semmonen hyvä poseeraus ilman hymyä?

Ensiviikolla pitäisi kuulemma tulla postia jostain ensikertalaisäitien kuukausittaisesta tapaamisesta tossa ison tien toisella puolella jossain rivitaloasunnossa. Voishan semmosessa vaikka käydäkin ainakin kattomassa ekan kerran millasta siellä on. Ei sillä että välttämättä diggaisin, mutta ei sitä tiiä kokeilematta. Ja kerran kuussa puolen vuoden ajan ei oo liikaa vaadittu.

Hähää, oon ihan oudon näköinen!

Ollaan nyt aloiteltu sunnuntaista lähtien liharuokienkin maistelua. Bataattia ja kanaa oli ekassa kokeilussa ja sinne se upposi pieneen kitaan kuin tyyppi olisi koko ikänsä kanaa syönyt. :D On kyllä niin mainio juttu, kun tuolle kelpaa kaikki kiinteät ruoat tosi hyvin. Söisi ja söisi niin paljon kuin vain tarjotaan. Ja mikä into jokaista lusikallista kohtaan…! :) Puuroakin voidaan alkaa maistella, mutta sitä kannattaa kuulemma aamuisin aloitella kun jos tulee mahanpuruja, niin ne on hieman siedettävämpiä päiväsaikaan kuin yöllä. Hyvä huomio, ei olisi itelle tullut mieleen.

Mää oon niiiin iloinen!

Nukkumiset menee nykyään niin, että ekat aamupäiväunet kestää aika tarkkaan tunnin. Iltapäiväunilla saattaa viihtyä kaksikin tuntia. Ja kolmansia päiväunia ei aina edes ota, välillä nukkuu puolesta tunnista tuntiin kolmansilla unillaan. Ja yöunet alkaa nykyään taas siinä yhdentoista aikaan… Sitä kautta ei kauaa siis kestänyt kun pieni nukahti kahdeksan aikoihin ja ihan omia aikojaan, kun vain sänkyynsä laski. Suvi eilen vaunulenkkeillessä sanoi hyvin, että ehkäpä Lumi-Kukka harjoittelee sitä itsestään nukahtamista ja eka treenikausi oli noin lyhyt, mutta seuraava onkin taas pitempi. Sitä toivokaamme! :) Meillä siis katsellaan telkkaria ja jutellaan ja leikitään sohvalla tai sitterissä yömyöhään asti taas. Eka “yöherätys” tulee sitten siinä kuuden aikoihin ja sen jälkeen uni jatkuu vielä tunnista kolmeen tuntiin. Viime yönä oltiin hieman sekaisin, kun pieni heräsi kahden aikaan ja Ville sitten meni laittamaan tutin suuhun ja mää sanoin että kai sitä maitoa pitää lämmittää kun en tajunnut kellonajasta mitään. Pikkuinen oli nukahtanut sillä aikaa kun Ville maitopullon otti jääkaapista ja laittoi sen mikroon lämpenemään. No, mä sitten ajattelin hetken oottaa pullo kädessä josko nälkä kuitenkin tulisi, mutta ei sieltä pinnasängystä mitään enää kuulunut. Ja taisinpa nukahtaakin siinä pullo kädessä maatessa, muistan meinaan havahtuneeni siihen kun Ville oli jossain vaiheessa pullon ottanut mun kädestäni. :D

Mitenhän tästä pääsis eteenpäin, kun jaloilla työntely ei yksistään tunnu auttavan…

Olen vieläkin välillä vähän pihalla siitä, että meillä ihan oikeesti on vauva. Ihan oikea pieni ihminen. Ja se kasvaa koko ajan suuremmaksi ja viisaammaksi. Ja se on niin hemmetin söpökin! :) Tajuankohan lopullisesti tuon lapsijutun vasta sitten kun Kukkis on jotain 17 tai 18 ja muuttaa pois kotoa… ;D Mutta nyt mä odotan jo kauheasti kaikkia yhteisiä askarteluhetkiä ja lukemaan ja laskemaan opettelua ja koulurepun ja penaalin ostamista ja ekoja koulupäiviä ja kaikkea. Jos nyt kuitenkin koittaisi keskittyä tähän päivään ja oottaa ekaa hampaan puhkeamista ja istumaan oppimista ja sellasta. Eikä vielä mitään peruskoulun päättötodistusta!

