Jyrsijäongelma

Kääk, myöhään eilen illalla Ville haki yhden pyykkikorin varastosta ja mitäs siellä sitten tulikaan vastaan - rotta! Tyyppi paineli sitten heti kellariin eikä sitä sen jälkeen näkynyt. HYI! Käytiin viemässä kellariin samainen pyydys jolla hamsteri ollaan saatu kiinni karkumatkoiltaan, sellainen johon otus jää elävänä vangiksi. Ja vietiin myös Vito-kisu yöksi rotan seuraksi. On sen verran kova jätkä, että kyllä se rotalle pärjäisi kun ulkonakin on taistellut monen tyypin kanssa elämänsä aikana.

Nyt aamulla kun käytiin kurkkaamassa, ei näkynyt rottaa pyydyksessä. Eikä Vitonkaan naama ollut veressä. En tiiä, kai se rotta siellä jossain sitten seikkailee yhä. Inhottava ajatuskin! Tänään tarvii hankkia pari tappavaa pyydystä, jospa saataisiin se joskus kiinnikin.

Rotta on varmaan painunut autotallin oven kautta sinne sisälle, kun eräs tyyppi meiän pihalla autoja pestessään pitää sitä ovea auki ja kaikki otukset saavat sitä kautta sisälle juosta. Saa alkaa se ovi pysyä kiinni jatkossa, en halua mitään iljetyksiä vierailulle!

Lemmikkirotta on ihan ok, suloinen jopa, mutta en mä todellakaan halua mitään villiä rottaa jyrsimään kaikkea ja elämään meiän varastossa/autotallissa/kellarissa. HYI!

Sadepukuiset koirat

Nyt kun keli on ollut mitä on, koirat tuovat jaloissaan sisälle hiekkaa ja kuraa enemmän kuin tarpeeksi. Meillä on kyllä koirille sadepuvut, mutta ei niitä kyllä joka kerta jaksa koirien päälle laittaa. Tänään kyllä laitoin, kun satoi vettäkin taivaalta ihan kiitettävän paljon. Pojun puku meni parilla yrittämällä päälle. Olin kerran jo saanut kaikki jalat puntteihin ja kun piti alkaa laittaa vetskaria kiinni, rimpuilveva koira sai pari jalkaa vapaaksi. Sen jälkeen kyllä sain helposti puvun kiinni.

Deean pukeminen aiheuttaa tuskanhikeä jo siksi, kun neidillä niitä varpaita riittää ja pitää varovasti punttia laittaa, ettei lisävarpaat irtoa. :D Ja Deea yleensä vielä muuttuu joko ihan räsynukeksi tai jäykistää kaikki lihaksensa, kun pitäisi koittaa saada se puku päälle. Sain kaikki neljä jalkaa pujautettua puntteihin ja sitten kun piti kääntää koira mahalleen, neitipä hyppäsi pois ja jäi vain puolet jaloista puntteihin. Toisen kerran onnistui tekemään saman tempun, mutta kolmatta kertaa ei. En mä ihan tyhmä ole, opin kyllä Deegun metkut. ;)

Ulkona puvut tekevät koirista jotenkin paljon rauhallisempia. Poju ei varmaan riehuisi vaikka ohi menisi 50 pahaäänistä harrikkaa. :D Tai no, en tiiä, pitäisi tehdä joskus tieteellinen testi aiheesta. :) Tulipa sitten taas mieleen tuosta rauhallisuudesta, että mahtaako koiria hävettää kun typerä täti puki taas tollasen tyhmän puvun päälle? Vai tuntuuko se epämukavalta? Vai onkohan puku vain yksinkertaisesti tyhmä? Jaa-a, elämän suuria mysteerejä…

Vaikka puettujen koirien kanssa kävely on hitaampaa, niin silti kura jää siihen pukuun eikä kulkeudu koirien mukana joka paikkaan kotona. Joten pitänee alkaa käyttää niitä taas ahkerammin mikäli keli pysyy tuollaisena. Niin, jos ne eivät ota nokkiinsa kun laitoin ne pesukoneeseen. Tuli vain mieleen että joskus pukuja voisi varmaan pestäkin, eikä vaan huuhtaista isoimpia kuria vedellä. Pesukone on tainnut saada hommansa tehtyä, joten menenpäs kurkkaamaan onko ne entisellään. :)

Deegu

Lauantai-iltana mökillä Deegu poseerasi pöydällä maaten. Deegu tykkää makoilla missä vain. :D En tiiä onko kaikki lunnikoirat tällaisia, mutta meillä on kyllä ihan hassu koira!

Liejuryömijät

Hankittiin myös liejuryömijiä reilu viikko sitten. Kolmen tyypin parvi elelee eläintenhuoneessa alunperin kilpikonna-akvaariona olleessa akvaariossa. Se oli tähän asti hiiren terraariona, mutta nyt liejuryömijien kotina.

Kolmikolla ei vielä ole nimiä, mutta mietinnän alla on. Otukset erottaakin hyvin toisistaan, kun kaikki ovat eri kokoisia. Nämä ovat siitä erikoisia kaloja, että ne elelevät sekä vedessä että kuivalla maalla. Villellä on näitä joskus pienenä ollut. :)

Kuvissa pienin ryömijöistä. Ei ole kovin hyviä kuvia, mutta laitan parempia näytille kun saadaan sellaisia otettua.

Pierre ja Pascal

Hankittiin reilu viikko sitten kaksi uutta asukasta isoimpaan akvaarioon - papukaijakirjoahvenia. Näitten kaverusten hankkimista oltiin mietitty jonkun aikaa, kun tätä lajia ei luonnosta löydy vaan ovat ihmisen tekemän risteytyksen tulos. Isossa akvaariossa kuitenkin olisi tilaa isoille kaloille, joten päätettiin antaa koti tyypeille. Isoja kaloja tarvitaan siksi, kun niilinhauet söisivät kaikki pienet kalat.

Kaverukset saivat nimikseen Pierre ja Pascal. :) Päätin jo jonkun aikaa sitten, että joillekin eläimille haluan antaa nimiksi nämä kaksi ja nythän sitten meillä on hyvä parivaljakko. Pierre on puhtaan värinen, Pascalissa vähän “likaa”. :)

Hyvin tuntuvat kaverit tulevan toimeen akvaariossamme. Eivät kiusaa muita kaloja eikä näitäkään enää kiusata. Aluksi kultapyrstösateenkaarikala (ainoa elossa oleva) ajoi Pierreä ja Pascalia takaa, mutta tulevat jo hyvin toimeen. Ja kaverukset olivat aluksi tosi uteliaita kaikkia muita asukkeja kohtaan, kävivät varmaan jokaista monniakin tervehtimässä. Kokonsa vuoksi ei tietysti tarvitse pelätä joutuvansa syödyksi.

Muutama iso kala pitäisi vielä löytää tuohon akvaarioon. Pohjakaloja on tarpeeksi, mutta avoveteen voisi muutaman ison kalan hankkia tuomaan eloa akvaarioon.