Pian nimppariylläri

Mua on askarruttanut kauheesti sen jälkeen, kun Pia kävi meillä torstaina leikkimässä ja shoppailemassa ja hiukan askartelemassakin. On sitten Lumi-Kukan kaikki päiväunet ja vähän muutenkin tullut vietettyä askarteluhuoneessa. :) Olen järjestellyt juttuja siellä ja väkerrellyt. Pian eilisiksi nimppareiksi lähetin pienen yllärin.

Ihan ekana Pian äitille kiitoskortti, kun sain joululahjaksi ihanat itetehdyt ylipolvensukat. Kyllä tarkenee kun vetäisee ne farkkujen alle tai käyttää hameen kaverina!

Tuo kortin alakulman kukka on iiiihana!

Sitten Pialle tehty kortti.

Cupcakeja, nam!
Kortti sisältä

Ja saihan Pia pienen lahjankin, omista varastoista koottuna. :)

Tarroja askarteluihin...
...ja papereita.

Ja paketin kruunasi ite tehty tagi/pakettikortti. Noitakin innostuin väkertelemään sunnuntaina – niistä pitäisi jotain kuvia ottaa myös. Kuten monesta muustakin askartelutuotoksesta!

Näitä oli varsin kiva väkerrellä - näitäkin! :)

Skräpätytti!

Jipii! Vuoden eka skräppäily on syntynyt! Ei sentään ihan loppunut vuosi kesken ;)

En tiiä jäikö kaljuksi, mutta kansioon päätyi tuollaisenaan.

Ja kuvan voi klikkailla suuremmaksi… Siinä ne mun kaksi rakasta on, unelmientoteuttajat!

Mieletön 9kk vanha nukkuja

Lumi-Kukka päätti näköjään nautiskella nukkumisesta 9kk-päivänsä kunniaksi – nukkui yöllä peräti 14 tuntia!  Taitaa olla kaikkien aikojen ennätys! Tyttönen nukahti eilen heti ysin jälkeen mun syliini sohvalla (hyväksi todettu nukutustapa: kun neiti alkaa olla väsyneen oloinen, kaapataan pieni syliin ja hytkytellään uneen ja kannetaan sänkyyn). Yhdentoista aikaan pieni kyllä heräsi, mutta tainnutettiin kahdella desillä maitoa ja johan taas uni jatkui. Ja hyvin jatkuikin! Ite herättiin puoli kasin jälkeen ja olin varma että ei saada edes aamupalaa kahdestaan rauhassa syödä, mutta mitä vielä… Pakkailin parit tilaukset ja olin varma että sen jälkeen Kukkis ainakin herää. Ja sitten menin siivoamaan askarteluhuonetta lapsiturvalliseksi ja en edes koittanut olla hiljaa vaan vähän kolistelinkin. Lumi-Kukan huone on siis kodinhoitohuoneen askarteluhuoneen seinänaapuri.

Kymmenen jälkeen menin katsomaan onko se vielä elossa, kun oli jo 13 tuntia nukkunut. On meillä ennenkin kolmetoistatuntisia nukuttu, mutta ei ihan just. Viimeksi varmaan sillon ennen talviaikaan siirtymistä. Kyllä se elossa oli ja syvässä unessa. Jatkoin sitten siivousprojektiani ja alkoi melkein jo hommat loppua kesken kun yhdentoista aikaankin se vielä nukkui. Menin sitten taas kurkkimaan josko jotain heräämisen merkkejä olisi, avasin verhon ja vähän juttelin pienelle. Pientä havahtumista oli ilmassa. Menin vielä hetkeksi omien puuhieni pariin ja annoin Kukkiksen herätä omia aikojaan. Ihanasti hymyilevä lapsi siellä sängyssä pian mua sitten odottikin! <3

En kyllä käsitä miten siitä voi olla jo yhdeksän kokonaista kuukautta kun pieni tyttönen maailmaan putkahti… Aika menee lapsen kanssa ihan kummasti! Toisaalta on ikävä välillä sitä ihan pientä vauvaa, toisaalta en malttaisi odottaa että pieni lähtee kävelemään ja alkaa puhumaan ja että voidaan alkaa tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Niin kuin pelata kaikkia pelejä ja askarrella! :)

Tänään tehtiin melkein viimeiset jouluostokset. Jotain pientä jäi vielä löytymättä. Ei tunnu yhtään siltä että jouluaatto olisi mukamas jo perjantaina, yliyliylihuomenna… Oli ihan omituista ostaa kaupasta lanttu+maksalaatikkoa ja sipulisilliä joulua varten. Ja katsoa kun ihmiset valitsivat mieleisiään sian palasia. Onneksi anoppi hakee tänä vuonna meiän sian palasen Kivikylän tehtaanmyymälästä. Ei tee mieli mennä sinne ite jonottamaan tuntikausiksi, viime vuonna oli jo niin tuskaa!

