Daily Archives: 26.10.2008

Santorini / Kreikka 17-24.10.2008

Santorini / Kreikka 17-24.10.2008

Matkakertomus kuvineen, olkaapa hyvät… 🙂

PÄIVÄ 1 – perjantai 17.10.2008

Lento Suomesta lähti ajallaan aamulla puoli seitsemän aikaan. Kolmisen tuntia lentomatkasta meni torkkuen ja viimeinen tunti ihan nopeasti sekin. Sillä tavalla mun mielestäni outo lento, kun ilmaista ruokaa ei tarjottu lainkaan. Jotkut paremmilla paikoilla istuvat vain saivat lämpimän aamiaisen. Halpislehtoyhtiöt eivät noin lyhyellä matkalla vissiin ruokia tarjoile. Blue1:lla lennettiin.

Ateenan kentällä oli vähän sählinkiä, mutta saatiin me lopulta boarding passimme. Sitä ennen käytiin syömässä herkullinen kanapatonki puoliksi. Kun ihan lentoaseman vieressä on hotelli, niin päätettiin mennä kyselemään josko siellä olisi huonetta vapaana. Meillähän piti olla ihan varaus täksi päiväksi, mutta se meni vähän pieleen kun netti oli kiukkuillut.

Saatiin kuin saatiinkin huone, jes! Reilu satanen siitä jouduttiin pulittamaan, mutta oli se sen arvoistakin! Ihana iso sänky, ilmastointi ja muuta. Lentoasemalla kun oli hiukkasen kuuma ja ulkona vielä lämpimämpi, niin viileä huone tuntui tosi ihanalta! Ville taisi hereillä pysyä koko ajan, mutta mää nukuin kun sain ekana yhden kirjan luettua loppuun. 🙂 Vähän oli pääkoppa sekaisin unien jälkeen ja tukka pystyssä, mutta sain itestäni suunnilleen ihmisen näköisen ja mentiin kolmen aikaan lentoasemalle ettimään ruokaa. Löydettiinkin kiva Olive-ravintola josta tilattiin kanawrapit, hyvää oli!

Ateenan lentokenttähotellin huone. Ihanan leveä sänky ja valoisa huone verrattuna Helsinki-Vantaan huoneeseen. 🙂 Tuossa kelpasi nukkua päiväunia!

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Huoneen kylpyhuone oli aika hieno. 🙂

Lento lähti melkein ajallaan ja meni tosi nopeasti. Kauheeta meteliä se potkuriturbiinikone kyllä piti! Onneksi ei ollut kuin 45 minuutin lento! Se oli hyvä kun sanoin koneeseen istuttuamme että onneksi me ei nähdä sitä potkuria, kun se kuitenkin sammuu matkan aikana tai jotain. Ja Ville huomautti arvon rouvalle, että tossahan se on ihan meiän vieressä! En ollut vaan yhtään huomannut sitä… No mutta hyvin päästiin ehjänä perille, vaikka pelottava potkurikone olikin.

Lentokentällä mun laukkuni tuli hihnalle nopeasti, mutta Villen laukkuapa ei näkynyt. Jonkun aikaa porukka odotteli laukkujaan, kunnes tuli infoa että laukut on todennäköisesti hukkuneet. Tai siis jääneet Ateenaan. Jeejee! Joku papparainen neuvoi Villen tiskille jossa saisi täyttää laukun hukkumislomakkeen ja piti huolta meistä muutenkin. Ystävällistä porukkaa. 🙂

Sitten vain hotellille taksilla ilman Villen laukkua. Hotellin aulassa saatiin jotkin kreikkalaiset viinitujaukset ja täytettiin lomake mitä haluttaisiin aamupalaksi huoneeseen. Hintaan sisältyy huoneeseen tuotava aamiainen, jonka sisältöön saa itse vaikuttaa.

Huoneessa meitä odotti kaunista kynttilän loistetta. Tosi positiivinen ylläri koko huone! Ihana ammekin, jota pitää ehdottomasti kokeilla!

Tuo sohva oli ihan kamala, käytettiinkin sitä vain matkalaukkutelineenä. 😀

Keittiönurkkauskin löytyi huoneesta.

Kova mutta kaunis sänky.

Ihana ihana kylpyamme!

Kysyttiin meiät huoneeseemme tuoneelta naiselta josko jostain voisi saada jotain pientä syömistä, kun oli nälkä ja hän sitten tilasikin meille huoneeseen pasta bolognesea. Ei mennyt kuin vartti ja ruoka tuli ovelle. Ja se oli hyvää!

Ruoan ja suihkun jälkeen ei kauaa mennyt kun alkoi väsyttää ja nukuttiin kuin tukit koko yö.

PÄIVÄ 2 – lauantai 18.10.2008

Herättiin siinä yhdeksän aikoihin hyvin levänneinä. 🙂 En muista mihin aikaan mahdettiin nukahtaa, mutta varmaan lähemmäs 10 tuntia ehdittiin nukkua. Soitettiin sitten vastaanottoon, että aamiaisen voisi tuoda meille.

Joskus siinä puolen tunnin päästä aamiainen huoneeseen tulikin. Ihan hyviä syötäviä, mutta pientä muokkausta voisi tehdä aamiaislistaan. Esimerkiksi ranskalaiset paahtoleivät voi jättää pois – ne oli hirveitä rasvassa (ja munanvalkuaisessa?) uitettuja ja friteerattuja.

Ville soitti aamupalan jälkeen lentoasemalle ja kyseli laukustaan. Se oli löydetty ja oli jo hotellille toimitettukin! Soitto vastaanottoon ja laukku tuotiin huoneeseen. JES! Ilo oli suuri kun laukku saatiin taa itelle!! 🙂

Kuvassa näkyy osa hotelliamme, meiän huone siinä kohdassa missä huoneen edessä istuu tollanen akka. 😀

Kaunista, muuta ei voi sanoa.

