Monthly Archives: huhtikuu 2012

Kidutuskammiosta selvitty!

Kidutuskammiosta selvitty!

Puuh! Taas ollaan yhtä hammasreikää vähempänä. 🙂 Yksi enää oottaa paikkausta ja sitten on porailu vähäksi aikaa ohi. Reiän nro 3 poraus oli ilkein porauskokemus tähän asti, se hammas kun ei tahtonut puutua millään. Kaikki muu sitten puutuikin, mutta hampaassa oli vähän tuntoa koko porauksen ajan ja se vihlonta oli vähän ilkeää. Ei vaan santsipiikillinenkään puudutusainetta kunnolla tehonnut, mutta muuten sitten onkin vieläkin erittäin puudutettu olo. 😀 Naaman oikea puoli on sillai kivasta puolihalvaannuksissa. Ehkä ihan pikkuisen jo tuntoa on tulossa takaisin, mutta emmä vielä vähään aikaan voi juoda mitään ellen halua että suupieli vuotaa. 😉 Reilun viikon päästä paikataan reikä nro 4 (aika hyvin silti tällasella kolmekymppisellä akalla kun reikälukumäärä on vasta noin pieni) ja nyt tarttee alkaa jauhaa purkkaa ja imeskellä xylitol-pastillereja oikein urakalla, että takahampaiden väleissä olevat hyvin pikkuriikkiset reiän alut kuolisivat. Tarvisi myös alkaa käyttää hammaslankaa, mutta kääk… mua jotenkin inhottaa sellanen hampaiden välien ronkkiminen jollain siimalla. Koitan silti sitäkin opetella.

Kyllä mua taas pelotti ihan älyttömästi se hammaslääkärille meno. 🙁 Ei ollut sen pelon arvoista, mutta mistä senkin voi etukäteen tietää… ja millä saat sen kalloosi, että sitä ei tarvi pelätä. Nii-i… Toi lääkäri on onneksi tosi mukava, ehkä en ensikerralla pelkää niin kauheesti taas vaihteeksi. Mua se röntgenien ottaminenkin pelotti (juu, ihme akka olen) kun kuvittelin että se on sellasta kuin silloin kun olin ala-asteella – jouduin pitkän käytävän päähän johonkin koppiin, jossa kallo asetettiin johonkin värkkiin ja joutui olemaan pitkään paikallaan. Pah! Se otti ne röntgenit leuoista samalla laitteella jolla yksittäistä hammastakin kuvasi juurihoito-operaatiossa ihan siinä kotoisassa lääkärintuolissa maatessa.

Anoppi oli samalla kertaa toisella hammaslääkärillä käymässä, kun mulla on toi kaupunkiajelu varsinkin hammaslääkärin aiheuttamassa panikointitilassa vähän semmosta epämieluisaa. 😉 Käytiin sitten samalla reissulla hakemassa mun autooni kesärenkaat autoliikkeestä ja vietiin sinne vanhan autoni kumit. Oi vitsit odotan kesärenkaiden käyttöä jo, kun ne vanteet näyttää aika käheiltä ja ne on mustat! Kitkat mun autossa on, niin sen puolesta voisi vaikka koko vuoden ajaa samoilla renkailla, mutta ehkä nyt kuitenkin voi jo pikkuhiljaa luottaa siihen ettei liukasta enää tule ja voisi ne toiset renkaat vaihtaa. 🙂

Loppuun vielä yksi kuva, viimeviikonloppuna puhelimella otettu. Jotain kuvamatskua joskus tähänkin blogiin…

Edistymisiä

Edistymisiä

Lumi-Kukka päätti eilen voittaa kaksi kammoaan. Tai inhotustaan tai mitä ne sitten ikinä ovatkaan olleet.

  1. Imuri. Se ei ollutkaan eilen yhtäkkiä enää pelottava laite. Äidin imuroidessa taloa (kyllä, kunto oli eilen jo parempi ja imurointi aiheutti vain pientä tuskanhikeä) Lumikki seurasi koko ajan perässä ja kantoi keskuspölynimurin letkua kun siirryttiin imuroimaan huoneesta toiseen.
  2. Hiustenpesu. Päänkastelu on ollut yksi sellanen juttu, joka ei ole aikoihin ollut kivaa. Vielä kesällä likka upotti naamaansakin pihalla uima-altaaseen, mutta sen jälkeen ei ole hiusten kastelu ollut oikein pop. Eilen yhtäkkiä tyttö pyysi lisää ja lisää päänkastelua ja sain hoitoaineella tukan pestäkin. Jee! Sama hiustenkastelu oli tänäänkin kivaa. Meillä siis käydään kylvyssä silloin kuin lapsi haluaa. Joskus joka päivä, joskus muutaman päivän välein.

