Odottavan aika on piiiitkä ;)

Odottavan aika on piiiitkä ;)

Kun sanotaan, että odottajan odotus alkaa vasta sitten kun laskettu aika täyttyy, se pitää ihan totaalisesti paikkansa. Nyt ollaan vasta yhden vaivaisen päivän ajan kunnolla odotettu, mutta olen jo ihan kärsimätön! Ihan naurettavaa, mutta niin totta. 🙂 Huominen on taas yksi odotettava rajapyykki, kun keskimäärin vauvat syntyy rv:llä 40+2. Mutta vaikka mulle mitä faktoja nenän eteen tuotaisiin, niin silti tämä odotus on piiiitkää. Enhän mä edes tajua oikeesti että mahassa elelee ihan oikea ihmisen poikanen, joka on ihan meiän ikioma ja joka me saadaan tuoda sieltä sairaalasta sitten kotiin. Ja silti odotan sitä ihan kauheesti, vaikka kalloon ei ole edes mennyt koko asian ydin. On ihan eri asia laittaa kotia valmiiksi jotain mystistä vauvaa varten, kuin tajuta että semmonen ihan oikeesti on tänne muuttamassa asumaan. Avuton otus, joka on ihan riippuvainen meistä ja jolle me kaksi ollaan maailman tärkeimmät ihmiset ja jota me rakastetaan yli kaiken. Elämä on omituista.

Oon alkanut jo miettiä, että mitä jos mulla on joku ohjelmointivirhe geeneissä eikä mun ruho edes tajua mitä tolle mahassa majailevalle alienille kuuluu tehdä. Ehkä mun ruho kuvittelee että se nyt vaan ilmestyi sinne ja sen kuuluu siellä ollakin jostain syystä. 😀 Mutta jospa kuitenkin se tietää mitä sille kuuluu tehdä. Tähän kärsimättömään olotilaan vaan kuuluu kaikkia jänniä ajatuksia, jotka varmasti naurattaa jälkeenpäin. Joten ihan hyvä näitä kirjoittaa tänne muistiin. 😉

Ville taitaa paremmin tajuta että tuo voi päättää syntyä ihan hetkellä millä hyvänsä, nytkin meni vielä posti+kauppareissun jälkeen viimeistelemään kesken jääneet työt, jotta ei haittaa jos se lähtö tulee vaikka ensi yönä. 🙂 Kyllä mäkin noita kauppani hommia koitan sillai tehdä, että kaikki on mahdollisimman hyvällä mallilla sitten kun lähtö tulee eikä voi vähään aikaan kaupan kanssa puuhailla. Vaikka oikeesti en tosiaan tajua, että oon kahden viikon sisällä tuon pötkylän maailmaan putkauttamassa.

Tänään olen koittanut rasittaa ruhoani sillai sopivasti, että rasitus saisi supistuksia aikaan ja jotain alkaisi tapahtua. Tuloksetta. Lyhyellä aamulenkillä tuli pari minisupistusta (niitä treenailun tuntuisia) ja maha ahdisti aamulla vielä (kuten eilen ja viime yönä varsinkin), sitten mentiin vähän myöhemmin veljeni melkein vaimon Suvin + kummityttöni Nean ja meiän koiraotusten kanssa lenkille ja käveltiinkin lumimyräkässä mun jaksamistasooni verrattuna pitkä lenkki (joku 45 minuuttia), mutta ei sekään mitään supisteluja aikaan saanut. Sen jälkeen keräsin tilaukset kasaan (tiistain kunniaksi taas mukava läjä) ja maha ehkä ihan pikkuisen supisteli (tai sitten mielikuvittelin) siinä ahertaessa, mutta sen jälkeen ei mitään. Olo on ollut ihan totaalisen normaali. Maha-ahdistus on pysynyt poissa ja ainoa vaiva on tämä kömpelyys (mutta yhtä kömpelö olisin varmaan jos olisi ilman maha-alienia tän kokoinen maha!) eli periaatteessa ihan normaali olotila. Pitää tässä illalla varmaan alkaa siivota tai jotain, jos vaikka se jotain edesauttaisi. Eilen saunottiinkin, mutta ei se tehonnut, kuten huomata voimme.

Tänään on tullut luntakin jo jotain 5 senttiä lisää, jeejee! Se siitä reilun viikon ajan valliinneesta keväisestä olotilasta, nyt on taas talvi ja kunnolla onkin. Ja lisää tiedossa lunta seuraavien päivien aikana…

4 Responses »

  1. Hih, muistan nuo olotilat :D. Anni syntyi 40+4 ja ne neljä päivää olivat tuskaa odotella. Emmasta jo sopeuduin ajatukseen että yli menee kuitenkin, mutta neiti yllättikin ja syntyi ”jo” 39+5. Mäkin Annin kanssa kokeilin kaikki mahdolliset niksit että lähtis syntymään, mm. pesin juuriharjan kanssa kontillaan kylppärin ja saunan lattiat :D. Kokeilepa syödä tulista ruokaa josko se saisi jotain aikaiseksi 😉

  2. Me taidetaankin siis huomenna syödä oikein tulista kanawokkia 😀 Pitää sanoa Villelle että pistää tuplamäärän tulisuutta normaaliin verrattuna 😀 Saunankin vois kyllä pestä, vaikka selkä siitä varmaan kipeeksi tuleekin, mutta jos se jotain auttaa niin mitä pienistä selkäkivuista!

  3. Tuttu tunne juu :), mäkin muuten ajattelin ettei mun kroppa voi mitenkään tajuta että se pikkuinen pitäisi uloski sieltä saada, mutta niinpä vaan oli tajunnut. Ja niinpä vaan syntyi juurikin 40+2 viikoilla, samoin kuin kaverinkin vauva :).

    Ja kiva että olo on normaali, odottaminen olis vielä tuskallisempaa jos olisi kovasti vaivoja.

  4. Minna – hyvä kun sullakin oli näitä samoja ajatuksia, en tunne itteeni niin hölmöksi 😀 Ja olen kyllä onnekas kun olo on näin hyvä, olisi kurja kärvistellä kaiken maailman vaivojen kera!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.