Sanattomaksi tekee vieläkin tämä näkymä huoneemme ovelta…

Tällainen pieni kisulainen tuli vastaan kun käytiin hotellin etupihalla ihmettelemässä, lähti meitä seuraamaankin. Ajateltiin että kulkukissa varmaan…

Puolen päivän aikaan lähdettiin taksilla Firaan, joka on saaren ”pääkaupunki”. Siellä olikin sitten jos jonkinlaista putiikkia. Hirmu paljon krääsää, mutta vähintään yhtä paljon koruliikkeitä. Jotain me jo ostettiinkin, hauska pöllöesine ja Villelle lippalakki. Vielä kun löytyisi mulle jonkinlainen lakki päähän. Käytiin myös pitämässä juomatauko jossain kahvilassa ja myöhemmin mentiin syömään yhteen kahvilaan. Tilattiin sellaset tosi herkulliset sandwitchit, jotka olivat kyllä ihan erinäköiset kuin odotettiin. Saatiin eteemme kuin iso puoliksi taitettu tortillalettu, jonka sisällä oli kurkkua, salaattia, tomaattia, kinkkua, juustoraastetta. Se oli kyllä tosi hyvää!

Tyypillinen näkymä Firasta.

Jokin liike, joka myi vaatteita ja muuta sälää. Alakulmassa näkyviä pehmoaaseja oli aika paljon myynnissä joka puolella.

Koruliikkeitä oli ihan valtavasti joka puolella. Olis sieltä itellekin kelvannut muutama kaulakoru, mutta ne oli niin törkeän kalliita…

Kaupunkikuvaa.

Merta.

Näkymä kahvilasta jossa käytiin juomassa.

Ruoan jälkeen vähän vielä kierreltiin kaupungilla ja sitten mentiin supermarkettiin ostoksille. Piti vähän saada juomista ja naposteltavaa hotellihuoneeseen. 🙂 Mun oli pakko saada sulkaatöhnällä täytetty croissantti, vaikken ole ikinä moisista leipomuksista edes tykännyt, mutta nyt oon ihastunut croissaintteihin tän reissun aikana. Eilen lentokoneessa tarjottiin juuri tuollaiset suklaatäytteiset versiot ja aamupalalla tänään hetkuttelin croissaintilla kera hunajan.

Hotellille palatessa mentiin tuohon ulos istuskelemaan. Ei mennyt kuin hetki, kun saatiin mitä suloisin kissanpentu seuraksemme. 🙂 Se on joku hotellin oma pentu, kun jossain vaiheessa yksi henkilökunnan nainen tuli kysymään veisikö hän kissan muualle, mutta eipä se meitä häirinnyt. Päin vastoin, tuollainen hassu kissanpentu oli vaan ihanaa seuraa! Ihan hölmö otus, joka oli ihan hulluna Villen oluttölkin perään. Koitti koko ajan päästä tölkkiä nuolemaan, selvä kaljanhimo. 😀 Varmaan saanut joltain joskus kaljaa ja ihastunut. Aika kauan me tuolla ulkona istuskeltiin ja koko ajan kisu oli meiän seuranamme. Ihastuttava tapaus, toivottavasti viihtyy tulevinakin päivinä meiän seurana!

Ville valokuvaa kun Miia valokuvaa kisua. 🙂

Kisu kellahti selälleen.

Tutkimusmatkailemassa vuorella nimeltään Ville. 🙂

Olutta, aaaaah!!!

Mauuu, missä se tölkki on? Se oli ihan varmasti äsken tässä!

Kattokaa kuin suloinen mä oon, ottakaa mut omaksenne…

Illalla mentiin taas taksilla Firaan. Kierreltiin kävellen kaupungilla jonkun aikaa ja ostettiin mökille vihreä unisieppari ja mulle löytyi oranssi lierihattu. 🙂 Sitten mentiinkin syömään. Syötiin pihvit ja jälkiruoaksi vielä drinkit. Gintonic humahti päähän aika tehokkaasti vaikka masu oli täynnä lihaa, taisi olla vähän alkoholikas versio. 😀 Ei silti tarvinnut kontata taksiasemalle sentäs. 😀 Mutta puhuttiin Villen kanssa että tää vaimo tulee ainakin halvaksi, kun yksi alkoholipitoinen juoma riittää.

Taksikuskiksi saatiin hullu nuori jätkä, jonka tyttöystävä oli mukana autossa. Jätkä ajoi sairasta vauhtia ja kattoi tyttiksensä kanssa kännykästä jotain videoita samalla kun ajoi…! Onneksi päästiin ehjänä perille. 🙂

Hotellilla jäätiin vielä tuohon ulos istuskelemaan ja kukas se tulikaan seuraksemme – samainen suloinen kisunen. Ihana tapaus. Uskaltautui tulemaan kattomaan meiän huonettakin ja hyppäsi jopa sängylle meiän seuraksi. Ei välttämättä sallittua kisun tulla huoneisiin, mutta me nyt ollaan tällasia hömelöitä kissa(kin)rakkaita tyyppejä. 😉 Annettiin jonkun aikaa leikkiä sängyllä meiän kanssa, sitten vietiin katti ulos. Ei se olis tahtonut sinne, mutta eipä me sitä voitu sisälläkään yötä pitää. Jäi maukumaan oven taakse kun ovi suljettiin, voi pientä.

Yöllä herättiin kolmesti siihen kun koira haukkui pihalla ihan hulluna, liekö kissaa kiusannut vai jotain muuta haukkunut. Eipä tuo koiran haukkuminen silti niin kauheasti häirinnyt, kun on ehkä kenties tottunut koiran haukuntaan kotona. 😉

PÄIVÄ 3 – sunnuntai 19.10.2008

Herättiin kännykän herätykseen vähän ennen puolta kymmentä. Puoli kymmeneltä aika tarkkaan tuli tilaamamme aamiainen. Syötiin sängyssä, kun siivooja kuitenkin vaihtaa lakanat joka päivä. Huoneen sohva on aivan kamala istuttava, joten sängyssä (vaikka kova onkin) on huomattavasti mukavampi oleilla.

