Ahkera lauantai

Meillä oli eilen varsin ahkera päivä. Heti aamusta lähdettiin hakemaan autollinen tavaraa mökiltä. Siellä onkin jo kauhean syksyistä ja ankeaa. En ikinä ymmärrä mitä siinä oikein tapahtuu, kun mökillä asuessa se on ihan paras paikka maailmassa, mutta kun sieltä muuttaa pois, siellä ei viihdy sen jälkeen enää yhtään. On niin ankeaa ja kolkkoa.

Kauniita värejä pienessä pihlajassa, joka mökin edessä kasvaa.

Mökkireissun jälkeen tehtiin kauppareissu ja sitten alettiinkin ahertaa kotona. Ville alkoi tehdä ulkohommia ja mä päätin käydä askarteluhuoneeni kimppuun. Nyt kun melkein kaikki sinne tulevat kamat on jo kotiin tuotu. Kuvittelin että siinä puuhassa ei kauaa menisi, mutta olin niin väärässä. Aikaa upposi tunteja ja tunteja. Roskaakin tuli pari pussillista. En jaksanut kaikkia silppuja enää säilyttää vaan heitin pois. Muutakin turhaa päätyi matkalle kohti kaatopaikkaa. Ei ole mitään järkeä säilyttää kaikkea hölmöä sen takia jos sitä vaikka joskus elämänsä aikana tarvitsisi.

Nyt on taas tilaa askarrella ja romppeet on aika hyvin järjestyksessä. :)

Pannuhuoneen rautaovi on hyvä inspiraatiotaulu, kun siihen saa magneetilla kamaa kiinni. :)

Ei eilinen päivä ihan pelkäksi iloksi jäänyt, kun illalla sattui pikkuinen onnettomuus. Mä olin keittiössä puhumassa puhelimessa Mikolle, enkä onneksi nähnyt tai kuullut mitään… Hra L oli kompastunut uima-altaan vieressä olleeseen letkuröykkiöön ja lentänyt lähes tyhjään altaaseen rappusten kautta. Hui kauhistus! Mitä kaikkea siinäkin olisi voinut käydä… :/ Onneksi selvittiin pelästyksellä, pienillä ihoruhjeilla ranteessa, kipeällä kielellä (se kyllä vaikeutti syömistä eilen illalla aika paljon) ja päähänkin varmaan joku kuhmu tuli. Mutta tuo on niin pientä! Ikinä ennen tohon altaaseen ei ole lennetty, paitsi Laura-orava sillon joskus oli sinne tippunut mutta selvisi hengissä. Eilen illalla ei sitten enää allasta pesty, pistin miehen lepäämään loppuillaksi. Eipä siinä enää jäljellä olekaan kuin pikkuviimeistelyä. Ja se inhottava suodattimen tyhjennys.

Tänään koitan saada varmaan järjesteltyä “toimistoni”, jotta olisi vähän viihtyisämpää tässäkin istuskella. Kuvaa tulee sitten kun saan urakan tehtyä valmiiksi. :)

Vauvavakuutus

Näpyttelin IF:n nettisivuilla Zeukselle vaavivakuutuksen. Se on voimassa siihen asti kun kaveri täyttää 2kk, sen jälkeen saa lapsivakuutuksen. Tai pitäisi saada, ei se kai aina niin simppeliä ole. Hinta oli 179,72€, ei mun mielestä paha. Vakuutuksen sisältä on tällainen:

“Turva vakavan, vakuutusehdoissa mainitun, synnynnäisen sairauden ja vamman varalta, 10 000 euroa. Turva lapsen sairaalahoidon varalta, 1 000 euroa, omavastuuaika 30 päivää. Turva tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan varalta, 100 000 euroa. Turva tapaturman aiheuttamien hoitokulujen varalta, 10 000 euroa. Kuolemantapausturva, 5 000 euroa.”

Mun mielestä ihan hyödyllinen kuitenkin. Vaikka toivokaamme ettei sille tule mitään käyttöä. :)

Posti tuo vielä mulle täytettäväksi semmosen terveysselvityslomakkeen, sen jälkeen ratkeaa saanko vakuutuksen vai en, mutta perusterveenä ihmisenä en keksi mitään syytä miksi en saisi.

Tags: raskaus, vakuutus

Zeus sisuksissa 4kk

Ja viisi vielä jäljellä… Kauheen nopeesti nää ekat kuukaudet on menneet. Herran jestas kahden viikon päästä ollaan jo puolivälissä!! Ihan outoa. Varsinkin kun musta ei edes tunnu tippaakaan että paksuna olisin. Ei oo enää edes pakko syödä koko ajan (vaihtelee vähän päivittäin, joku päivä syön neljäkin lämmintä ateriaa, yleensä vaan kuitenkin sen kaksi) ja olo on muutenkin ihan tavallinen. Ainoa asia joka on erilailla kuin ennen, on se kun aamulla sängyssä makoisasti venytellessä voi tuntua semmosta jotain kireyttä tuolla jossain sisuksissa. Sekin vielä, että oon laihtunut 1,5kg tän prosessin aikana. Kätevää! Mutta odotetaanpas muutama kuukausi, niin ei voi enää laihtumisesta puhua mitään ;)

Viikon päästä pääsee taas neuvolaan pistettäväksi ja kuulusteltavaksi. Olispa se sama neuvolatäti joka oli sillon ekalla kerralla, se oli niin kiva. Viimeksi ollut ei ollut kiva, kylmä robotti paremminkin. Se robokin kuulemma muuttuu sitä mukavammaksi mitä isommaksi maha kasvaa, mutta silti olis kauhean kiva jos voisi tuntea olonsa pienimahaisenakin mukavaksi.

