Daily Archives: 06.10.2008

Lepää rauhassa Cannibal…

Lepää rauhassa Cannibal…

Cannibal-hamsteri nukahti illalla ikuiseen uneen… 🙁 Voi pientä, harmillisen vähän aikaa tuo pilkukas otus sai seuranamme olla. Vaikka onhan kolme vuotta hamsterille paljon, mutta meille ihmisille kovin lyhyt aika.

Tämän otuksen kanssa ei elämä ainakaan tylsempää ollut kuin ennen Cannibalia. Kaverihan karkasi monesti terraariostaan ja saatiin pyydystää sitä melkein kissojen ja koirien kanssa. 🙂 Kerran meni eläintenhuoneen kaappien alle elämään villin hamsterin elämää. Viihtyi siellä muutaman päivän, onneksi lopulta nälkä ajoi kaverin pyydykseen, jossa oli herkkuruokaa tarjolla. 🙂 Usein kaveri oli vihainen kun joutui takaisin lattialta terraarioonsa, välillä en itse edes uskaltanut sitä selällään kintut pystyssä makaavaa sähisevää pikkuotusta edes yrittää ottaa paljaalla kädellä kiinni. Varsinainen prisenssa. 🙂

Haudataan Cannibal huomenna omalle lemmikkien hautausmaallemme. Samalla voisi sitä hautausmaatakin vähän putsailla kaikista lehdistä ja muusta luonnon roskasta.

Kiitos Cannibal kun olit näinkin pitkään lapsenamme, elät muistoissamme ikuisesti!

Paussipatukkainen

Paussipatukkainen

Onpas veikeä sana otsikkona. 🙂 Jatkan taas ravintokokeilujani ja siirryin juomista syömiseen. Ostin Jyväshyvän Paussipatukoita, makuna kaura-omena. Valitsin kokeiltavaksi tuon, kun kakkosaviomies noita suositteli viime viikolla kun oltiin picnicillä. Ööö… siis mää ajoin autolla autohallilta töihin ja kakkosaviomies nautiskeli välipalapatukkaa vieressä. Sellainen picnic. 😀

Mutta tuo patukka on yllättävän hyvä ja se on paljon sanottu, kun oon hyvin hyvin nirso näitä tällaisia välipalajuttuja kohtaan. Ei ole liian makeaa eikä liian kuivaa ja maistuu ihanasti omenalta ja kauralta. Näitä voisi ostaa uudelleenkin sitten kun tää eka paketti loppuu. 🙂 Ja aion ottaa paketin töihin, kun töissä tulee aina jo kymmenen aikaan nälkä, muttei siihen aikaan vielä viitsi syödä kunnon ruokaa tai tulee uudelleen nälkä yhden-kahden aikaan. Saas nähdä jos uskallan muitakin makuja kokeilla, jos koostumus on suunnilleen saman tyyppinen, niin nekin voi olla syömäkelpoisia. 🙂

Aurinkoista

Aurinkoista

Ihanaa, aurinko paistelee taas myrskyilyn jälkeen. Aamukuudelta oli ihan mukava jopa mennä pienelle lenkille koirien kanssa, kun ei satanut eikä tuullut. Märkää toki oli, mutta pääasia että myrsky oli ohi! Vasta torstaiksi lienee tulossa sadetta ja voi olla että sekin vielä muuttuu. Loistavaa, aurinkoa on jo kaivattukin!

Käytiin muuten viime viikon torstaina lopulta veli-Kimmon ja Annin luona, kun ei silloin viikko sitten maanantaina päästy työkiireiden vuoksi. Kiitoksia nuorelleparille mehuttelusta! 🙂 Vietiin tuliaiseksi kattila, tuiki tarpeellinen väline. Meillä ei itellä ainakaan koskaan ole liikaa erilaisia kattiloita ja kasareita. Juuri sitä tarvisi joka on tiskissä. 🙂 Saivat myös tulisia sipsejä pussillisen, hahaa! Ja kortinkin kuvan lupasin näyttää. Tein se jo joskus kuukausia sitten, mutten ole malttanut antaa kenellekään. Eipä kauheasti ole lähipiirissä muutettukaan uuteen kotiin.

(KÄÄK! Kuva tulee tähän vähän myöhemmin, se onkin mun vanhalla tietokoneella tietty vielä…)

Voisinpa kuitenkin näyttää jonkun kuvan, nimittäin tästä mun uudesta rakkaasta tietokoneestani. 🙂

Tässä näkyy vielä superkätevät numeronäppäimet, joita ei kai monesta kannettavasta löydy.

Mikko ja Suvi ja vauvamaha on tulossa meille perjantai-iltana syömään, jee! Saadaan nyt vihdoin syy imuroida ja pestä lattiat. 😀 Sitä on siirretty taas kun ei ole ollut mitään syytä miksi pitäisi ne hommat tehdä nyt kun ne voi tehdä myöhemminkin. Pitää koittaa osata muitakin ihmisiä meille taas kutsua, tai toki muutkin saavat itsensä meille kutsua. *vink vink* Ollaan niin huonoja kutsujia yleensä. Ei vaan muista.

Anopin lento on kuulemma 8 tuntia myöhässä, kiva kiva… Onneksi ne oli saaneet ilmeisesti huoneen vielä täksi päiväksi, ettei joudu tuntikausia huoneettomana odottamaan lentoa. Tollanen kahdeksan tunnin myöhästyminen on vaan jo ihan hullua! Tunti-pari vielä menee, mutta rajansa kaikella. Mekin kyllä joudutaan sitten Ateenan kentällä oottaan joku 5 tuntia ennen kuin päästään jatkamaan matkaa Santoriniin. Tarvii olla vaan tekemistä mukana, niin aika kuluu jotenkin.

Autojakin on taas tullut Japanista satamaan iso läjä, 31 muistaakseni tällä kertaa… Menee vähän aikaa niiden purkamiseen konteista ja siihen kun ne saadaan ajokuntoon ja ajetaan Raumalta tänne päin. Ja vievät vähän tilaa autohallin pihalta… No mutta jospa ne nopeesti päätyisivät uusille omistajilleen, niin ei tule ihan täyttä kaaosta. 🙂