Tää on yhä elossa
Pahoitteluni jälleen kerran kun en ole saanut blogiin mitään laitettua. Iltaisin en jaksa edes konetta avata. Jos avaan, avaan sen vain Villeä varten jotta herra saa tutkailla autotarjontaa Japanin maalla. Ite käyn sähköpostia ja naamakirjaa kurkkimassa kännykällä, mutta eipä ole tullut blogiin kirjoitettua sillä kun sitten se kuvien lisäyskin olis vähän hankalaa (vaiko mahdotonta?!). Mutta toki kuvattomia jorinoita voisi väsätä, kun niin teen nytkin. Katsotaan… :)
Elossa siis olen, mutta päivät tuppaa olemaan niin rasittavia ettei illalla oikein jaksa enää mitään. Tv:n katselu sohvalla loikoillen onnistuu sentäs, mutta välillä sekin tökkii kun silmiään ei meinaa saada pysymään auki. Tarttee mennä vaan ajoissa nukkumaan, niin jaksaa paremmin. Viime yönä sammutin valon kahdentoista aikaan kun ei enää silmät pysyneet auki jotta olisi jaksanut lukea, mutta kuinkas kävikään, ei saanut sitten millään nukuttua! Valvoin varmaan useamman tunnin, en viittinyt enää edes kelloa kattoa. Aamulla kuudelta oli melko väsynyt olo ja voin kuvitella, ettei illalla riitä virtaa liian paljon. Jos kuitenkin sen verran että saisi imuroitua ja vähän jotain muuta hyödyllistä tehtyä.
Järkkärillä olis kuviakin viime viikonlopulta. Tarttis siirtää ne koneelle, niin voisin niitä näyttää. :)
Nyt tarttee jatkaa töitä ja kahden aikaan pääsen karkaamaan parturoitavaksi. Tukka lyhenee/siistiytyy, mutta väritys pysyy samana.