Sen olen jo päättänyt vakaasti, että paksuus ja salamatkaajan syntymä ei saa mun aivojani pehmenemään. ;) Musta ei tule semmosta kamalaa mammaa joka ei muuta enää näekään kuin oman pikkukullanmurusensa. Toki se rääpäle vaatii lähestulkoon kaiken ajan mitä vuorokaudesta irti saa, mutta aivotoimintaani en aio menettää. Ainoa puheenaihe ei tule olemaan vaipan sisällön analysointi! Haluan kuitenkin säilyttää hengissä sen ihmisen joka olen, enkä taantua johonkin sumentuneeseen mammailuun. Ja mä inhoan mamma-sanaa!

No mutta, ekat kaksi vauvanvaatettakin on ostettu. Tai tilattu H&M:ltä, en voinut vastustaa kun vastaan tuli pakkaus jossa on kaksi ihanaa erilaista pöllömäistä unipukua. Ne menee ehkä vasta kesällä sen tyypin päälle, mutta parempi ottaa vähän isompaa kokoa kuin kaikkein pienintä, jos se tyyppi syntyy vaikka jättiläisenä ettei jää sitten kokonaan käyttämättä.

(Kuva täältä)

Muuten mulla on vaan yksi vaate, siitäkin voisi kuvan ottaa kotona. Sain sen kirjeystävältäni Eeva-Liisalta juuri ennen reissua. Se on aivan ihana ja niin pikkuinen! :) Minikokoiset sukat sain myös. Ja sitten joskus pari vuotta sitten ostin vihreän sammakko-aiheisen setin, jossa on muovinen ruokalappu (semmonen kaukalollinen), nokkamuki ja jotain muuta. Mun piti se antaa jollekin lahjaksi kun sopiva tilaisuus tulee, mutta kröhöm… kodinhoitohuoneen kaappiin mä sen joskus laitoin ja siellä se yhä odottaa. :)

Lapsenhuoneen sisustustakin ollaan vähän jo pohdiskeltu. Eipä tässä vielä kiirettä ole, mutta jos jotain hyvää vastaan tulee, pitää ostaa pois ettei jää harmittamaan. Vaikka halutaankin tietää Zeuksen sukupuoli marraskuun alussa kun toka ultra on, en silti halua huoneesta vaaleensinistä tai -punaista. Semmosta sukupuoletonta neutraalia värimaailmaa. Ruskeen sävyt kiehtoo mua kauheesti. Ruskee pöllöhuone oliskin kähee :D Mökin lapsenhuoneesta vihree sammakkohuone ;) Siitä tulee väkisin vihree, kun koko mökki on vihree.

Semmosta tällä kertaa. Paksuus-uutisia sitten varmaan viikon päästä taas, kun on neuvolasta hengissä selvitty!

Tags: raskaus

Viinit on punaisempia kuin Pian pää!

Sanoin eilen Pia-akkaselleni että meiän talvipuutarhan seinillä kiipeilee viiniä, jonka syksy on muuttanut punaisemmaksi kuin Pian tukka. Pia pyysi ottamaan kuvia ja tässä sitä todistusaineistoa. Voi pojat miten osaakin olla kaunista! :) Me likes syksy!

Tags: syksy, talvipuutarha, viiniköynnös

Berliinissä ja Stralsundissa

Viimeinen hotelli-ilta menossa. :) Huomisesta tulee tosin hyvin hyvin pitkä päivä, kun Rostockin laiva ottaa henkilöautot sisuksiinsa vasta puolenyön aikaan. Saas nähdä miten me saadaan koko päivä kulumaan “tien päällä”, mutta yritetään parhaamme. Jos ihan sietämätöntä tulee, pitää mennä illaksi johonkin maailman halvimpaan hotelliin tappamaan aikaa.

Eilen ehdittiin käydä Berliinissä eläintarhassa ja sen yhteydessä olevassa akvaariossa. Parasta antia oli varmaankin yöeläintalo, jossa on yö kun oikeesti on päivä ja toisinpäin, eli eläinten vuorokausirytmi on tehty eläintarhavierailijoille sopivaksi. Oli hieno katsoa siellä pimeässä tilassa niitä yöeläimiä! Kaikenlaisia suloisia aavikolla eläviä palleroita ja iljettäviä lepakoitakin. En tiiä mikä lepakoissa niin pelottaa, mutta ne on vaan kammottavia. Päivänvalossa pienet yksilöt ei oo pelottavia, mutta pimeellä… IIK! Nähtiin myös panda ekaa kertaa elämässämme, se tosin otti melko rennosti… Että eipä siitä sen kummemmin iloa ollut. 2,5 tuntia me siellä eläintarhassa tallailtiin, oli melko uupunut olo sen jälkeen. Mutta eipä voi neuvolan täti ainakaan väittää että liikkuisin liian vähän, kun reissun aikana on tullut tehtyä melkoisia kävelylenkkejä! Ruokaa en ole saanut niin usein kuin nälkä on ollut, mutta olen koittanut syödä tarveellisesti mahdollisuuksien mukaan, joten saas nähdä mitä vaaka kotona näyttää…

