Kiva viikonloppu Pian kanssa :)

Kiva viikonloppu Pian kanssa :)

Sattui sopivasti sellainen viikonloppu, että Hra L:llä oli kaverinsa polttarit perjantaina ja parhaan ystäväni Pian mies meni festareille koko viikonlopuksi. Niinpä tädit päättivät keksiä yhteistä ohjelmaa viikonlopulle. 🙂

Pakkasin perjantaina iltapäivällä autooni yöpymistarvikkeet (mitä ihmeen tarvikkeita yöpymiseen tarvii…), askartelurompetta enemmän kuin tarpeeksi ja kaksi koiraa. Saatiin huristella Raumalla katto auki ja silti hikoilla kuin pienet eläimet, ihan mielettömän ihanan kuuma päivä! Hyvä kun edes kerran kuukaudessa saa käyttää kesävaatteita. 😀

Raumalla suunnattiin aika pian lompakkokauppaan sekä hetken mielijohteesta myös kenkäkauppaan. Lompakko löytyi, maksoi peräti kympin. Joo, mää en ole vielä niin täti, että ostaisin sellaisia kilon painoisia isoja pitkulaisia nahkalompakkoja. Mulle riittää kunhan lompakko on vihreä (tai voisi olla pinkkikin, tai oranssi), sinne mahtuu tarpeeksi paljon kortteja sekä kolikkoja. Sellainen löytyi, jee!

Kenkäkaupasta löytyi peräti kahdet alekengät. Uskomatonta, mun on aina hankala löytää kenkiä kun en tykkää tyhmistä kengistä ja kivoja ei yleensä ole koossa 41. Nyt löytyi kahdet, jes! Maksoivat vain 40 euroa yhteensä. Ja vieläpä tyttömäiset, ei mitään kauheita rumia kanootteja. Piakin löysi kahdet, jee! Toiset niistä oli samanlaiset kuin mun valkoiset, mutta väriltään punaiset. 🙂

Loppuilta meni sitten lähinnä askarrellen ja kerrostalon ääniä ihmetellen koirien kanssa. Onneksi me ei asuta kerrostalossa, tulisi stressi koirien takia. Tai sitten pitäisi ostaa Pojullekin haukunestopanta. Ihan ymmärrettävää että välillä haukuttaa kun kuuluu kaikkia ihme ääniä, mutta ihmeen hyvin koirat käyttäytyivät. Ja suhtautuivat Pian Elmeri-koiraan paremmin kuin osattiin odottaa. Deellä lähinnä välillä meni hermot kun Elkku tahtoi haistella ja haistella peppua. 😀

Hra L tuli joskus puoli kolmen maissa polttareista meiän seuraksi. Uskomatonta, mutta me todella askarreltiin siihen asti! Outoa kun kumpaakaan ei väsyttänyt kun ei me yleensä tollai jakseta valvoa. 🙂 Ja kello oli jotain puoli neljä, kun vihdoin mentiin nukkumaan. Me nukuttiin Hra L:n kanssa sohvalla ja ainakin tarkeni hyvin, kun ulkona ollut helle oli vähän lämmittänyt asuntoa ja piti nukkua ihan lähekkäin siinä sohvalla. En uskaltanut parvekkeen ovea aukaista, kun ajattelin että koirat kuulee ääniä ja haukkuu. Olis vaan pitänyt kokeilla, olis voinut saada nukuttuakin paremmin. Ja nukuin vielä ihan koiranunta, kun oli pakko kuunnella mahdollista pientäkin Pojun äännähdystä tai Deean mahdollista heräämistä ja hätäistä käyttäytymistä. No, pärjää sitä yhden yön pienemmilläkin unilla. Puoli kasilta jo heräsin ja ennen kahdeksaa ”uskalsin” hipsiä suihkuun ja viemään koirat ulos.

Kun koirat ei ole kerrostaloelämään tottuneet, tuotti rappusissa ja hissillä kulkeminenkin pientä vaikeutta. Hissiin ei aina meinannut uskaltaa mennä ja rappusiakaan ei ollut niin helppo ylöspäin mennä Pojun mielestä. Ja perjantaina kauppareissulle lähtiessä molemmat koirat karkasivat rappukäytävään… Deean sain kiinni kerrosta-paria alempaa, mutta Pojun vasta ulkoa, kun oli se alaovikin auki. Onneksi ei kauemmas karkuun lähtenyt. 🙂

Lauantaina sitten käytiin vähän kaupungilla aamupäivällä ja lähdettiin ajelemaan kohti Euraa. Mökillä ei ulkona kauheasti tehnyt mieli olla, kun tuuli oli kova ja hyytävän kylmä. Joten me askarreltiin. Tai lähinnä leimattiin, en saanut yhtään korttia lauantain aikana aikaan.

Mikko-veli tuli raskaan Suvinsa kanssa mökille alkuillasta. Toivat anopin mökille pesukoneen, jota ei kylläkään saatu asennettua tilaongelman vuoksi. Grillailtiin ja syötiin ja höpöteltiin outoja juttuja. 🙂 Mölkkyä ei päästy pelaamaan hyytävän kylmyyden takia, mutta jospa ensikerralla… Väsymys iski jo aika aikaisin, joten ei todellakaan valvottu!

