Neuvolan täti oli sulaa vahaa :)

Hihii, oli niin mukava neuvolavisiitti, että viikon alku vain parani. Muutenkin alkoi päivä maanantaiksi tosi hyvin, aamulla jaksoi hyvin nousta herätyskellon herättäessä (tai tässä tapauksessa herätysvalon herättäessä) ja menin mielelläni koirien kanssa aamulla uloskin.

Painonnousu mua jänskätti etukäteen, että mitä jos se täti siitä alkaa jotain valittaa, mutta kuinka väärässä olinkaan…! Rouva ihmetteli miten olen saanut painon pysymään niin hyvin kurissa, koko raskausaikana nousua vasta hurjat 1.7kg! Se on kuulemma vähän, eli oma painoni on jopa laskenut ja painossa näkyy lisäyksenä vain se mitä tuo pikkutyyppi on mukanaan tuonut (itse kaveri, lapsivesi, istukka ja mitä niitä nyt onkaan). Kohdunpohjan korkeuskin menee hienosti käyrällä.

Hemoglobiini jatkaa laskusuhdannetta, 108:sta tippunut 106:en, vaikka oon rautaa joka päivä pillerinä napsinut. Nyt kokeillaan kahdella rautapillerillä, josko se siitä lähtisi nousuun jossain vaiheessa. Ei tosin mitään raudanpuutteen oireita ole, oon virkeä ja energinen. Vaikkakin hiukan jo kömpelöitynyt tuon kasvavan mahan vuoksi. Ja verenpaine on hyvä.

Sydänäänten kuuntelu oli hauskaa, kun tyyppi paineli anturia karkuun ja potkiskeli sitä minkä kerkesi. :D Ilkikurinen kaveri, teki tahallaan kuitenkin kiusaa. Neuvolatäti sanoikin, että kaverilla oli selvästi aamujumppa menossa. Sain mä silti sydänääniä lopulta kuulla, kun kaveri hetkeksi suostui rauhoittumaan sen verran.

Verinäytteen ottokin onnistui ihan tuosta vaan. Vähän jännitti, kun Porissa sillon ekan ultran aikaan se näytteen otto meni ihan päin pehvaa, sehän meni silloin kauheeksi ronkkimiseksi. Nyt löytyi suoni heti ja putkilon täyttö onnistui helposti. Toi näyte otettiin sen takia kun mulla on se joku rh-juttu negatiivinen.

Tota painon noin pientä nousua kyllä ihmettelen itekin, kun oon kuitenkin ollut parin viikon sisällä viisissä juhlissa, joissa on täytekakkua ja muuta vastaavaa syöty. Ja oon syönyt suklaapatukoita muutaman per viikko (oon alkanut niistä tykätä jostain syystä), karkkia melko normaalisti, mehuja/limsoja (enempi mehuja, ei limsat oikein taas maistu niin hyvin), sipsiäkin kerran-pari viikossa. Mutta toisaalta koirat pakottaa liikkumaan ja kotonakin oon hyvin jaksanut aherrella kotitöiden parissa ja sillai. Ja ruoka-annokset ei ole niin isoja kuin ennen, kun ei maha vedä ruokaa samalla tavalla kuin eZi (ennen Zeuksen ilmaantumista) :)

Eilen tosin taas totesin, ettei saisi liikaa ahertaa. Innostuin imuroimaan koko talon oikein huolella ja selkäkin sitten otti siitä nokkiinsa oikein huolella. Alaselkä tuli tosi kipeeksi. Ei se sattunut kun sohvalla paikallaan makaili, mutta aina kun nousi, niin auuuu! Ville sai iltalenkkien jälkeen kuivata koirat, mun selkä ei antanut lupaa kumarrella pyyhkeen kanssa. Tänä aamuna vielä vähän sattui kun sängystä nousi ylös, muttei pahasti.

Ylihuomenna sitten katselemaan Zetaa 4D:nä! Kivaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.