Monthly Archives: marraskuu 2008

Mukava viikonloppu

Mukava viikonloppu

Nuorempi veljeni Kimmo tuli eilen Anninsa kanssa meille vierailulle ja olikin taas tosi kiva ilta! On aina niin mukavaa viettää aikaa hyvässä seurassa, mutta silti vaan tulee niin harvoin ihmisiä kutsuttua kylään. Mutta K+A tulevat ehkä vielä ennen joulua vierailulle uudestaan. Jos tuolta kaukaa muutaman sadan metrin päästä tänne joskus eksyvät. 😉

Ruoaksi tarjottiin ihan uutta kokeilua. Kahta erilaista uunikalan versiota. Ei olla edes kalaa uunissa ennen valmistettu kuin vissiin kerran. 😀 Mutta molemmista versioista tuli tosi hyvää! Ja sellanen pussijauheesta ja maidosta tehty valkoinen tillinen kastikekin oli tosi herkullista. Oli oikein juhla-ateria, hihi. Ei me tollai ikinä panosteta kun vaan meille itellemme tehdään ruokaa, mutta vieraiden tullessa on kiva kehitellä kaikkea uutta ja maukasta.

Ilta jatkui ihmettelemällä kaikkia meiän eläinlapsosia ympäri taloa. Niitähän riittää! Loppuilta meni vielä Wiin parissa, kun Kimmo kokeili Driver-peliä, jota mä en ole oppinut hallitsemaan. Ei se niin hankalaa sitten ollutkaan ja mäkin tänään pelailin ja sain parit tehtävät suoritettua. Kimmo+Anni myös opastivat mua Wii-pointsien kanssa ja piti heti ostaa 1000 pistettä ja aikani mietittyä päädyin lataamaan niillä pisteillä WiiWare-pelin Home sweet home. Se on sellanen sisustuspeli, ihan kivaa ajanvietettä. Olisin tahtonut jonkun SuperNintendopelin, mutta kun ei ole sitä classic-ohjainta, jolla niitä pelejä pelataan. Pitää saada siis sellainen ohjain! Wii Fit-peliä pelasin myös hetken aikaa eilen, pitää siitäkin ottaa taas tapa. Kesällä pelasin sitä joka ikinen ilta jos vaan iltaisin mökillä oltiin.

Tänään nukuttiin ylellisesti melkein puoli yhteentoista! Ihanaa! Deealla ei ollut mitään haluja edes sillon vielä herätä, mutta jaksoi neiti nousta MEIÄN sängystä ja lähteä lenkille. Nukkui taas koko yön meiän kaverina, vierastaa omaa sänkyään varmaan siksi kun dumpattiin vaaleanpunainen sydäntyyny pois, mutta kun se oli niin likainen ja reikäinen. Ei sitä voi enää koneessa pestä kun tursuaa täytteet pihalle. Pitää varmaan hankkia uusi sydän.

Mentiin Raumalle sitten kun oltiin saatu ittemme kuntoon. Kierrettiin neljä huonekaluliikettä, muttei näkynyt mitään läheskään sen tyylistä lipastoa mitä me haluttaisiin makuuhuoneeseen. Pitää varmaan mennä pönkimään antiikkiliikkeitä, kun ei sellasia varmaan myydä ihan normiliikkeissä mitä me halutaan. Löydettiin sen sijaan kahdet uudet pussilakanasetit, sellaset itämaishenkiset. 🙂 Ne sopii hyvin sänkyyn ja uuteen seinään!

Rauman reissun jälkeen syötiin pienimuotoinen pikkujouluateria. Mä kyllä ajattelin että vasta jouluaattona haluan nauttia ekaa kertaa lanttulaatikkoa, mutta kiusaus oli liian suuri. Keitettiin perunaa ja niitten seuraksi uunissa kuumeni lihapullat ja lanttulaatikko. Ja Ville tahtoi jouluherneitäkin eli niitä purkkiherneitä ja olihan nekin ihan superhyviä! 🙂 Herkullinen ateria! Jonka jälkeen katsottiin sitten vihdoinkin Sinkkuelämää-elokuva. Pitkä, mutta hyvä! Tykkäsin tosi paljon! Eikä pituus haitannut lainkaan, kun tykkäsin siitä sarjastakin! Ihanaa hömppää lauantai-iltaan. 🙂

Elokuvan jälkeen lenkki ja sitten kaivettiin esiin jouluvalot. Pitää niille taas etsiä paikkansa. Väsäsin myös pannaritaikinan ja hetki sitten käytiin se uunista pois ottamassa. Seuraavaksi päästään taas vaihteeksi saunaan ja kylpemään. 🙂 Ja sen jälkeen sitten pannarin kimppuun, nami!

