Se ei tahtois nukkua lainkaan…

Mää en taas ihan ymmärrä mistä tuo lapsi saan tuon valvomisenergiansa. Eilen nukahti 15 yli yksi, kun äidiltä loppui lopulta itseltä kaikki virta. Aloin jo ite torkkua (en muista oliko beibe sylissä vai heiluiko jossain sohvalla) ja raahasin pienen sänkyynsä viimeisillä voimillani. Huusi se hetken, mutta oli itekin niin väsyksissä ettei jaksanut sitä hetkeä pitempään.

Tänään puolestaan se nukahti tasan yhdeltä, syliini. Alkoi vihdoin vähän ennen yhtä olla väsyneen oloinen ja simahti aika pian syliin, tietty pari vekoiluliikettä piti äidin kiusaksi tehdä ;)

Se mikä tossa touhussa eniten rassaa, on se kun pikkutyyppi herää samaan aikaan kuin me ite herätään ja valvoo niin kauan ettei nukahtamisen jälkeen ite enää jaksa valvoa, vaikka olisi miljoona asiaa jotka tahtoisi tehdä sitten kun on sitä omaa aikaa. Nukkuu se onneksi päivisin yleensä 2-4h putkeen, ehtii siinä hengähtää. Mutta kun tahtoisi iltaisinkin…

Onneksi lauantaina ollaan jo kellonajassa joka on -2h kotimaan aikaan, niin menee väkisin unirytmi vähän järkevämpään suuntaan. En tässä ennen aikavyöhykkeeltä toiselle siirtymistä ole edes yrittänyt siirtää rytmiä parempaan suuntaan. Mitä turhaan, kun se rytmi sekoaa kuitenkin väistämättä kun reissataan. Eli toivotaan parasta ensiviikolle…

Huomenna (tai tänään, on jo perjantai pitkällä) tekisi mieli herätä jo oikein aikaisin ja tehdä kaikkea mitä huvittaa ennen kuin pikkuihminen herää. Ehkä teenkin niin. :)

Laukut on onneksi jo lähes tulkoon valmiit. Leluja pitää vielä valita ja pari uutta pitää ostaa  ilmailun ajaksi. Tosin toivon, että ilmailu menisi hyvin paljolti nukkuessa. Onhan hyvä aina haaveilla… ;)

Nyt tää painuu Nicholas Sparksin ”Onnentuojan” pariin vielä hetkeksi ennen kuin sulkee silmänsä. Jaksaa sitten aamulla heräillä ajoissa – ehkä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.