Neljän kuukauden raportti

Tänään käytiin neuvolalääkärillä taas, kun Lumi-Kukka täytti eilen jo 4 kuukautta. Siis mitä ihmettä, meiän pieni vauva on jo niin iso?! Aika on mennyt tosi nopeesti! Vastahan tuo pieni oli 2800 grammainen rääpäle rimppakinttuineen. Nyt jo näin iso:

  • paino 6990g (kasvanut melkein kilon kuukaudessa!!)
  • pituus 63.4cm (pituutta tullut kuukaudessa 2.4cm)

Lääkärineuvolasetä ei ollutkaan niin pelottava kuin odotin. :D Lumi-Kukka tosin vähän vierasti parrakasta naamaa (ei ole ennen sellaista läheltä nähnytkään, hihi) mutta terveydenhoitajalle tyttö vain hymyili. Terveydenhoitajan luona ekana punnittiin ja mitattiin pikkuinen. Painokäyrä menee hienosti ohjekirjan mukaan, pituudessa on vähän kirimistä, mutta mikäpä kiire meiän pienellä on heti kasvaa vanhempiensa pituiseksi jättiläiseksi. ;) Se terveydenhoitaja sanoikin, että Lumi-Kukka on nyt kasvattanut painoaan niin hyvin, että ei ihme kun ei pituutta ole tullut enempää. Jospa ensikuussa olisi pituuskasvu taas vilkastunut.

Mitäs meille muuten kuuluu… Lumi-Kukka on kahdesti kääntynyt mahaltaan selälleen. Teki saman tempun kaksi kertaa peräkkäin, sen jälkeen ei ole enää kääntynyt. Liekö vain jotain sattumaa?! Selältään ei osaa vielä mahalleen kääntyä, mutta yritystä on kyllä. Ja tyyppi on taitava liikkumaan nostamalla ittensä silta-asentoon ja työntää jaloilla kroppaansa pään suuntaan. Tekee sitä lähinnä hoitopöydällä. Vaunuissa ja sängyssä liikuttaa itteensä puolestaan jalkojen suuntaan. Mahallaan viihtyy jo aika pitkiäkin aikoja. :)

Viime viikko maisteltiin sitä perunaa ja tällä viikolla on vuorossa ollut bataatti, joka on huomattavasti paremman makuista kuin se peruna. Lumi-Kukka on samaa mieltä ja suostuu bataattia nielemäänkin ja siitä todisteena vaipan sisältö. :D Tällä viikolla meillä on siis vieraillut bataattivaippoja. :D Ensiviikolla vieraillee kesäkurpitsavaippoja, se kun on seuraavaksi kokeilulistalla. Ja sen jälkeen varmaan porkkana. Vielä kun saisi sen uuden jääkaapin kera pakastinlokeron tänne mökille, niin voisi tehdä varastoon mössöjä. Nyt oon keitellyt parin-kolmen päivän annoksia kerrallaan.

Meiän uusin ihan pop huvitus on kännykällä Lumi-Kukan kuvaaminen ja sitten niitä videoita kattellaan tyttösen kanssa iso virne naamalla. :) Ihana katsoa miten pikkuinen hymyilee isosti kun näkee ja kuulee ittensä kännykän näytöllä! Sitä en tiiä mitä pieni ymmärtää näkemästään, eli hymyileekö vain jollekin hassulle vauvalle siinä näytöllä vai tajuaako olevansa itse siinä?! Varmaan vain hymyilee ja juttelee iloisesti juttelevalle vauvan naamalle.

Pikkuinen on myös alkanut reagoimaan kutitukseen ja räkättää vauvaräkätystä kun on kutitustuulella. Ihana! :) Pienen lapsen kutitusnauru on ihan mainiota kuunneltavaa ja ihanaa kun vauva jo osaa sitä tehdä. On se suloinen! Ja meiän ikioma!

Pyysin sairaskertomukseni sairaalasta viime viikolla ja sainkin sen jo eilen. Muisto sekin. Oli sitä hiukan ahdistavaa lukea, mutta kannatti se kokemus kokea kun lopputuloksena oli tuollainen ihana pikkuinen ihminen!

