5kk neuvoloituminen

Tänään oli taas neuvolapäivä, joka jostain syystä jännitti mua melkein kuin raskausaikana - onko painoa (ja tässä tapauksessa ennen kaikkea pituutta) tullut sopivasti. Olihan niitä molempia kertynyt just hyvin! :)

Meitsi maastoutuu aika hyvin tähän sohvaan, varsinkin jos vielä peitän kädellä naamani…

• paino 7.735kg (+0.745kg kuukaudessa)
• pituus 67.8cm (+4.4cm)
• Terveydenhoitajan tarinointi: “Pehmeä iho. Refleksit ikää vastaavat. Kasvaa nätisti! Erottaa vieraan. “Juttelee” kovasti. Kiva tyttö!” :)

Hmm…

On kyllä mahdottoman kiva tuo terveydenhoitajatäti, just semmonen kuin omalle lapselleen toivoisikin! :) Lumi-Kukka tosin ei välttämättä ajattele ihan samoin, kun taas se täti antoi suuhun sen ihmeen rokotelitkun ja pisti vielä ilkeällä piikilläkin. Onneksi seuraava rokotus on vasta seitsemän kuukauden päästä - ellei sitten terveyden- ja huonostivoinninlaitos keksi jotain kivaa pakkorokotetta vauvoille syksyksi. Juu ei ole ollut kiva kuulla uutisista sikarokotejuttuja, onneksi en ite sitä silloin paksuusaikana ottanut kun ei sitä kai voi tietää seuraako siitä jotain kivoja jälkijuttuja vaiko ei… :/

No onks tää nyt semmonen hyvä poseeraus ilman hymyä?

Ensiviikolla pitäisi kuulemma tulla postia jostain ensikertalaisäitien kuukausittaisesta tapaamisesta tossa ison tien toisella puolella jossain rivitaloasunnossa. Voishan semmosessa vaikka käydäkin ainakin kattomassa ekan kerran millasta siellä on. Ei sillä että välttämättä diggaisin, mutta ei sitä tiiä kokeilematta. Ja kerran kuussa puolen vuoden ajan ei oo liikaa vaadittu.

Hähää, oon ihan oudon näköinen!

Ollaan nyt aloiteltu sunnuntaista lähtien liharuokienkin maistelua. Bataattia ja kanaa oli ekassa kokeilussa ja sinne se upposi pieneen kitaan kuin tyyppi olisi koko ikänsä kanaa syönyt. :D On kyllä niin mainio juttu, kun tuolle kelpaa kaikki kiinteät ruoat tosi hyvin. Söisi ja söisi niin paljon kuin vain tarjotaan. Ja mikä into jokaista lusikallista kohtaan…! :) Puuroakin voidaan alkaa maistella, mutta sitä kannattaa kuulemma aamuisin aloitella kun jos tulee mahanpuruja, niin ne on hieman siedettävämpiä päiväsaikaan kuin yöllä. Hyvä huomio, ei olisi itelle tullut mieleen.

Mää oon niiiin iloinen!

Nukkumiset menee nykyään niin, että ekat aamupäiväunet kestää aika tarkkaan tunnin. Iltapäiväunilla saattaa viihtyä kaksikin tuntia. Ja kolmansia päiväunia ei aina edes ota, välillä nukkuu puolesta tunnista tuntiin kolmansilla unillaan. Ja yöunet alkaa nykyään taas siinä yhdentoista aikaan… Sitä kautta ei kauaa siis kestänyt kun pieni nukahti kahdeksan aikoihin ja ihan omia aikojaan, kun vain sänkyynsä laski. Suvi eilen vaunulenkkeillessä sanoi hyvin, että ehkäpä Lumi-Kukka harjoittelee sitä itsestään nukahtamista ja eka treenikausi oli noin lyhyt, mutta seuraava onkin taas pitempi. Sitä toivokaamme! :) Meillä siis katsellaan telkkaria ja jutellaan ja leikitään sohvalla tai sitterissä yömyöhään asti taas. Eka “yöherätys” tulee sitten siinä kuuden aikoihin ja sen jälkeen uni jatkuu vielä tunnista kolmeen tuntiin. Viime yönä oltiin hieman sekaisin, kun pieni heräsi kahden aikaan ja Ville sitten meni laittamaan tutin suuhun ja mää sanoin että kai sitä maitoa pitää lämmittää kun en tajunnut kellonajasta mitään. Pikkuinen oli nukahtanut sillä aikaa kun Ville maitopullon otti jääkaapista ja laittoi sen mikroon lämpenemään. No, mä sitten ajattelin hetken oottaa pullo kädessä josko nälkä kuitenkin tulisi, mutta ei sieltä pinnasängystä mitään enää kuulunut. Ja taisinpa nukahtaakin siinä pullo kädessä maatessa, muistan meinaan havahtuneeni siihen kun Ville oli jossain vaiheessa pullon ottanut mun kädestäni. :D

