Lento myöhästyy :(

Blääh, lento on ainakin kaksi tuntia myöhässä :( Kone oli Suomesta päässyt lähtemään viime yönä pari tuntia myöhässä. Kivakiva! Joudutaan kaksi tuntia tuolla aulassa vielä tappamaan aikaa, ihastuttavaa. Puoli kahdelta tää huone pitää luovuttaa ja varttia vaille neljä meiät tullaan kentälle hakemaan. Eli vielä varmaan jotain 6 tuntia tässä aikaa tapettavana ennen kuin päästään edes lentokoneeseen istumaan. Höh! Tyhmiä tällaset viivästykset. Tahtoo jo kotiin!

Tags: matkakertomus, Vietnam

Vietnam - päivä 14

Viimeinen kokonainen päivä sisälsi vielä vähän shoppailua (viimeiset matkamuistot) sekä kummallekin ikioman unelmalaukun. Ville sai perässä vedettävän harmaan Samsungin, jota ilman ei oltaisi saatu kyllä edes laukkuja pakattua. Sen verran kerääntynyt tässä parin päivän aikana roinaa, että tila olisi loppunut kesken. Mun uusi rakas unelmalaukkuni on Furlan ihana oranssi laukku. Se maksaisi ilman rutkaa alennusta 500 euroa!!! Yksi vaivainen laukku, hui kamala! Onneksi monet laukut oli isolla alella myynnissä ja onneksi Ville oli sitä mieltä että pitää se ostaa, kun mä olisin voinut jänistää. Pitääkin nyt sitten opetella elämään unelmalaukun kanssa. :) Ennen mun kallein laukkuni on ollut ehkä 30 euron arvoinen, pieni muutos siihen :D Tuota pitää säilyttää säilytyspussissaan ja käyttää erikoistilanteissa. :)

Ja kuva olisi kiva nähdä, vai? Me molemmat päädyttiin tuohon vaihtoehtoon, kun oransseja laukkuja katseltiin.

Semmonen. En tiiä onko se teiän muitten mielestä ihan kammottava, mutta pääasia että omistaja tykkää :) Väri on ihanan kirkas oranssi ja se on ihanan tilavakin. Tästä se alkaa, turmion tie laukkuhelvettiä kohti… Ei vaan, yksi hieno laukku riittää mulle vallan hyvin.

Kun tultiin taksilla shoppailureissulta hotellille, taksikuski oli ihan täysi paskapäähuijari. Tuli ihan vihaiseksi siitä kun tähän mennessä kuskit on olleet mukavia. Yksi kyllä kuskasi meiät ilman mittarin päälle laittoa, mutta sopi hinnan etukäteen. Tää dorka vaati 12000 dongin matkasta 40000 dongia ja lisää ja lisää ja lisää. Ei se edes uskaltanut ajaa hotellin oven eteen vaan jätti meiät kadulle. Annettiin sille aluksi 20000, mutta ei se riittänyt. Heitin jotain pikkuseteleitä sille vielä, mutta ei kun lisää lisää. Ei annettu enempää vaan häivyttiin, tajusi se kai itekin että jo toi noin 40 tuhatta oli ihan liikaa siitä matkasta. Ei se euroissa ole juuri mitään (jotain alle kaksi euroa), mutta silti! Ei todella kannata mennä kuin Vina-takseihin, ne on luotettavia. Ei huomattu edes kiinnittää huomiota mikä taksi se oli, kun hypättiin autoon.

Käytiin syömässä Sama-nimisessä kahvilassa päiväruoka. Etittiin paikkaa josta saisi tonnikalasalaattia ja sellainen sitten tuli vastaan. Oli aika erikoinen tai simppeli salaatti, mutta hyvä ja täytti se tarpeeksi. Mun tonnikalasalaattini sisälsi purkillisen tonnikalaa (se vei puolet lautasesta) ja toisella puolella oli jokunen salaatinlehti, kolme kurkun viipaletta ja kolme tomaatin palasta. Ja vielä patonkia kaveriksi. Hyvää oli! Villen salaatti oli vähän monipuolisempi, mutta saman tyylinen silti.

