Lumikin toinen juhannus
Meiän juhannus meni harvinaisen epäjuhannusmaisesti. Ja toisinsanoen just niin kuin mä halusinkin! Talouteen (vai mökkeyteen?) ei ostettu tippaakaan alkoholipitoisia juomia (huippua!!) ja juhannusaattokin tuntui ihan tavalliselta lauantailta (siksi lauantailta, kun lauantaisin ei ikinä tartte mennä töihin). Vähän siivoiltiin ja kovasti paljon leegoiltiin ja Piakin saapui yllättäen koko illaksi meiän seuraksi. Kiitti Piatari! :) Kukkiskin oli oikein hyvällä tuulella Pian seurassa, kun muuten oli vähän ollut kitinäinen päivä. Muutenkin tuo tyttönen on sellanen, että aina kun on jotain muita ihmisiä kuvioissa, ollaan niin aurinkoista ja hyväntuulista tyttöä. Ja kun ei ole muita näkemässä, kitinäliisa palaa kuvioihin. Kitinäliisa harvemmin näyttäytyy muille ihmisille, se on isille ja varsinkin äitille säästetty juttu. Tuttua varmasti muillekin pikkuihmisten vanhemmille.
Jee, leegoja! Ja pupuleego on tietty suosikki ;)
Muuten kaikki oma aika (eli kun lapsi ei roiku sormessa) on mennyt Kukkiksen huoneen remontoinnissa. Eilen maalasin rakon peukkuuni! Taitavaa… Viimeistelin pikkusiveltimellä ovien ja ikkunan listoja ja siveltely oli sen verran rankkaa puuhaa, että kunnon vesikellohan sormeen ilmestyi. No tietääpä tehneensä jotain, kun ei rakkoja tekemättömälle tuu. :D
Laitan kuvia huoneesta pian (voi tarkoittaa jo tätä iltaa), kunhan saadaan ensin sinne kaikki kamat sisään. Verhokangas pitää vielä ommella, mutta sitä tuskin saan tänään tehtyä, kun tuo kiljuja ei anna tehdä yhtään mitään. Nytkin parkuu siihen malliin tuossa vieressä ja repii ja nipistelee, että pakko lähteä taas kävelemään sen kanssa keittiöön. Se vaan raahaa mua perässään keittiöön, vaikkei sieltä mitään haluakaan. Ei voi tajuta miksi sen pitää mut sinne mukanaan raahata uudelleen ja uudelleen…