Keskiviikkoaamuna mennään hakemaan kuusi metsästä ja samaisena päivänä meen myös kallonmuokkaukseen. Taas tää ajankuluminen on yllättänyt – tänään tulee 10 (!) viikkoa mun viime parturireissusta… HÄH?! En oo vuosikausiin ollut noin pitkään ilman parturointia! Yleensä käyn 4-5 viikon välein kun lyhyt tukka tulee rumaksi ylipitkänä. Nyt se on jo niin pitkä, että emmä kehtaa varmaan edes ottaa pipoa pois päästä siellä parturissa. :D Talvi on kyllä siitä kätsyä aikaa, kun voi hukuttaa aina tukan pipon alle…

Vauvan kosto!

Päivä sujui vallan mukavasti. Saatiin herätä omia aikojamme joskus yhdeksän jälkeen, pikkuihminen heräili kympin aikoihin. Pikkuneiti oli varsin hyväntuulinen koko päivän, mitä nyt pelleili kun syötiin. Mutta ruoallakin leikkiminen sallittakoon. ;) Päiväunille nukahti kuin unelma (simahti mun syliini sohvalla ja ei herännyt kun kannoin sänkyynsä). Nukkui kaksi tuntia ja sillä aikaa sain aloitella askarteluhuoneen suursiivousta. Se nyt ei oo mikään oleellinen siivouskohde esim. joulun kannalta, mutta kun jos se huone olisi täysin lapsiturvallinen, voisin ehkä kenties joskus askarrella siellä niin että Kukkis leikkisi turvallisesti lattialla. Ilman sitä vaaraa että jotain kaatuu päälle tai muuta vastaavaa.

Loppupäiväkin sujui mukavasti. Leikkimistä, nauramista, kaikkea kivaa. Ja yöunille nukahti mukavan aikaisin (meiän ajanlaskun mukaan) kun sain jo puoli kymmenen aikaan kantaa unisen lapsen sänkyynsä. Simahti siihen ilman pitään pullotteluakaan. Niinpä pääsin jatkamaan askarteluhuoneprojektiani. Ehdin puolisentoista tuntia ahertaa, kun pikkuihminen sitten heräsi. Ja lopun ehkä arvaakin… Päivä sujui liian hyvin, joten vauva kosti! Ikinä ei saisi intoilla hyviä nukkumisia tai hyvin sujuneita päiviä tai mitään muutakaan…!

Koitin saada uudelleen nukkumaan, mutta ehei. Ei mitään toivoa. Toin sitten pienen olohuoneeseen, kun ei kiinnostanut seuraavaa kaksituntista istuskella/löhöillä epämukavasti lattialla pinnasängyn vieressä. Tyyppi oli selvästi väsynyt aika ajoin, mutta silti vaan kauhea meno päällä. Ja oliskin vaan ollut kilttinä, mutta ei kun piti ilkeilläkin. Repiä tukasta, raapia, purra sormea joka koitti ottaa paperimälliä pois suusta (meiänkin neiti on melkoinen mällisuu, kaikki kiva pitää tunkea suuhun ja hautoa siitä kiva litimärkä pallero), repiä silmälaseja pois päästä. Ja annas olla kun kiellät esim. tuon rillien repimisen, johan tulee kauhea surkua ja itku. Samoin kun kiellät raapimisen ja tukan repimisen.

Kello oli melkein kaksi, kun päätin että nyt saa riittää ja kannoin muka ei yhtään väsyneen lapsen sänkyynsä. Vähän aikaa se siellä raivosi, mutta sitten tuli uni. Vaikka ei muka yhtään väsyttänyt. ;) Toivottavasti… ei kun ei mitään. Parempi olla sanomatta mitään ääneen enää. Tulee vaan pahempi kosto muuten… Joten ei muuta kuin öitä, olisi varmaan syytä itekin painua nukkumaan!

