Tulipalo!
Kuvat kertokoon omaa tarinaansa. Kohde: meiän autotalli.
Olo on lievästi sanottuna ristiriitainen. Luojan kiitos ei koko talo palanut, vain autotalli kärähti. Tai autotallissa ollut kosteudenpoistajalaite. Tallissa olleet autot (mun rakas mersuni ja Villen vielä rakkaampi Rolls Royce) kärsivät pintavammoja, joudutaan kenties molemmat maalauttamaan (sen näkee kun pesee autot, ne on aika harmaita), mutta muuten selvittiin pienellä. Väkisin ajattelee kaikkia kauhuskenaarioita. Mitä jos ei oltaisi huomattu sulaketaulusta kuulunutta naksahdusta/huomattu joulukuusen valojen vilkkumista. Mitä jos oltaisiin oltu nukkumassa. Koko hemmetin talo olisi voinut olla pian tulessa. Autotalli/varasto/kellari kun on saman katon alla kuin koti.
Kuultiin siis sulakkeen naksahdus. Ville huomasi joulukuusen valojen vilkahduksen. Miia meni kattomaan sulaketaulua, kaksi kellarin/autotallin sulaketta oli paukahtanut toiseen asentoon. Automaattisulakkeita siis. Ville meni tsekkaamaan tilanteen, mä vielä vitsailin että parempi mennä kun varmaan joku akvaarion suodatin kärähtänyt. Ville tuli heti takaisin, käski soittamaan 112:seen. Mä luulin että se oli vitsi! Mutta ei se ollut. Soitin ja paloautot olikin pihalla ihan minuutin/parin päästä kun puhelu loppui. Paloasema on kivenheiton päässä – onneksi!
Kamalan ristiriitaisia tunteita pää täynnä. Tekisi mieli kiljua.
Tultiin anopin mökille yöksi, kotona haisee palaneelta niin paljon ettei siellä voi olla. Ilmastointi tuonut savuhajuja sinnekin. Onneksi anoppi on ite tänne tulossa huomenna (siis tänään) ja oli lämpöä laittanut päälle, niin ei tarvi täällä jääkalikkana palella.
Että semmosta. Pari vuotta sitten iso vesivahinko, nyt savuvahinko. Mitähän seuraavaksi… Vai olisiko tässä taas epäonnea tarpeeksi vähäksi aikaa.
Autotallin ovia ei saa enää kiinni kun palomiehet avasivat ne välivalloin (nosto-ovet siis), joten ne on nyt sitten auki. Yksi palomies onneksi ehdotti että pari nuorta palomiestä voisi tulla yöksi valvomaan ettei kukaan sinne mene tai mitään. Voi jestas mitä palvelua, mahtavaa! Sinne ne kaksi jäivät valvomaan aamuun asti. Vakuutukset on onneksi kunnossa. :) Ja tosiaan, paljon pahemmin olisi voinut käydä. Koko perhe on kunnossa, menopelit vaan vähän kärsineet.
Nyt tää lopettaa tän sekavan sepostuksen. Nukkumisesta ei lienee tule tänä yönä mitään. Mutta otettiin mukaan tietokone ja lukemista, niin eiköhän aika jotenkin kulu. Vieläkin tutisee molemmilla paikat. Epätodellista.
kääääääääääääääääk!!!! Onneksi olette kunnossa eikä tuli levinnyt muualle. hui!
Voi herttileijaa! Silmät ympyräisinä ja sydän sykkyrällään täällä tuota tekstiäsi luin. Onneksi olitte kotona, onneksi tosiaan huomasitte, että jotain outoa on tekeillä. Huh! Uskon kyllä, että moinen pelästyttää. Huh-huijaa!
Nyt ei voi kun toivottaa hurjasti onnea seuraavalle vuodelle, paljon hyviä asioita, terveyttä ja hyvää mieltä, niin, että niitä riittää joka päivälle!
Hui että kyllä näyttää inhottavalta. Aivan hirveää, että tällainenkin tapahtuu! Luin sen eilisen ensimmäisen viestisi aivan unenpöpperössä, mutta sitten “heräsin” ja oikein pelästyin että mitä siellä tapahtuu! Tulipalo on jotain niin kamalaa. Voin vain kuvitella olotilasi kun on liipannut noin läheltä, tunne on varmasti hyvin ristiriitainen. Teillä oli kyllä todella onnea matkassa, että huomasitte ajoissa ja vielä kamalammalta vältyttiin. Saitteko yhtään nukutuksi? :( Yritähän jaksella siellä tämän kamaluuden jälkeen :(
Voi kamala!!! Olisin itsekin tuossa tilanteessa varmaan ihan shokissa! Mutta tosiaan – onneksi ei käynyt pahemmin!!! Ja onneksi Ville lähti tarkastamaan tilannetta! Huh. Vakuutus korvaa kuitenkin kaiken materian. Toivottavasti pääsette pian takaisin kotiin! :( :( :(
Hui… Tollanen on kamalaa, tiedän kokemuksesta. Meiän talo kun palo 1992… =( Onneksi teillä koti säästyi ja eläimet ja ihmiset.
Huh, voisikohan mikään muu säikäyttää yhtä pahasti kuin tulipalo.
Törmäsin kuviin FB:ssä ja ajattelin tulla tulipalotarinan lukemaan täältä. Aika kauheaa! Onneksi ei todellakaan sattunu mitään pahempaa ja ootte kunnossa koko perhe.
Se oli kyllä ihan kauhea juttu, mutta onneksi meillä oli isosti onnea mukana!