Mitenhän tästä pääsis eteenpäin, kun jaloilla työntely ei yksistään tunnu auttavan…

Olen vieläkin välillä vähän pihalla siitä, että meillä ihan oikeesti on vauva. Ihan oikea pieni ihminen. Ja se kasvaa koko ajan suuremmaksi ja viisaammaksi. Ja se on niin hemmetin söpökin! :) Tajuankohan lopullisesti tuon lapsijutun vasta sitten kun Kukkis on jotain 17 tai 18 ja muuttaa pois kotoa… ;D Mutta nyt mä odotan jo kauheasti kaikkia yhteisiä askarteluhetkiä ja lukemaan ja laskemaan opettelua ja koulurepun ja penaalin ostamista ja ekoja koulupäiviä ja kaikkea. Jos nyt kuitenkin koittaisi keskittyä tähän päivään ja oottaa ekaa hampaan puhkeamista ja istumaan oppimista ja sellasta. Eikä vielä mitään peruskoulun päättötodistusta!

Tullaan Pojun kanssa tosi hyvin toimeen, se tulee välillä mun vierelle löhöilemään. Tossa se näyttää ihmeelliseltä valopäältä :D

Ja miten niin kuvien perusteella meillä pukeudutaan eniten vihreään väriin… ;) Ja oranssi toinen suosikki, joka tullee vielä suositummaksi sitten kun muutetaan vihreästä mökkimaailmasta oranssihtavaan kotimaailmaan. :) Tänään kaivelinkin kotona vaatekaappia ja kas vain, kauhea läjä vaatteita on tullut taas sen kokoisiksi että niitä voisi alkaa pikkuhiljaa käyttää. Niin siis vaatteethan kasvaa, ei lapsi. :D

Mää mittää mustikkaa oo syöny, kuvittelet vaan! Ja huomioikaa miten sitteri ja ruokalappu mätsäävät!

Tags: neuvola, vauvan nukkuminen, vauvan ruokinta

Ihmeiden aika ei ole ohi :)

Ihan pakko raportoida, kun on tapahtunut niin suuri ihme. :) Lumi-Kukka kun nukahti tänään jo kahdeksan aikoihin omaan sänkyynsä ilman nukutusapua! Vetaisi maitoa masuntäytteeksi ja nukahti, heräsi tunnin päästä juomaan iltavellin ja nukahti heti kun sänkyyn takaisin laskin. Ihana ihana vauva! Herää vaan kysymys, onko joku vaihtanut meiän vauvan?! :D Kun se on yhtäkkiä alkanut toimia yöunien suhteen kuin vauvojen käyttöohjekirja sanoo. :D Viime yönäkin heräsi vain kerran tankattavaksi ja nukkui kahdeksaan asti. Loistavaa!

Koitin tänään miettiä missä vaiheessa pikkuinen siiryi siihen sylinukutukseen, mutta en mä muista. Ihan ekoina viikkoina nukahti aina ite sänkyynsä, mutta jossain vaiheessa tuli iltahuudot ja joskus silloin kai se sylinukutuksen vaatiminen alkoi… Nyt on sitten ainakin kirjattu ylös milloin alkoi taas itsestään nukahtamisen vaihe, joka toivottavasti kestää!

Tänään maisteltiin päärynämössöä. Hassua kun eka makea maisteltava sai aikaan suurempaa epäilystä kuin ei makeat maisteltavat. :D Kelpasi se sitten hyvin kun ekana vähän ihmeteltiin mitä ihmettä tämmönen on.

