Monthly Archives: toukokuu 2015

Uusia kummituksia

Uusia kummituksia

Nähtiin Turussa Skanssin Faunattaressa kummitussirkkoja viime lauantaina, niitä oli siellä neljää eri lajia ja tottahan toki me sorruttiin ostamaan pariskunta… Meiän toistaiseksi ainoa omista munista kuoriutunut poikanen kuoli, ei saanut ekaa kertaa nahkaansa edes luotua. Voi noista munista vielä jotain tulla, kun pelkkien naaraiden aikaansaamat munat voivat kuulemma kuoriutua vasta tyyliin vuoden päästä. Ja meillä oli viimeksi kaksi naarasta, joiden munat kerättiin talteen. No, nyt meillä on sitten taas kaksi aikuista sirkkaa ja tällä kertaa lajina Sungaya inexpectata.

Saatiin oikein syntymätodistus :D Nää kaksi ovat joskus tässä alkuvuoden aikana syntyneet.

Saatiin oikein syntymätodistus 😀 Nää kaksi ovat joskus tässä alkuvuoden aikana syntyneet.

Kotimatkalla :) Tästä kuvasta näkee noiden kavereiden kokoeron, vaikka vähän huono kuva onkin.

Kotimatkalla 🙂 Tästä kuvasta näkee noiden kavereiden kokoeron, vaikka vähän huono kuva onkin.

Isompi kaveri halusi poseerata :)

Isompi kaveri halusi poseerata 🙂 (Ja mulla on multaa kynsien alla, huomaa mitä on tänään taas tehty, hihi!)

Matkalla kohti paidan hihaa...

Matkalla kohti paidan hihaa…

Tyyppi kotonaan.

Tyyppi kotonaan.

Laulelemassa Samun ja parin muun fanin kanssa ;)

Laulelemassa Samun ja parin muun fanin kanssa ;)

Oivoivoi ja iih ja iik ja mitä kaikkea – viime lauantaina vihdoin päättyi reilun kahden vuoden odotus ja päästiin Pian kanssa taas nautiskelemaan livenä Sunrise Avenueta! Meillä oli ihan mahtava vuorokausi yhdessä Pian kera ja oli ihan parasta jakaa taas tällainen Sunrise Avenue -kokemus!

Pia tuli noutamaan mua lauantaiaamuna puoli seiskan aikaan, koska Onnibus ottaisi meidät kyytiin 10 yli seiskan naapurikaupungista. Kumpikaan ei yllättäen liian paljon ollut edellisenä aamuna saanut nukuttua, mutta mikäs siinä autoillessa aamuauringossa. Tää oli eka Onnibus-kokemus, matka Helsinkiin maksoi vain 10€. Melko paljon edullisempaa kuin ”tavallisella” bussilla, kun meiän kotimatka maksoi 38€. Mutta tosiaan, oltiin jo 10 aikaan aamulla Kampissa ja siitä sitten alkoi vaellus ympäri ydinkeskustaa. Sattuipa somasti Ravintolapäiväkin olemaan, niin tiettyhän me fiilisteltiin myös ekaa kertaa Ravintolapäivää ja oikein kunnolla. Jossain puistossa (joo, mun Helsinkituntemus on hyvin epämääräistä) oli ihan hullun paljon ruokakojuja. Siellä sitten käveltiin ja ihmeteltiin ja olo oli kuin olisi jossain ulkomailla ollut. 😀 Maalaistyttö on Helsingissä kuin ulkomailla, ettei tartte edes kotimaan rajojen ulkopuolelle mennä. 😉 Nää kuvat on ihan mitä sattuu, koska en nähnyt auringonpaisteessa kameran näytöltä yhtään mitään. Räpsin vain menemään. 🙂