Aamupala oli taas täyttävä. Paria erilaista leipää, kinkkua, juustoa, tomaattia, oliiveja (ne tulee joko leikkeleiden tai tomaattien mukana, hyi), appelsiinimehua, kaakaota (listassa nimellä ”variety of chocolates”, oli pakko tilata ja kokeilla mitä se tarkoittaa), croissantteja, kirsikkamarmeladia, hedelmälohkoja.

Aamupalan jälkeen mentiin tuohon pihalle taas istuskelemaan ja lukemaan. Kissaa ei näkynyt, harmi. Istuskeltiin siinä kun jo ennen sovittua aikaa joku tyyppi tuli meille kertomaan, että vuokraamamme auto on tullut paikalle. Ville meni sen auton ottamaan vastaan. Sen jälkeen vielä lueskeltiin vähän aikaa, kunnes lähdettiin autoilemaan.

Ensin piti mennä bensa-asemalle, kun auto tuotiin meille tankki ihan tyhjänä. Paikallinen tapa ilmeisesti. Bensa-asemalla oli hauskaa kun me sekä tankkaajasetä kaikki etsittiin mistä se bensatankki oikein aukeaa. Joku sitten osasi neuvoa että kurkkaisi yhteen lokeroon ja siellähän se avausjuttu olikin. Bensa maksaa 20-25 senttiä vähemmän litralta kuin Suomessa. 50 eurolla saatiin avo-mazdamme tankki täyteen.

Kartasta hiukan katottiin minne mentäisiin ja otettiin suunnaksi kylä nimeltään Perisa. Käytiin rannassa pyörähtämässä ja takaisin tullessa käytiin supermarketissa Emborio-nimisessä kylässä. Oli aika isot valikoimat siinä kaupassa! Heitettiin ostokset hotellille ja jatkettiin sitten matkaa. Mentiin seuraavaksi saaren korkeimmalle paikalle, sieltä oli aika hienot näkymät. Tuuli vaan aika viileesti siellä korkealla. Nähtiin siellä hienoja perhosiakin.

Mihis sitä seuraavaksi suunnattaisiin…

Maisema sieltä korkealta.

Vuoren päällä tutka-asema.

Joku hiekkakuoppasysteemi sieltä ylhäältä päin kuvattuna.

Kaunis ritariperhonen!

Perhostenkuvaaja. 🙂

Meiän auto ja varoituskyltti siellä tutka-aseman vieressä.

Roskis, näitä olis tehnyt mieli kuvata vaikka kuinka paljon. 😀 Näissä oli melkein aina kannet auki, ei varmaan käy linnut syömässä jätteitä…

Sen jälkeen suunnattiin Kamari-nimiseen kylään. Se oli sellainen rantakohde, joka on sesonkiaikaan varmasti aivan täynnä turisteja. Brittejä täällä käy paljon, joten niitä varmaan on kesällä siellä jokunen. Aika autioita siellä tähän aikaan vuodesta tosiaan jo oli, mutta oli aika paljon paikkoja silti vielä auki.

Näitä potteryitä oli aika paljon yhden tien vierellä, harmi kun isoja ruukkuja olisi kauhean hankala kotiin kuljettaa.

Jokin kirkko, harvinaista kyllä ei sinikattoinen sellainen. Kirkkoja/kappeleita saarella on ihan järjettömästi!

Ranta näyttää varmaan vähän erilaiselta sesonkiaikaan…

Tyhjää…

Mentiin syömään Cafe Classicoon sinne rantakadulle. Syötiin lasagnea, joka oli ehkä surkein lasagne mitä ollaan ikinä nähty. Kerros lasagnelevyä, jauhelihaa (ei mitään tomaattisoosiakaan), toinen kerros lasagnelevyä ja päällä järjettömästi juustoa. Oli ihan syötävää kun kääri päältä pois sen juustomössön, muttei mikään makuelämys. Onneksi otettiin kaveriksi kotitekoisia ranskanperunoita (siis perunasta tehtyjä viipaleita jotka oli varmaan friteerattu) niin meni nälkä. Siellä ravintoloissa pyöri viisikin kissaa, välillä ne kaikkikin oli meiän vieressä kyttäämässä ruokaa.

Viereisessä pöydässä istui maailman isoin kreikkalainen nainen maailman tottelemattomimman pojan kanssa. Täti veti hirveetä jätskiannosta ja poika vaan riehui ja sai tyytyä vesilasilliseen. Jätkä töni munkin tuolia ja melskasi kissoille ja heitteli lautasliinoja kissojen päälle, ja muuta kivaa. Äitiä ei kai paljoo häirinnyt pikkujätkän tekemiset, mussutti vaan jätskiänsä ja näpytteli puhelintansa.

Syömisen jälkeen ajettiinkin taas hotellille. Löydettiin perille, jee! 🙂 Eipä kai näin pienellä saarella voi edes eksyä.

Hotellin toinen koira, toisesta en tajunnut edes kuvaa ottaa. 🙁

Hotelli auringon laskiessa.

Hotellin pihalta otettu kuva. Näkyy ensinnäkin kiemurainen tie satamaan. Ja sitten tuossa oikealla kivenlohkareessa melkoinen halkeama (näkyy kyllä kun tarkasti katsoo), varmaan joskus toi lohkare tippuu, siksi kenties siirretty tietkin menemään vähän eri kohdasta. Tai näin me pääteltiin, tie kun on selvästi mennyt joskus vähän eri kohdasta lohkareen alapuolelta.

Hotellia taas.

