Melkein yksivuotias

Vuosi sitten tänä samaisena perjantai-iltana makoiltiin synnytyssalissa ja koitettiin saada unta jonkun nukahduspillerin avulla. Ihan omituista! Huomenna juhlitaan ekoja synttäreitä, tai ekojen synttärien ekaa osaa kera melkein kaikkien kummien perheineen. Sunnuntaina tulee vanhempaa väkeä. Miten siitä voikin olla jo kokonainen vuosi, kun vielä tuskailtiin ison mahan ja ilkeitten supistusten kanssa ja ihmeteltiin mitä hittoa me täällä sairaalassa tehdään?!

Tänään olen leiponut enemmän kuin muutaman viimeisen vuoden aikana yhteensä. Anoppi uhkasi ottaa omat eväät mukaan, kun kerroin sille töissä että tehdään kaikki ite. :D Luottamus mun keittiötaitoihin on siis suuri, haha! ;) Mutta emmä usko että omia eväitä tarvitaan – saatiin me niin herkullisia juttuja tänään aikaan. Tosin keltainen neste ei päässyt liikaa päähän nousemaan, kun viimeisten pikkuleipien kanssa meinasi iskeä epätoivo, kun ne eivät millään vaan kypsyneet. Ne oli Villen pikkuleipiä, mutta tarpeeksi kauan kun uunissa hengailivat, niin tulipa niistäkin kypsiä. Ei tosin mun lemppareita, kun en diggaa sitruunasta, mutta vähänkö hienoa kun mun rakas tahtoi ite leipoa jotain! ?

Huomenna pitää vielä tehdä yksi kreemi (siis se juttu joka isketään leivonnaisen päälle pisteeksi iin päälle), tehdä suolaista tarjottavaa ja vähän siivoilla. Vieraat saapuvat siinä joskus kolmen aikoihin, joten toivottavasti sankarityttökin malttaisi ennen vieraita hiukan nukkua. Tänään nukahti jo vartin yli kymmenen – wow! Tosi aikaisin, jäi omaa aikaakin meille. Ehdin laittaa tukkaan väriäkin. En ole käynyt sitten jouluviikon parturissa, jonkin asteinen kasvatusoperaatio kai menossa. Vähän jotain väriä päätin kuitenkin pitkästä aikaa tukkaani laittaa, mutta emmä tiiä näyttääkö se väri miltään. Huomenna sen näkee paremmin kun tukka on kuiva. :)

Jospa pitäis alkaa hipsiä sängyn suuntaan. Tai ekana varmaan jääkaapille, kun tuntuis olevan nälkä.

2 thoughts on “Melkein yksivuotias

  1. Onnea sankarille jo etukäteen ! En ollut aiemmin hoksinutkaan, että näillä meidän pimuilla oli aivan tasan kuukausi ikäeroa. Järjetöntä kyllä, että isomahaisuus päättyi jo melkein vuosi sitten!

    1. Sankari kiittää! :) Aika taitaa kulua nopeammin lapsellisena kuin lapsettomana, nyt ainakin tuntuu siltä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.