Eläintarhanreissun jälkeen mentiin syömään. Oi, se olikin varmaan koko reissun parasta ruokaa! Semmonen ravintola kuin Emma’s, ihan Radissons SAS Blu -hotellin vieressä semmosessa ravintolaläjässä. Sieltä sai yhdistellä ruokalistalta ruokia ihan oman maun mukaan. Mulla on jo ikävä kotiruokaa, joten valitsin keitettyä perunaa, lihapullia valkoviinikermasoosissa ja salaattia. Se oli tosi hyvää!

Ruokalevon jälkeen lähdettiin kävelemään Brandenburgin portille, joka on jonkin Saksan voittaman sodan mahtipontinen muistomerkki. Samainen portti on Saksan 10, 20 ja 50 sentin kolikoissa. Portilta alkaa Unter den Linden -katu, tai sitä katua me käveltiinkin sinne portille. Pakkohan ton nimistä katua on tallailla päästä päähän. :D Portilta hotellille päin kävellessä käytiin ostamassa jokunen matkamuisto lisää. Ja DDR-kaupasta Ville osti mulle ihanan DDR-laukun! Vihreä muovipintainen veska (ei likastu vaikka näkee vähän elämää), jossa on punainen DDR-liikennevaloukko (punainen ukko seisoo kädet levellään). Ja laukun hihna on turvavyötä! Ihan mahtava! :)

Jossain vaiheessa mentiin taas syömään, mutta valittiin huono ravintola. Blaah! Olis pitänyt vaan mennä vastapäiseen ravintolaan eli siihen päivällä hyväksi koettuun Emma’siin. Niillä ei siellä ollut edes kanaruokia joita me oltais haluttu ja se mitä sitten saatiin, ei ollut kovin kummoista. Söi sitä ja maha täyttyi, mutta mikään elämys se ei ollut.

Tänään sitten ajettiin noin parin tunnin matka tänne pohjoiseen. Hotelli oltiin katottu valmiiksi netistä, muttei varausta oltu tehty. Tilaa oli ja täällä sitä ollaan köllötelty nyt sitten. Käytiin heti tänne tultua seikkailemassa kaupungilla ja syömässä. Tulipa taas kävelyä sen verran että tuli koivet kipeiksi. Ja hotellille palattua lähdettiin ettimään jotain ostoskeskuksen tapaista autolla. Valittiin Linden Center ihan vaan nimen perusteella. Se oli ihan paska mesta! Siellä myytiin lähinnä jotain ihme sohvia ja kirpparikamaa ja mitä lie sontaa. Mutta sen vieressä oli Lidliä muistuttava kauppa, josta sain himoitsemiani vaahtokarkkeja. Se olikin ihan naurettavan halpa kauppa!

Nyt sitten odotellaan syömään menoa. Mullahan on koko ajan nälkä, mutta Villellä sillai kun normaalilla ihmisellä on. Pitää odotella että ukkokullan maha alkaa huutaa ruokaa. Onneksi pian ollaan jo kotona ja saan syödä vaikka tunnin välein! :) Ehkäpä mennään tässä välissä syömään ja valitsen kuvia näytettäväksi syömisen jälkeen. Kun Ville oli eilen kameroimassa ja herra napsi yli 300 kuvaa… Ei niitä ihan sekunnissa käydäkään läpi! ;)

…No niin, nyt muutamia kuvia. Näytän kotoa käsin sitten enemmän, emmä jaksa kauheeta määrää muokkailla ja lisäillä täältä maailmalta käsin.

Iso kroko.

Kestohymyn omistava lisko :)

Tää tyyppi osas poseerata!

Kisu ottaa iisisti.

Tää heppu oli ihan innoissaan, taisi olla ruoka-aika tiedossa. Ravasi häntä pystyssä iloisena ympäriinsä ja odotteli sapuskaa jota naapuriaitaukseen jo vietiin :)

Ihastuttava seepralaji! Tommosen vois ottaa itellekin lemmikiksi :)

Pinkut pohtivat tovin ennen kuin hyppäsivät uiskentelemaan.

Ihan pöhkö virtahepo-otus. Ihan omituisen näköinen hyypiö!

Komea pää linnulla!

Todiste pandasta, laiska kuin mikäkin!

IIIIK! Vähänkö ylisöpösiä poikasia! Kuva ei ole hyvä, niitä oli lähes mahdoton valokuvata.

Ainoa onnistunut kuva pikkuisesta. Ihana!

Muita kuvia sitten myöhemmin…

Tags: eläintarha, Euroopan reissu, Saksa