Mökin vessaremppa etenee

…ja ehkä joskus valmistuukin… Odotellaan yhä putkimiestä. Mutta katonrajasta otettu kuva siitä miltä nyt näyttää. :)

Tags: mökkiremppa, vessa

Kuvia pikkuisesta

Nyt vihdoin niitä Lumi-Kukan kuvia, kun sain siirrettyä kolmen viikon aikana otetut kuvat kahdesta kamerasta koneelle. :) Muutenkin olisi kovasti bloggailuintoa (sitäkin monen muun ohella), mutta mistä mä saan lisää aikaa…

Ekana perunamössön maistelua, ihan eka kerta kun sai suuhunsa muuta kuin nestettä. :)

Suloinen pikkuinen…

Joku on iloinen! :)

Tää on ihana! Mummun olkapään yli kuvattu.

Tasan 4kk:n ikäinen vakavailmeinen itkusilmä.

Hiema friikki ilme :D

Neiti Aurinkoinen :)

Ihku pöllöhuivi päässä, hieno poseerauskin. :)

Kauheen ison näköinen vauva…

Neljän kuukauden raportti

Tänään käytiin neuvolalääkärillä taas, kun Lumi-Kukka täytti eilen jo 4 kuukautta. Siis mitä ihmettä, meiän pieni vauva on jo niin iso?! Aika on mennyt tosi nopeesti! Vastahan tuo pieni oli 2800 grammainen rääpäle rimppakinttuineen. Nyt jo näin iso:

• paino 6990g (kasvanut melkein kilon kuukaudessa!!)
• pituus 63.4cm (pituutta tullut kuukaudessa 2.4cm)

Lääkärineuvolasetä ei ollutkaan niin pelottava kuin odotin. :D Lumi-Kukka tosin vähän vierasti parrakasta naamaa (ei ole ennen sellaista läheltä nähnytkään, hihi) mutta terveydenhoitajalle tyttö vain hymyili. Terveydenhoitajan luona ekana punnittiin ja mitattiin pikkuinen. Painokäyrä menee hienosti ohjekirjan mukaan, pituudessa on vähän kirimistä, mutta mikäpä kiire meiän pienellä on heti kasvaa vanhempiensa pituiseksi jättiläiseksi. ;) Se terveydenhoitaja sanoikin, että Lumi-Kukka on nyt kasvattanut painoaan niin hyvin, että ei ihme kun ei pituutta ole tullut enempää. Jospa ensikuussa olisi pituuskasvu taas vilkastunut.

Mitäs meille muuten kuuluu… Lumi-Kukka on kahdesti kääntynyt mahaltaan selälleen. Teki saman tempun kaksi kertaa peräkkäin, sen jälkeen ei ole enää kääntynyt. Liekö vain jotain sattumaa?! Selältään ei osaa vielä mahalleen kääntyä, mutta yritystä on kyllä. Ja tyyppi on taitava liikkumaan nostamalla ittensä silta-asentoon ja työntää jaloilla kroppaansa pään suuntaan. Tekee sitä lähinnä hoitopöydällä. Vaunuissa ja sängyssä liikuttaa itteensä puolestaan jalkojen suuntaan. Mahallaan viihtyy jo aika pitkiäkin aikoja. :)

Viime viikko maisteltiin sitä perunaa ja tällä viikolla on vuorossa ollut bataatti, joka on huomattavasti paremman makuista kuin se peruna. Lumi-Kukka on samaa mieltä ja suostuu bataattia nielemäänkin ja siitä todisteena vaipan sisältö. :D Tällä viikolla meillä on siis vieraillut bataattivaippoja. :D Ensiviikolla vieraillee kesäkurpitsavaippoja, se kun on seuraavaksi kokeilulistalla. Ja sen jälkeen varmaan porkkana. Vielä kun saisi sen uuden jääkaapin kera pakastinlokeron tänne mökille, niin voisi tehdä varastoon mössöjä. Nyt oon keitellyt parin-kolmen päivän annoksia kerrallaan.

Meiän uusin ihan pop huvitus on kännykällä Lumi-Kukan kuvaaminen ja sitten niitä videoita kattellaan tyttösen kanssa iso virne naamalla. :) Ihana katsoa miten pikkuinen hymyilee isosti kun näkee ja kuulee ittensä kännykän näytöllä! Sitä en tiiä mitä pieni ymmärtää näkemästään, eli hymyileekö vain jollekin hassulle vauvalle siinä näytöllä vai tajuaako olevansa itse siinä?! Varmaan vain hymyilee ja juttelee iloisesti juttelevalle vauvan naamalle.

