Yön sylissä – Linda Howard

Leskeksi jäänyt Cate Nightingale pitää majataloa pikkukaupungissa Idahon vuoriseudulla. Kaksospoikiensa ohella hänen elämänsä täyttää työ satunnaisine asiakkaineen sekä korjausmies Calvin Harris, jolle tuntuu vanhassa rakennuksessa riittävän jatkuvasti tehtävää.

Eräänä aamuna yksi majatalon asukkaista katoaa. Muutaman päivän kuluttua aseistetut miehet saapuvat kyselemään hänen tavaroitaan. Uhkaava tilanne raukeaa, kun Caten ujoksi luulema, mutta selvästikin tiukoissa paikoissa toimimaan tottunut Calvin karkottaa häiritsijät tiehensä.

Painajainen on kuitenkin vasta alussa, ja hetken kuluttua se iskee täysillä koko yhteisöön. Paikkakuntalaiset eristetään muusta maailmasta, ja he jäävät palkkatappajien panttivangeiksi vailla sähköä, lämmitystä ja puhelinyhteyksiä. Catella ja Calvinilla ei ole vaihtoehtoja – nuorina ja kyvykkäinä heidän on ryhdyttävä taistelemaan piirittäjiä vastaan niin päivänvalossa kuin yön sylissäkin.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Tarina piti otteessaan ja oli mainio sekoitus jännitystä ja romantiikkaa. Tykkäsin!

Oscar ja Roosamamma – Eric-Emmanuel Schmitt

Kymmenvuotias Oscar kirjoittaa lastensairaalassa kirjeitä Jumalalle. Kirjeissä hän kuvaa kahtatoista päivää elämässään. Kuolemansairaan pojan maailmassa on niin huumoria ja naurua kuin tragedioita ja itkuakin.

Sairaalan leikkitäti, jota Oscar kutsuu Roosamammaksi, täyttää lapsen päivät seikkailuilla ja saa niihin mahtumaan kokonaisen elämän.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Hyvin nopeasti luettu pieni kirja, ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Veriveljet – Ingvar Ambjörnsen

Koitan taas näitä luettuja kirjojakin saada tänne lisäiltyä… Tuolla sivut-osiossa onkin oma sivunsa kirjoille, joita olen lukenut ja jotka odottavat lukemista ja joita haluaisin lukea.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Tiputanssi-kirjan valloittavat sankarit ovat jälleen vauhdissa!

Elling ja Kjell Bjarne ovat jättäneet laitoselämän taakseen. Nyt he asuvat kahdestaan ostolaisessa kerrostaloasunnossa ja tutustuvat vähitellen ympäröivään maailmaan. He harjoittelevat kaupassa käyntiä ja puhelimella soittamista, hankkivat itselleen kaksi kissanpoikaa ja käyvät lähikuppilassa läskisoosilla. Mutta turvallinen elämänjärjestys saa täysin uuden suunnan, kun Elling ja Kjell Bjarne löytävät rappukäytävästä umpihumalaisen raskaana olevan Reidun Nordslettenin, joka tarvitsee kipeästi heidän apuaan.

Sillä välin kun Kjell Bjarne vierailee yläkerrassa Reidunin luona, Elling ottaa tuntumaa Oslon runoilijapiireihin ja löytää paitsi uuden ystävän myös runoilijan itsestään. Ellingin runoilijanlaatu on tosin aivan omaa luokkaansa : hänestä tulee salaperäinen hapankaalirunoilija!

Veriveljet on lämpimänhilpeä kirja verrattomasta ystävyydestä ja yhdessä uskaltamisesta. Se sai Norjan kirjakauppiaiden palkinnon vuonna 1996, ja Peter Naess ohjasi sen pohjalta Ellingistä kertovan elokuvan.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Tykkäsin tästä erikoisten kaverusten tarinasta ja haluan kyllä ehdottomasti lukea tuon Tiputanssinkin!

Karkkipäivän arvonnan voittaja

Kuuden kommentoijan joukosta voittajan valitsi Random.org -sivun arvontalaite. Ja arvontalaite valitsi voittajaksi numeron 3… Eli onnellinen makoisan palkinnon voittaja on MINNA! Onnittelut! :) Laitan huomenna tai tiistaina palkinnon postiin! Kenties varustettuna jollain suosikeistasikin… ;)

Jääkiekkoa ja aurinkoa

Käytiin eilen Raumalla katsomassa se Lukko-HIFK peli, joka oli kyllä vähän surkeaa katsottavaa ainakin Lukon kannalta. Mitään ei saatu aikaan, jäähyiltiin vain. Lukon ylivoimatkin oli aika onnettomia. Oli tietty Lukon kauden huonon peli juuri kun me mentiin peliä katsomaan. ;) Oli kuitenkin tosi hienoa istua niin lähellä kenttää! Kakkosrivillä heti HIFKin vaihtoaition takana. Mikkokin oli samaa peliä katsomassa, jossain meiän yläpuolella aitiossa työporukalla. :)

HIFK tuon pelin meni voittamaan 0-3, blääh. Mutta jospa mennään vielä tän kauden aikana joku peli katsomaan ja silloin olisi parempaa onnea. Lukko-Ässät voisi olla kiva katsoa, olisi vastustajankin faneja varmasti paljon paikalla. Tai Lukko-Tappara, kun Tappara on kuitenkin toinen suosikkitiimini ollut lapsesta asti.

Tänäaamuna herättiin hieman aiemmin kuin eilen – heti kahdeksan jälkeen. Oltaisiin varmaan vähän pitempään voitu nukkua, mutta keittiöstä alkoi kuulua epäilyttäviä ääniä. Poju siellä ilmeisesti kissan kanssa kisaili. Ainakin pöydältä oli tabletin mukana viinilasi menossa kohti lattiaa, onneksi oli jäänyt tuolin ja pöydän väliin roikkumaan eikä ollut maahan tippunut!

Aamulenkillä olikin tosi kaunista. Eilisiltaista usvaa oli vielä jäljellä ja aurinko paistoi kauniisti pilvettömältä taivaalta. Ilma oli ihanan kirpeää ja olisin voinut kävellä ulkona vaikka kuinka kauan. Harmitti kun ei ollut kameraa mukana, näkyi meinaan pari hanhiauraakin ja muutenkin oli niin nättiä. Paljon lintuja liikkeellä. Otin sitten kuitenkin pihalta kuvan kun kotiin päästiin, vaikkei meiän pihalla läheskään niin kaunista ollut kuin tuolla muualla.

Lenkin jälkeen alettiin katsoa Japanin GP:tä digiboksilta. Tallennettiin se kun ei viitsitty herätä vielä niin aikaisin kun se alkoi, vaikka aika aikaisin silti herättiinkin. Kisan alku oli jännä, mutta loppuosasta alkoi jo väsyttää kun ei mitään ihmeempää tapahtunut. Harmi kun Hamiltonilla oli niin huono kisa…