Daily Archives: 25.09.2013

Jospas sitä jotain taas raapustelisi…

Jospas sitä jotain taas raapustelisi…

Hei vaan! Monena päivänä olen tämän kirjoituslootan tähän nenäni eteen avannut, mutten ole keksinyt mistä oikein kirjoittaisin. Nyt sitten kirjoitan jotain. 🙂

Haavanlehdet on ihania!

Haavanlehdet on ihania!

Mulla olisi uusia kirjekuoria, joista voisin kuvia näyttää. Väsäsin niitä viime viikon maanantaina, kun pidettiin ihkun Pian kera askarteluiltapäivä. Tuli kivoja kuoria, vaikka nyt vähän omakehu haiskahtaakin. 😀 En ole niitä vielä yhtään käyttänyt, kun en ole saanut kirjeen kirjettä aikaiseksi. Iski vissiin pitkästä aikaa jonkinmoinen kirjoitusjumitus, mutta tarttee taas selättää se. Ja tekisi mieli tarttua kutomiskeppeihin nyt kun lämpötilat on alkaneet olla aamuisin varsinkin sen verran hyytäviä, että lisälämpöä tarvittaisiin. Pari päivää sitten siirrettiin herkimmät kasvit ulkoa sisätiloihin ja lopuille annettiin harsoa lämmikkeeksi. Banaanikin siirrettiin nyt sisälle ajoissa, kun viimesyksynä viivytin ja viivytin sitä siirtoa niin pitkälle, että lopulta pakkanen iski banskuun ja se menetti kaikki lehtensä. Nyt on niin komiat lehdet ja pituuttakin banskulla on jo ruukkuineen enemmän kuin mulla. Voin hiippailla siis banaanipuun alla, kun tulee jokin viidakkokaipuu. 😀

Punaista!

Punaista!

Koin viimeviikolla toimistotapaturman. Olin istunut pari tuntia tuolillani töissä koivet ristissä (toinen jalka toisen päällä siis) ja kun lähdin nopeesti liikenteeseen, en huomannut että koko koipi oli puutunut tunnottomaksi, ja sitten oikea nilkka vääntyi kahteen kertaan oikein mojovasti ennen kuin koko akka lensi lattialle. Uulalaa! Ihan toimistoelämän tähtihetkiä… 😉 Onneksi ei ollut muita silminnäkijöitä kuin ukkeli ja anoppi. Särkyä ja turvotusta tuli. Turvotus on nyt pois melkein kokonaan, mutta särkyä on vielä. Varsinkin kun viimeyönä potkaisin sen kipeän kohdan nilkasta ukkelin varpaisiin – nilkasta polveen asti särki koko yön ja vieläkin jomottaa nilkkaa. Piti ottaa aamulla särkylääkettä, mutta emmä muistanut. Mustelma tuli vasta parin päivän päästä tosta tapaturmasta, se onneksi haalenee päivä päivältä. Voi olla että jotain pientä sieltä repesi, kun niin käy kai aika helposti tommosissa vääntövammoissa. Ei se kävelyä enää haittaa, vain lähinnä rappusia alas mennessä sattuu. Kai se tuosta toipuu, kun jättää maratonitreenit väliin joksikin aikaa 😉 Hehee!

Piiiitkä liukumäki.

Piiiitkä liukumäki.

Viikonloppu vietettiin Jutan luona ja oli tosi kivaa! Viisi tuntia siihen matkaan meni ruokataukoineen (=syy miksei ihan jatkuvasti Jutan kanssa voida treffailla). Lumi-Kukka tuli ihanasti toimeen Jutan lasten kanssa, varsinkin vanhemman pojan kanssa oli varsin kivaa. Pienemmästäkin on enemmän seuraa sitten kun kaveri vähän vielä kasvaa ja alkaa puhella enempi. Ja mullahan on aina kivaa Jutan seurassa – kiitos siis yösijasta! 🙂 Lauantaina käytiin tsekkaamassa kauppakeskus Veturi, joka olikin hieno! Iso mesta ja liikkeet oli mainion kokoisia. Ostin sieltä lähinnä tarroja ja Anttilasta bongasin ihanan kattolampun, jonka hinta tosin kammotti ja ei sille heti tullut mieleen mitään paikkaakaan. Mutta illemmalla puhelin ukkelille kaihoten siitä lampusta… ja keksittiin että meiän olohuoneeseen voisi sellasen laittaa yhden tylsän kohdevalaisimen tilalle. Ja tilasin sitten sellasen netin kautta ja hintakin oli 30€ alennuksella! Nyt se valaisin odottaa mun autossa paketissa, se oli jo eilen tullut postiin, mutten jaksanut sitä vielä illalla hakea. Aamulla hain ja toivottavasti se saadaan pian viritettyä kattoon! Se on niin kähee, kuin iso hehkulamppu!

Pientä sumua Jutan luo matkatessa.

Pientä sumua Jutan luo matkatessa.

Tänään olen ollut puolen päivää yksin toimistossa ja olen tässä ehtinyt kattoa jo The Voice Kidsin tuoreimman jakson ja nyt on menossa Junior MasterChef. iPadilta on hyvä kattella telkkaria samalla kun ”tekee töitä”. Eli niinkun vaiks bloggailee tai tekee jotain muuta. Tähän aikaan vuodesta ja näillä lämpötiloilla alkaa olla töissä jo hiljaista. On tässä jokunen asiakas käynyt häiritsemässä mun katselurauhaani. 😉 Vielä tarvisi vajaa tunti jaksaa odotella että saa lähteä kotiin… On vielä onneksi paljon ohjelmia joista voi valita kattomista loppuajaksi, hihi!

Uusi perheenjäsenemme (näitä on kaksikin) - kummitussirkka. Mahtavia tyyppejä!

Uusi perheenjäsenemme (näitä on kaksikin) – kummitussirkka. Mahtavia tyyppejä!

Semmosta tänne. Ja enää puolisen tuntia työaikaa, kun tuli vähän väliin pieniä keskeytyksiä ja tähän tarinointiin kuvituksen etsimisiä. Pian voi alkaa paikkailla kamoja kasaan, jes!