Tänään bongasin taas lisää näitä sähköjohtopainajaisia :D Kun tulee joku vika, mistä ihmeestä ne tietää mikä piuha on mikäkin?! Tai ehkei niitä vikoja koskaan tule.

Ruoan jälkeen käytiin vielä hotellin uima-altaalla juomassa mehua ja kaljaa. Ja otettiin valokuvia kaupungista päivänvalossa. Sen jälkeen ollaan luettu ja laukutkin on jo pakattu. Ihmeen kivuttomasti pakkaaminen sujui, kun ei oltu kauheasti kamoja edes purettu sitten viime lennon.

Tuolta ylhäältä kun katselee, ymmärtää miten valtavan iso kaupunki tämä on - tai ainakin osan siitä ymmärtää. Rakennuksia silmän kantamattomiin.

USA:n suurlähetystö, tuo aidattu alue jonka keskellä on nurmikkoa.

Ja brittien vastaava. Se on ihan tän hotellin naapurissa.

Huomenna saadaan pitää huonetta puoli kahteen asti ja bussi hakee meiät 20 vaille 2. Lento lähtee vähän ennen viittä, jos aikataulussa pysytään. Neljän tunnin lennon jälkeen välilasku halavatun Intiaan naurettavaan turvatarkastukseen ja sitten vielä muistaakseni joku 7 tunnin lento Suomeen. Mahtaa tuntua pakkanen kylmältä, kun on tottunut tähän lämpöön…

Nättinä

Osaa Deegulainen joskus olla nättinäkin. :)

Tags: koira

Vietnam - päivä 13

Aamulla herättiin kuumaan huoneeseen, vaikka ilmastointi olikin ollut koko yön päällä. Pitänee laittaa lisää poweria siihen ensi yöksi. Aamupala otettiin huoneeseen, mutta huomenna mennään hotellin aamiaiselle. Se aamupala tuotiin tänään vain yhdelle ihmiselle. Kiva! Mutta huone oli eilen tänne tultaessa varustettukin vain yhtä ihmistä varten, jouduttiin pyytämään toiset pyyhkeet yms. Ei ne siis olleet vilkaisseet siitä aamiaislapusta, että siihen oli merkattu että aamiainen olisi kahdelle. Mutta saatiin me siitäkin mahaamme tarpeeksi syömistä, ettei nälkään kuoltu.

Tältä näyttää kun katsoo huoneen ikkunasta ulos.

Mentiin taksilla ostoskeskuskadulle, ei tossa kuumuudessa ole mitään järkeä kävellä, varsinkaan kun taksi maksaa vain alle euron! Kolme ostoskeskusta kierrettiin. Ekassa oli paratiisi lapsille, kaikkia lapsikauppoja. Toinen oli kuin jokun kirppiskeskus. Vaikka uutta tavaraa myivätkin, mutta siellä oli sellasia pieniä koppeja ja niissä myyjä. Suurin osa kopeista oli suljettuna, mutta ne mitkä oli auki, myivät vaatteita ja muuta. Ihan varmasti aitoja merkkiaurinkolaseja ja -laukkuja ja muuta… tai sitten ei! Kolmas puolestaan myi vaikka mitä ja se olikin noista paras.

Ei me silti mitään ostettavaa löydetty sillä reissulla. Mentiin italialaiseen kahvilaan juomaan, kun oli ihan tajuttoman kuuma. Käveltiin hotellille ja olo oli sen reissun jälkeen lievästi hikinen. Suihkun ja pienen levon jälkeen mentiin taas taksilla keskustaan ja mentiin siihen samaiseen italialaiseen kahvilaan syömään. Miia söi taas pastaa ja Ville jotain riisisuttua. Ruoan jälkeen mentiin siihen kolmanteen ostoskeskukseen takaisin ja ostettiin matkamuistoja. Ja taas taksilla hotellille.

Näissä liikkeissä Miia tekee vallan ostoksia… ööö…

Kadun päällä näkyy vielä uudenvuoden koristuksia.

Tällanen talon numero meillekin kotiin! Kissan kokoisia kultaisia numeroita :D Ehkä hiukan liian pramea ;)

Katunäkymää.