Mitä? Puhutteks te musta?

Huomenna saadaan viikonloppuvieraita (=molemmat veljeni naisineen siis) mökille, jee! Mielenkiinnolla odotan miten Lumi-Kukka malttaa nukahtaa, kun on paljon ihmisiä joita katsella ja ihmetellä… Ainakin Jutan ja kumppaneiden vierailun aikana päiväunille nukahtaminen kävi hetkessä, joten eiköhän samanmoinen meno jatku.

Kun Kukkis nukahti tänäänkin jo noin aikaisin, ehdin hyvin järjestelläkin mökkiä vieraita varten. Ja päivällä ehdin maalata kirjahyllyn hyllyt, joiden maalauksen kanssa kävi sillon viikonloppuna niin, että muistettiin maalata niistä vain toiset puolet. ;) Nyt on asia korjattu! Sain siis päivälläkin ihan mukavasti aikaiseksi kun Hra L piti sairaslomapäivää ja ehti viihdyttää pikkuista välillä mun sijastani. Ei toki ole kivaa kun ukkokulta sairastaa, mutta se on kivaa kun saatiin yhteinen päivä keskelle viikkoakin. :)

Tags: vauvan nukkuminen, vauvan ruoka

Ihmeitä tapahtuu!

Nimittäin meiän pieni neiti on yhtäkkiä oppinut nukahtamaan yöunille ilman minkäänlaista nukutusta! En tiiä voiko vielä iloita, mutta jos kahtena iltana peräkkäin on tapahtunut ihme, niin miksei se tapahtuisi huomennakin. :) Melko jännää, kun viime aikoina Lumi-Kukka on suostunut nukahtamaan yöunille vain syliin ja mä olin ehtinyt jo ajatella onko se ihan normaaliakaan jollei pieni osaa omaan sänkyynsä nukahtaa… ;) Se oli vain joku vaihe ja nyt on siirrytty uuteen vaiheeseen, josta tämä rouva tykkää hyvin hyvin paljon!

En ollut aikoihin edes kokeillut nukuttuu pientä suoraan sänkyynsä, kun kuvittelin että siitä seuraa vain kitinää ja sydäntäsärkevää itkua… Jostain sitten sain päähäni eilen jo päivällä, että teenpä biologisen kokeen - mitä tapahtuu jos pienen laskee sänkyynsä unipussukkansa sisuksissa ja hipsii itse pois makuuhuoneesta. Molempina iltoina pieni jutteli jonkun 10-20 minuttia ja kun juttelu muuttui vähän sellaiseksi epätoivoiseksi, menin laittamaan tutin suuhun ja sen jälkeen tapahtui mystinen simahdus. :) Vaunuissa on ihan sama juttu, kun iloinen juttelu alkaa muuttua kitinäpainoitteiseksi, tietää että nyt on aika laittaa tutti suuhun ja sitten se simahtaa.

Annoin eilen myös ekan lorauksen peruna-porkkanavelliä pikkuiselle ja tänään hiukan enemmän, iltapalaksi siis. Ja päälle pullollinen maitoa. Tehokas nukutusaine. ;)

Huomenna voisin antaa päivällä pikkuisen maistaa ekaa kertaa hedelmää - päärynää ostin kaupasta tänään ja sen voisi soseuttaa. Helpompaa se olis purkista suoraan antaa, mutta mulla on joku pakkomielle/intohimo väsätä ite sapuskat joita vauvani suuhun laitan. :) Varmaan joku ohimenevä vaihe, kuten myös se että mulle on tullut tiskausinto! Mulle, joka on inhonnut tiskausta vuosikaudet! Ville meillä on käsitiskit hoidellut ja mä oon tiskikonetta täytellyt ja tyhjennellyt, mökillä tietty ei mitään tiskokonetta ole eikä tule ja täällä tarttee tiskit tiskata käsin ja mä oon alkanut varastaa tiskivuoroja itelleni. Kummallista on elämä. :) Kai se äitiys muuttaa ihmistä, tai jotain.

Tags: vauvan nukkuminen, vauvan ruoka

Velliä vai ei?

Kas siinä mielenkiintoinen kysymys, josta tuntuu olevan mielipiteitä puolesta ja vastaan. Oletteko te velliä antaneet vauvoillenne?

