Erämökkeilyä Juurikkanivalla

Erämökkeilyä Juurikkanivalla

Vietettiin pieni parisuhdekesäloma ukkelin kera erämökkeillen. Määhän ekana hieman epäröin ajatusta sähköttömästä ja vedettömästä mökistä jossain korven keskellä. Peloittavaa. Koska pelkään pimeää ja olen mielikuvitusrikas. Mutta eihän ukkelia sellaseen mestaan voisi yksin päästää, sitten mää vasta pelkäisin kun siellä ei kuitenkaan puhelinkaan toimisi ja kaikkea peloittavaa. 😀 Joten menimme sinne yhdessä ja otin mukaan ison kasan seikkailumieltä. Kyllä mä jo vähän ennen lähtöä olin ihan innoissani ajatuksesta, odotin meiän seikkailureissua! 🙂

Lauantaiaamuna täytettiin pikkuinen Pao täyteen kamaa (se auto todella tuli täyteen, hihi), vietiin lapsi mummulle (ja ipana vietti reissun ajan aikaa mummulla sekä mummin+papan luona) ja startattiin auto. Pieni jännitysmomentti oli lienee itse kullakin Paon toimivuudesta noin rankalla retkellä, kun sillä ei ole ajettu läheskään noin pitkiä matkoja, mutta auto toimi kuin unelma. Kiitos PaoPao! 🙂 Auto myös herätti kanssaihmisissä paljon iloisia ilmeitä ja uteluita, että mikäs auto se tuollainen on.

Meiän matkan varrella osui sopivasti Petäjäveden Vanha kirkko, niin mentiin sitten siellä käymään. Sisällekin asti uskallettiin, vitosen sen pääsymaksu oli per pää. En muista oonko joskus kersana ehkä sen kirkon nähnyt (?!) mutta postikorttien  perusteella (joita oon myynyt) odotin paljon isompaa kirkkoa. Sehän oli ihan pikkuinen ja suloinen. Kun en kirkkoon kuulu, en tunne niihin rakennuksiin mitään hengellistä vetoa. Arkkitehtuurisesti ovat monesti kauniita ja kiinnostavia. 🙂 Niin ja kuvien laadun kanssa on taas ongelmaa, osan kuvista tää blogi suhrustaa ihan huonoiksi. Koittakaa nähdä suhrun läpi. 😉

Kirkon pihalla oli lampaita sähköaidan takana.

Kirkon pihalla oli lampaita sähköaidan takana.

Siinä hän on.

Siinä hän on.

Ja siinä.

Ja siinä.

Sisäkuvaa.

Sisäkuvaa.

Saarnatuoli.

Saarnatuoli.

Alttarijutska.

Alttarijutska.

Oltiin avaimenhakuhuoltoasemalla joskus kahdeksan jälkeen illalla (Kontiomäellä) ja siellä käytiin sitten Siwassakin, kun mahdollisesti ei enää kauppoja tai huoltamoita tulisi edes vastaan. Hassua kun siellä kaukana kaukana kotoa myytiin täältä Eurasta asti raahattuja perunoita. 😀 Oli pakko ottaa kuva, vaikka joku asiakastätikin siinä vieressä jotain vihanneksi valikoi.

Hassua nähdä oman kylän pottuja siellä!

Hassua nähdä oman kylän pottuja siellä!

Pieniä suunnistusvaikeuksia oli mökin löytymisen suhteen, kun ohje, joka oltiin saatu mökkiä varatessa, oli vähän eri mieltä mökin sijainnista kuin kotona katottu karttaohje. Mutta löytyi se, ja mikäs kiire meillä oli siellä korven keskellä mihinkään. 😀 Meinasi uskokin loppua kun oltiin melkein puolen kilometriä kävelty ekojen kamojen kanssa siellä metsän keskellä ja mökkiä ei vieläkään näkynyt. Vaan tulihan se onneksi lopulta näkyviin. Sitten mää järkytyin kuinka pieni se mökki oli, tai enemmänkin kuinka matala. Pohjapinta-ala ehkä 2×5 metriä ja korkeus matalammalta puolelta metrin verran ja korkeammaltakin vain joku puolitoista metriä. Kuisti sentäs oli normaalin korkuinen ja siinä pystyi seisomaan kumartelematta. Onneksi oli koko reissun ajan hyvä sää (huh hellettä!), niin ei siellä sisällä tarvinnut suunnilleen kuin nukkua. 🙂 Kuistilla me paljon hengailtiin (tehtiin ruokaa, syötiin, luettiin) jollei oltu onkimassa tai jossain muualla.