Mun itteni pitäisi kanssa edistyä ja voittaa se hemmetin hammaslääkäripelko sillai kunnolla. Hyvä ote mulla jo siitä on, mutta se huominen visiitti alkoi tänään kammoksuttaa niin paljon, että sain ihan mahani kipeeksi. Ja huomenna aamulla ei varmaan maistu aamupala, lounaasta nyt puhumattakaan… 🙁 Se lääkäriaika on vasta 14:30, ehtii koko aamupäivän panikoida töissä ;D Anoppi tulee tällä kertaa mukaan, kun varasin sillekin ajan sitten samaan aikaan kun itekin kidutuspenkissä oon, kun silläkin on joku hammasvamma. Hyi hitto jo sitä hajua, kun astuu sinne hammaslääkärimestaan… iuuu!

Tää täti on nyt ahertanut töiden parissa ihan hikihatussa, vapaa-ajasta, tai siis omasta ajasta ei ole ollut oikein tietoakaan. Ja hiki siinä tilauksia kerätessä ja pakatessa on tullutkin tällee puolikuntoisena. Onneksi nyt alkaa nuha jo helpottaa ja toistaiseksi kukaan muu tästä perheestä ei ole tautia saanut. Laitoin osan korteista alennukselle loppuviikoksi ja tilauksia tulikin ihan kivasti. 🙂 Hyvä välillä saada vähän enempi kamaa pois varastosta, niin on taas tilaa uusille herkuille! 🙂

Töissätöissäkin oli tänään mukavan puuhakas päivä. Ihan kuin sesonki olisi yhtäkkiä tänään alkanut, mutta ehkä se loppuukin taas jos lunta satelee jälleen kun lähes kaikki lumi on jo sulanut… Enää on meinaan ihan vaan jossain kasoissa lunta, muuten ihan lumetonta. Pian pääsee varmaan aloittamaan polkupyöräkaudenkin, kunhan ilma on sopivan lämmintä. Kivaa! Mua tosin snadisti pelottaa ajaa tollanen arvokas ihmisen taimi pyörän takana, mutta jos muutkin siitä selviää kunnialla, niin kyllä mäkin! Eilen jo koklattiin sitä Kukkiksen kolmipyörää ulkona. 🙂 Jo likka olikin monta kertaa odotellut että saisi ulosmennessä pukea pyöräilykypärän päähänsä. 🙂

Eilen käytiin pienellä päiväuniajelulla eiku linturetkellä ja nähtiin vihdoin eka västäräkki, kaksi kiurua ja jo kerran ennenkin nähtyjä kurkia! Niin se kevät vain tulee!