Jottei jäisi kuvattomaksi tämä postaus, niin kuva Deegusta tältä viikolta. Heitin vahingossa viltin Deen päälle kun lähdin sohvalta jonnekin. Ja ei tyttö siitä mitään välittänyt, jatkoi vaan uniaan tyytyväisenä. 🙂

Tehokas torstai-ilta

Tehokas torstai-ilta

Hassua miten kello voi olla vasta vähän vaille yhdeksän nyt kun tätä tarinointiani aloittelen. Kun tuntuu että siivottiin illan aikana ainakin kymmenen tuntia. Hmm… illassa ei ehkä kuitenkaan taida olla kymmentä tuntia..? 😉

Käväistiin töitten jälkeen vaan kaupassa ja sitten alkoi hihat heilua. Keittiö kuntoon, sitten olohuone ja eläintehuone (nisäkkäiden purujen ja kilpparien veden vaihtoa). Tässä välissä taioin nakkirisottoa, sain vihdoin 11 tuntemisvuoden jälkeen Villen suostuteltua maistamaan sitä ruokalajia…! Pitää piirtää iso rasti kalenteriin, ihme tapahtui. Ja se oli kuulemma hyvääkin, voisi jopa ehkä kenties harkita sitä joskus vielä syövänsä. Wuhuu! 🙂 Salatut eläimet piti myös katsoa ja sen jälkeen sitten makuuhuoneen kimppuun. Meillä on siellä vähän systeemit vielä vaiheessa, kun ei olla keritty kiertelemään huonekaluliikkeitä lipastojen perässä. Eli vaatekaappiin kuulumattomat vaatteet ja lakanat+pyyhkeet odottavat siellä muovikoreissa. Saatiin sentään korit siirrettyä yhdelle seinälle, niin alkaa makuuhuone näyttää viihtyisämmältä. Pieni vaiva, iso vaikutus. Voi olla että lauantaina päästään huonekaluliikkeisiin. Aloitetaan varmaan täältä Eurasta, kun ei tiiä jos ne meiän lipastot onkin lähempänä kuin tiietäänkään. Jos ei tärppää, suunnataan varmaan joko Raumalle tai Poriin tai Maskuun tai jonnekin.

Huomenna nuorempi veljeni Kimmo tulee Anninsa kanssa meille vierailulle. Oli jo aikakin saada tuo vierailu aikaiseksi, kun ollaan siitä puhuttu vaikka kuinka kauan! Me ollaan huonoja kutsujia… Kutsukaa ittenne meille ihmiset! 🙂

FURminoin Pojua taas tänään. Häntää itse asiassa tällä kertaa. Pojun häntä on ollut ihan mahtituuhea, kun ei tavallinen karsta ole siihen tehonnut. Se on ollut sellanen epämääräinen möllykkä. FURminaattori toimi häntääkin ihan jumalattoman hyvin!!! Hännästä on enää jäljellä ehkä yksi neljäsosa! 😀 Mutta nyt se häntä on sellainen kun sen kuuluisi olla, sellanen siistin näköinen ja mukavan tuntuinen. Poju ei liikaa digannut tosta operaatiosta, mutta Villen piti Pojun huomion itessään niin sain homman hoidettua loppuun.

Meillä oli eilen kiva oravanmetsästystuokiokin. Olin jättänyt tiistai-iltana ennen nukkumaanmenoa oravien terraarion auki, kun kävin ruokakuppia täyttämässä. Mun kai piti terraan vielä jotain laittaa (heinää tai jotain) ja se sitten unohtui auki, kun en muistanut sinne mitään enää laittaa. Eilen sitten alkoi kuulua outoa ääntä eläintenhuoneesta… Menin katsomaan mikä sitä ääntä pitää. Orava se siellä pomppasi äkkiä roskiksesta pois ja ryntäsi kilppariakvaarion taakse piiloon. Kaveri oli saanut peltisen roskiksen kannenkin tiputettua (en ymmärrä miten kun roskis on kuitenkin puolisen metriä korkeakin) ja siellä se jyrsi jotain.

