Ajatuksia kotiäitiydestä

Ajatuksia kotiäitiydestä

Mää oon ollut periaatteessa kaksi kuukautta jo kotiäitilomalainen. Olen toki tehnyt perheyrityksen paperihommia (paremmalla tai huonommalla motivaatiolla, hihi) ja oman kauppani hommia päivittäin. Mutta en ole töissä joutunut istumaan kuin tässä koko kahden kuukauden aikana ihan muutamana päivänä, kun nuo paperihommat pystyy ihan yhtälailla tekemään kotonakin. Ehkä jopa paremmin kotona, siis silloin kun lapsikin on hoidossa, kun ei ole häiriötekijöitä. Ja on ollut tosi tosi kiva tehdä kauppani hommia pääasiassa päiväaikaan entisen myöhäisillan sijaan. Oon ehtinyt tehdä iltaisin sitten muutakin kuin vain istua nenä kiinni postikorteissa.

Ajattelin ennen tätä osa-aikaista kotiäitikokeilua, että emmää kyllä selväjärkisenä selviä jos joudun olemaan lapsen kanssa kahdestaan päivät pitkät, mutta meillä on yleensä kivaa täällä päivisin silloin kun ollaan kahdestaan. Vaikkei tehtäisi mitään ihmeempiä ja vaikka lapsi tekisi omiaan ja mää omiani. Ei se olekaan niin peloittavaa olla lapsen kanssa kotona. Emmää ookaan tullut hulluksi. 😀 Ja kyllähän mää saan myös omaa aikaani, kun ipana on noin 2-3 päivänä viikossa mummin ja papan viihdyttäjänä.

Periaatteessa voisin tällä linjalla jatkaa pitempäänkin, ellei maaliskuussa alkaisi taas työt siellä perheyrityksessä. On sielläkin sitten kivaa kun sesonki pärähtää käyntiin, mutta näinä hiljaisina talvikuukausina siellä olisi ollut aivan turha hengailla. Toivoin saavani pitää tällä tavalla kunnolla lomaa ja onneksi sain pidettyä toiveestani kiinni. 🙂 Jos ei olisi perheyritystä, mää jäisin varmaan tällee viettämään osa-aikaista kotiäidin ja yrittäjän elämää ja eläisin elämäni onnellisena loppuun asti. 😀 No en tiiä loppuelämästä, kun eihän toi ipanakaan täällä loppuikäänsä hengaa, pian se menee jo kouluunkin! Mutta siis ehkä tiiätte mitä tarkoitan. Tää on ollut kivaa! Rentoa ja mukavaa. Ja jonkinmoisena erakkoihmisenä en ole edes kaivannut asiakkaiden kanssa kanssakäymistä livenä. Oon sillee erakko, että en tavallaan kaipaa oman perheen lisäksi muiden ihmisten liveseuraa, mutta virtuaalisesti on kuitenkin superkiva pitää ihmisiin yhteyttä. Ja kyllä mää todella tykkään niistä hetkistä kun on muutakin seuraa, mutta oon tosi paska kutsumaan meille ketään tai tyrkyttämään omaa seuraani kellekään. Onneksi saan kuiteski netin ja korttien ja kirjeiden välityksellä sosiaalistettua itteäni, etten ihan totaali erakoksi ryhdy. 😉

Ihania työpöytäni piristäjiä!

Ihania työpöytäni piristäjiä!

Sellasta pohdiskelua tällä kertaa. Odotan kyllä jo kovasti kevättä, johan tätä talvea ja lomailua onkin kestänyt pitkään! 🙂 Odotan ehkä hiukkasen töidenkin alkua, sitä kun tuo työpaikka taas herää eloon. Onneksi sitä ennen on vielä yksi lämpölomakin tiedossa! Jos siis ei tulla kipeiksi niin kuin joulukuussa… Mutta kun ollaan jo kolmatta viikkoa räkäisiä, niin ei kai flunssakaan voi yllättää. Ja norotautiakaan tuskin tulee, kun tuo sairastelu tuonee vähäksi aikaa immuniteetin. Jes! Ja nyt väsäämään laskiaispullia – hillolla, ei sillä mantelimössöllä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.