Tullaan Pojun kanssa tosi hyvin toimeen, se tulee välillä mun vierelle löhöilemään. Tossa se näyttää ihmeelliseltä valopäältä :D

Ja miten niin kuvien perusteella meillä pukeudutaan eniten vihreään väriin… ;) Ja oranssi toinen suosikki, joka tullee vielä suositummaksi sitten kun muutetaan vihreästä mökkimaailmasta oranssihtavaan kotimaailmaan. :) Tänään kaivelinkin kotona vaatekaappia ja kas vain, kauhea läjä vaatteita on tullut taas sen kokoisiksi että niitä voisi alkaa pikkuhiljaa käyttää. Niin siis vaatteethan kasvaa, ei lapsi. :D

Mää mittää mustikkaa oo syöny, kuvittelet vaan! Ja huomioikaa miten sitteri ja ruokalappu mätsäävät!

Tags: neuvola, vauvan nukkuminen, vauvan ruokinta

Ihmeiden aika ei ole ohi :)

Ihan pakko raportoida, kun on tapahtunut niin suuri ihme. :) Lumi-Kukka kun nukahti tänään jo kahdeksan aikoihin omaan sänkyynsä ilman nukutusapua! Vetaisi maitoa masuntäytteeksi ja nukahti, heräsi tunnin päästä juomaan iltavellin ja nukahti heti kun sänkyyn takaisin laskin. Ihana ihana vauva! Herää vaan kysymys, onko joku vaihtanut meiän vauvan?! :D Kun se on yhtäkkiä alkanut toimia yöunien suhteen kuin vauvojen käyttöohjekirja sanoo. :D Viime yönäkin heräsi vain kerran tankattavaksi ja nukkui kahdeksaan asti. Loistavaa!

Koitin tänään miettiä missä vaiheessa pikkuinen siiryi siihen sylinukutukseen, mutta en mä muista. Ihan ekoina viikkoina nukahti aina ite sänkyynsä, mutta jossain vaiheessa tuli iltahuudot ja joskus silloin kai se sylinukutuksen vaatiminen alkoi… Nyt on sitten ainakin kirjattu ylös milloin alkoi taas itsestään nukahtamisen vaihe, joka toivottavasti kestää!

Tänään maisteltiin päärynämössöä. Hassua kun eka makea maisteltava sai aikaan suurempaa epäilystä kuin ei makeat maisteltavat. :D Kelpasi se sitten hyvin kun ekana vähän ihmeteltiin mitä ihmettä tämmönen on.

Mitä? Puhutteks te musta?

Huomenna saadaan viikonloppuvieraita (=molemmat veljeni naisineen siis) mökille, jee! Mielenkiinnolla odotan miten Lumi-Kukka malttaa nukahtaa, kun on paljon ihmisiä joita katsella ja ihmetellä… Ainakin Jutan ja kumppaneiden vierailun aikana päiväunille nukahtaminen kävi hetkessä, joten eiköhän samanmoinen meno jatku.

Kun Kukkis nukahti tänäänkin jo noin aikaisin, ehdin hyvin järjestelläkin mökkiä vieraita varten. Ja päivällä ehdin maalata kirjahyllyn hyllyt, joiden maalauksen kanssa kävi sillon viikonloppuna niin, että muistettiin maalata niistä vain toiset puolet. ;) Nyt on asia korjattu! Sain siis päivälläkin ihan mukavasti aikaiseksi kun Hra L piti sairaslomapäivää ja ehti viihdyttää pikkuista välillä mun sijastani. Ei toki ole kivaa kun ukkokulta sairastaa, mutta se on kivaa kun saatiin yhteinen päivä keskelle viikkoakin. :)

Tags: vauvan nukkuminen, vauvan ruoka