miian ajatuksia

Pieni ihmeiden ihme tapahtui tänään, kun Miia meni omasta tahdostaan käymään kidutuskammioon. Olin luullut hampaan lohjenneen, kun se alkoi reilu viikko sitten tuntua oudolta. Terävä reuna, mutta ei mitään kipua. Koitin kerätä rohkeutta hammaslääkärireissua varten, mutta kun ei siihen hampaaseen sattunut… Nyt se sitten alkoi pari päivää sitten särkeä. Ja tänään särki heti aamusta asti siihen malliin, ettei pelko ollut enää isompaa kuin kipu. Särkylääkekin tehosi vain hetken aikaa, niinpä pyysin töissä että Ville tai anoppi soittaisi mulle hammaslääkäriajan. Jos olisin ite soittanut, olisin vaan viivyttänyt sitä… Omasta kylästä ei aikaa saanut, eikä Raumallakaan ollut mitään tarjolla, joten sitten turvauduttiin Turkuun ja Hammaspulssiin. Sieltä saatiin puolentoista tunnin päähän peruutusaika! Seuraava olis ollut huomenna aamulla, joten tartuttiin tuohon aikaan ja lähdettiin anopin kanssa reissuun. Mä en osaa Turussa edes ajaa, joten oli syytäkin saada autokuski ja henkinen tuki siinä samalla.

Hiukkasen hermostunut olotila oli siinä matkalla. ;) Mulla vaan on kauhea kammo niitä hampaanronkkijoita kohtaan! Nuorena sain ravata hammastohtorilla jatkuvasti oikomisprojektin ja viidaudenhampaiden leikkelyn aikana ja siitä jäi kauheet traumat.

Onneksi lääkäri oli miellyttävän näköinen ukkeli, ettei ulkonäköä pelottanut entistäkin enemmän. Reikä sieltä hampaasta löytyi. Outoa vaan kun se ei muuten ole oireillut, kun se oli varmaan jonkun aikaa kasvanut kun se oli aika syvä. Joka tapauksessa hampaasta otettiin röntgenkuva vähän erilaisella laitteella kuin joskus vuonna papu, kun mun hampaitani on viimeksi kuvattu. Suuhun tungettiin sellanen levy ja posken läpi otettiin pienellä laitteella kuva ja ei mennyt kuin hetki kun se kuva jo ilmestyi tietokoneen näytölle. Siitä näki selvästi että reikähän se siinä.

Se itse poraussessio ei kestänyt kauheen kauaa loppujenlopuksi. Puudutusta laitettiin kahdesti, kun eka satsi ei vielä ihan kunnolla tehonnut. Porauksen ajan pidin silmät visusti kiinni, en todella halunnut nähdä mitä kaikkia kauhuvehkeitä suuhuni tungettiin. Ja lääkärikään ei puhellut hoitajan kanssa mitään kauhutermejä, taisivat itse asiassa puhella vaan jotain henkilökohtaisia asioitaan. Pisteet siitä heille! Se niitten termien kuuntelu on ihan kauheeta kun ei tajua mitä ne tarkoittaa ja pelkää että kaikki hampaat on jotenkin viallisia. :)

97 euroa tosta ilosta sai pulittaa. Oli onneksi Kela-kortti mukana, meni melkein 50 euroa Kelan piikkiin. Ei tollanen hampaan paikkauttaminen halpaa hupia ole kun se maksaa melkein 150 euroa, mutta jonnekin arvauskeskukseen saisi jonottaa varmaan viikkoja, että ei kiitos.

Puudutuksen häivyttyä hammasta ja koko vasenta puolta päästä alkoi särkeä, mutta kyllä se tästä ohi menee. Otin aika tehokasta särkylääkettäkin, mutta ei se oikein taida tehota. Jonkun aikaa kai on odotettavissa särkyä, mutta menee se sitten ohi.

Oli pakko raportoida tuosta hammaslääkärireissusta heti tuoreeltaan, ettei ensi kerralla ole niin pelottavaa mennä hammaslääkärille. :) Voi lukea ensi kerralla tästä kerrasta, jos tuntuu ettei uskalla mennä.