Viikonlopun kuulumisia
Niin sitä sitten ollaan eletty jo eka viikonloppu vauva-arkea. :) Ja voi kyllä, tällainen elämä on kivaa! Olen ihan umpirakastunut tähän meidän pieneen perheeseemme! :) Ihan uskomattoman hyvä olla kotona kahden ihanan ihmisen kanssa! Varsinkin nyt, kun saatiin viime yönä juteltua ne synnytyksen jälkeisten tuntien tapahtumat kummankin kannalta. Ei oltu ehditty kunnolla vielä käydä sitä kaikkea läpi, mutta onneksi nyt tuli siihen mahdollisuus. Helpotti kummankin oloa, vaikka mulle selvisikin että tilanne oli ollut huomattavasti rankempi kuin olin kuvitellut… Mutta hyvä kun sain silloin mennä leikkaussaliin siinä uskossa että tilanne ei ollut ihan hengenvaarallinen, hyvä kun Ville oli rauhallinen vaikka mielessä varmasti myllersi… Mutta ei siitä sen enempää, pääasia että kaikki on nyt hyvin. Paremmin kuin hyvin. Me saadaan elää yhdessä tätä uutta elämäämme!
Perjantaina meillä kävi ekat vieraat. Ekana omat vanhempani, sitten anoppi ja viimeiseksi vielä nuorempi veljeni avovaimonsa kera. Oli ihana nähdä ihmisiä! Lauantaina vierailulla kävi puolestaan rakas ystäväni Pia sekä vanhempi veljeni avovaimonsa ja kummityttömme Nean kera. Pääkoppa ei toimi kunnolla, joten me ei sitten Villen kanssa tajuttu ottaa valokuvia ollenkaan näistä ekoista vierailuista, mutta ehkäpä samaiset vieraat vielä palaavat uudelleen tänne. ;) Me ei osata oikein kutsua ihmisiä käymään (tai mää en osaa ainakaan), joten saa kutsua itsensä käymään kun siltä tuntuu!
Deeakin kävi ensivierailulla sillon perjantaina vanhempieni kera. Voi sitä intoa kun olisi pitänyt päästä tutkimaan outoa tyyppiä! :) Pikkuisen päätä Deea sitten haisteli ja nuoli. Menetti kyllä kiinnostuksensa sitten jossain vaiheessa, joten toivotaan että Deean kanssa tulisi helppoa… Huomenna otetaan tyttö koekäyttöön, katsomaan miten tulevat toimeen. Poju on sitten seuraavaksi vuorossa.
Pia toi Zetalle kassillisen vaatettakin lauantaina, ihania kirppislöytöjä! :) Ihanin löytö oli kyllä pöllömekko! Sehän sitten puettiin heti päälle kun olihan lauantaina pienen 1-viikkoispäivä! Ja neitihän oikein poseerasi jalat hienosti ristittynä! :D
Lauantai-iltana käytiin myös ekaa kertaa kylvyssä kotona. Kävi hiukan helpommin kotona kuin sairaalassa, kun siellä oli käytössä liian matala normaali (tai no ei normaali vaan iso) allas ja kotona puolestaan paremmalla korkeudella oleva kylpyamme jossa on se tuki valmiina pientä kylpijää varten. Kauhean iloinen Zeta ei ollut kylpemisestä, mutta kukapa ekoilla kerroilla. :)
Lauantaihin kuului myös eka isin vaihtama vaippa! Hyvin se sujui, turha sitä vaippatouhua on pelätäkään. Sujuu rutiinilla kun vähän aikaa sitä tekee.
Sunnuntain uusi kokemus oli sitten vaunulenkki. Meille annettiin heti lupa alkaa ulkoilla ja nyt oli äidilläkin virtaa sen verran, että lähdettiin ulos. Eipä mulla ole kunto vielä oikein kohdillaan, kun se pieni ehkä vartin lenkki tuntui ihan älyttömän raskaalta. Jo puolivälissä olin ihan tuskanhiessä! Ville sentäs työnsi vaunuja, kun mä olisin muuten väsähtänyt heti alkuunsa. Eiköhän kunto silti ala kohentua, jos melkein joka päivä saisi vähän käveltyä. Pyrkikäämme siihen!