Tämän päivän aikana askarreltiin taas ahkerasti ja kortteja syntyi. Formuloihin asti askarreltiin, kisaa mun oli pakko katsoa kun oli hurja vesikeli ja Hamilton pärjäsi niin hienosti! Kisa-aikakin käytettiin toki hyödyksi, väritettiin olohuoneessa Pian kanssa leimattuja kuvia Promarkereilla. Ne on meiän lemppariväritysväleitä! 🙂

Oli kivaa, kiitos Pialle kivasta seurasta! Korttisaldoa voin sitten esitellä kun kortit löytävät uusiin koteihinsa… Jotain ehkä jo etukäteen, kun tiiän että niitten korttien saajat eivät varmasti blogiani käy kurkkimassa.

5 Responses »

  1. Kylläpä kuullosti kivalta! Se on tosiaan koiruuksille aina erilainen kokemus tuo kerrostaloelämä, kun ei ole siihen tottunut. Tavallisetkin äänet voivat kuullostaa kaikuvilla pihoilla, puhumattakaan rappukäytävästä, varsin pelottavilta. Niin, hissiä unohtamatta.

    Askartelua ja mukavaa yhdessäoloa kerrakseen. Se on sitä vallan ihanaa!

  2. ”Raskas Suvi”, hih :D.
    Kuulosti kyllä kivalta viikonlopulta! Mä niin mielelläni pyhittäisin joskus hetken askartelulle, mutta tuntuu ettei koskaan ole aikaa! Kirjeiden kirjoittelukin on jäänyt… *pahoittelee*
    Kivoja kenkiä! Mulla on ihan sama kenkäongelma, en koskaan löydä kivoja kenkiä omassa elefanttikoossani. Tai ei se kai koosta niinkään aina ole kiinni, vaan mun oudosta mausta. Tai oudosta muodista. En tiedä ;).
    Leevikään ei erityisemmin tykkää portaista, vaikka ollaan tässä hissittömässä asuttu jo pari vuotta. Kyllä se ne kipuaa, mutta ylöspäin pitkän lenkin jälkeen aika laiskasti.
    Kivaa kesänjatkoa ja musta kuuluu pian :)!

  3. Oli kyllä hauska ja jännittävä viikonloppu. Yllättävän kiltisti teidän luontohelma-koirat olivat lopulta kerrostalossa. Harmi että meidän olohuone muistutti lähinnä saunaa, tyhmä vanha talo kun ilma ei kierrä.
    Kiva oli käydä sun kanssa kenkä kaupassakin, kivampi melkein ku ton ukon.
    Toivotaan että tulee sopivia Mölkky-viikonloppuja vielä. Ja oli hei oikeesti jossain määrin ihan mielenkiintoista kuunnella ja seurata sitä Vormulaa! olihan se varmaan siksikin mielenkiintosempaa ku oli se sadekeli ja kukaan ei osannu valkata sopivia renkaita.. paitsi se HamHam!

    Ainiin, pakko vielä kertoo.. tohon festari-juttuun liittyen… että jos muistat kun laitoin vielä murina-viestiä sulle illalla.. niin niin… olin ihan syystäkin huolissani! Jotakin tapahtui siellä! mut ei mitään tappavan vakavaa, silti on erittäin vaikee olo.. 🙁

  4. Voi että teillä on ollut Piiperon kanssa ihana ystäväviikonloppu! 🙂 Tuollaista itsekin kaipaisin, että joskus voisi viettää ihan koko viikonlopun ystävän kanssa, tehden sitä ja tätä. Monilla vain kun on perheet ja kaikkea, niin eivät oikein osaa irrota tällaiseen. Olen muuten miettinyt, että pärjättäisköhän me enää ollenkaan kerrostalossa koirien kanssa. Meillä kun on koirat aidatulla pihalla hyvällä ilmalla ihan aamusta iltaan, niin ne räkyttää, pörisee ja ulisee kaikelle ohikulkevalle. Ovat tottuneet olemaan siis oikeita mölyapinoita. Kerrostalossa voisi olla ei niin hauskaa 🙂

  5. Minz – Juu kerrostalon äänet on kyllä niin erilaisia mihin omakotitalossa eläessä tottuu. Pojuhan eli kerrostalossa pari vuotta, mutta varmaan jo unohtanut sen äänimaailman. 🙂

    Minna – Suvi on raskas! 😀 Kyllä mä jaksan aina postia oottaa, kun sulta saa aina niin kivaakin postia! 🙂 Kenkiä on äärimmäisen hankala kyllä löytää, onneksi välillä onnistaa!

    Pia – Susta tulee vielä formulafani! 😀 Ja muista että vain Hamiltonia saa kannustaa! 😉 Onhan noi ukkelit välillä tyhmiä, mutta iän myötä tulee onneksi järkeä! *hali*

    Marika – Perheelliset ihmiset tosiaan eivät voi noin vain häipyä jonnekin, mutta eläinperheellisenä on helpompaa. 🙂 Voi ottaa mukaan ne jotka eivät yksinään pärjää. Mölyapinoita noi meiänkin koirat osaavat olla, mutta onneksi Deean mölyapinakausi elämästä taitaa olla ohi, kun tuo haukunestopanta pitää tytön hiljaisena. Ei tarvi edes olla virta päällä pannassa, riittää kun se on kaulassa. Ja tuskin menee ikuisuutta kun sen voi jättää kokonaan pois…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.