Kauppareissulla

Pakko kirjoittaa muistiin miten ihana Kukkis oli tänään kaupassa. Vastaan tuli rattaissa istunut vähän erilainen lapsi (ei ihan ”terve”) ja mää ajattelin ahdasmielisenä aikuisena että toivottavasti oma lapsi ei jää kummastelemaan erilaista lasta. No ei jäänyt. Ipana vain totesi että ”tolla tytöllä oli TOSI hienot kengät” :) Tuli hyvä mieli! Ei lapsi kai näe toisessa erilaisuutta sillai kun me aikuiset. Toivottavasti Kukkis säilyttää pitkään tuon tavan katsoa maailmaa! Ja siitä vois itekin ottaa mallia :)