Pikkuinen on myös alkanut reagoimaan kutitukseen ja räkättää vauvaräkätystä kun on kutitustuulella. Ihana! :) Pienen lapsen kutitusnauru on ihan mainiota kuunneltavaa ja ihanaa kun vauva jo osaa sitä tehdä. On se suloinen! Ja meiän ikioma!

Pyysin sairaskertomukseni sairaalasta viime viikolla ja sainkin sen jo eilen. Muisto sekin. Oli sitä hiukan ahdistavaa lukea, mutta kannatti se kokemus kokea kun lopputuloksena oli tuollainen ihana pikkuinen ihminen!

Niin ja viime viikon lauantaina meillä oli parisuhdepäivä. Suosittelen kaikille pienten tai isompienkin lasten vanhemmille jos se vaan mahdollista on! Mun vanhempani tulivat mökille Lumi-Kukan huoltojoukoiksi ja me startattiin avoauto ja lähdettiin ajelemaan kohti Laitilaa. Sieltä vähän apua helteen aiheuttamaan janoon ja matka jatkui Uuteenkaupunkiin. Ajeltiin siellä ensin aikamme ja kun tuli nälkä, suunnattiin syömään. Syötiin herkullista ahventa kera suolakurkun ja ruohosipuliperunamuusin. Ruoan jälkeen lähdettiin kävelemään ja nähtiin sattumalta Peru-kauppa, josta kumpikin bongattiin heti ihana apinapehmolelu, neulottu sellainen. Vihreä, yllättäen ;) Otettiin apina mukaan ja jatkettiin juomaostoksille. Huomasin sitten jossain vaiheessa että olin nautiskellut päivän aikana jo puolen tölkkiä Mad Crocia ja kaksi Batteryä - olinkohan jo hyperaktiivinen?! :D Lähdettiin sitten ajelemaan mökkiä kohti ja matka kestikin kauan, kun kierreltiin mahdollisimman monen mutkan kautta eli ajeltiin ihania pieniä metsäteitä. Ja oltiin ihan kännissä onnellisuudesta! :) Teki niin hyvää saada vain olla kahdestaan ja nautiskella avoautoilusta ihanassa kesäsäässä, ajella pikkuhiljaa metsien ja peltojen ja pienten kylien ympäröimänä. Sainpa yhden kylän kohdalla varoa tiellä tepastelevaa kukkoakin, hauska kokemus! :) Muuten päivä oli täydellinen, mutta Hra L sai liikaa aurinkoa ja nukkui melkein vain loppupäivän. :( Olisi pitänyt muistaa ottaa herralle lakki mukaan… Ensikerralla sitten!

Sellaista tänne. Pikkuneiti alkaa käydä kärsimättömäksi, joten pitänee siirtyä viihdytysjoukkoihin täydellä teholla. Lumi-Kukka vaatii nykyään jo ihan hirveästi toimintaa ympärilleen jotta olisi tyytyväinen hereillä ollessaan ja jotta väsyisi niin että nukkuisi kunnolla päiväunet. Ja äitin pärstä ja temput ei enää tahdo oikein riittää, pitäisi saada katsella mielenkiintoisempia ihmisiä. Joten pitää koittaa kehitellä toimintaa enemmän päiviimme. Päiväunia siis nukutaan vaihtelevalla menestyksellä ihan sen mukaan miten hyvin tai huonosti äiti osaa keksiä viihdykettä. Yöunet sujuu onneksi yleensä ihan mukavasti. Viime yönä unta riitti 23:30-8:00 ilman syömistä! Wuhuu! Mutta arvatkaapas heräsinkö ite jo kuuden aikaan virkeenä ja korkeintaan torkahdin välillä odotellessa vauviksen heräämistä… En silti malttanut nousta sängystä, nautiskelin kullan kainalossa lokkien kirkunasta ja vauvan tuhinasta. :) Ja jotta vauvis taas pian alkaisi tuhista, siirrän höpinäni blogiin. Kone kun tilttailee sen nettitikun kanssa jatkuvasti, niin kekkasin kirjoitella muistioon ja olla netissä sitten vain mahdollisimman vähän aikaa. :) Siksi blogiin kirjoittelukin on jäänyt olemattoman vähälle, kun kotona ollessa en ikinä ehdi bloggailla ja mökillä menee vaan hermot tilttailuun.