Olin ihan neutovon miten me se orava saataisiin kiinni, kun ei akvaariota voisi mitenkään liikuttaa. Ville onneksi lopulta keksi että orava on voinut mennä akvaariopöydän kaappiin, kun kaapin takaseinässä on sellanen oravan mentävä rako. Siellä se sitten oli ollut, kyhännyt sinne jo jotain pesäntapaistakin mm. heinästä ja muovipussista. 😀 Olipa taas seikkailu. Olen aivan varma että se oli Laura (Ville sen sieltä nosti terraan mun ollessa huoneesti pois sillä hetkellä), kun Laura on aina ollut se hurjapää. Leevi ei ole ikinä karannut vaikka on tilaisuuksia ollut. Kerranhan me löydettiin Laura uima-altaan portaalta ihan märkänä ja kylmissään. Ja papanoita toisesta päästä allasta, melkoinen uimaretki ollut niin pienelle eläimelle. Ei ole riksujen kanssa elämä tylsää, varsinkaan jos jättää silloin tällöin terraarion oven auki. 😉

Musta muuten tuntuu, että se mun kauppani mainostus tehoaa… 🙂 🙂 🙂 Kun tilauksia on tupsahdellut nyt tavallista tiheämpään tahtiin! Jipijee! 🙂 Ja siis moni nimi on ennestään tuntematon, kun aika hyvin kuitenkin muistan nimiä jotka on tilauksia tehneet. Ne vaan jää jotenkin mieleen vaikka muuten mulla on todella surkea nimimuisti. Tai muistan niitä kun näen saman nimen uudelleen, en mä nyt ulkoa muista kuin vain heitä jotka tilailevat ”jatkuvasti” jotain. Mutta olen tyytyväinen!!!

Eilen kävin auttamassa isukkia tietokoneongelmassa. Ja pääsin samalla vaatehuoneensiivousurakan keskelle. Siellähän oli vaikka mitä aarteita! Barbie+My Little Pony -laatikkoa pönkiessä muisti niin hyvin vielä niitä Barbien vaatteita ja muuta. Miten voi muistaa?! 🙂 Ja siellä oli mun nukkekotini ja kaikkea mahdollista. Ainevihkojakin jo löytyi, niitä on ihana lukea. Osa jutuista on vielä sellasia tositapahtumiin perustuvia, esimerkiksi meiän akvaarioharrastuksen alku, ravun hankkiminen lemmiksi, jne. 🙂 Ihanaa kun sellasia juttuja on muistissa! Yksi hauska aine oli nimeltään ”Säkylän keskusta 50 vuoden päästä” – hahaa! 😀 Löytyi myös mun leirikouluvihkoni, kun viidennellä luokalla oltiin Ahvenanmaalla. 🙂

Paras aarre oli ehkäpä tämä:

Ihana!!! 🙂 🙂 🙂

Lumesta nautiskelua

Lumesta nautiskelua

Pahasti siltä näyttää että jo huomenna tulisi täällä päin räntää, joten tänään piti vielä nautiskella lumesta täysillä! Voi kun tuo lumi saisi jäädä maahan… Mutta niin se vain on, että ei se hemmetti suostu kerrallaan kuin viikon maksimissaan maassa pysymään kai tänäkään talvena. Pöh!

Mutta näihin lumisiin kuviin voi sitten palata loskan ja vesisateen keskellä…

Pao-pikkuinenkin pääsee huomenna talvisäilytykseen, kun Ville löysi hallitilaa meiän kesäautoille. Autonkuljetusauton kyytiin lastattiin eilen Pao sekä Villen kaksi Centuryä. Ja mun mersuni lunasti vihdoin itelleen autotallin puolikkaan, kun Century häippäsi sieltä, jee! Niin hienoa lähteä aamulla töihin kun auto on kuiva ja suht lämmin!