Hotellin kappeli, jossa voidaan pitää vihkiäisiä.

Hotellilla mentiin pihalle lukemaan, mutta ei me siellä tuntikausia oltu, kun tuuli vähän viileesti. Kissaakaan ei näkynyt. Tultiin sisälle jatkamaan lukemista ja jossain vaiheessa tuli unikin. Kummasti lomailu vaan väsyttää.

Puoli kasin jälkeen suunnattiin taas taksilla Firaan. Kierreltiin siellä vähän aikaa ja etittiin ruokapaikka. Niitä onneksi on paljon mistä valita. Monet liikkeetkin oli vielä auki vaikka oli sunnuntai-ilta. Liikkeiden pitäminen onkin täällä varmaan enemmän elämäntapa kuin pakollinen rasite.

Syötiin ei niin herkullista tonnikalasalaattia. Ei muuten mitään, mutta se oli hirmu vetistä ja aika mautonta ja tonnikalaa oli ihan järjettömän paljon. Varmaan kolme normitölkillistä per lautanen, ihan järjettömästi. Ei ollut mikään nautinto iltaruokakaan, mutta meni siitäkin nälkä. Ruokaa maksaessa (laskua ei tuotu pöytään vaan mentiin maksamaan se tiskille) joku tarjoilija kyseli mistä maasta me ollaan. Ja sitten että kattooko Ville jalkapalloa ja kumpi voittaa, Turku vai Helsinki. 🙂 Selvästi perillä futiksesta ne tyypit, joku ottelu siellä telkkarissakin meni.

Käveltiin taas taksiasemalle ja huristeltiin kotiin. Tällä kertaa huomattavasti eilistä maltillisempi kuski!

Kissaa ei sitten koko päivänä näkynyt, mutta jospa se vielä tulisi joku päivä meitä ilahduttamaan. 🙂 Huomiseksi tilattiin aamupala kymmeneksi. Kokeillaan murojakin huomenna, croissaintit ja kaakao saa jäädä väliin. Ollaan suunniteltu huomenna ajelevamme saaren molempiin päihin. Jos vaikka nähtäisiin ne majakat, joita kummassakin päässä saarta on. 🙂 Käydään myös Porissa. 😀 Pori-niminen kylä löytyy tuolta pohjoisosasta. 🙂 Ja tiistaina olisi tarkoitus shoppailla ja käydä saaren muinaista osaa katsomassa.. Pitää vähän suunnitella päiviä, ettei aika lopu kesken ja tekemiset jää tekemättä.

Tänään loppui jo toinen kirja tän reissun aikana ja alkoi kolmas. Hyvä kun on yhteensä kuusi kirjaa mukana! Ihanaa kun saa lueskella vaikka 150 sivua putkeen ilman mitään keskeytyksiä. 🙂 Kotona ehtii lukea vain iltaisin ennen nukkumaanmenoa, nyt saa syventyä oikein kunnolla kirjojen maailmaan. Titaniciakin olen vähän ehtinyt ristipistellä.

PÄIVÄ 4 – maanantai 20.10.2008

Herättiin yhdeksän jälkeen ja aamupala tuotiin vähän ennen kymmentä. Oltiin tilatu teetäkin, mutta saatiin vain kupit ja kuumaa vettä ja sokeria, muttei teetä! Se tee jäi sitten juomatta. Huomiseksi aamuksi otettiin (tai Ville otti) kreikkalaista kahvia, millaista lienee mahtaa olla… Ehkä pelkkää vettä? 😀

Lähdettiin aamupäivällä jo ajelemaan. Oli aika tuulinen päivä, muttei se niin kauheasti autoillessa tuntunut. Ekana suunnattiin pohjoista kohti. Mentiin Firan läpi ja kohti Oiaa, joka on jonkinlainen turistirysä. Eipä Oiakaan tähän aikaan vuodesta kovinkaan vilkas paikka ollut. Löydettiin myös se majakka, joka haluttiin nähdä. Siis ei mikään majakkamajakka, vaan teline jonka päässä oli aurinkokennolla toimiva valo. Mutta tulipa sekin nähtyä.

Tuolla näkyy oikealla vuoren päällä pienenä tikkuna se ”majakka”.

Vanha raunioitunut rakennus.

Miia kuvaa kun Ville kuvaa.

Maisemat oli aika karuja, kuivaa.

Sitten suunnattiin vielä vähän pohjoisempaan ihan pohjoisrannikolle ja alettiin tulla etelää kohti saaren rannikkoa pitkin. Ajettiin myös sen Porin halki. Siellä oli jännän näköinen tuulimyllykylä. Osa niistä ainakin on niin kuin hotelleja turistiaikaan. Porin suunnalla ajettiin melkein pienen koirankin päälle, otus melkein käveli auton alle. Onneksi oli nopeat refleksit. 🙂

Porin tuulimyllyjä.

Miia tykkää roskiksista. 😀

Porin jälkeen päädyttiin Vourvoulos-kylään ja sen jälkeen löydettiinkin itsemme taas Firasta. Tultiin hotellille kun se siinä matkan varrella oli ja otettiin vähän juomista mukaan. Kun lähdettiin hotellilta, se hotellin suloinen kissanpentu lähti pois meiän auton alta, oli ollut varjossa nukkumassa. 🙂 Seuraavaksi suunnattiin satamaan, joka on aivan meiän hotellin lähellä – paljon alempana vain. Satamaan pääsi sellaista mutkittelevaa tietä. Satamassa oli lähinnä autovuokraamoja ja pari kauppaa ja ruokapaikkaa.

Satamasta, sama meressä rajattu alue näkyi kyllä hotellin pihaltakin. Sattumalta BBC:n uutisissa kuultiin että jossain oli järjestetty mielenosoitus juuri tuon kohteen vuoksi, kun siihen on ilmeisesti uponnut joku öljyalus.

