Pojuilua
Viime yö meni taas mukavasti. Uni tuli kyllä vasta kahden aikaan (sitä ennen valvoskeltiin, eikä meitä aikuisiakaan väsyttänyt sitä ennen niin kauheesti) ja nukuttiin kolme tuntia, valvottiin vartti ja nukuttiin taas kolme tuntia. Sitten oltiin tunnin verran hereillä, mutta uni tuli taas uudelleen ja pari tuntia taas nukuttiin. Sitten lopulta me aikuisetkin raahattiin luumme ylös sängystä. Piti herätä aiemmin, mutta isukki oli vähän kipeenä ja hän sitten päätti jäädä kotiin parantamaan oloaan. Alkupäivä hurahti siis yhdessä silmänräpäyksessä taas. Mulle kyllä sopisi hyvin sellainen vuorokausirytmi että kahden aikaan nukkumaan ja herätään kun herätään, mutta ei se oikein työssäkäyvälle sovi… Onneksi tosin työajoissa voi joustaa, mutta pian tulee kunnolla kevät ja kiireet. Mutta siihen mennessä ehtii tää unirytmikin varmaan tasoittua normaalimpaan suuntaan.
Poju-herrakin sitten kotiutui tänään. Ja täytyypä sanoa että yllättävän hyvin ilta on mennyt. Toki jätkä on kiinnostunut uudesta tuhisevasta pikkuihmisestä, mutta ei niin ylikiinnostunut kuin olisi voinut olla. Ja toivon, että tuo kiinnostus tuosta vielä laimenee kunhan aikaa kuluu ja Poju tajuaa että tuo mini-ihminen kuuluu kalustoon. :) Hyvin mielin siis jatkamme eteenpäin! Deea välillä puolustaakin vauvaa Pojulta ja Poju kyllä kunnioittaa Deeaa tossa asiassa. Äidin pikku apuri. :)
Saas nähdä miten eka yö sitten menee, mutta onneksi Poju tykkää nukkua omissa oloissaan. Joten ongelmia ei varmaankaan tule :)
Voi kun kiva kuulla :)! Eiköhän teillä jatkossakin kaikki hyvin mene jos jo ensitapaaminen meni noin hyvin!
Meillä ei tollasta kuvaa voisi vielä edes kuvitella ottavan, Leevi olisi takuuvarmasti kuono vauvassa kiinni eikä sitä saisi enää irti- toistaiseksi saa siis haistella vain sukkia :D, raukka, hah.
Kyllä mä jo alan uskoa että hyvin kaikki menee, ainakin siihen asti kun pieni alkaa liikkua ;) Sitten saa olla varovainen, mutta ei Poju nyt ole koittanut hotkaista pientä suuhunsa, ei edes yritä ottaa käsinettä pois kädestä.
Pidän peukkuja että Leevikin menettäisi suurimman kiinnostuksensa vauvaan! :) Eihän tollanen tylsä pieni mönkijä voi kauaa olla niiiiin kiinnostava…
Hyvä hyvä! Kyllä teillä varmaan sovussa eletään kun alkukin oli noin lupaava. Ja sitten kun pieni alkaa liikkumaan niin se on jo niin tuttu otus koirille että ei varmaan niin kamalan kiinnosta silloinkaan ole. Koko ajan kun näkee toisen kasvavan ja kehittyvän pikku hiljaa. :) Vuoden päästä mietitte kuinka saatte Zetan pois koirien kimpusta. ;)
Niinpä muuten, sitten onkin toisenlainen ongelma kun koitetaan antaa koirille vähän hermolomaa pienestä mönkijästä :D Mutta tosi hyvä juttu tuo Pojun suhtautuminen! Ainakin nyt alkuun näyttää siltä että saadaan näyttää kieltä kaikille jotka olivat täysin varmoja ettei Pojusta oo vauvan kanssa asumaan saman katon alle ;)
Vauvaonnittelut! Ihana kuva :) Minkärotuinen koira teillä on?
Kiitoksia! :) Tuo valkoinen otus on japaninpystykorva. Toinen koira puolestaa lunnikoira. :)
Sitä mä vähän ajattelinkin. Meillä on kans vauva ja musta kleinspitz, niin tämä kuva oli jotenkin “tutun” näköinen :)
Onpas muuten ihana kuva Pojusta ja Zetasta! Ihana muisto tytölle, ja äitillekin! Tosi kiva kuulla, ja oli mahtavaa myös huomata miten hienosti Poju-setä käyttäytyy neidin läsnäollessa. Hän oli niin reppana kun kulki mun perässä kun Zetaa nukuttellin.. “Mihin sä nyt oot sitä vauvaa viemässä.. et nyt vie sitä minnekään…” Hihi.. <3 Hyvät apurit oot koirista saanut.