Tässä ei ole kuvattu tota huippuravintolaa, vaan tuota liikennemerkkiä, jossa kielletään polkupyörätaksit. Ne on liian hitaita ihan keskustan vilkkaimmilla kaduilla.

Tää puu ja miljoonat muut on samaa lajia kuin meiän Kuubasta tuodusta siemenestä kasvatettu Jämeräjätkä! Niistä tulee ihan valtavia! Oon ehkä nytkin saanut muutaman Jämeräjätkän siemenen kadulta kerättyä, ainakin ne siemenkodat oli saman lajisen puun alla.

Jämeräjätkää tässäkin.

Tässä näkee noita hienoja sähköjohtovirityksiä. Tostakin tolpasta lähtee neljään suuntaan johtoja. Turvallista!

Ja tässä lisää johtoja.

Aika hienon kasvupaikan valinneita puita tässä. Juuret menee hienosti. :)

Pimeän tullen lähdettiin seuraavalla kaupunkireissulle. Mentiin lähimpään tavarataloon eli Diamondiin ja ostettiin vähän juomista ja naposteltavaa. Ja katsottiin aurinkolaseja, muttei vielä ostettu. Kun ei muistettu vaihtaa rahaa hotellilta lähdettäessä. Hyvä muisti! Ostetaan huomenna - jos muistetaan vaihtaa vähän lisää rahaa.

Tuonkin reissun jälkeen olo oli ihan kuitti. Oli pakko syödä heti kaupasta mukaan tarttunut hedelmävälipala, hunajapomelon lohkoja. Hyvää oli! Oli varmaan pieni nestevajekin, kun olo oli vähän hutera, mutta hedelmää ja vettä kurkusta alas ja jaksoi pian taas lähteä neljännen kerran kaupungille. Otettiin taksi ja mentiin Oopperatalon lähelle. Käveltiin sieltä sitten kadulle jolla on paljon ravintoloita ja mentiin yhteen vietnamilaiseen paikkaan syömään. Riisiä ja kanaa taas. Ja vain puikot syömävälineinä, mutta ihan hyvin se sujui kun ollaan puikoilla harjoiteltu syömään sellasissakin ravintoloissa joissa on haarukat olleet tarjolla. Kana oli taas vähän outoa, nahkoineen ja luineen ja ties mitä kivaa niissä palasissa oli. Mutta meni siitä nälkä ainakin vähäksi aikaa. On meillä pähkinää ja muuta pientä naposteltavaa jos nälkä tulee vielä ennen nukahtamista.

Mulle tuli tuon viimeisen kaupunkireissun jälkeen ihan hullun kylmä, palelin vain peiton alla. Ihan outoa, iho oli kuitenkin ihan kuuma. Ei mun termostaatti oikein sopeudu siihen kun ulkona on tosi kuumaa ja sisällä ilmastoinnin takia ihan kylmä. Tärisin peiton alla, kunnes mentiin kuumaan kylpyyn kera kylpysuolan ja -vaahdon. Se onneksi auttoi, vaikka vähän nytkin paleltaa. Nooh, huomenna päivällä voin taas valittaa kuumuutta, ei tätä palelua kauaa kestä. :)

Huomenna onkin viimeinen kokonainen päivä täällä. Pitää ostaa se Villen himoitsema perässä vedettävä laukku ja varmaan ne aurinkolasit. Ja jokunen tuliainen vielä. Kaksi yötä enää ja sitten pääseekin taas omaan sänkyyn nukkumaan…

Vietnam - päivä 12

Päivä alkoi aurinkoisesti Hoi Anissa. Tietysti lähtöpäivänä tuuli oli melkein tyyntynyt ja oli selvästi tulossa kuuma päivä. Mutta ei se mitään, oltiinkin jo odotettu malttamattomana tänne Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin paluuta.

Päästiin ekana lähtöselvitykseen, kun viimeksi oltiin melkein viimeisiä. Kannattaa olla nuori ja nopea liikkeissään, kaikki muut kun on melkein ikivanhoja. :D Saatiin hyvät istumapaikat koneesta, suunnilleen puoli välistä ja siinä oli vain kaksi penkkiä vierekkäin, ei mitään ylimääräisiä tyyppejä vieressä. Lento meni huomattavasti paremmin kuin viime kerralla, kone ei heilunut hullunlailla - tai ainakaan se ei siinä heti siiven takana tuntunut niin kuin ihan perällä kenties tuntuisi.

