Mukavainen tiistai

Mukavainen tiistai

Eilinen meni taas kivasti nukkumisien suhteen ja muutenkin. Päiväunet nukuttiin omassa sängyssä 9:05-9:45 (ok, nää unet jäi ihan liian lyhkäsiksi kun dorka-Poju alkoi haukkua ihan törkeesti ja pieni oli jotenkin niin kevyessä unessa että heräsi siihen) ja toiset sänkyunet 13:50-15:40 eli melkein kaksi tuntia. Tossa ekojen ja toisien unien välissä käytiin koko perheen voimin viemässä mun Pao-pikkuiseni talviunille yhteen halliin, jossa se yhden toisenkin talven vietti. Viime talvenhan Pao oli tossa meiän pihalla, mutta enää se ei pihalla talvia vietä kun siinä on uusi maalipintakin.

Ajomatka talviunipaikkaan oli aika jännä. Mentiin ekana viemään pitkä Century autopesuun (kun se vietäisiin sitten myöhemmin samaiseen paikkaan talviunille) ja katoin siellä autopesun pihalla että auton lämpömittari näytti vaan +1.5 astetta. No, lämpötila sitten alkoi nousta sinne viiden asteen hujakoille matkan edetessä ja siksi olikin tosi yllättävää, kun yksi tie (se joka menee Mannilan kylän ohi, tiedoksi niille jotka tietää mitä tarkoitan) oli aivan jumalattoman jäinen! Vaikka lämpötila oli reilusti plussalla, tie oli ihan jäässä. Aloin ihmetellä jossain vaiheessa Paon perässä ajaessani, että miksi näyttää niin kuin Paon renkaat saisi jotain juttuja lentelemään tiestä, semmosia jotka poukkoilivat ympäriinsä – ne oli jääpalleroita. Ja vaikka mulla oli iso nelivetomaasturi jossa on renkaat joilla vois periaatteessa ajaa ympäri vuoden, niin silti tie tuntui paikoitellen pelottavan liukkaalta. Matka eteni siis semmosta viittäkymppiä liukkaalla osuudella. Mutta päästiin turvallisesti perille ja vielä takaisin kotiinkin. 🙂

Toisilta päiväuniltaan Lumi-Kukka heräsi juuri sopivasti, ei tarvinnut siis mennä herättelemään. Ehdittiin just sopivasti syödä (tai siis se pienempi osapuoli meistä söi) ja sitten Hra L tulikin kotiin. Mentiin postin kautta kultasepän liikkeeseen. Meillehän tuli 3.10. 13 vuotta ensitapaamisesta, joten ihana ukkeli päätti antaa lahjaksi ihan sikakäheet sormukset meiän molempien etusormiin – mustat sormukset. Sitä samaa matskua jota se mun musta rannekelloni on eli siihen ei tuu naarmunnaarmua millään. Vitsit miten hienolta musta sormus tulee näyttämään vasemmassa etusormessani! Saadaan ne varmaan alkuviikosta, kun mun kokoani siellä ei ollut valmiina ja kaiverruksetkin pitää tehdä. Tai kaiverrus on nopeasti tehty, sormuksiin tulee vain yksi luku – 13. 🙂

Tuon reissun jälkeen lähdettiin hakemaan se Century sieltä autopesusta ja ajeltiin tällä kertaa sulia teitä pitkin sinne talviunipaikkaan. Ja sen jälkeen vielä kaupan kautta kotiin.

Siinä 20 vaille yhdeksän pieni alkoi olla väsyneen oloinen, joten vein pienen sänkyynsä ja jäin ite makoilemaan meiän sänkyyn. Pidin silmiä kiinni (koitin katsokaas hämätä pientä että äitikin jo alkoi nukkua) ja välillä kurkistin luomien välistä mitä pieni toukusi. Pitkään (tai pitkään ja pitkään) se jaksoi jutella ja leikkiä, mutta vähän ennen yhdeksää simahti ja hiippailin olohuoneen puolelle kuuntelemaan jännityksellä alkaako itkuhälytin osoittaa elonmerkkejä. Ei alkanut, jee! Saatiin siis pieni nukahtamaan 20 minuutin hämäysnukkumisella yöunille jo yhdeksältä, mainio juttu!

Tänä aamuna herätin pienen vasta kahdeksalta, kun todennäköisesti ilta taas menee ihan valvomiseksi, niin sama se sitten jos aamulla nukkui tunnin pitempään… Tossa puolisen tuntia sitten pieni nukahti ja nyt pitäisi alkaa tehdä jotain hyödyllistä ennen kuin tyyppi herää, kun iltapäiväksi on taas tiedossa menoa eikä ehdi mitään kotona puuhastella. Ihmettelen suuresti, jos tänään pieni nukahtaa ennen puoltayötä, nyt tän muutaman päivän kokeilun perusteella vaikuttaa, että joka toinen ilta menee päin ahteria ja joka toinen menee nappiin.

4 Responses »

  1. Ihana sormuslahja 🙂 – musta sormus kuulostaa kyllä upealta!

    Ja tuosta nukkumisesta – vaikka Oiva nukahtaakin aina ”ajoissa” yöunille, olen ehkä hiukan kade tuollaisesta suoraan sänkyyn nukahtamisesta… Oivan kun laittaa sänkyyn, oli sitten kuinka väsynyt tahansa, se alkaa möyrimään ympäriinsä kunnes lyö päänsä johonkin kulmaan ja tulee kiukku. Huoh. Ehkä joskus? Tänään rauhoittui keinutuolissa syliini kun kattelin telkkua ja nukahti kun Tomi nosti syliin ja kantoi sänkyyn.

    Siispä taasen toivottelen aikaisia nukkumaanmenoaikoja Kukkikselle :)! Niin ja toivon uusia kuvia pikkuisesta!!

    • Laitan kuvaa sormuksesta sitten kun sen sormeeni saan! 🙂

      Kyllä Oivakin vielä oppii sänkyyn itse nukahtamaan! Pitäis saada sellanen risteytys Oivan ja Kukkiksen nukahduksesta. Oivalta nukahdusaika ja Kukkikselta tapa, niin siinä olis aika hyvä yhdistelmä. 😀

      Mulla olisi uusia kuvia vaikka kuinka, pitäisi vaan siirtää ne koneelle ja koneella jo olevistakin valita jotain tänne…

  2. Kiva kun olit käyny moikkaamassa ja kommentoimassa mun plokin nurkilla:). Uppouduin lukemaan sun kirjoituksia ja nyt kello onki jo vaikka mitä! Kiva lueskella tuttujen juttuja, kaikki käsityöblogilaiset joita seuraan ku on tuntemattomia. 3.10 on muuten hyvä päivä, mm mun ja miähen hääpäivä:).

    • Kiva kun tulit vierailulle! Tuttujen juttuja on kiva lueskella, mua välillä harmittaa kun niin harvalla tutulla on blogi.

      3.10. on hyvä päivä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.