Pieni vaunuilija puettuna haalariin. Zeta ei edes huomannut että haalari puettiin ja lähdettiin ulos… Uni vain jatkui samaan malliin. Varsinainen elämys siis! :D
Näin lumista vielä meilläkin on. Ihana tuo lampi kun se on jo sulanut! :)
Sellainen viikonloppu meillä. Edellisyönä valvottiin kolme tuntia pienen takia putkeen, ah ihanuutta! ;) Mutta viime yö meni taas normaalimmin, herättiin pari kertaa syömään ja uni tuli ihan helposti uudelleen. Formulakisaa ei jaksettu katsoa suorana jostain kumman syystä, mutta yhdeltä alkanut uusinta sopi hyvin meidän aikatauluumme, kun herättiin koko perhe aamutoimiin vasta 12 aikaan! Ylellistä nukkua noin pitkään! Mutta mä kyllä nukahdin formulakisan (hyvin jännän sellaisen!) jälkeenkin ja havahduin tähän maailmaan taas joskus ennen puolta viittä… Kauheeta nukkumista! :D
Huomenna tulee sitten se neuvolantäti käymään. Mielenkiintoista nähdä miten pienen paino on muuttunut tässä ekojen kotipäivien aikana. Ruokahalu on ainakin iso, joten eiköhän se nousussa ole. Mulla puolestaan on paino laskussa, on varmaan turvotuksia häipynyt lisää kun oon joku puolitoista kiloa kevyempi kuin ennen paksuutta. :)
Illalla katottiin elokuvakin – 2012. Pari kertaa se tosin keskeytyi, kun piti saada ruokaa ja puhdasta vaippaa. Hyvä elokuva se oli, vaikkakin mua vähän alkoi ahdistaa jossain vaiheessa. Ehkä mun olis paras katsoa vain jotain kissanpennun seikkailuja eikä katastrofielokuvia. ;) Tarpeeksi katastrofia ollut omassakin elämässä. Ja mitään synnytyssairaala tms ohjelmia en halua enää ikinä katsoa! :D Riittää ne hommat mulle!
Kello tulee yksi, joten josko sitä menisi suihkuun ja sitten koittaisi vaikka saada nukuttua, jos tuo pieni suostuu nukahtamaan. Ainakin on maha taas täynnä ja puhdas vaippa.
Onnea pienestä! Ehkä kaikkein paras olisi ollut tulla suoraan normiarkeen, koirien kannalta. Koirien mielestä mikään sellainen ei ole omituista, mistä ei tehdä omituista. Tai vaikka joku saattaa aluksi ollakin niin ihmisten rento käytös saa koiran tajuamaan, että hei ei tässä mitään ihmeellistä ole. Vauva siis vaikkapa syliin ja koira itse, yksin tulee haistelemaan. hihnat pois, ihmisten jännitys kulkee sitä pitkin. Helposti tulee pidettyä hihna liian tiukalla jännittyneenä. Eli kaikki muut rauhallisina, aivan kuin että huomaakaan koiraa. Jatkatte jutustelua ynnä muuta ja koira saa samalla vapaana tutkia ja haistella. Ei sitä ole pakko päästää kiipeilemään, nuolemaan, pomppimaan. Jos se niin tekee niin rauhallisesti vain näyttää koiralle miten pitää toimia. Jos koiraa jännittää sitä ei saa hyssytellä, muuten se kokee sen niin että tässä onkin nyt jotain jännää ja pitääpä olla tarkkana nyt. Mutta, niin tuli vain mieleen koiraihmisenä, kasvattajana sekä äitinä tämä.
Kiitos Monna! Pojulla ei onneksi ole vielä mitään hajua että kotona jotain outoa ja uutta on, joten ei sille tarvitse kertoa että ollaan oltu jo jokunen päivä kotona. ;) Ja kun herra kotiin palaa, tarkoitus onkin suhtautua kuin ei mitään olisi muuttunutkaan. Poju sai eilen jo haisteltavakseen vauvan hajuisen pyyhkeen, ettei hajukaan ole ehkäpä niin outo. Ja kiitos neuvoista! :)