Erikoinen kivimuodostelma.

Sataman vieressä tällainen vanha romahtanut laiturisysteemi.

Kreikassa(kin) on tapana laittaa tien varteen pieni muistomerkki onnettomuuksissa menehtyneiden muistoksi. Niitä näkyi monenlaisia, tässä yksi jossa oli miehen kuvakin. Vuodelta 74, siksi varmaan noin simppelin näköinen. Uudemmat oli hienomman näköisiä.

Sataman jälkeen mentiin Aktrotiriin ja sieltä jatkettiin ihan saaren länsipäähän asti. Siellä oli ihan oikea majakka, ei mitään valohökkeliä. Majakalta suunnattiin kohti Perisaa, jossa jo eilen käytiin pyörähtämässä. Mentiin sinne rantakadulle syömään. Olisin halunnut lihapullia, mutta ne oli loppu. Tilattiin sitten uunikanaa eli ihan normi kanankoipi ja perunaa. Mautonta… Miksei nää osaa laittaa mausteita ruokiinsa? Täytti se silti mahan, pääasia kai se.

Se oikea majakka. Ei silti niin hieno kun sillon viime tammikuussa Bonairesta löydetty hylätty vanha majakka. 🙂

Käytiin taas hotellilla kun se taas matkan varrella oli ja tuotiin kameralaukku takaisin huoneeseen ennen kuin suunnattiin yhteen isoon supermarkettiin. Ostettiin taas croissantteja, johan yksi päivä niistä erossa oltiinkin. 😉 Onneksi Suomesta ei kai (?!) saa tollasia suklaalla tai muulla täytettyjä croissantteja kaupasta. Tai en ole ikinä ainakaan huomannut.

Palattiin hotellille ja päätettiin vähän tutkia tätä hotellialuetta, kun se jatkuu tuonne alas päin jonkun verran. Hirmuinen tuuli, mutta löydettiin suht suojainen paikka, jonne sitten raahattiin luumme kera luekmisen. Tarkeni siellä aika kauan olla, kunnes alkoi siihenkin tuulla tosi viileesti. Sitten painuttiin huoneeseen jatkamaan lukemista.

Sain taas yhden kirjan luettua. Sinäänsä hassu sattuma, kun kirjan päähenkilöt menivät siinä kirjassa viikon lomalle Santorinille. 😀 Oiaan, ettei sentään ihan tänne missä me ollaan. Mutta osasi hyvin mielikuvitella ne maisemat missä kirjan henkilöt olivat.

Syömään mentiin vähän tavallista aiemmin. Taas oli taksikuskilla vosu mukana. 😀 Tosin vähän vanhempi pari tällä kertaa. Mentiin syömään oikein kreikkalaiseen ravintolaan. Mä sain kaipaamiani lihapullia ja Ville otti jotain ihme kalaa (cuttle fish = tsekkasin wikipediasta että se on mustekalan ja kalmarin välimuoto, iiiiik! ja mäkin maistoin sitä, hyiiiii!). Se oli ihan oudossa olomuodossa, kauhean sellasta kiinteetä. Mun lihapullat oli ihan hyviä, mutta taas ihan mautonta ruokaa. Tomaattikastike sentään joltain maistui. Ravintolan tarjoilijakin oli ihmeellinen tyyppi, ylimielinen nokka pystyssä kulkeva ukkeli.

Taksilla hotellille ja päätettiin täyttää tuo meiän kylpyamme. Parhaillaan se täyttyy, saas nähdä montako tuntia menee, kun vettä tulee sen verran pienellä paineella…

Ikävä kissaa!

PÄIVÄ 5 – tiistai 21.10.2008

Tänään herätyskello herätti taas ennen puolta kymmentä, oltaisiin varmaan pitempäänkin jaksettu nukkua kun valvottiin yöllä aika myöhään. Kylpyamme täyttyi vähän yli tunnissa ja ammeessa tuli kellittyä aika pitkään. Betoninen allas ja kuuma vesi sai aikaan sen, että vesi höyrysi hienosti. Hyöryn kaveriksi vielä kynttilän valoa.

Aamupalan jälkeen mentiin pihalle istuskelemaan kirjojen kera. Tuuli taas jonkun verran, mutta tuulettomina hetkinä oli tosi lämmintäkin. Oltiin aika kauan siinä lueskelemassa, kunnes lähdettiin Firaan.

Tarkoitus oli löytää parkkipaikka läheltä keskustaa, tai keskustasta, jotta olisi ollut lyhyt kävelymatka kauppoihin ja ruokapaikkoihin, mutta kaikki mahdolliset parkkipaikat ja tien varret oli niin täynnä autoja, ettei mitään toivoa. Jätettiin auto sitten vähän keskustan ulkopuolelle ja päätettiin jaksaa kävellä ainakin lähimpään ravintolaan/kahvilaan, jotta saataisiin jotain juomista. Oli vähän kuumaa kapuamista ylämäkeen, mutta löydettiin ihan kiva ravintola johon mentiin syömään salaatit. Ville otti kreikkalaista salaattia ja mä päätin kokeilla salaattisalaattia (lettuce salad). Se salaattisalaatti sisälsi hyvin paljon salaatinlehtiä ja niiden kaverina jokunen oliivi (hyi), yksi (!) kurkunviipale sekä muutamia kirsikkatomaatteja. Meni siitä silti nälkä vähäksi aikaa.

Ruoan jälkeen mentiin vaan takaisin autolle ja mentiin käymään Lidlissä! 🙂 Joo, sellainen löytyy täältäkin. Ostettiin sieltä vaan Red Bullia, Pringlesiä ja jotain karkkia. 🙂 Ei siellä sen ihmeempiä tuotteita ollut kuin Suomessakaan, mutta esim. karkkia oli tosi vähän, suklaata vähän enemmän. Lidlin jälkeen käytiin vielä normaalimmassa supermarketissa ostoksilla ja palattiin hotellille.