Niin ja viime viikon lauantaina meillä oli parisuhdepäivä. Suosittelen kaikille pienten tai isompienkin lasten vanhemmille jos se vaan mahdollista on! Mun vanhempani tulivat mökille Lumi-Kukan huoltojoukoiksi ja me startattiin avoauto ja lähdettiin ajelemaan kohti Laitilaa. Sieltä vähän apua helteen aiheuttamaan janoon ja matka jatkui Uuteenkaupunkiin. Ajeltiin siellä ensin aikamme ja kun tuli nälkä, suunnattiin syömään. Syötiin herkullista ahventa kera suolakurkun ja ruohosipuliperunamuusin. Ruoan jälkeen lähdettiin kävelemään ja nähtiin sattumalta Peru-kauppa, josta kumpikin bongattiin heti ihana apinapehmolelu, neulottu sellainen. Vihreä, yllättäen ;) Otettiin apina mukaan ja jatkettiin juomaostoksille. Huomasin sitten jossain vaiheessa että olin nautiskellut päivän aikana jo puolen tölkkiä Mad Crocia ja kaksi Batteryä – olinkohan jo hyperaktiivinen?! :D Lähdettiin sitten ajelemaan mökkiä kohti ja matka kestikin kauan, kun kierreltiin mahdollisimman monen mutkan kautta eli ajeltiin ihania pieniä metsäteitä. Ja oltiin ihan kännissä onnellisuudesta! :) Teki niin hyvää saada vain olla kahdestaan ja nautiskella avoautoilusta ihanassa kesäsäässä, ajella pikkuhiljaa metsien ja peltojen ja pienten kylien ympäröimänä. Sainpa yhden kylän kohdalla varoa tiellä tepastelevaa kukkoakin, hauska kokemus! :) Muuten päivä oli täydellinen, mutta Hra L sai liikaa aurinkoa ja nukkui melkein vain loppupäivän. :( Olisi pitänyt muistaa ottaa herralle lakki mukaan… Ensikerralla sitten!

Sellaista tänne. Pikkuneiti alkaa käydä kärsimättömäksi, joten pitänee siirtyä viihdytysjoukkoihin täydellä teholla. Lumi-Kukka vaatii nykyään jo ihan hirveästi toimintaa ympärilleen jotta olisi tyytyväinen hereillä ollessaan ja jotta väsyisi niin että nukkuisi kunnolla päiväunet. Ja äitin pärstä ja temput ei enää tahdo oikein riittää, pitäisi saada katsella mielenkiintoisempia ihmisiä. Joten pitää koittaa kehitellä toimintaa enemmän päiviimme. Päiväunia siis nukutaan vaihtelevalla menestyksellä ihan sen mukaan miten hyvin tai huonosti äiti osaa keksiä viihdykettä. Yöunet sujuu onneksi yleensä ihan mukavasti. Viime yönä unta riitti 23:30-8:00 ilman syömistä! Wuhuu! Mutta arvatkaapas heräsinkö ite jo kuuden aikaan virkeenä ja korkeintaan torkahdin välillä odotellessa vauviksen heräämistä… En silti malttanut nousta sängystä, nautiskelin kullan kainalossa lokkien kirkunasta ja vauvan tuhinasta. :) Ja jotta vauvis taas pian alkaisi tuhista, siirrän höpinäni blogiin. Kone kun tilttailee sen nettitikun kanssa jatkuvasti, niin kekkasin kirjoitella muistioon ja olla netissä sitten vain mahdollisimman vähän aikaa. :) Siksi blogiin kirjoittelukin on jäänyt olemattoman vähälle, kun kotona ollessa en ikinä ehdi bloggailla ja mökillä menee vaan hermot tilttailuun.

Kiitos ja näkemiin! Ja anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet, korjaan ne myöhemmin… Ja kuvia koitan saada tän viikon aikana myös näytille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.