Neuvolatäti ja Deegu
Nukuttiin viime yö taas ihan mukavasti – kahdesta kuuteen ja seiskasta puoli kymppiin. Herätyskello kyllä herätteli meitä ensin kasilta ja sitten puoli ysiltä, mutta mutta… univelkojen maksu vei voiton. :) Onneksi Hra L:n ei tartte mennä töihin kellon mukaan! Me siinä sitten aamutoimien jälkeen hiukan järjesteltiin kotia ja yhtäkkiä se neuvolan täti jo olikin oven takana – reilusti etuajassa! Onneksi oltiin sentään jo hereillä ja karkkipussit oli piilotettu olohuoneesta :D
Pikkuneidin paino oli mennyt jo yli kolmen kilon! Vaaka näytti 3010 grammaa eli näkyy se hyvä ruokahalu painossa. Seuraava visiitti on sitten jo torstaina (onkohan muualla yhtä yli-innokasta toimintaa…?). Ja sitten kuulemma vielä tulee lääkärikin kotivisiitille jossain vaiheessa ellei ite haluta mennä neuvolaan lääkärintarkastukseen. Meille se nyt on ihan sama (no ei oo, kätevämpää jos vaan tulis tänne kun en ite voi edes turvakaukaloa nostaa tyhjänäkään, saatika virittää sitä autoon) mutta neuvola on kuitenkin niin lähellä ettei välimatkan takia oo väliä. Nyt kun mun painoni tarkkailu ei enää stressaa kun se ei enää kellekään kuulu, alkaa varmaan stressaus siitä nouseeko vauvan paino kaiken maailman hienojen käyrien mukaan…
Päivä sujui leppoisasti tuon neuvolatädin vierailun jälkeen. Pieni nukkui ja äiti sai puuhailla omiaan. Tein kauppani juttujakin vähän, ei kauheesti jaksa mutta vähän kerrallaan. Siinä iltapäivällä tuli tytön setäkin käymään eli nyt on sitten sekä enot että setä nähty ja hurmattu. :)
Deea kotiutui kunhan Ville ehti töistä kotiin ja eipä neitiä olisi voinut vähempää kiinnostaa koko pieni ihminen. Kävi vähän haistelemassa rauhallisesti ja meni tutkimaan muita juttuja. Jes! Ja ekojen haistelujen jälkeen on välillä käväissyt ihmettelemässä pikkuihmistä, mutta kun ei siinä ole mitään mielenkiintoista, niin eipä siihen kannata liikaa huomiota kiinnittää. Mainio juttu! Poju saa sitten huomenna tulla ihmettelemään pikkuista.
Mennään taas pienelle lenkille vähän ajan päästä. Katsotaan onko äiti ihan yhtä voimaton sen jälkeen kuin eilenkin…
Voi kun kiva että Deea ei ole moksiskaan. Mäkin niin toivoin että niin olis käynyt Leevin kanssa, mutta kyllähän koiran tuntien tätä osasi odottaa. Ehkäpä ajan kanssa, toivotaan! Ja toivotaan vielä että Poju ottaa tulokkaan yhtä hyvin vastaan kuin Deeakin!
Ihania kuviakin :). On tosiaan innokasta neuvolatoimintaa :D… Meillä oli eka neuvola (äitiysneuvolassa vielä) 5pv kuluttua kotiutumisesta, sitten 1,5 vkon kuluttua, sitten 2 vkon ja nyt seuraavaksi 3 vkon. Täällä ei kyllä lääkäriä ole kuin vasta 4kk iässä.
Lenkit tekee NIIN hyvää! Me ollaan lenkkeilty vaikka on ollut ihan kamalia loskakelejä – tärkeintä että pääsee ulos.
Pojun tuntien heidän kahden kohtaamisestaan ei tule niin helppoa kuin Deean kanssa, mutta pitää olla kärsivällinen ja koittaa olla kuin mitään ihmeellistä ei olisi kotona tapahtunutkaan. Ei sitä tiiä vaikka jätkä yllättäisi… :)
Tuntuu kyllä kovasti kaikki neuvolajutut vaihtelevan paikkakunnittain. Ja myös vauvan ulkoilutukset ja muut ihan sen mukaan mitä mieltä kyseinen ihminen sitten onkin. Onneksi mulle sattui ihana kätilö joka ajattelee asiat maalaisjärjellä. On siis ihanaa kun ollaan saatu ulkoilla heti alusta asti! Ja nyt kuntokin kesti hyvin, ei tullut tuskan hiki vaikka käveltiin pitempään kuin eilen. :) Ja loska ei muakaan haittaa!
Oi miten ihana kuulla Deean reaktiosta. tosi suuri helpotus varmasti. Taisi auttaa se vauvantuoksuinen pyyhe… vai mitä itse luulet?
Mä jännitän kyllä pikkusen miten Poju suhtautuu… pakko myöntää. Mutta se on totta, että Poju voi hyvinkin viitata kintaalla koko vauva-jutun. :D Jokos Poju tänään on päässyt tuttavuutta tekemään Zetaan? Pidän aivan moisia Peukkuja pystyssä että Poju on kiltisti!
…vähän inhottava ennakko asenne mulla, mut poju on vähän sellanen ennakko-asennetta aiheuttava. Kaikella kunnioituksella. :D Poju on kyllä tosi kiva ja ihana niin halutessaan! Eikä se Vauva nyt niin kummonen oo ettäkö siitä nyt kauheesti kannattais päätään vaivata.
Hihi.. <3
Kyllä mä uskon että se pyyhe auttoi, kun saivat siihen tuoksuun totutella jo hoidossa ollessaan. :) Ei siitä ainakaan haittaa voinut olla, kun noin hyvin ovat ottaneet pikkuihmisen vastaan!
Kaikki varmaan Pojun reaktiota ovat odottaneet pelonsekaisin tuntein, kun ei siitä jätkästä aina tiiä, mutta mää nyt ainaskin voin sanoa olevani jopa ylpeä meiän herrasta! Vaipanvaihto kiinnosti ekalla kerralla kauheesti, mutta nyt viimeisellä ei enää juuri lainkaan. Ja muutenkin jätkä on jo omissa oloissaan eikä pyöri enää vauvan lähellä. Voi kun kaikki jatkuisi yhtä positiivisesti…!! :)