Mahtaa Paota jännittää kun joutuu tuolla ylhäällä olemaan… 🙂 Mutta sieltä on hyvät näkymät joka puolelle! 😀

Deea tietysti nautiskeli tänäänkin lumesta kuin pieni eläin!

Pojulle lumi aiheuttaa pieniä lumipallerohyökkäyksiä, mutta ei onneksi niin pahoja kuin joillakin muilla koirilla olen nähnyt. Ja mikäs siinä lenkin jälkeen lumipalloja syödessä. 😀 Poju nätisti istui ulko-oven eteen matolle (sisällä siis) ja alkoi nykiä niitä lumipalloja pois. Suloinen!

Kävin töitten jälkeen kangaskaupassa ja löysin tarkoitustani varten aivan täydellistä kangasta… Siitä ompelen jotakin joulupukin toimitettavaksi. Kuvaa voin näyttää sitten kun pukki on pakettinsa jakanut. Huomenna varmaan pitää se ompelukone laittaa surisemaan!

Mainontaa…

Mainontaa…

Hihii, nyt saa jännittää tuleeko kauppaani uusia asiakkaita (tuleehan niitä muutenkin) mutta tuleeko tavallista enemmän, kun mulla on nyt kuukaudeksi eteenpäin ostettuna mainostilaa sekä viralliselta Postcrossing-sivulta (näkyy suomalaisille käyttäjille) että myös crossailijoitten suomifoorumilta. En nyt hurjan isoja summia mainontaan sijoittanut, mutta jatkossa voi laittaa enemmänkin jos ja kun siitä hyötyä on. Mähän pystyn seuraamaan mistä ihmisiä mun kauppaani tulee, joten näkee tehoaako mainonta. Postcrossareissa on kuitenkin hyvin paljon potentiaalia ja sen harrastuksen avustuksella mä alunperin sainkin idean että Suomeen pitää saada monipuolinen postikorttinettikauppa. Onneksi Postcrossingin isä Paulo otti yhteyttä tossa mainostusjutussa, ei olis itelle tullut mieleenkään että sinne voisi oman mainosbannerin saada näkymään. 🙂

Muitakin mainostuspaikkoja pitäisi varmaan koittaa keksiä. Toki puskaradio ja Google jo auttaa asiassa paljon, mutta voisi sitä vähän rahaa uhrata maksulliseenkin mainontaan. Mutta ainaskin on nyt aloitettu. Ja mitä enemmän tulee uusia asiakkaita, sitä enemmän voi hankkia uusia tuotteita ja sitä enemmän voi myös laittaa rahaa mainoksiin. Ja oravanpyörä on valmis. 🙂

Miksi maanantaiaamut on keksitty?

Miksi maanantaiaamut on keksitty?

Taas sellainen aamu, ettei millään olisi jaksanut avata silmiään ja nousta sängyn lämpöisestä maailmasta pois. Herätyskello soi seitsemältä, mutta siirrettiin herätystä vielä puolella tunnilla. Olisi voinut siirtää samantien parilla tunnillakin. 😉

Deealla oli taas hauskaa aamulenkillä, tunki pää edellä hankeen kuin mikäkin myyrä. Ihana! Mielellään mäkin lumihangessa kyllä kieriskelisin jos olisi kunnon varustus päällä, ettei menisi lunta vaatteitten sisään mistään kolosesta. 😀 Harmittaa vaan suunnattomasti, kun keskiviikosta alkaen pitäisi ilman mennä plussan puolelle ja alkaa sataa räntää ja lumet sulaa ja maailma muuttuu kamalaksi… PÖH! Pitää nauttia näistä parista pikkupakkaspäivästä vielä!

Autoa oli kiva kaivaa lumihangesta töihin lähtiessä. Sitä lunta vaan riitti ja riitti! Onneksi tiet oli aurattu jo aikaisin aamulla, niin pääsi vaivattomasti tuon piiiiitkän työmatkan ajamaan. 😉 Siksi meen autolla sen pari sataa metriä, kun raahaan töihin sen verran aina rompetta, että se rompemäärä yhdistettynä hemmetin liukkaaseen alamäkeen tai puisiin portaisiin ja korkosaappaisiin… ei hyvä yhdistelmä! Ellei sitten halua välttämättä katkoa luitaan ja halkaista kalloaan. Ei kiitos!