Tags: vauvan ruokinta

Takana kiva viikonloppu

Lauantaina saatiin vihdoinkin tehtyä loppuun jo lähes vuosi sitten kesken jäänyt maalausprojekti. Kuvia ei vielä ole, mutta otan kun saadaan projektin kohteet paikoilleen. Maalattiin mökin olohuoneen kaksi kirjahyllyä valkoisiksi (miksei vihreiksi, Pia kysyi) ja saadaan tänään varmaankin ne hyllyt siirtää paikoilleen ja alkaa täyttää hyllyä kirjoilla ja muilla romppeilla. Maalausprojektin ajaksi Lumi-Kukka meni naapurimökkiin, jonka oli vallanneet mun vanhempani kun anoppi ei mökillä lauantaina ollut. Onnistui maalaus helpommin kun ei tarvinnut juosta vaunuja heiluttamassa ja tuttia suuhun laittamassa.

Maalausprojektin jälkeen alettiin lämmittää grilliä. Siinä meni oma aikansa kun puulla se lämmitettiin, mutta mikäpä kiire meillä olisi minnekään ollut. Saatiin sitten jossain vaiheessa kanaa ja makkaraa ja kyssäkaalia mahojemme täytteeksi. Kyssäkaali on yllättävän hyvää ihan sellaisenaan, kuutioituna esimerkiksi. Vähän kuin laimeaa lanttua. Kantsii testata!

Ilta meni sitten tietysti yleisurheilun em-kisoja tsiikaillessa. Ja Lumi-Kukkaa ihastellessa. ;) Sehän kuuluu aina asiaan! Tyttö ei malttanut yöunillekaan nukahtaa ennen kuin joskus puolen yön aikaan, mutta nukkui syvää unta kun ei herännyt kun kannoin pienen anopin mökiltä viileässä kesäyössä omalle mökillemme. Välimatkaa ei tosiaan oo paljon, mutta silti.

Kukkis tutkii keskittyneesti isin vanhaa nukketyyppiä. Näitä on iiiso kassillinen erilaisia!

Ajattelin että kyllä nyt menee yöunet varmaan tosi nappiin, kun oli niin toiminnantäyteinen päiväkin, että varmasti uni maistuu. Paskat. Pikkuneiti taantui pikkuvauva-asteelle ja heräsi kolmen tunnin välein syömään ja nukkui tosi levottomasti muutenkin. Sain ite nukuttua vasta joskus ennen kahta kun oli palelukohtaus päällä ja eikös vaan sitten varmaan jonkun vartin nukkumisen jälkeen ala kuulua nälkähuutoa pinnasängystä. Ja uudelleen puoli kuuden aikoihin ja lopullinen itkuinen aamuherääminen tuli puoli ysin jälkeen. Puoli ysihän on ihan kiva heräämisaika, niin jos olisi ite saanut yöllä nukkua hiukan paremmin. Heräsin jatkuvasti kaikkiin pinnasängyn ääniin ja olin aamulla ihan kuitti. Onneksi pieni nukahti ekoille päiväunille jo kymmenen jälkeen ja nukkuikin sitten hyvin. Sain vähän omaa lepoaikaa, ei mua enää väsyttänyt mutta sekin on ihanaa kun saa vain olla omassa rauhassaan.

Kun Lumi-Kukka oli herännyt ja ruokittu ja muuta, lähdettiin ajamaan Kauttuan Ruukki festivaaleille. Treffattiin siellä Pia kera äitinsä ja isänsä. Oli varsin mukavaa nähdä pitkästä aikaa Pian vanhempiakin, kuten myös mun lemppariakkaani Piaa. Me ollaan siitä omituisia akkoja, että me ei juurikaan ikinä koskaan soitella toisillemme. Kun on tekstarit ja netti ja posti, niin pidetään yhteyttä niiden avulla. Nyt sitten lauantain aikana mää soitin Pialle kolmesti ja Pia mulle kerran. Siis kauheeta!! :D Tuli taas parin vuoden puhelinkiintiö täyteen meiän kahden välillä. :D

Lumi-Kukka oli varsin hyvällä tuulella koko sen ajan kun festareilla oltiin. Lopuksi alkoi harmittaa, kun ruoka-aika lähestyi, mutta sekin harmitus meni ohi kun tyttönen pääsi matkarattaista syliin siksi matkaksi kun autolle käveltiin (jestas miten raskasta tuota reilun seitsemän kilon ihmistä on kantaa pitempiä matkoja varsinkin kun on kuuma!) ja autossa mökkimatkalla tuli unikin.