Tällaisen liikkeen ohi mentiin monesti, aina se oli kiinni. Sieltä olis voinut jotain pientä ostaakin kotiin.

Ootteko ennen nähneet näin hienoa Lindliä? 😀

Eka lisko joka nähtiin, tää oli hotellilla. Toinen samanlainen nähtiin vielä torstaina ihan keskellä luontoa.

Hotellilla mentiin ulos lueskelemaan ja oltiin siellä niin kauan kuin tarjennuttiin. Tuuli jonkun verran. Sitten jatkettiin lukemista sisätiloissa. Ollaan lukutoukkia lomaillessa. 🙂

Illalla mentiin joskus puoli seitsemän aikoihin kaupungille taksilla. Kierreltiin putiikeissa ja ostettiin vähän jotain matkamuistoja. Miten se onkin aina yhtä vaikeaa koittaa päättää mikä oikein ostaisi… Syömään mentiin ravintolaan, jossa käytiin jo yhtenä päivänä juomassa yhdet juomat. Ville söi lihapullia kera riisin ja ranskalaisten ja mä söin pasta bolognesea. Mautonta (yllätys) mutta ihan hyvää. Ravintolassakin tuuli aika paljon, tuli kivoja hiekkapöllähdyksiä pari kertaa naamalle.

Taksia odotellessa nautittiin ilta-auringosta hotellin etupihalla.

Tääkin kuva hotellin pihalta, muurin takana oli viiniviljelmä. Saarella oli ihan valtavasti näitä viiniviljelmiä, joku tosi matalana kasvava lajike. Eipä siellä mitään muuta varmaan kasvatettukaan kuin viiniä ja viiniä.

Vielä hotellin pihalta. Siellä se meiän autokin parkissa.

Pihaa vielä toisesta suunnasta.

Maisemaa Firasta auringon laskiessa.

Kaupunkimaisemaa.

Kuten tämäkin.

Ja tämä.

Taksilla taas hotellille ja kukas hotellin vastaanoton lähettyvillä odottikaan… kisu!!! 🙂 Seurasi meitä taas huoneeseen ja meillä oli hauskaa kun leikittiin ja riehuttiin. 🙂 Kylpytakin vyötä oli kiva metsästää, samoin pikkukameran hihnaa. Katottiin yksi jakso Simpsoneita dvd:ltä tietokoneella ja kisu nukkui Simpsonien ajan mun sylissä pienellä kerällä. Kisu suostui sen jälkeen menemään ulos, mutta kun suljettiin ovi, alkoi heti parkuminen. Tahtoo sisälle! Käytiin suihkussa ja yhä vaan pikkuinen huusi oven takana. Ja hyppi roikkumaan oven ikkunalaudalle ja kurkkimaan sisälle. Sydäntä särkevää. Eikös vain ollut pakko avata ovi pikkuiselle. Katottiin sitten kisu sylissä nukkuen dvd:ltä vielä Rambo 1. 🙂 En muistanut siitä yhtään mitään vaikka on sitä varmaan jokunen kerta joskus katsottu.

Söpöläinen leikkimässä kylpytakin vyön kanssa.

Mä oon niiiiin suloinen!

Kun Ville meni suihkuun, kissa huomasi tilaisuutensa tulleen ja Miia se vaan valokuvasi. 😀

Rambon jälkeen kisu taas suostui ulos menemään, mutta eikös pian alkanut itku. Ei silti voitu sitä yöksi sisälle päästää. Siellä se jonkun aikaa koitti saada meitä heltymään, mutta meni sitten muualle. Tuli se kerran yön aikana ja toisen kerran joskus seitsemän aikaan aamulla oven taakse, mutta ei kauaa viipynyt.

Yöllä tuuli aivan järjettömästi, hurja myrsky. Onneksi on kivinen kämppä, niin ei seinät kaadu. 😀 Nukkuminen oli silti tosi levontonta, kun tuuli piti sellasta meteliä ja narisutti ovia. Herättiin yöllä miljoona kertaa ja näin vielä painajaisia kiitos tuulen ja Rambon. Lievästi sanottuna levoton yö.

PÄIVÄ 6 – keskiviikko 22.10.2008

Herättiin taas vähän ennen puolta kymmentä, mutta aamupala tuli vartin myöhässä. Tällä kertaa oli kokeilussa peräti kolme uutta juttua – ranskalainen kahvi (joka oli kylmää, mutta muuten tavallista kahvia), mysliä (pelkkiä rutikuivia leseitä) ja jogurttia (joka oli sitä turkkilaista, kaikkea muuta kuin makeaa).

Hypättiin taas autoon ja tuulesta huolimatta avattiin katto. Mentiin Kamarin kylään ja sieltä maailman kiemuraisinta tietä ylös kohti Ancient Thiraa eli roomalaisajalta tulivuorenpurkauksesta ainoana säilyneeseen kaupunkiin. Autolla päästiin aika korkealle, mutta paljon oli myös kavuttavaa jalkaisin. Huh! Ei se olisi niin tuskaista muuten ollut, mutta tuuli oli ihan järjetön siellä korkealla! Korvia särki kauhesti, pipo olis ollut kätevä. 🙂 Siellä korkealla oli melkoinen rauniokaupunki. Näkemisen arvoinen paikka! Selviä asuintalon raunioita ja muita.

Matkalla kohti rauniokaupunkia. Autolla mentiin tällaista kapeaa mutkittelevaa tietä ”parkkipaikalle” ja sieltä sitten jatkettiin kävellen.

Tie jatkuu.

Ja jatkuu…

>Paljon kukkia ei luonnossa näkynyt, mutta näitä keltaisia siellä täällä.

Maisemaa sieltä parkkipaikan korkeudelta.

Tää on sitä mutkittelevaa tietä.

