Koti lähestyy…

Ajattelinpa vielä näpytellä aikani kuluksi puhelinta, kun kello ei nyt tahdo edetä vain sängyssä köllöttelemällä.

Eilinen vauvan kotiutustarkastus meni nappiin. Vauva käyttäytyi hyvin ja yllättäen hurmasi silmillään taas uusia ihmisiä ;) Voi meitä Villen kanssa, saadaan vielä häätää poikia pois pienen rakkaamme ympäriltä tulevaisuudessa, jos noi silmät tuollaisina pysyvät ;) Jokainen hoitaja ja lääkäri ja vastaava silmiä ihastelee, ne kun on valtavan isot!

Eilen annettiin kovasti ymmärtää että torstaina sitten pääsisimme kotiin… Tänään on aamusta asti kaikki jo puhuneet KUN pääsette tänään kotiin… Lääkärintarkastus on yhä edessä ja sen ajankohtaa odotan malttamattomana! Kiireinen aamu niillä, mutta ei voi ikuisuutta enää mennä… Saan tikitkin tänään pois jos vaan kaikki on ok. Ja miksei olisi?! :) Eilen tikit tsekattiin ja hyvältä näyttivät!

Eilisen kohokohta oli taas Villen vierailu :) Voi miten taas odotin milloin kuulen rakkaat askeleet käytävästä… Ja pomppasin sängystä ylös halimaan rakasta! Oltiin jo varovaisen toiveikkaita torstain suhteen… Ei silti pystytty ymmärtämään että ihan oikeasti Rva L voisi seuraavana päivänä palata kotipesäänsä Nti L:n kera… Ihan ihmeellinen ajatus, kuin jotain unta ja fantasiaa! Eikö me hengaillakaan täällä tyyliin loppuelämäämme…? Päästäänkö me ihan oikeasti kotiin? Siis siihen meiän ikiomaan kotiimme josta lähdettiin perjantai-iltana? Ihanko oikeesti? Tiedän, kuulostaa hassulta, mutta siltä tää tilanne tuntuu!

Villen kotiinlähtö ysin aikaan ei edes masentanut, kun sain siitä yhteisestä ajastamme niin paljon hyvää oloa varastoon. :) Vauvakin oli loppuillan melko kiltti. Tosin puoli neljältä yöllä luovutin, kun en ollut vielä nukkunut yhtään. Pyysin hoitajaa hakemaan pienen kitisijän ja oi mikä ihana rauha. Laitoin vielä kuulokkeet korville ja iPodin viihdyttämään mua etten kuuntelisi onko tuo itkijä meiän Zeta vaiko ei. Siinä sitten annoin myös itseni haaveilla kotiutumisesta ja hymyilin isosti kyyneleet silmäkulmissa! Uni tuli lopulta joskus viideltä ja heräilin puoli seiskalta, mutta nukuin tuossa välissä ekaa kertaa niin syvästi täällä ollessa että näin unta! Ja tollanen lyhytkin kunnon unipätkä oli taivaallinen! On ihan hullut univelat niskassa, mutta kotona saa nukkua omassa sängyssä… Ihanaa!

…ruokatauko takana. Vähän sentään ruoka maistui vaikka alkaa kai tökkiä tän mestan ruoat kun ei tahdo kuin pakottamalla saada enää sapuskaa kurkusta alas.

Kätilö (mun suosikkini, Liisa nimeltään) kävi äsken kertomassa että saan särkylääkereseptin, voi ottaa jos kipuja tulee. Ja sitten saan piikittää navan alueelle 10pv jotain medikaalia ettei tuu mitään verisuonitukoksia kun sillon aluksi vain makasin sängyssä. Piikitys voi olla hankalaa, mutta kaikkeenhan tottuu… Ja tikit huomenna arvauskeskuksessa pois. :) Nyt odottelen enää sitä lääkärintarkastusta! Pian varmaan sen aika on, kun se lääkäri mulle jo reseptiäkin kirjoittaa.

Ihanaa, seuraava postaus tuleekin kotoa ja tietokoneella kirjoittaen! :) Mulla on jo rasitusvammat pikkusormissa kun oon puhelinta pitänyt kourissani viime päivinä enemmän kuin ikinä! Ja puhelinlasku on varmaan mojova kun viestejä oon lähetellyt ennätyspaljon ;) Mutta ihan sama, pääasia että oon hoitanut mielenterveyttäni viestittelemällä ihmisten kanssa. Villekin saanut parin kuukauden aikaisen annoksen viestejä muutamassa päivässä :D

Nyt jään vain odottamaan lääkäriä… Ja Villeä ja autoa ja kotia! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.