Mietteitä flunssan keskeltä

Mietteitä flunssan keskeltä

Mulle iski flunssa heti pääsiäisen jälkeen. Ehkä syy olikin siinä, kun olisi tahtonut vain lomailla, mutta jokainen päivä oli jonkinmoista toimintaa täynnä. Vuoden päästä pääsiäisen ei tehdä mitään, jooko?! Ei silti, kivoja touhuja pääsiäisen aikaan oli, hautajaisia lukuunottamatta, mutta sielläkin oli kiva nähdä ihmisiä. Lumi-Kukka kohtasi pikkuserkkunsa ekan kerran. 🙂 Mutta siis, nenäliinoja kuluu, mutta kuumetta ei ole ollut. Rouva Tunnollinen onkin sitten ollut töissäkin taudista huolimatta. Jotenkin hölmöä maata vain kotona, jollei ole sitä kuumetta, jota mulla harvemmin edes on. Pian onkin taas viikonloppu ja voi lepäillä ja parannella oloa. Tiistaina olisi syytä hengen taas kulkea nenän kautta vaivattomasti, kun on hammaslääkärikidutussessio #5 edessä. Toi sessio ihan oikeesti pelottaakin taas, kun en tiiä mitä se mulle tekee. Viime kerralla se tarkasti mun hampaani (ekaa kertaa sitten täysi-iän rajapyykin ylitettyäni) ja olin yllättänyt, kun se löysi vain kaksi reikää. Olin varma että joka hampaassa oli reikä 😀 Kun se jotain kirjain+numeroyhdistelmiä luettelikin jokaisen hampaan kohdalla, mutta vain kaksi reikää. Ja muutama alku kuulemma ihan hampaan juuressa. Helvatin kiva paikka jos niitä täytyy alkaa porailemaan?!?! Miten ihan ikenen rajasta edes voi porata ilman että ienkin menee ihan rikki?! Sitten se täti sanoi että mun purukalustoni pitää röntgenkuvata, jotta näkee onko ne reiän alut millasia. Ja sitten se löysi hammaskiveä, jonka poistamisesta olen jo lukenut kauhukertomuksia. Uujee. Mutta jos flunssa jatkuu (toisaalta sais jatkua vielä tiistaihin asti, haha), niin tarttee siirtää tota painajaisia aiheuttavaa lääkäriaikaa eteenpäin… Mutta kyllä mää nää hampaani nyt hoidan kuntoon, oli siihen varaa tai ei. Ei ole halpaa huvia. Jos jätän nyt kesken, en tuu jatkamaan projektia ennen kuin joku hammas on taas ihan kuollut. Nyt ei siis ne kaksi reikääkään mitenkään vaivaa, en edes tiedä missä hampaissa ne on.

Lumet on nyt sulaneet tosi kovaa vauhtia, kun yötkin on olleet pakkasettomia. Ja tänään oli jotain +12°c jo lämpötila, hurraa! Oli pakko kauppareissun jälkeen vähän tehdä puutarhahommiakin, kun sipulikukkamaan lumet oli taas sulaneet kokonaan pois, niin kukat on vähän edustavampia ilman viimevuotisten rikkaruohojen jämiä. 😉 Otin puhelimella jo kuviakin, mutta pitää ottaa vielä paremmalla kameralla. Lumi-Kukkakin auttoi puutarhahommissa, kuinkas muutenkaan. Apu oli tosin vähän kyseenalaista – katkoi yhden lumikellon ja heitteli mansikan taimia (se mitä niistä on talven jälkeen jäljellä) pihalampeen. 😀

Lapsuudenystäväni Maarit laittoi tänään tekstaria ja kyseli onko meillä vielä marsua. Kun hänen kaverillaan olisi tyttömarsu vailla marsuseuraa ja uutta kotia. Mulla on ollut elämäni aikana neljä marsua – Ofelia, Aaliah, Örebro ja Alma. Ören kuoleman jälkeen ei ole marsua enää ollut, mutta marsukuume on varmaan vuoden ajan nostellut aika ajoin päätään. Niinpä nyt olisi oiva tilaisuus edetä kuumeesta tekoihin. Asumus ja tarvikkeita löytyy, joten ainoa hankinta olisi tyttömarsulapsi, joka sitten saisi kaverikseen sen Maaritin tutun tyttömarsun. Kukkikselle ei lienee ole mitään marsua vastaan 😉 Eikä tuolla perheen miespuolisella olennollakaan. Joten kai meille siis tulee taas kaksi marsua – ihanaa! 🙂 Piti hommata marsu vasta kun Lumi-Kukka osaa sellaista pyytää, mutta voinhan mä opettaa Kukkiksen sanomaan isille ”Haluan marsun” 😉

Ihan ihmeellistä jotenkin miten hyvin tuon lapsen kanssa voikin jo kommunikoida! Puhuu ymmärrettävästi jo lauseita lauseiden perään! Ei vieraat ihmiset välttämättä kaikkea ymmärrä, mutta itse kun tuota kuuntelee jatkuvasti, niin hyvin ymmärtää omituisiakin sanoja. Kukkis auttaa ruokapöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä, pesukoneen täytössä ja tyhjennyksessä, laittaa matot suoraan kun Deea rehatessaan laittaa matot ihan mytyiksi, ruokkii pupua, ruokkisi mielellään myös koiria, pesee hienosti hampaansa (oppi jokin aika sitten sylkemäänkin hampaiden pesun yhteydessä, kun näytin mallia, hihi), tykkää valita ite vaatteita joita haluaa päälleen, pukeekin ite enemmän tai vähemmän menestyksekkääksi, jne. Ihana likka!