DSC05443 DSC05448 DSC05449 DSC05450 DSC05452 DSC05466 DSC05481 DSC05487 DSC05498

Käytiin päivän aikana myös kolmessa askartelukaupassa (tietty!), mutta emmä ostanut niistä mitään. Säästin rahaa varmaan alitajuisesti uusiin kenkiin, koska mulla jalassa olleet kengät hiersi varpaat ihan rikki. Kävely oli tuskaa, mutta kuten Pia sanoikin, hyvällä reissulla vuodatetaan aina vertakin! Olin valinnut yleensä tosi hyvin jalkoja kohtelevat kengät, mutta ei kai sellaisia kenkiä ole keksittykään, joissa mun jalkani ei jossain vaiheessa alkaisi kitua, kun kilometrejä tulee mittariin tosi paljon yhteen putkeen. Kenkien löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan helppoa, koska jalka on kokoa 41 ja taisivat olla somasti turvoksissakin, kun kokeilemani 41-koon kengätkään ei tuntuneet jaloissa hyviltä. Lopulta me iskettiin molemmat silmämme ihan kamaliin kukkakuosikenkiin, pitkävartiset tennarit, mitkä lie. Mulle päätyi isompia kukkia valkoisella pohjalla ja Pialle pienempiä kukkia mustalla pohjalla. Molemmat kuosit niin kamalat, että ne on jo hienot! 😀 Kyllä me repeiltiin meiän kengille! Nyt silmä on niihin jo tottunut ja tänään sain ne taas jalkaankin ekan kerran ton reissun jälkeen. Siis jalkojen kipeyden takia melkein kaikki kengät on olleet käyttökiellossa.

Syötiin lounas Ravintolapäivästä huolimatta ihan oikeassa ravintolassa rauhassa istuskellen. Ihan täydellistä rucola-parmankinkkupastaa!

Syötiin lounas Ravintolapäivästä huolimatta ihan oikeassa ravintolassa rauhassa istuskellen. Ihan täydellistä rucola-parmankinkkupastaa!

Uudet kengät tuskaisen taistelun jälkeen jalassa!

Uudet kengät tuskaisen taistelun jälkeen jalassa!

Ratikalla suhailtiin sitten illan saapuessa jäähallille.Löydettiin jopa oikea ratikka ja osattiin jäädä oikealla pysäkillä pois. 😀 Kun päästiin istumaan paikoillemme, ei siitä sitten enää noustukaan ennen kuin show oli ohi. Ei niillä jaloilla tehnyt mieli mennä keikkumaan kaljabaariin ihmisten tönittäväksi. 😀 Niin kuin mää jotain kaljaa joisin, hehee! Mutta ekana katseltiin jonkun nevöhööd-jenkkibändin lämmittelyä (joku north siinä nimessä ehkä oli) ja olihan se ihan sellasta kivaa musaa, mutta jostain kumman syystä odoteltiin jotain ihan muuta musiikkia alkavaksi… Ja lopulta se alkoi ja sitä ilotulitusta kesti kokonaiset kaksi tuntia! Ihan huippukokemus! Mieletön tunnelma, hienot valosysteemit ja olihan se esiintyjäkin ehkä ihan ok. 😉 😉 😉 Siis iik, Samu Haber on mulle (vaiko meille) sama kuin joulupukki lapselle! 😀 Hahhaahaa! Koko parituntinen oli ihan kreisiä kuorolaulamista, ihan hullun hienoa! Oli todellakin veristen varpaiden (no ok, yhden verisen varpaan) arvoinen keikka! Mahtavaa! Tässä vielä kuvia Samusta ja kumppaneista, tai no lähinnä Samusta. 😀 Suurin osa kuvista oli ihan huonoja (ei siksi että kohde ei olisi valokuvauksellinen vaan koska valot ja varjot tekivät tepposiaan) mutta tässä vähän parhaimmistoa. Nam!