En vielä huomannutkaan kertoa lauantai-illan kauhunhetkistä. Ville tuli ennen saunaan menoa sanomaan mulle, että vintiltä kuuluu askelia. Mä heti väitin vastaan että ei voi kuulua, ei siellä voi olla ketään! Ville vaan sanoi että varmana kuuluu, tuu ite kuuntelemaan. Ja mähän menin vaikka pelotti niin maan hemmetin paljon… Sieltä todella kuului askelia, IIIIIK! Pikkuinen paniikki ryömi sydämeen. :/ Heti ekana tuli mieleen että siellä on joku ihminen, joku pommimies tai pyssymies tai joku ilkeä ihminen. KÄÄK! Mä sitten sanoin Villelle että jos siellä on kissa, meiän Vito tai joku muu joka on sinne mennyt sillon kun tikkaat oli katosta laskettu alas kun Ville siellä ylhäällä kävi, muttei Ville siihen uskonut. Onneksi pian kuului ”miaauuuuu” ja helpotus oli suuri. Vitohan se siellä oli, jäänyt raukka vangiksi. Uskalsi onneksi tulla ne tikkaat sieltä alas ite ettei tarvinnut sitä kantaa. Mutta kyllä pelotti sillon kun kuului niitä askelia…!!

Jottei aivan kuvaton postaus tule, niin tässä Deegun nukkumiskuva eilisillalta. Neiti otti taas vähän rennosti. 🙂

Makuuhuoneen uutta ilmettä

Makuuhuoneen uutta ilmettä

Saatiin se sänky raahattua taas paikalleen ja hyvältähän tuo seinä näyttää! Vai mitä?

Sopii pussilakanan/tyynyjen kanssa aika mainiosti yhteen ja aluslakanana uusi hankinta, musta lakana. Kiva! Jotain punertavaa verhokangasta seuraavaksi metsästämään… Niin, kun ekana saisi ommeltua verhot olohuoneeseen, kangas on jo odotellut jonkun aikaa. Jospa vaikka ensiviikon aikana kaivaisi taas ompelukoneen esiin… 🙂

Mitään pahaa en oo tehnyt…

Mitään pahaa en oo tehnyt…

Eilen Ville kävi vintillä puhallusvillojen seassa katsomassa olisiko hiiriä jäänyt loukkuihin kiinni, kun katolta kuuluu joskus hiirulaisten juoksua ja ollaan viety loukkuja sinne. Kaikista tappavista loukuista oli herkut viety mutta yksikään ei ollut lauennut. Ja ainoasta elävänä pyydystävästä löytyi tällainen:

Pieni suloinen hiirulainen. Onneksi ei ollut jäänyt kuolettavaan loukkuun, niin pääsi takaisin luontoon. Ja kenties jonkun muun riesaksi.

Näitä elävänä pyydystäviä loukkuja pitäisi varmaan hommata pari lisää, jos hiiret aikovat tuolla vintillä yhä viihtyä. Kivempi niitä kuitenkin on elävänä saada kiinni. Söpöjä kun ovat. 🙂

Operaatio seinän maalaus

Operaatio seinän maalaus

Makuuhuoneen uudistus jatkui taas eilen. Ostettiin vihdoin se maalitela ja maalarinteippiä ja innostuin sitten heti teippailemaan listoja piiloon ja tekemään muita valmisteluja.

En ole ikinä maalannut mitään telalla, mutta eipä se kai kovin vaikeaa voi olla. Ainakin mä jotain aikaan sain. 🙂 Olisi vaan pitänyt tajuta hankkia myös ihan pikkuinen tela, jolla olisi saanut listojen vierestä telattua, kun nyt piti sitten sudilla vetää ne reunat ja jälki ei ollut sudilla samanlaista kuin telalla. Ja vielä pitää ihan pikkusiveltimellä paikkailla muutamia kohtia, joissa teippi oli vähän huonosti ja seinään jäi listan viereen pieni maaliton suikale.

Mutta seinästä tuli melko eri näköinen… Näyttää tuo kontrasti vielä noissa kuvissa aika hurjalta, kun sänky ei ole paikallaan, mutta kunhan saadaan sänky siirrettyä paikalleen, otan vielä uusia kuvia. 🙂 Sängyn pääty kun on melko massiivinen ja musta. Sopii punaisen kanssa tosi buenosti! Ja meiän lakanat on myös kaikki seinään sointuvia.