Tunnin koneessa istumisen jälkeen oltiin taas tutussa Saigonissa. Ihan kuin kotiin olisi tullut. :) Kaupungilla ei enää kauheasti näkynyt uudenvuoden merkkejä (lähinnä siis kukkia, ne on siivottu tosi nopeesti pois), mutta lähes joka kauppa ja ravintola oli vielä kiinni. Hoi Anissa oli enemmän paikkoja auki. Huomenna tai ylihuomenna ihmiset varmaan töiden pariin palaavat. Ostoskeskukset tms on kuitenkin olleet koko uudenvuoden ajankin auki.

Hotellista saatiin tällä kertaa huone 9. kerroksesta, viimeksi oli kerrosta alempaa. Ja huone on toisella puolella hotellia, nähdään ihan erilainen näkymä ikkunasta. Huonekin on vähän eri näköinen, ainakin sängyn päällä oleva taulu on paljon miellyttävämpi tällä kertaa. :)

Liikennettäkin oli kaupungilla paaaaaljon vähemmän kuin ennen uuttavuotta. Niin moni on vielä kotiseudullaan. Mutta liikennekin normalisoituu pian. Ja saa taas pelko puserossa välillä ylittää niitä vilkkaimpia katuja.

Tilattiin huoneeseen ruokaa, ei huvittanut mennä hotellin ravintolaan syömään heti matkaamisen jälkeen ja nälkä oli jo ihan älytön. Oltiin syömättä yhdeksästä viiteen, ihan hullua kun on tottunut yhden aikaan syömään.

Mun jälkiruokani oli kaunis kuin taideteos. Ja maku vähintään yhtä hyvä kuin miltä tuo näyttää! Ja kaikki tuosta oli syötävää, paitsi tietty lautanen. Mutta tuo kakun värikäs kansikin oli suklaata, nam!

Ruokalevon jälkeen lähdettiin vielä kaupungille, kohti Diamond-tavarataloa. Mopoja oli taas liikenteessä paljon, lienee palautumassa nyt jo normaaliksi menoksi. Diamondista ostettiin ihanan suloinen tuliainen ihastuttavalle Nea-kummineidille ja jotain Piallekin (sellasia tuotteita jota tekisi mieli tuoda Pia sulle ihan kilokaupalla…). Ja Ville osti itelleen kännykkävyökotelon, ja himoitsi törkeitä aurinkolaseja ja pientä matkalaukkua. (Jotka herra varmaan huomenna sitten ostaakin). Mä kattelin laukkuja, kaikkia hienoja merkkilaukkuja joista en tosin oikein mitään tajua, mutta hinnat oli ihan törkeitä. Yli kahtakymmentä miljoonaakin dongia, kääk! Tosin maksaa ne muuallakin varmaan törkeesti ja osa laukuista oli jo -60% alella. Muttei mikään niin paljon sytyttänyt, että olisin tosissaan harkinnut ostoa. Jossain tuolla keskustassa on joku liike, jonka ikkunassa on suloinen kookas oranssi laukku, jossa on iiiiso nappi edessä. Jos siihen liikkeeseen vielä törmätään, pitää laukun hinta ainakin tsekata. Se olis ehkä aika kähee laukku!

Shoppailuhetken jälkeen palattiin hotellille. Kamat huoneeseen ja kameran kera uima-altaalle. Otettiin sieltä jalustan kanssa kuvia tolla pikkukameralla, tuli tosi hienoja kun sai pidettyä kameran paikallaan koko pitkän valotusajan. Pitää ottaa toi minijalusta mukaan kaupungillekin, saisi hienoja yökuvia.

Ihan huippukivaa olla taas täällä isossa cityssä! Kotiinkaan ei enää tee niin kovasti mieli kun vielä eilen illalla siellä Hoi Anissa. Odotetaan jo malttamattomana huomista, kun pääsee tuonne kaupungille! Jos olisi vaikka kauppoja enemmän auki kuin tänään. Ja onhan ainakin noi ostarit!

Tags: matkakertomus, Vietnam