Kiitos ja näkemiin! Ja anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, korjaan ne myöhemmin… Ja kuvia koitan saada tän viikon aikana myös näytille!

Tags: neuvola, neuvolalääkäri

Helteisiä kuulumisia

Jospa ehtisin kirjoitella jotakin ennen kuin a) tietokone tilttaa (tekee sitä nettitikun kera, ei ikinä muuten) ja b) vauvatyyppi heräilee vaunuista. Pieni on tunnin verran nyt nukkunut, joten pitäisi olla kirjoittelulle aikaa.

Viime viikko meni nopeesti, kun oli paljon toimintaa. Maanantaina ei kai tapahtunut mitään, kun ei ole mitään muistikuvia koko päivästä. Tiistaina saatiin kauan odotettuja vieraita Kuusankoskelta asti, kiitos vielä Jutta ja kumppanit vierailusta! Se oli ihana piristys mökkeytyneen erakkoakan arkeen! :) Tiistai-iltana saatiin vielä veljenikin vierailulle perheensä kera ja voi jestas miten suloisia Jutan poika (2v) ja veljeni tyttö (1.5v) olivat! Ihan sydän suli pieniä katsoessa, harmi kun en kuvia saanut muistoksi kun sylin ja kädet oli valloittanut eräs pieni neiti. Mutta kaverukset pitivät välillä toisiaan kädestä kiinni ja tekivät hyviä vaihtokauppoja pikkuautoilla. Ihan hullua ajatella että vuoden päästä meiänkin pieni osaa jo leikkiä tollai ja kävellä ja kaikkea.

Keskiviikkona Jutta viihtyi perheensä kera meillä iltapuuroon asti eli seitsemän jälkeen lähtivät ajelemaan kotia kohti. Olikin sen jälkeen taas outoa kun oli niin hiljaista. Lumi-Kukkakin niin nautti kun sai katsella Jutan pojan touhuja. Voi kun olisi useamminkin lapsiseuraa (apua, mää sanon näin vaikken ennen edes niin digannut kirkuvista ja rehaavista pikkuihmisistä…!). Pitäisikin varmaan kutsua itseni veljen vaimon luokse joku päivä, että Lumi-Kukkakin saisi jotain muuta aktiviteettia kuin äidin pärstän katselua. Tekisi hyvää itellekin päästä mökiltä taas jonnekin. Päivät on välillä pitkiä ja tulee taas tavallaan ikävä töihin (=sivistyksen pariin), vaikka kuka hullu näillä helteillä jossain toimistossa tahtoisi hengailla?!

Torstaina pakkasin vauvan autoon ja vein heti aamutoimien jälkeen pienen hoitoon vanhemmilleni, jotta pääsin itse pakkailemaan tilauksia. Meillä oli kotona ylipitkäksi venynyt ilmastoinnin puhdistusoperaatio (piti kestää 2vrk, kestikin sen sijaan 5vrk) ja olin sitten senkin takia kotoa täysin evakossa täällä metsän keskellä. Nyt voi taas olla ja mennä miten tahtoo, kun kotona ei häärää vieraita miehiä. Tilauksia olikin kertynyt ihan kiva kasa pakattavaksi ja somasti osui yhteen vauvan rytmi ja töiden valmistuminen.

Perjantaina ajelin taas aamupäivällä kotiin. Pakkasin parit tilaukset vauvan nukkuessa kuistilla vaunuissa ja ehdin pari postikorttiakin kirjoitella ennen kuin Pia tuli meille. Ville heitti Pian ja Elmeri-koiran linja-autoasemalta meille, kun pikkuneiti oli vielä unessa siihen aikaan. Heräsi tosin heti kun Pia tuli. Ja tällä kertaa ei tullut edes mitään vierastusta! Ei vierastanut Juttaa ja kumppaneitakaan, eli viimekertainen Pian vierastus johtui lienee väsymyksestä tms. Me akat käytiin kolmestaan kaupassa ja pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan mökkiä kohti kera koirien.

Hra L:kin kotiutui jo viiden aikaan (oooooOoooo!) ja kun Lumi-Kukka oli jonkun aikaa nukkunut, lähdettiin sitten ajamaan Pian poikaystävän isän (eiks mennyt Pia oikein?!) mökille. Ei oltukaan siellä käyty sitten viimekesän enkä mä sinne olis osannut enää ajaakaan ilman neuvojia. Nyt tallensin mökin sijainnin navigaattoriin, niin osaan mennä sinne jatkossa ihan itekin. :) Suuntavaisto ei ole ihan parhaita puoliani, joten navigaattori on oiva apuväline!