Maalin pohjalla on raidallinen tapetti, joten ne raidatkin vähän kuultaa tuolta maalin läpi, mutta se tuo sellasta eloisuutta tuohon maalipintaan, ettei se haittaa mitään. Ja iso osa seinästä jää kuitenkin sen sängyn päädyn taakse. Maalatussa kuvassa näkyy tollasia vaaleita palleroita, ne on jotain pölyhiukkasia kameran linssissä tai jotain, ei sellasia tossa seinässä ole. 😀

Ja jos noi raidat alkaa häiritä, sitten vaan uusi maalikerros vielä, niin ne jää sitten sinne alle. 🙂

Niin joo, myös uudet verhot pitää hankkia makuuhuoneeseen, nykyiset on niin pliisut. 😀 Jotain räväkämpää väriä pitää niihinkin saada!

Perjantain kunniaksi taas uusi auto :D

Perjantain kunniaksi taas uusi auto :D

Tästähän tulee ihan tapa, joka perjantai lähdetään ajelemaan johonkin kaupunkiin ja päädytään allerkirjoittamaan auton ostopaperit. 😀 Aijai, eihän meillä pian ole varaa enää ruokaan kun kaikki rahat menee perjantaiautoihin! No, ehkä tää oli toinen ja viimeinen perjantaiauto tällä kertaa. Joo, sovitaan näin.

Tänään jouduttiin heittämään hyvästit mun vanhalle SLK:lleni. Oli kyllä vähän outoa jättää se sinne vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten hoiviin. Mutta kaippa se siellä pärjää. 🙂 Onneksi mulla on toi uudempi samanlainen lohtuna. SLK:n tilalle hankittiin tällanen kaara:

Sehän on Jeep Wrangler. Söpö symppis kaara. 🙂 Oli kiva huristella tuolla kotiin Tuusulasta. Vaikka näkyvyys oli aika ajoin surkea hirmuisen sumun takia. Miksi tollasella pakkasella (alimmillaan -7 astetta) oli sellasta sumua?! Nähtiin tosi iso hirvikin hyvin läheltä. Seisoi vastaantulevien kaistalla ja meni tien yli meiän edestä. Nähtiin se ajoissa ja tyyppi käveli ihan rauhallisesti hengitys hyöryten tien yli, ettei mitään vaaratilannetta tullut. 🙂 Mutta sen jälkeen kyllä kumpikin kytättiin hyvin tarkkaan näkyykö muita otuksia. Nähtiin me vielä yksi – kettu metsän rajassa. 🙂

Sellanen päivä tänään. Seuraavaksi saunaa pesemään ja sitten saunomaan. Jos tämä luissa ja ytimissä oleva palelukin saunassa katoaisi. 🙂

Torstai-iltaa :)

Torstai-iltaa :)

Kivaa kun on jo torstai, viikonloppu alkaa ihan pian! Huomenna ei tarvi olla töissäkään niin pitkään kuin esimerkiksi tänään, kun mennään Tuusulaan. Mun ex-SLK pääsee asumaan Tuusulaan autoliikkeeseen, kunnes joku sen sieltä poimii omakseen. Ja kotiin tullaan Jeepillä. Vilpertti tahtoo SLK:n vaihtaa sellaiseen, joten siitä vain. Ei ole pahan hintainen auto ja jonkun talvellakin ajettavan auton tuo mun rakas ukkelikin tarvii. 🙂 Kesäautoja vaan kaikki nurkat täynnä.

Kesäautosta tulikin mieleeni, että olivat paikallislehdessä vähän sössineet. Ville oli laittanut ilmoituksen että halutaan vuokrata autotallitilaa kuudelle autolle talven ajaksi. Ja että useampikin erillinen paikka kävisi. Ilmoituksessapa lukikin että UUDELLE autolle. Voi jestas, oikeesti! Kuka haluaa uudelle autolle autotallin ja vielä niin että useampikin erillinen paikka käy. Se uusi auto sijoitetaan eri paikkoihin osissa? No, uusi ilmoitus ellei joku tuohon vammailmoitukseen joku tartu tai muualta tule vastaan autoille tilaa.

