Taaperoimassa
Olipas melko viileähkö yö, kun vielä ennen kasiakin mittarissa oli -27°c… BRRR! Nyt on enää parikymmentä astetta ja mitä ihanin auringonpaiste. ? Tekisi niin mieli lähteä kirmailemaan ulos kymmenjalkaisen lapsilaumani kanssa, mutta on ihan liian kylmää alle 1 vuotiaalle kaksijalkaiselle ja eipä nuo nelijalkaisetkaan suostuisi etenemään paljoa kotipihaa pitemmälle. Joten tyydyn nauttimaan auringosta ikkunan läpi.
Lumi-Kukka heräsi siinä yhdeksän aikoihin Pojun avustamana. On se kätevää kun on tuollainen herätysavustaja. ;) Olisin muutenkin pientä mennyt herättelemään, kun kymmenen aikoihin piti kuitenkin ehtiä kirjaston kokoustilaan tapaamaan meiän esikoisäitiryhmää. Ei meitä paljon tänään siellä ollut, neljä meiän lisäksi. Mutta saipa Kukkis vähän vaihtelua arkeen ja leikkikavereita. :)
Oli ihan jännä taas huomata miten erilaisia kaikki lapset ovat. Ja vaikka meiän yövirkku valvookin myöhään, on tuo neiti silti mahdottoman helppo tapaus ollut. Ei ole olut kipeänä, yösyötöt loppui monta kuukautta sitten, kaikki ruoka menee kurkusta alas suurella ruokahalulla, nukkuu hyvin omassa huoneessaan kunhan malttaa nukahtaa illalla. Senkin havaitsin että oon vissiin makeiden herkkujen suhteen ollut ylisuojeleva, kun ei meillä ole syöty vielä mitään keksejä/pullia tms sokerisia. No eipä me itekään sellaisia juurikaan syödä, ehkä se siihen vaikuttaakin. Jätskiä oon pari kertaa antanut vähän maistaa ja tikkaria myös pari kertaa nuolaista, mutta siinä on meiän herkuttelut olleet. :D Juu ehkä tän ikäiselle voisi jo uskaltaa antaa jotain herkkuja, mutta toisaalta jos ilmankin pärjää… Ja mehunjuottamista en ole ajatellut ennen aloittaa kun sitä ite osaa pyytää, kun vedellä ja maidolla pärjää hyvin. Julma äiti, joka itte kittaa cocista (ihan sitä aitoa tavaraa) litrakaupalla! ;)
Mutta me mennään syömään ja sitten on ehkä jossain vaiheessa päiväunien aika tuolla pikkuihmisellä, jotta iso ihminen pääsee taas pakkailemaan tilauksia. Ei työ tekemällä lopu!