IMG_6613

Tervetuloa matalaan majaamme!

IMG_6614

Yhden hengen sänky, jossa pidettiin jotain tavaroita ja luettiin välillä kirjaa.

IMG_6615

Pöytä, joka oli meiän kuivaruokien säilytyspaikka. Ulkona oli myös maahan upotettu kaivonrengas, jonka päälle oli rakennettu pieni koppi. Renkaassa oli lämpötila vain +10 kuumallakin ilmalla, kätsy jääkaapin korvaaja siis. 🙂

IMG_6616

Tuolla parisängyssä me nukuttiin. Ja tuossa on puuhella myös, jossa ei ruokaa tehty, mutta pari kertaa siinä tuli oli.

DSC04435

Tuolla näkyy meiän nuotiopaikka, kuvattu kuistilta.

DSC04436

Saunamökki oli kuistilta katsoen oikealla, ja tossa oikeassa reunassa koirankoppikin. 🙂

DSC04437

Kuistia.

DSC04438

Piti ottaa kuva pöydästä täynnä roiniakin 🙂

IMG_6618

Kuistia vielä.

DSC04440

Näkymä laiturilta. Tuossa tuli istuskeltua aika paljon mato-onkien.

IMG_6584

Mökki sivusta. Tuossa missä menee nuo hirret pystysuunnassa, on sisätilojen ja kuistin välinen seinä. Eli mökkiosa on aika pikkuinen. 🙂

IMG_6585

Bioroskiskin löytyi. Ja tuossa isommassa kämpässä oli tässä päässä puuvarasto ja toisessa päässä vessa.

IMG_6586

Tällaista polkua tallattiin moneen otteeseen, autolta mökille ja toiseen suuntaan. Ja se oli hyvin mäkinen polku, lääh ja puuh siinä helteessä!

IMG_6589

Meiän hieno kaasuliesi. 🙂

IMG_6611

Herkkuja!

IMG_6612

Todistusaineistoa hauesta, joka savustettiin ja syötiin. Savustuslaatikoita ainakin riitti, kun otettiin ite mukaan isukilta lainattu laatikko (kiitti faija!) ja tuolla mökillä oli kaksi laatikkoa.

Urhea pikkuinen Pao.

Urhea pikkuinen Pao.

Onkimassa.

Onkimassa.

DSC04404

Maisemaa vähän ennen siltaa, jonka vierelle auto jätettiin ja jatkettiin loppumatka kävellen mökille.

DSC04405

Sillan toisella puolella oli mettään hylätty liikennemerkki. 🙂

DSC04406

Ukkeli sillalla, josta käveltiin autolle.

DSC04407

Sillan ympärillä oli koskea, jossa kivillä pari kertaa nähtiin joku ihminen kalastamassa.

DSC04408

Tällä puolella oli enemmän koskimeininkiä. Sieltä olisi ehkä saanut arvokaloja, mutta meille riitti ne ahvenet, särjet ja hauki. 🙂

DSC04413

Reissun eka poro! Se tuli meitä aika lähellä mökkiä tiellä vastaan ja ihan rauhassa kävi tuohon puskan alle lepäämään. Harmitti kun ei sillon tullut mieleen mennä koklaan olisko sitä saanut silitettyä, vaikutti tosi kesyltä. 🙂

DSC04416

Käytiin vaeltamassa mökin lähimetsässä.

DSC04422

Vihreää vihreää…

DSC04426

Järvi päättyi tuohon, järvi oli kokonaan meidän, kun lähistössä ei ollut muita mökkejä.

DSC04432

Löydettiin hakkuualuekin.

DSC04434

Onkohan salama joskus tuohon mäntyyn iskenyt, kun se on tollee alkanut kasvaa?!

IMG_6598

Seikkailtiin jossain lähellä Venäjän rajaa pikkuteillä. Rajavyöhykkeelle astikin päästiin jollain reissulla.