Pian poikaystävän isän mökillä meitä jo odottikin se Pian ukkeli. Sauna oli lämpenemässä ja grillikin tuikattiin tuleen siinä sitten. Saunottiin Villen ja Pojun kera sillä aikaa kun Pia huolehti pikkuihmisestä. On siinä kyllä meillä mainio kummitäti, joka on melko hulluna kumityttöönsä! :) Kun isäntäväkikin oli saunonut, alettin grillailla (tai ukkelit hoitivat ruokapuolen, me akat oltiin sisällä turvassa hyttysiltä) ja viihdytettiin vauvaa. Eikös vaan ruokailu mennyt lopulta helvatun tulisen chilikastikkeen syömiskisaksi ;)

Kello oli jotain 11 kun alettiin pakkailla kamoja kasaan ja ruokittiin vielä vauvatyyppi ennen lähtöä. Ajeltin pikkuhiljaa kotiin - oli ihanan rauhallista niillä pienillä kiemurtelevilla teillä! Sai ajaa viittäkymppiä kaheksankympien tiellä ihan rauhassa. Öisin on ihana ajaa ihan hiljaa (jollei oo muuta liikennettä) ja fiilistellä maisemia ja tunnelmia! :) Ville istui takapenkillä ja katsoi että vauvalla oli kaikki hyvin. Ihana ukkeli! <3

Mökillä oltiin joskus puolen yön aikaan ja väkisinhän pieni siinä heräsi vaikka varovasti otin tyypin turvakaukalosta pois. Unien häiritsemisketutus meni kuitenkin pois heti kun pieni sai tuttipullon suuhunsa ja ruokaa masuun ja sen jälkeen maistuikin uni.

Lauantaina käytiin ruokaostoksilla ja haettiin kotoa vähän taas rompetta, mm. meiän yrtit, jotka yhä vain jaksavat kasvaa..! Minttu jopa kukkii, jee! :) Koitetaan pitää ne hengissä jatkossakin. Muutkin viherkasvit pitäisi kotoa raahata tänne, ettei ne ihan kuole kuumuuteen. Kotona toki saavat vettä lähes päivittäin, mutta se kuumuus siellä on jotain ihan hullua.

Oltiin kovin tyytyväisiä lauantai-iltana, kun huonosti päiväunia nukkunut pikkuinen simahti jo puolikasilta ja nukkui ja nukkui vain. Ennen puolta yötä toin pienen sisällä, ruokin ja laitoin sänkyynsä nukkumaan. Puhelin kyllä Villelle, että pieni varmaan heräilee sitten joskus viiden-kuuden aikaan ihan virkeenä, hehee… En silti odottanut että niin oikeesti kävisi. 5:15 pyydettiin ja annettiin ruokaa, sen jälkeen pieni viihtyi vähän aikaa sängyssään, mutta sitten alkoi kitinä. Koitettiin josko Lumi-Kukka nukahtaisi meiän väliin sänkyyn. Ei. Pian alkoi taas kitinä. Ei siinä sitten auttanut kuin nousta puoli horroksessa sängystä ja koittaa alkaa viihdyttää pikkuihmistä. En enää ikinä anna pienen nukahtaa yöunille noin aikaisin! Nih! Onneksi Ville vahti sitten ysistä eteenpäin päiväuinuvaa vauvaa ja mää painuin sänkyyn. Sanoin Villelle etten varmaan enää saa nukuttua, mutta niin vain simahdin ja heräsin vasta 12 aikaan. Havahduin kyllä välillä kun Poju haukkui jotain tai vauva alkoi vaunuissa kitistä, mutta ah ihanaa autuutta kun ei tarvinnut itse nousta laittamaan sitä tuttia suuhun ja tekemään pientä unetuskävelyä! Nuo aamupäiväunet pelastivat kyllä mun koko päiväni!

Sunnuntaina käytiin ajelulla järven ympäri. Näytettiin myöskin Lumi-Kukalle paikka jossa äiti ja isi lähes 13 vuotta sitten ensikerran kohtasivat toisensa ja missä äiti asui nuorempana. :) Ihan niin kuin siitä mun höpinästä pikkuinen jotain olisi ymmärtänyt :D Mutta olipa kiva itse niitä paikkoja taas nähdä.