Postcrossing-harrastukseni sivutuotteena aloiteltiin 16 muun korttihörhön kanssa taas päiväkirjaprojektikin. Jokainen laittaa matkaan oman päiväkirjansa, johon jokainen osallistuja kirjoittaa viikon ajan päiväkirjamerkintöjä. Nyt alkoi jo yhdestoista kierros – aika hieno saavutus! 🙂 Olen ihan innoissani tästä päiväkirjaprojektista! Osallistuin joskus hyvin hyvin kauan sitten vastaavaan kansainväliseen projektiin ja sen jälkeen sitten olen pyörittänyt vastaavaa suomiversiota. Kivaa!

Innostuin myös ennen flunssatautia kovasti paljon Nintendo Wiin Fit-pelistä. Ehdin peräti kahtena päivänä kuntoilla, kunnes tuli tauti. Kova into olisi päästä taas jatkamaan, mutta kunto ei oikein ole tällä hetkellä kohdillaan. Jo rappusten kapuaminen sai tänään aikaan kauheen hengästymisen. Mutta eipä tää tauti voi kauaa jatkua ja sitten voi taas jatkaa. Pitkä tauko taas olikin. Sillon kun toi peli oli uusi, kuntoilin lähes joka päivä ja se oikeesti vaikuttikin ruhon kilomäärään ja kunnon kohenemiseen. 🙂

Loppuillan ohjelmaan kuulunee vähän tilausten pakkailua, miten sitten jaksankin. Ja odotan jo Iholla-sarjan jaksoa. Se on niin hyvä! Katson kuluneen illan jakson aina sängyssä puhelimen näytöltä kuulokkeet korvilla ennen kuin alan nukkua. Semmonen mun iltasatuni. 🙂

Kukkia lumessa

Kukkia lumessa

Tää kuva on otettu ihan hetki sitten, kun kävin päästämässä aamutakissa koiria pihalle. Mua jänskättää miten näille meiän krookuksille käy… Tai kai ne tuosta selviää kun ovat tähänkin asti selvinneet ja nyt alkaa sitten jo lämmetä ihan reilustikin. Yöpakkasetkin on lienee tältä erää ohi. 🙂 Tää kukkamaa oli ennen takatalvea jo hyvin lähtenyt sulamaan, mutta sitten tuli se uusi lumikerros… Mulla on kuvia ajasta ennen takatalveakin, pitää siirtää ne tietokoneelle niin voi niistä kattoa jos olisi joku julkaisukelpoinenkin joukossa.

Kolmedee-Titanic

Kolmedee-Titanic

Käytiin katsomassa ensi-iltapäivänä Titanicin 3D-versio ja se oli hieno kokemus! Meiän eka yhteinen leffateatterikokemus oli vuodelta 98, mikäs muu kuin Titanic. Nyt tuli sitten oiva tilaisuus ottaa uusiksi, kun Villellä oli sopivasti synttärikin tällä viikolla. Annoin lahjaksi leffaliput ja hotelliyön. 🙂 Treffit tekee hyvää parisuhteelle, kun sellasta kahdenkeskistä aikaa jää pikkulapsiperheessä melko vähän. Ja sekin aika kun lapsi nukkuu ja ite vielä valvotaan, menee lähinnä töitä tehden tai telkkaria tuijottaen. Lähdepä siinä sitten leffaan tai syömään tai jotain… Vielä joskus kun sais treffi-illan jälkeen nukkua aamulla niin pitkään kuin unta riittää… No ehkä joskus! Aamulla kun on melko aikainen herätys, kun iltapäivällä on mummun hautajaiset ja pitää aamulla vielä käydä kaupassakin ennen kuin lähdetään kotia kohti ajelemaan.

Ihan hirmuinen ikävä pikkulikkaa… Onneksi aamupäivällä taas nähdään! 🙂 Jos olisin kotona, menisin sen viereen nukkumaan <3 Kai tuo Titanic vaan herätti ikävän omaa pientä rakasta kohtaan...