Vauvan kosto!

Päivä sujui vallan mukavasti. Saatiin herätä omia aikojamme joskus yhdeksän jälkeen, pikkuihminen heräili kympin aikoihin. Pikkuneiti oli varsin hyväntuulinen koko päivän, mitä nyt pelleili kun syötiin. Mutta ruoallakin leikkiminen sallittakoon. ;) Päiväunille nukahti kuin unelma (simahti mun syliini sohvalla ja ei herännyt kun kannoin sänkyynsä). Nukkui kaksi tuntia ja sillä aikaa sain aloitella askarteluhuoneen suursiivousta. Se nyt ei oo mikään oleellinen siivouskohde esim. joulun kannalta, mutta kun jos se huone olisi täysin lapsiturvallinen, voisin ehkä kenties joskus askarrella siellä niin että Kukkis leikkisi turvallisesti lattialla. Ilman sitä vaaraa että jotain kaatuu päälle tai muuta vastaavaa.

Loppupäiväkin sujui mukavasti. Leikkimistä, nauramista, kaikkea kivaa. Ja yöunille nukahti mukavan aikaisin (meiän ajanlaskun mukaan) kun sain jo puoli kymmenen aikaan kantaa unisen lapsen sänkyynsä. Simahti siihen ilman pitään pullotteluakaan. Niinpä pääsin jatkamaan askarteluhuoneprojektiani. Ehdin puolisentoista tuntia ahertaa, kun pikkuihminen sitten heräsi. Ja lopun ehkä arvaakin… Päivä sujui liian hyvin, joten vauva kosti! Ikinä ei saisi intoilla hyviä nukkumisia tai hyvin sujuneita päiviä tai mitään muutakaan…!

Koitin saada uudelleen nukkumaan, mutta ehei. Ei mitään toivoa. Toin sitten pienen olohuoneeseen, kun ei kiinnostanut seuraavaa kaksituntista istuskella/löhöillä epämukavasti lattialla pinnasängyn vieressä. Tyyppi oli selvästi väsynyt aika ajoin, mutta silti vaan kauhea meno päällä. Ja oliskin vaan ollut kilttinä, mutta ei kun piti ilkeilläkin. Repiä tukasta, raapia, purra sormea joka koitti ottaa paperimälliä pois suusta (meiänkin neiti on melkoinen mällisuu, kaikki kiva pitää tunkea suuhun ja hautoa siitä kiva litimärkä pallero), repiä silmälaseja pois päästä. Ja annas olla kun kiellät esim. tuon rillien repimisen, johan tulee kauhea surkua ja itku. Samoin kun kiellät raapimisen ja tukan repimisen.

Kello oli melkein kaksi, kun päätin että nyt saa riittää ja kannoin muka ei yhtään väsyneen lapsen sänkyynsä. Vähän aikaa se siellä raivosi, mutta sitten tuli uni. Vaikka ei muka yhtään väsyttänyt. ;) Toivottavasti… ei kun ei mitään. Parempi olla sanomatta mitään ääneen enää. Tulee vaan pahempi kosto muuten… Joten ei muuta kuin öitä, olisi varmaan syytä itekin painua nukkumaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.