Naurava akka pitää paidan helmasta kiinni ettei se nouse taivaisiin.

Välillä käveltiin huippua kohti tällaisia portaita.

Rauniomaisemia.

Jotain ihmeen muotteja tai jotain.

Näitä vartiokoppeja siellä oli jonkun verran, ukkeli istui niissä vahtimassa ettei kukaan tee mitään luvatonta. Mahtaa olla tylsää istuskella siellä puoli ysistä puoli kolmeen, vai miten se paikka auki olikaan.

Asuintalon rauniot.

Maisemia sieltä ylhäältä.

Joku tolppa jossa kirjoitusta.

Raunioreissun jälkeen palattiin hotellille vähän siistiytymään (tukka pystyssä ei kehdattu mennä minnekään syömään) ja koitettiin taas josko sieltä Firasta löytyisi joku parkkipaikka. Ei löytynyt ei, joten päätettiinkin mennä Kamarin kylään syömään. Oltiin siellä jo yksi päivä, nyt mentiin rantaan viereiseen ravitolaan. Ville söi kana ja riisiä, mä puolestani kokeilin lihapullia. Lihapullat oli pitkulaisia pökäleitä ja niiden kaverina oli perunamuusia. Ihan hyvää, mutta se mauttomuus…

Matkalla ravintolasta markettiin joku kreikkalainen ukkeli alkoi tööttäillä meille. Ihmeteltiin mitä ihmettä se oikein meinasi. Sitten se tuli risteyksessä meiän vierelle ja sanoi ”problem” ja näytti käsillään renkaan mallisen kuvion. Ajettiin sitten huoltoaseman pihalle ja huomattiin että oikea takarengas oli jonkun verran tyhjentynyt. Mikä lie reikä jossain, ei ole meiän probleema. 😉 Se ukkeli joka tosta informui, täytti myös se meiän renkaan. Ystävällinen muukalainen! Annettiin sille vitonen kiitokseksi huolenpidosta. 🙂

Markettiostosten jälkeen palattiin hotellille ja kisu eksyi taas meiän matkaan. Vieraili ekaa kertaa päiväsaikaan huoneessa. Mentiin ulos taas lukemaan ja oltiin niin kauan kuin tarjennuttiin siinä tuulessa. Sen jälkeen jatkettiin lukemista sisällä. Ja sain neljännen kirjan tänään luettua.

Kaupungille mentiin taas taksilla joskus seitsemän aikaan. Kierreltiin taas putiikeissa ja ostettiin itelle yksi lasinen sammakko ja parit tuliaiset. Syömään mentiin Roof Garden -nimiseen ravintolaan. Se nimi oli kiva, siinä ehkä yksi syy miksi sinne haluttiin. 🙂 Ja hyvä oli valinta! Ruoka oli hyvää! Se maistui! Halleluja! 🙂 Mulla oli pennepastaa kermaisessa kanakastikkeessa ja Villellä kreikkalainen lautanen, jossa oli riisi-jauhelihamössöllä täytetty iso tomaatti, viikunanlehteen käärittyä samaa mössöä ja munakoison sisälmyksiä, sipulia ja lihaa. Jälkiruoaksi otettiin suklaajälkiruokaa, jota on joka ravintolan listalla. Se ei ollut kovin hyvää… Krekkalaisten outoon makuun ehkä sopii. Hirmu tummasta suklaasta tehtyä jotain melkein kypsää kuumaa torttua kupissa. Se oli aluksi ihan ok, mutta se epämakeus ja liian vahva suklaanmaku ei ollut hyvää.

Hotellille tultiin taksilla ja samaan taksiin änkesi kaksi tätiäkin. Kuski heitti ne tädit johonkin ja jatkoi sitten meiän hotellille. Saatiin rapsutella hotellin kahta koiraakin oikeestaan ekaa kertaa, kun ne ei ole ennen oikein tulleet tekemään tuttavuutta. Hauskoja otuksia. 🙂

Kylpyamme on taas täytetty ja sinne suuntaamme seuraavaksi…

PÄIVÄ 7 – torstai 23.10.2008

Viimeisen päivän kunniaksi aamiainen tuotiin jopa etukäteen, kompensoi sitä yhtä myöhästymistä. 🙂 Mutta saatiin vaan yksi lasillinen appelsiinimehua, outoa. Ja paljon oliiveja pitkästä aikaa, vissiin eri aamiaisen tekijä kuin muina päivinä ollut.

Päätettiin aamupalan jälkeen vielä nukkua kun väsytti eikä kotona saa ikinä vaan löhöillä aamuisin sängyssä vaan pitää rientää ulos koirien kanssa. Havahduttiin tähän maailmaan uudelleen vasta puoli kahdetoista aikaan. Ei kyllä ihme, kun eilisen kylpemisen jälkeen katottiin vielä Rambo 2. 🙂 Siitäkään en muistanut oikeestaan mitään ja tykkäsin!

Kun saatiin itsemme kuntoon, lähdettiin ajelemaan. Käytiin katsomassa yhtä hotellia joka oli karttaamme erikseen merkitty jostain syystä. Ei se ollut mikään ihmeellinen, tiedä sitten miksi se on ainoa hotelli joka on karttaan merkitty. Sen jälkeen päädyttiin Poriin ja Oiaan ja sieltä jostain sitten palattiin hotellille.

Maisemaa matkan varrelta.

Rannikolla oli tuulista.

Kotilo kivellä, ainoa joka nähtiin.

Katumaisemaa jostain Firan läheltä.