Huono kuva hienoista tossuista. Oli hieman hankala valokuvata viuhtovia koipia. ;) Toisessa lukee “50% mummy” ja toisessa “50% daddy”. Suloiset!

Pia sitten kyseli jonkun ajan päästä voisivatko he tulla vielä meitä kattomaan, kun kerran harvemmin me Pian kanssa nähdään kun hän Hämiksessä asuu. Tokihan se meille sopi ja jonkun ajan päästä auto kurvasi pihaan. Pia piti huolta meiän Pupsu-pupun ja Örebro-marsun ulkoilutuksesta ja kantoi otukset ulkoaitaukseen. Deea oli melko epätoivoinen, kun ei millään päässyt aitauksen sisään, ei vaikka kuinka nyhti ruohoa aitauksen viereltä. :D Ja voi, Lumi-Kukalla oli niiiiin hauskaa eläimiä (lähinnä kai Deeaa) katsellessa, että piti ihan naureskella ja hihkua! Ja Pian isänkin temput kovasti pikkuneitiä naurattivat. On niin ihanaa kun pikkuinen ymmärtää koko ajan enemmän ja enemmän ympärillä olevasta maailmasta!

Näitä päiviä pitäisi kyllä olla lisää, kun on noin paljon toimintaa! Lumi-Kukka niin nauttii kun saa katsella ihmisiä ja eläimiä tietty myös. :) Onneksi kaksi seuraavaa viikonloppua onkin toiminnantäyteisiä. Tulevana viikonloppuna saadaan vieraiksi molemmat veljeni naisineen (Nea-kummityttö tietty tulee myös) ja sitä seuraavana meitä odottaa hartaasti odotettu Häme-risteily. Se kerran jo peruuntui paatin ollessa rikki, mutta jospa nyt päästäisiin reissuun. Eka viikonloppureissu vauvan kanssa, jännää! Mutta hyvää harjoitusta, kun tammikuussa tämä pieni perhe hyppää lentokoneeseen ja suuntaan kohti Lanzarotea.

Hiukan suloinen leikkipuku (joka pyjamanakin menee hyvin) ja meiän lempparitutti! Puku tilattu samaisesta brittikaupasta kuin tossut sekä kaksi muuta leikkipukua, joista tulee kuvat kunhan ne on päälle puettu.

Keskiviikkona vietetään vuosipäivää, kun Hra L pujotti kolme vuotta sitten sormeeni sormuksen, jossa lukee “Hra L:n oma rakas 4.8.07″. :) Toisaalta tuntuu että häistä olisi jo paljon kauemminkin aikaa, mutta kolme vuotta nyt täyteen tulee. Ollaan suunniteltu josko mentäisiin elokuviin ja syömään (muttei mihkä ketju-paska-ravintolaan vaan johki hääpäivän arvoiseen paikkaan), eli winkwink mummi ja pappa, saakos Lumi-Kukka tulla hoitoon keskiviikkona? ;) On myös mielessä jotain pientä juonimista tuolle päivälle, mutta siitä ei enempää, kun Hra L kuitenkin lukee tarinoitani. Kerron sitten myöhemmin.

Nyt syömään herkkulounas, joka sisältää lasillisen vettä ja näkkileipää ruohosipulituorejuustolla. Köyhää! :D Mutta koitan juoda vettä päivisin kotona ja emmä jaksa mitään ruokaa alkaa päivällä itelleni vääntää eikä tee mieli mitään kaupan valmis-shittejä. Näkkäri on ihan hyvää ruokaa. :D Pitäisi vaikka jotain hedelmiä päiväruoaksi ostaa, kun niitä voisi tehdä mieli syödä tässä kuumuudessa. Koti on yhä vaan kuuuuuma, vaikka mökillä onkin jo viileempää sisällä.

Tags: vauvanvaate