Kivaa vauvailua

Aamu oli niin itkuinen (ei mulla, niin paha tilanne ei vielä ollut ;)) että ajattelin että vauvatapaaminen menee sekin itkuksi. Yllätyin, kun Lumi-Kukka olikin varsin hyvällä tuulella ja leikki ja peruutteli siellä muiden vauvojen seassa. :) Eikä kaatunutkaan kertaakaan istuma-asennosta. Se tuottaa vähän jännitysmomenttia, kun pari kertaa kotona on kallo kolahtanut lattiaan sillai että on tullut pitkät itkut, mutta tasapaino paranee onneksi koko ajan.

Tuon jälkeen ajoin suoraan Suvin+Mikon+Nean luo, vaikka Lumi-Kukka oli jo väsyksissä, mutta ajattelin että jaksaa pieni ainaskin vähän aikaa olla hereillä. Ja yllättävän hyvin jaksoikin. Tulin jo toisen kerran tänään yllätetyksi! :) Lopulta vasta joskus varttia yli yksi lähdin ajamaan vaativan ja ennen kaikkea pitkän matkan kotiin. ;) Kun olin saanut Lumi-Kukan puettua ulkovaatteisiin, pikkuinen simahti jo syliin. Ja nukkuu yhä, sain laitettua nukkuvan lapsen turvakaukaloon, autoon, kaukalosta pois ja sänkyynsä. Hetkeksi silmät aukesi kun laskin pienen sänkyynsä, mutta huomasi että jaa ollaan kotona, ja jatkoi uniaan. Saas nähdä nukkuuko tavallista pitempään, kun valvoi normaalin 2-3 tunnin sijaan 5 tuntia. Tänään nukutaan varmaan vain yhdet päiväunet, joten jospa illallakin tulisi uni aikaisemmin…

Muutama kuvanen vielä loppuun…

Pieni raukka käännytetty Ässä-faniksi pienestä pitäen, kova kohtalo :D
Nea
Söpöläinen ja taustalta voi bongata isänsä.
Valovoimainen vauva kerää kaiken huomion taustaihmisiltä :D

Väsynyt aamu

Lumi-Kukka nukahti eilen vasta 22:20. Argh! Kun ei vartin yli ollut vielä nukahtanut, niin kokeiltiin sitten tainnuttavaa maitoasetta ja se lopulta toimi. Simahti samantien kun sänkyynsä laskin maitotankkauksen jälkeen. Kokeiltin maitotainnutusta jo aiemminkin, mutta sillon ei kelvannut kuin pieni tippa.

Mentiin ite sänkyyn joskus 11 aikaan, mutta uni tais tulla vasta yhden aikaan. Just… no kokeillaan tänään paremmalla onnella, josko väsymys iskisi vähän aiemmin. Sain sen kirjankin luettua loppuun ja sekin varmaan jotenkin valvotti kun se loppuratkaisu (jonka tyyppistä olin osannut pelätä odottaa) sai veret kiehumaan.

Aamulla sitten taas herätysvalo herätti seitsemän aikaan ja sain ruhoni ylös sängystä, kun tiesin että muuten ei jäisi mitään omaa rauhaa aamutoimien aikaan. Ja kahdeksalta pikkuinen heräsikin. Liekö Pojun haukkumisella osuutta asiaan… ties mitä taas alkoi yhtäkkiä sekoilla.

Nyt jäädään sitten odottelmaan lumimyräkkää. Tuulee ainakin jo lupaavasti :) Ja parempi siis mennä sitten vauvatreffeille autolla, vaikkei matka ole pitkä, mutta muuten saattaa lumimyräkkä yllättää. Eikä kauheessa tuulessakaan oo kiva vaunuilla. Mennään tänään myös piipahtamaan siellä, missä asustaa Lumi-Kukan suloinen Nea-serkku. Kuvamateriaalia (kiitos Suvi kuvista!) viimeviikolta:

Serkukset ilmakuvassa. :)
Autolehteä on kivempi katsoa hyvässä seurassa :)

Alemmasta kuvasta voi bongata veljeni mustelmaisen turvonneen koiven. :D Pitäähän siitäkin joku muisto saada blogiin ;) Mutta saisi kyllä jalka jo parantua, ettei tarttis enää sairaslomailla!