Paksuuskuulumisia (rv 30+1)

Eilen alkoi taas uusi viikko raskaudessa ja ajattelin että voisi taas vähän näitäkin kuulumisia kirjoitella muistiin. Enää on siis 9 viikkoa ja 6 päivää laskettuun aikaan. Tuossa ajassa pitäisi sitten koittaa tehdä tärkeimmät hankinnat (se valinnanvaikeus lähinnä aikaa vie) ja lepäillä suurta elämänmuutosta odotellessa.

Seuraava neuvola onkin torstaiaamuna, joten sen jälkeen voin kertoilla taas tieteellisiä faktoja raskauden kulusta, mutta vähemmän tieteellisistä voin höpistä jo nyt. :) Eli vointi on ollut melkein kuin ilman isoa mahaakin olisi. Toki kömpelyyttä on havaittavissa lisää ja häntäluu sattuu esim. liian pitkän kävelyn tai istumisen vuoksi, muttei kovin pahasti sekään vaivaa. Suonenvedot loppui melkein kokonaan jo monta viikkoa sitten kun anoppi kertoi että niihin auttaa kun laittaa merisuolan hippusen kielen alle sulamaan ja Hra L osti mulle hienoa punaista merisuolaa purnukan (josta riittää suolaa vaikka tuhatta raskautta varten!). Siis se purnukan ostaminen jo auttoi, ei oo tarvinnut kuin muutaman kerran ottaa suolakide kielen alle. :) Närästykset/mahan polttelut meni ohi heti kun ostin Rennietä, tasan kerran jouduin siihen turvautumaan. Ehkä mulla oli sitten vaan henkisiä ongelmia kun oireet meni ohi kun sai lääkitystä käden ulottuville. :D

Väsymystä ei juurikaan ole ja yöt nukun kuin vauva – tai siis hyvillä unilahjoilla varustettu vauva. ;) En välttämättä herää kertaakaan yön aikana ja nukun vaikka melkein kellon ympäri, mutta Hra L:n mukaan oon kyllä levottomampi öisin kuin ennen. Ilmeisesti siis pyöriskelen, mutta eipä se tunnu millään tavalla itseäni haittaavan. Vessassakaan ei tartte öisin ravata, vaikka päiväsaikaan kyllä enemmän kuin ennen.

Ruokaa ei mahaan kerrallaan mee niin kuin ennen ja oon jopa oppinut olemaan syömättä liikaa kerrallaan. Ei siis syömisten takia pitäisi ainakaan läskistyä, kun syön varmaan vähemmän kuin ennen isomahakautta. En ainakaan enempää. Makea kyllä maistuu enemmän kuin hyvin, mutta en mä silti joulusuklaitakaan ole tuhonnut kuin vasta yhden Fazerin sinisen laatikkollisen, semmosen 300 gramman, ei mitään kiloa. :D

Oletin että olisin tässä vaiheessa jo huomattavasti väsyneempi ja huonokuntoisempi, mutta mitä vielä. Oon melkein elämäni kunnossa! :) Hyvin jaksaa kaikkea ahertaa, kunhan pitää taukoja ettei liikaa kerrallaan tee. Kroppa kyllä ilmoittaa kun on liikaa puuhasteltu. Joulusta asti on tullut pieniä harjoistussupistuksia, lähinnä jos on liikaa itteensä rasittanut. Ne ei ole mitenkään kivuliaita ja kestävät vain jokusen sekunnin kerrallaan. Eikä niitä edes päivittäin ole tullut ja yhden päivän aikana korkeintaan muutama, yleensä vain yksi tai kaksi. Oletan siis niiden olevan niitä harjoitussupistuksia, kun ei ne mitään Zetan aikaansaannoksiakaan voi olla.

Kiltti pienokainen meillä kyllä on, kun ei ole epämiellyttävästi potkinut mua kuin ehkä 5-10 kertaa kaiken kaikkiaan. On se potkiminen ja myllerrys välillä ihan ufon tuntuista, mutta epämiellyttäviä kylkiluupotkuja on tullut muutama hassu. :)

Nimiasia on yhä hakusessa. Eilen Jutan luona ollessa tutkailtiin Villen kanssa taas Suvilta+Mikolta joululahjaksi saatua nimikirjaa (semmosia nimiehdotuksia joita ei ollut kirjan tekohetkellä ollut annettu vielä kertaakaan Suomessa) ja kalenterista käytiin läpi kaikki suomalaiset ja ruotsalaiset nimipäivät. Mutta silti, ei mitään hajua. Ok, on yksi nimpparikalenterista löytyvä nimi, joka mua jollain tavalla miellyttää, mutta ei sekään vielä tunnu siltä että se se on. Mutta jospa sitten viimeistään kun näkee tyypin, tulee mieleen minkä nimiseltä kaveri näyttää. Ettei lapsi jää nimettömäksi. :D Mutta sitä odotellessa, Zeta on hyvä nimi. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.