Eilenhän käytiin kummivauvaa katsomassa. 🙂 Ihanan pieni!! Sain pitää pientä prisessaa sylissä ja olin aika myyty. 🙂 Miten niin pienestä ihmisestä voi tulla iso ihminen joskus?! Iho oli mahdottoman pehmoinen ja sormet pitkät kuin mitkäkin. Ihan varmasti on tavallista pitemmät vauvasormet!

Ehkei beibe suutu jos laitan näytille pari kuvaa… Ekassa otoksessa isänsä sylissä ja toisessa näkyy sormien kokoeroa. Mutta silti noi sormet on pitkät vaikka ne on niin ohuet. 🙂

Tänään oli niiiiin vaikea päästä ylös sängystä ja vaati kaikki voimanponnistukset jaksaa laittaa ittensä kuntoon töihin menoa varten. Vaikka herättiinkin vasta puoli kasilta. Töissä sitten kuitenkin aika meni joutuisasti ja mentiin aamulla jo käymään autohallillakin. Passeloin ja sain mysteerejä selvitettyä. 🙂 Ei siinä kauaa aikaa enää ollutkaan töihin palatessa, kun piti suunnata mersun nokka kohti parturia. Tulipahan kokeiltua samalla miten ESP auttaa liukkaalla ajoa. 🙂 Auttaa, ei pääse auto luistelemaan miten tahtoo.

Parturissa tukkaa lähinnä siistittiin, kun on jonkinmoinen kasvatusoperaatio menossa. Ja värjättiin mulle ihan uudella tyylillä. Takaa aloitettiin tummanruskealla ja etutukkaa kohti edetessä siihen väriseokseen lisättiin jatkuvasti punaista. Joten tukka on jännästi punertuva. Joku slaidaus tai jotain se tekniikka oli nimeltään.

Parturin jälkeen sitten taas töihin. Kuittien järjestelyä ja nyt se homma taas innostikin ihan kunnolla. Alkuviikosta en jaksanut kauheasti siitä innostua, mutta nyt syntyi taas palava into. Ja en olisi malttanut lainkaan töistä lähteä kotiin. Joten sainkin kunnian olla ekaa kertaa se, joka lähti sieltä viimeisenä pois. Jes! Kaikki ukkelit oli lähteneet ennen mua, kun yleensä lähden ekana, että ehdin kauppani hommia vielä kotona tehdä. Tänään oli siitä harvinainen päivä ettei kukaan ollut tilauksia maksellut, joten ei ollut mitään pakattavaa ja postitettavaa. Ja nyt jo odotan innolla aamua, kun pääsee taas niiden kuittien kimppuun. Pimeää! 😉

Kauppareissun jälkeen päätettiin kantaa halot sisälle tuosta etupihalta. Taisi ne siinä viikon verran ehtiä maata, kun viimeviikonloppuna oli sen verran kipeä olo ettei oikein sellanen homma innostanut. Nyt innosti ja hyvä kun saatiin se homma tehtyä!

Iltaruoaksi tehtiin uuniperunoita. Tai ei me niitä perunoita tehty, uuni ne ihan omia aikojaan kypsensi. Perunoita maustaessa sain jotenkin hengitykseeni hienoa pippurijauhetta. Ekana se tuntui vaan inhottavalta nenässä, sitten se alkoi tuntua samalta kuin olisi hometta hengittänyt. Siitäkin on kokemusta kun talvipuutarhasta ollaan raivattu kuolleita kasveja pois. Sitä en kyllä enää tee ilman hengityssuojaa! Ei parane pippuriakaan käyttää vissiin ilman sellaista suojaa. 😀 Kurkkuun ja keuhkoihin sattuu. Tulee limaa kurkkuun ja liman köhiskely on saanut aikaan korvasärkyä, kun on superherkät korvat kaikelle tollaselle. Menee onneksi yön aikana ohi, on ainakin kahtena homekertana mennyt. Ilkeetä silti. 🙁

Hra L jo hoputtelee lenkille ennen nukkumaanmenoa, joten nyt loppuu höpinä ja kirpeä pakkasilma kutsuu. Jospa olisi taas tullut vähän lisää luntakin… Toivossa on hyvä elää!