IMG_6601

Raatteen tien alussa on Raatteen portti. Nuo kivet kuvaavat talvisodassa kaatuneita (meitä ja heitä). Kiviä oli VALTAVASTI!

IMG_6602

Lähestyttiin Winter War Monumenttia.

IMG_6604

Siinä se monumentti.

IMG_6605

Nuo kellot (105kpl) kuvaavat sotapäiviä.

IMG_6606

Kyltti monumentissa.

IMG_6607

Raatteentien päässä ennen rajavyöhykettä oleva muistokivi. Tota punaista väriä oli paljon kivissä tuolla joka puolella. Se on ilmeisesti jotain levää, joka kiviin tulee.

Tosi mukava reissu oli! Mun erämökkikammoni häipyi samantien, tahtoo uudelleenkin ”alkeellisiin oloihin”. Mihin ihminen sähköä tarvii tai juoksevaa vettä?! 🙂 No ehkei pysyvästi vois tollee elää, mutta muutama päivä silloin tällöin olisi ihan ok. Siellä oli niin rentouttavaa ja rauhallista. Yhtenä päivänä tosin oikein ärsytti, kun mökin lähellä pusikossa (rannalla) joku paksu ukko kahden pojan kanssa metelöi ja kalasti. Ja toiset ihmiset jotka nähtiin, käveli mökin kuistin edestä jollekin koskelle kalastamaan. Hieman yllättävä tilanne, kun yhtäkkiä jostain hiljaisuudesta paukahtaa kaksi ukkoa. 😀 En sentään kirkunut 😉

Yksi päivä käytiin kyläkaupassa, jonne oli reilu 10km mökiltä matkaa, vai oliko se melkein 20km… No jotain silti väliltä. Se oli hauska kauppa, kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin 15-20 vuotta. Ja siellä myytiin melkein pelkkiä Pirkka-tuotteita. 🙂 Kaupan toisessa päässä oli vielä kodinkoneliike, tai samaa liikettä se oli, mutta kuitenkin. Melkoinen elämys! Kauppis puheli meille kaikenlaista ja pahoitteli kun ei ollut tullut uutta tavarakuormaa vielä vaan vasta seuraavana aamuna. Hyvin sieltä silti ruokaa löytyi, tosin coca-colan puute hieman kirpaisi. 😉 Pirkkacolaahan ei voi verrata oikeaan cocikseen.

Joku 750km matkaa oli kodin ja mökin välillä. Oli kiva autoilla. Tosin nähtiin varsinkin menomatkalla ihme idiootteja. Järjettömiä ohituksia ylämäissä ja sitten kaikkein dorkin tilanne oli ehkä sellainen, kun meitä oli kolme autoa jonossa (me ekana) ja huomattiin että takaa tulee ambulanssi valot vilkkuen ja pillit huutaen. No me laitettiin vilkku oikealle ja mentiin tien oikeaan reunaan ajeleen hiljempaa, samoin teki jonon kolmas. Vaan keskimmäinenpä ei tehnyt, se kärkkyi vaan ohituspaikkaa meistä keskellä tietä. Ei nähnyt vilkkuvaloja tai kuullut piipaata. Se menikin meiän ohi ja sitten kai vasta huomasi ambulanssin, joka tuli takaa. Kaikenlaisia sitä liikenteessä on… Jollei osaa yhtään lukea kanssa-autoilijoita, eikä näe tai kuule mitään, niin… ;(

Mainio reissu, kiitti ukkelirakas kun mut sinne korpeen raahasit! 🙂 🙂 🙂

4 Responses »

  1. Ihana reissu!
    Ja kivasti olet ottanut erilaisia kuvia 🙂

    Mä niiiin tykkään tuollaisista hauskoista eräreissuista pikkuisissa mökeissä 🙂

    • Mäkin tykkään nyt eräreissuista! 😀 Onneksi tässä loppuelämän aikana ehtii vielä monen monelle reissulle 🙂 Käytiin me sillon paljon monenlaisilla mökeillä kun olin pieni, mutta aikuisiällä on ollut hiljaisempaa.

  2. Voi miten ihanan oloinen reissu! Olisi ihan unelma tuollainen loma kyllä! Retkeily ja mökkeily kaukana muista ihmisistä ja kiireestä on niin ihanaa 🙂 Ja tuo auto on ihan paras 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.