Joskus kahden aikaan lähdettiin syömään. Ajattiin Perisan rantakadulle ja käytiin Aquarius-ravintolassa syömässä. Ville otti kreikkalaisen salaatin ja mä club sandwichin. Oli ihan hyvää, mutta ranskalaisiakaan nää ei osaa tehdä. Jälkiruoaksi saatiin ravintolan tarjoamat tortut. Mitä lie, pohjalla taikinaa ohut kerros, sitten jotain ruskeeta mössöä, taas sitä taikinaa ja päällä valkoista mössöä. Ei mitään herkkua, mutta ihan syötävää. Makua ei yllättäen ollut juurikaan. 😉 Söin silti kohteliaisuudesta sen palan kokonaan, kun moni oli maistanut vaan lusikallisen ja hylännyt sitten. Tuli tää syöminen ainakin halvaksi, kun lasku oli vaan 15 euroa.

Aquarius-ravintolan hauska pöytä. 🙂

Käytiin myös kaupassa syömisreissulla. Ja ostokset (4 olutta, 4 limsaa yms) maksoi vaan vitosen! Olispa Suomessakin niin halpaa…

Hotelilla ei ulkona oikein tarjentunut olla tuulen takia vaikka autoillessa oli tosi lämminkin kun aurinko paisteli mukavasti. Kirjoiteltiin kortteja ja luettiin. Katsottiin parit Simpsonit ja sitten mentiinkin syömään. Jätettiin kortit hotellin vastaanottoon lähetettäväksi ja samalla pyydettiin hommaamaan meille kyyti lentokentälle aamulta puoli kuudelta. Saatiin myös helliä kisua viimeisen kerran. 🙂

Mentiin syömään aika lähellä olevaan meksikolaiseen ravintolaan. Ruoka maistui! Syötiin kanatacot, joissa se kana oli ihmeellistä tonnikalamaisessa olomuodossa olevaa mönnää. Ihan ok silti, pääasia että sai makuhermot taas herätä eloon tulisen soosin ansiosta.

Hotellille palatessa saatiin täytettäväksi kaavake jossa kyseltiin mielipidettä hotellista. Pelkkää hyvää sanottavaa tästä Suites of the Gods -hotellista! Ollaan oltu täällä melkein ainoita asukkaitakin, joten rauhaa on riittänyt. Toisin kuin varmaan turistiaikaan, hulinaa riittää. Toi allasaluekin on ollut käytönnössä pelkästään meiän käytössä, luksusta! Välillä joku vaan käynyt valokuvia siinä ottamassa, ei muuta häiriötä.

Niin, maksettiin sitten postimaksut ja ekan päivän spagetit ja minibaaricolat. Ei me edes muistettu mitä me ollaan kaapista otettu, mutta ei meitä kai tapeta jos vähän muistettiin väärin. 😀 Vastaanoton täti oli myös saanut meille sen kyydin aamuksi ja lupasi jotain aamupalaleipää meille hommata myös aamuksi.

Nyt aletaan taas katsoa Ramboa, kolmas vielä katsomatta. 🙂 Ja sen jälkeen sitten koitetaan saada nukuttua, että jaksetaan herätä varttia vaille viisi huomenna…

Kiva loma!

PÄIVÄ 8 – perjantai 24.10.2008

Yöllä ei tullut nukuttua juuri lainkaan, pari tuntia katkonaisesti. Ei vaan saa nukuttua kun tietää että seuraavana aamuna pitää tosi aikaisin herätä ja matkustella.

Rambo 3 oli jälleen hyvä! Tekisi mieli se nelonenkin taas katsoa uudelleen vaikkei siitä niin paljon aikaa olekaan.

Herättiin ennen viittä ja oltiin hyvissä ajoin jo odottelemassa kuskia heittämään meiät lentokentälle. Kissakin tuli vielä tervehtimään meitä, suloinen otus! Aamupala jäi sinne hotellin tiskille, kun ei se kuski sitä muistanut meille antaa. Se tyyppi oli vaan niin jäässä siihen aikaan aamusta ettei se mitään muistanut, oli sen mielestä ihan hirvittävän kylmä. Ei meiän mielestä! 😉

Hotellin vastaanotto aamun tunteina autiona.

Koitin saada kuunsirppiä vangittu kameralla ja mitä sainkaan, jotain hyvin epämääräistä. 😀

Lentokentällä oltiin ekoja jotka siihen koneeseen pyrki pääsemään. Olisi siis voinut vaikka puoli tuntia vielä nukkua pitempään, ei mitään kiirettä. Ei varsinkaan, kun niillä meni tietokoneet siellä lipputiskillä rikki. Pientä epätoivoa oli ilmassa, kun ne ei vaan toimineet. Oltiin yli puoli tuntia seisty jonossa kun lopulta jotain alkoi tapahtua. Ja kone lähti ihan ajallaan ilmaan.

Lento kesti vain puoli tuntia tällä kertaa. Oli ihanan iso lentsikka, saatiin istua hyvin väljästi siellä. Ja saatiin taas sellaset suklaacroissantit kera appelsiinimehun.

Ateenan kentällä mentiin ekana syömään ja sitten tehtiin check in touhut ite tietokoneella, kun siellä näitä check in -pisteitä oli. Vähän kätevää, ei tarvinnut jonottaa siellä tiskille pääsyä vaan sai ite valita paikat ilman jonottamista. Aika kului aika hitaasti kentällä, mutta meni se kolme tuntia lopulta ja päästiin hyppäämään Helsingin koneeseen. Kotimatkalentokin meni aika nopeasti ja oli ihana katsella ennen laskeutumista tuttuja Suomimaisemia, oli niin ikävä Suomeen!

Pientä epätoivoakin ehdittiin jo potea Villen laukun suhteen siellä lentoasemalla. Kun mun laukkuni tuli melkein heti, mutta Villen laukkua ei vaan näkynyt. Kaikki muut oli jo laukkunsa saaneet ja olin jo varma, että se on taas kadotettu jonnekin. Lopulta se onneksi tuli yksinään sitä hihnaa pitkin, se oli vaan jossain viipynyt.

Kotona oltiin seitsemän jälkeen. Ihana olla kotona! 🙂