Flunssasta toipumista

Alkoipa tuossa viimeviikonloppuna kiva talviflunssa, ei sentään jouluflunssa niin kuin kaksi vuotta sitten! Parempi olla nyt kipeänä kuin jouluna tai varsinkaan tammikuussa..! Pieni vieno kurkkukipu salakavalasti paheni ja toi mukanaan nuhankin. Maanantaiaamuna olin niin kipeä ja väsynyt, että jouduin perumaan kampaamoajankin (pitäisikin tilata uusi!). Se su-ma yö oli kyllä yksi vauvahistorian kamalimmista… Pikkuneiti nukahti illalla ysin aikaan, nukkui tunnin verran ja heräsi. Koirat kuulivat ulkoa paukahduksen ja sen nyt tietää mitä ne kaksi jästipäätä tekevät – vuhvuhvuh… Kukkis heräsi eikä sitten ollutkaan enää yhtään väsynyt, kun oli nukkunut tunnin pituiset myöhäispäiväunet omasta mielestään. Johonkin yhteen asti taidettiin olla virkeinä olohuoneessa, kunnes olo alkoi käydä liian kipeäksi ja väsyneeksi ja ajattelin, että jos nyt tän kerran koitetaan nukuttaa pieni meiän väliin. Juu, ei nukuttanut pientä ei. Kauhea tohina päällä jonnekin kolmeen asti vissiin. Ja ite sain nukuttua vasta neljän jälkeen. Oli siis varsin iloinen tunnelma kun herätyskello soi puoli kasilta (jotta ehtisin sinne parturiin Raumalle ajoissa) ja tietty Kukkiskin siihen heräsi. Argh! Onneksi sain viedä parturin perumisesta huolimatta pikkuihmisen mummilaan, niin sain ite levätä sen päivän ajan. Nukuttua en saanut kun en osaa päivisin nukkua, mutta lepokin (=vain omasta hyvinvoinnista huolehtiminen) teki niin hyvää.

Maantaina ja tiistai oli aika surkeaoloisia päiviä. Ei ollut kuumetta eikä alilämpöä, muuten vain kaikkia paikkoja särki ja vuoroin vilutti ja vuoroin oli kuuma. Ja se nuha… Nenä saattaapi olla tällä hetkelläkin hieman hellänä jatkuvasti niistämisestä. :( Onneksi kurkkukipu alkaa olla voitettu ja tänään ei enää nuhakaan ole ollut niin pahana. Paranemassa siis ollaan ilmeisesti!

Lumi-Kukka ei ole onneksi osoittanut vielä ainakaan mitään oireilua, joten toivottavasti pysyykin terveenä. Se vasta kurjaa olisi jos pieni saisi tällaisen räkätaudin!

Sain muuten joulukortitkin lähetettyä jo maanantaina, hurraa! Kirjoitin kortit+kuoret osittain sunnuntai-iltana ja suurimman osan maanantaina, kun ei ollut pikkukätösiä tarttumassa kynään tai repimässä niitä kortteja ja kuoria käsistäni. :D On se toki hyvä kun kortit ja kynät kiinnostaa, mutta en mä välttämättä halua kuitenkaan apua joulukorttien kirjoitteluun. En vielä tänävuonna. ;)

Joululahja-asiatkin edistyy ihan kivasti. Vielä on jotain hankittavaa, mutta voiton puolella aletaan olla. Oon kysynyt muutamalta ihmiseltä joko puolison kautta tai ihan suoraan mitä kenties voisi joulupakettiin haluta. Miksi turhaan arvuutella ja hankkia jotain ei välttämättä niin osuvaa, kun voi saada listan jutuista joista tykkää. Kun lapsilta saa kysyä toiveita, niin miksei siis aikuisiltakin! :) Ja toteanpa vielä samaan hengenvetoon, että sellanen pakollinen lahjatoivelista olisi aika pop jokaisella kansalaisella, joka lahjoja joskus jostain saa! Vähänkö olisi kätsyä katsoa vaan listasta lahjanantoaikaan mitä toinen tarvitsisi tai haluaisi. Itsepä voisinkin blogiini moisen listan laittaa, jos joku joskus miettii mulle jotain lahjaa. Ei niitä toisen ihmisen mieltymyksiä ja tarpeita välttämättä osaa ajatella vaikka asuisi saman katon alla. Todettu on ;) Oon mä silti noille saman katon alla asuville löytänyt mainioita lahjoja kun olen vähän kaivellut aivojeni pohjia. Pienemmälle ihmiselle on tosi helppo ostaa mitä vain, isompi vaatii vähän aivojen käyttöä kun sillä on jo ”kaikkea”. Paitsi ettei ihan kaikkea kuitenkaan, buahahaa! Tuskin maltan odottaa joulua, kun tykkään siitä kun saan antaa ihmisille kivoja lahjoja. Se antamisen ilo on joskus jopa isompi kuin saamisen. Ja ajatus on aina tärkein!

Pitäisi kai malttaa mennä nukkumaan… Huomenna pitää jaksaa jouluostoksia taas vähän tehdä. :)