Vietnam – päivä 14

Viimeinen kokonainen päivä sisälsi vielä vähän shoppailua (viimeiset matkamuistot) sekä kummallekin ikioman unelmalaukun. Ville sai perässä vedettävän harmaan Samsungin, jota ilman ei oltaisi saatu kyllä edes laukkuja pakattua. Sen verran kerääntynyt tässä parin päivän aikana roinaa, että tila olisi loppunut kesken. Mun uusi rakas unelmalaukkuni on Furlan ihana oranssi laukku. Se maksaisi ilman rutkaa alennusta 500 euroa!!! Yksi vaivainen laukku, hui kamala! Onneksi monet laukut oli isolla alella myynnissä ja onneksi Ville oli sitä mieltä että pitää se ostaa, kun mä olisin voinut jänistää. Pitääkin nyt sitten opetella elämään unelmalaukun kanssa. :) Ennen mun kallein laukkuni on ollut ehkä 30 euron arvoinen, pieni muutos siihen :D Tuota pitää säilyttää säilytyspussissaan ja käyttää erikoistilanteissa. :)

Ja kuva olisi kiva nähdä, vai? Me molemmat päädyttiin tuohon vaihtoehtoon, kun oransseja laukkuja katseltiin.

Semmonen. En tiiä onko se teiän muitten mielestä ihan kammottava, mutta pääasia että omistaja tykkää :) Väri on ihanan kirkas oranssi ja se on ihanan tilavakin. Tästä se alkaa, turmion tie laukkuhelvettiä kohti… Ei vaan, yksi hieno laukku riittää mulle vallan hyvin.

Kun tultiin taksilla shoppailureissulta hotellille, taksikuski oli ihan täysi paskapäähuijari. Tuli ihan vihaiseksi siitä kun tähän mennessä kuskit on olleet mukavia. Yksi kyllä kuskasi meiät ilman mittarin päälle laittoa, mutta sopi hinnan etukäteen. Tää dorka vaati 12000 dongin matkasta 40000 dongia ja lisää ja lisää ja lisää. Ei se edes uskaltanut ajaa hotellin oven eteen vaan jätti meiät kadulle. Annettiin sille aluksi 20000, mutta ei se riittänyt. Heitin jotain pikkuseteleitä sille vielä, mutta ei kun lisää lisää. Ei annettu enempää vaan häivyttiin, tajusi se kai itekin että jo toi noin 40 tuhatta oli ihan liikaa siitä matkasta. Ei se euroissa ole juuri mitään (jotain alle kaksi euroa), mutta silti! Ei todella kannata mennä kuin Vina-takseihin, ne on luotettavia. Ei huomattu edes kiinnittää huomiota mikä taksi se oli, kun hypättiin autoon.

Käytiin syömässä Sama-nimisessä kahvilassa päiväruoka. Etittiin paikkaa josta saisi tonnikalasalaattia ja sellainen sitten tuli vastaan. Oli aika erikoinen tai simppeli salaatti, mutta hyvä ja täytti se tarpeeksi. Mun tonnikalasalaattini sisälsi purkillisen tonnikalaa (se vei puolet lautasesta) ja toisella puolella oli jokunen salaatinlehti, kolme kurkun viipaletta ja kolme tomaatin palasta. Ja vielä patonkia kaveriksi. Hyvää oli! Villen salaatti oli vähän monipuolisempi, mutta saman tyylinen silti.

Tänään bongasin taas lisää näitä sähköjohtopainajaisia :D Kun tulee joku vika, mistä ihmeestä ne tietää mikä piuha on mikäkin?! Tai ehkei niitä vikoja koskaan tule.

Ruoan jälkeen käytiin vielä hotellin uima-altaalla juomassa mehua ja kaljaa. Ja otettiin valokuvia kaupungista päivänvalossa. Sen jälkeen ollaan luettu ja laukutkin on jo pakattu. Ihmeen kivuttomasti pakkaaminen sujui, kun ei oltu kauheasti kamoja edes purettu sitten viime lennon.

Tuolta ylhäältä kun katselee, ymmärtää miten valtavan iso kaupunki tämä on – tai ainakin osan siitä ymmärtää. Rakennuksia silmän kantamattomiin.

USA:n suurlähetystö, tuo aidattu alue jonka keskellä on nurmikkoa.

Ja brittien vastaava. Se on ihan tän hotellin naapurissa.

Huomenna saadaan pitää huonetta puoli kahteen asti ja bussi hakee meiät 20 vaille 2. Lento lähtee vähän ennen viittä, jos aikataulussa pysytään. Neljän tunnin lennon jälkeen välilasku halavatun Intiaan naurettavaan turvatarkastukseen ja sitten vielä muistaakseni joku 7 tunnin lento Suomeen. Mahtaa tuntua pakkanen kylmältä, kun on tottunut tähän lämpöön…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.