Ainiin, lauantaina kun Lumi-Kukalle tuli ikää tasan 16 viikkoa, maisteltiin ekan kerran perunamaitomössöä! :) Ilmeet oli hyviä kun tyyppi sai suuhunsa jotain muuta kuin maitoa tai vettä (jota ollaan hiukan tarjottu nyt helteillä), Ville otti kuvia jotka on tosin yhä muistikortilla. Näytän kuvia kunhan saan ne koneelle siirrettyä. :) Perunamössö meni kurkusta kyllä alas, kun muutaman pienen lusikallisen tarjosin, mutta sen jälkeen tuli hillitön itku, joka ei meinannut millään loppua. Pieni kai tajusi että viaton lapsuus on ohi ja jatkossa joutuu maistelemaan kaikkia ihme mössöjä… Sunnuntain mössökokeilu ei ollut yhtä menestyksekäs, vähän suostui nielemään ja osan sitten työnsi kielellä suustaan pihalle. Tämän päivän kokeilu on vielä tekemättä. Voi parkaa kun taas joutuu suuhunsa semmosta ottamaan. ;)

Tähän päivään vauhtia ja vaarallisia tilanteita toi poika joka tuli leikkaamaan ruohoa. Anoppi sen tänne on hommannut, kyllä me ihan itekin kyetään ruohoa leikkaamaan, sillä ei vaan riitä kärsivällisyys odottaa siihen että me se tehtäis. ;) Ja mä sitä paitsi nautin vähän pitemmästä ruohosta! Ihana kävellä siinä ja helppo repiä syömistä jyrsijöille. Ja tällä helteellä on rikos alkaa jotain fyysisiä hommia tehdä, kun jo vaunujen työntely saa aikaan kauhean hikisyyden. Mutta palatakseni vaarallisiin tilainteisiin… tuo poika sitten oli mennyt siirtämään ämpäriä joka oli ampparipesän päällä… Mulle ei tullut mieleenkään että se sitä siirtäisi kun siinä parveilee amppareita ja en vaan tajunnut varoittaa siitä. No, kaveri juoksi sisälle ja tervehti ja kysyi onko meillä kyypakkausta, kun hän sai monta ampparinpistoa ja on allerginen. Meillä oli peräti yksi säälittävä tabletti jäljellä (oon niitä ite viime kesänä käyttänyt kun on tullut järkyttäviä paukuroita paarmojen puraisuista) ja kolme niitä pitäisi ottaa yli 15 kiloisen. Joten kaveri soitti sitten äidilleen (oli raukalta akkukin puhelimesta loppunut, joten lainasin omaa puhelintani) ja äiti toi sille lisää lääkettä. Onneksi olin paikalla ja edes sen yhden tabletin antamassa ja lainaamassa puhelinta. Just viime viikolla puhelin Villelle että pitäisi mennä apteekkiin ja ostaa pari kyypakkausta vaikkei täällä käärmeitä olekaan, mutta kun voi muuten tulla tarvetta.

Nyt Lumi-Kukka on nukkunut jo melkein 2.5 tuntia, wuhuu! Oon kolme kertaa käynyt laittamassa tuttia suuhun ja vähän vaunuillut ja kaksi kertaa on tietokone tiltannut. Mutta sainpa puheripulini purettua! :)

Se pitääkin vielä mainita, että mulle on iskenyt taas kuntoiluinnostuskin. Juuri sopivasti kun tuli nämä helteet. ;) Askelmittarin tilasin perjantaina ja saan sen varmaan ihan tässä lähipäivinä. Viimeksi kun mulla pari vuotta sitten semmonen oli, se kummasti kannusti liikkumaan vielä vähän ja vähän lisää. :) Ja kätsyä kun askeleet voi kirjata ylös Nintendo Wiin Fit Plus -peliin. Voi seurata miten on viitsinyt jalkojaan liikutella. Ja muutenkin Fittailu on taas pop! Kuumuus toki verottaa, pitää rehata sen pelin parissa joko aikaisin aamulla tai sitten jättää väliin. Mutta helteiden takia kun ei kauheesti kiinnosta syödä, niin sekin auttaa tässä mun “vähemmän läski akka” -projektissani. :D Hyvältä kyllä näyttää, kun ekan raskauspunnituksen kilomäärään verrattuna ollaan jo lähes 4 kiloa miinuksella!

Nyt kiitän ja kumarran ja meen hakeen lisää juomista. Lumi-Kukkainenkin varmaan pian heräilee tankkaamaan. Ja Villekin kotiutunee joskus lähituntien aikana.

Tags: arki, mökki