Eka yö takana

Mahtaako tämä blogi täyttyä nyt jostain kumman syystä lähinnä näistä vauvakuulumisista… ;) No ehkä se sallitaan! Itseäni (ja meidän pientä perhettä) varten kuitenkin kirjoitan, vaikka päiväkirja julkinen onkin. :) Pitää myös synnytyskertomus kirjoittaa paremmin, vielä kun jotain sentään muistan siitä. Mutta siihen yöhön…

Kahdentoista aikaan oli vuorossa viimeinen ruokailu ennen yöunia, joten kömmittiin sänkyyn sitten siihen aikaan ja ei mennyt isiltä ja äidiltä kuin joku olematon hetki kun molemmilta oli taju kankaalla. Meilläkö univelkoja…? ;) Puoli neljän aikoihin vauva herätti ekan kerran ja nukahti helposti uudelleen kunhan masu oli täytetty. Ja seuraava herätys sitten seitsemän aikoihin. Mä nousinkin silloin jo ylös, kun piti vaippakin vaihtaa ja odotin että kello tulisi kahdeksan ja voisin soittaa lääkärille tuosta tikkien poistosta. Pääsinkin heti yhdeksän aikoihin sitten siihen operaatioon. Multa on ennen poistettu tikkejä vain suusta viisaudenhampaiden leikkauksen jälkeen, joten vähän tuo jännitti, mutta se lähinnä vähän vaan kihelmöi kun niitä langan pätkiä pois otettiin. Ja oikeesti mulla ei enää ole oikein lääkäri- tai sairaalapelkoa! Tuli koettua kaikkea mahdollista yhtäkkiä viikon aikana, että kammot haihtui moneen kertaan. Jotain hyvää tuossakin koettelemuksessa!

Pää ei oikein vielä toimi kunnolla, elän kuin jossain sumussa. Huomasin vaan sen kun autolla ajoin ”pitkästä aikaa”. Ihan outo fiilis! Ja siellä lääkärillä ollessa oli aivot ihan jumissa. Paras siis pysyä kotona turvassa niin kauan kuin pää on tässä kunnossa. ;) Tänään tosin meinaan vielä tehdä toisen urotyön ja mennä käymään Vapaa valinnassa, kun pitää saada toiset lötköhousut joita voi tuon mahan kanssa kivuttomasti käyttää. Entinen farkkutyttö on nyt jonkun aikaa lötköhousutyttö.

Neuvolan tädillekin soitin ja täti tulee VASTA maanantaina meille käymään, kun pienen paino oli eilen jo sen syntymäpainon yläpuolella. Jos paino ei olis noussut, se olis kai jo tänään tänne tullut…! Parempi maanantaina, että ehtii vähän tähän kotielämään totutella.

Piikitinkin jo ekan kerran itseäni onnistuneesti, sen piikin joka estää leikkauksen jälkeen laskimotukoksia.  Minä joka en ikinä ikinä olisi uskonut uskaltavani itseäni piikittää!! Villeraukka vaan joutui jotain tunnin apteekissa viettämään vaimonsa piikkejä odotellessa…! Sai kyllä vähän niihin vauhtia, kun kertoi että se piikki tarvisi pistää aika pian. Onneksi en ite sinne mennyt, olis tullut kuolema odotellessa!

Imetysasian suhteen tein sellaisen päätöksen, että tilasin rintapumpun jolla sitten koitetaan saada ravintoa korvikkeen lisäksi tuolla pikkuiselle. Ja olen tyytyväinen toki jos imetys muuten alkaa vielä sujua, mutta en jaksa stressata! Hyvä jos saisi vähänkin luomumaitoa pienelle. :)

Ja vaikka maha on vielä turvoksissa oleva pallukka, painoa ei silti enää ole kuin +1kg siihen painoon ennen raskautta! Jee! Eipä mulle siis ainakaan mitään lisäkiloja raskaudesta jäänyt, huippua! Saas nähdä miten tuo maha tuosta muuttuu kun turvotus laskee… Ihan söpö pallukka se nyt on, varsinkin kun tikit on pois ja se haavaosa ei ole enää sellaista ihmeen tikeillä kiristettyä aaltoa. :) Mutta pallukasta voisi toki olla kiva päästä eroonkin. ;)

Se tuossa isossa leikkauksessa on huono puoli, kun en saa kurkotella ylös enkä alas päin pariin kuukauteen ja nostaakin saa vain vauvan painon verran. Alkuun vaan voi olla hankala muistaa tuota, mutta kai siihen tottuu. Se harmittaa kun en voi edes tiskikonetta täyttää kun se on niin matalalla! Mutta nopeasti pari kuukautta menee! Onneksi on Ville ja muitakin apureita lupautunut auttamaan tarpeen vaatiessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.