DSC05544 DSC05548 DSC05550 DSC05558 DSC05574 DSC05581 DSC05586 DSC05587 DSC05588 DSC05590

Kotimatka alkoi yhden aikaan Kampista ja olikin melkoista pomputusta koko matka. Taisi olla bussissa jotain pientä pomputusongelmaa, kivasti kolisi ja pomppi se vehje. En juurikaan saanut nukuttua, mutta mikäs siinä katsellessa maisemia. Yöllä oli vain pieni pimeä hetki, sitten alkoi aurinko taas nousta. En kuunnellut kotimatkalla kuulokkeilla Samua vaikka näin olis voinut olettaa, vaan perjantaina ilmestynyttä Anssi Kelan uutta levyä. Se on ihan superhyvä! Oon kuunnellut sen läpi jo vaikka kuinka monta kertaa ja digaan suuresti! 🙂 Ja kotona olin aika tarkkaan viiden aikaan. Varvas veressä, mutta niin onnellisena. Kiva kun aikaista aamupalaa syödessä uninen lapsikin tuli mua halaamaan ja määkin pääsin syömisen ja suihkun jälkeen nukkumaan ukkelin, lapsen ja koiran valtaamaan sänkyyn. Hyvin sinne sekaan mahtui, vaikka peitosta en ton kolmikon kanssa alkanut tapella, otin suosiolla päiväpeiton päälleni. 😀

Hello Kitty, Spiderman ja Suomi

Hello Kitty, Spiderman ja Suomi

Olen taas askarrellut. Jipii! Ekana äitille tehty nimpparikortti, kun äitillä oli eilen nimipäivä. Äiti tykkää Hello Kittystä, niin kortin aihetta ei tarvinnut kauaa miettiä. 🙂

Löysin netistä tollaset ristipistoaakkoskuvat, jotka tulostin kun löytyi somasti kaikki tarvittavat kirjaimet. :)

Löysin netistä tollaset ristipistoaakkoskuvat, jotka tulostin kun löytyi somasti kaikki tarvittavat kirjaimet. 🙂

Toinen kortti menee pojalle, joka tykkää Spidermanista. Äiti tilasi tämän kortin multa. Toivottavasti vastaanottaja tykkää! 🙂

Hämppymies :)

Hämppymies 🙂

Viimeisenä mun viides pocket letterini, jossa teema oli kotimaa. Tätä oli kiva tehdä! Taskuihin sujautin Muumi-tarroja, Muumi-tikkarin, Muumi-purkkaa, pari kotimaista leimasinta, teetä, kiiltokuvasarjakuvan ja kirjeen.

Tähänkin löytyi netistä kivasti kuvamateriaalia.

Tähänkin löytyi netistä kivasti kuvamateriaalia.

Kasveja

Kasveja

Talven yli selvinnyt viinisuolaheinä on jo hyvässä lehdessä. Pitäisi muistaa joskus johonkin sitä käyttääkin. 🙂 Tämä vietti talven ulkona ihan oman onnensa nojassa.

Tällainen se on. :)

Tällainen se on. 🙂

Otin myös kuvan banaanista, joka on hyvin selvinnyt myös talvesta ja tekee uusia lehtiä taas. Tuo banaanin ruukku näyttää kovin pieneltä, vaikka se on oikeesti isohko saavi. 😉

DSC05404

Banaanin ruukussa elää pieni eläintarha 😀

Ja loppuun vielä mysteeritaimi. Lapsi laittoi parisen kuukautta sitten ruukkuun jotain siemeniä, en nähnyt ite mitä sinne multaan sujahti, mutta jotain isohkoja hedelmän siemeniä ehkä. Olin kirjoittanut omiin muistiinpanoihini tuon ruukun sisällöksi kirsikan ja aprikoosin, mutta eipä tuo kummaltakaan näytä. 😀 Näyttää perunamaiselta, mutta ei se mikään peruna ole. Joku isohko siemen tuon varmaan on kasvattanut, mutta mikä…?! Jos se vaikka alkaa kukkia, niin sitten ehkä selviää mikä tämä tapaus on… Kasvi on kuitenkin jo jonkun puolen metriä pitkä. Ei se kai mikään melonikaan voi olla? Melonin siemeniä meillä myös oli sillon lautasella kun kylvöhommat oli käynnissä.

Kuka minä olen?

Kuka minä olen?

Vappuvauva

Vappuvauva

Hihii! Me saatiin kuin saatiinkin taas vapuksi vauva, kun eka kummitussirkka kuoriutui munastaan. Vuosi sitten eka poikanen putkahti maailmaan 30.4. ja tänä vuonna päivää aiemmin 29.4. Olin juuri pari päivää tuota ennen tuskaillut, että mää en kestä jos me ei saada kummitusvauvoja, kun niiden kasvamista on kiva katsoa. Nyt on sitten jo kolmas sukupolvi menossa. Ja toivottavasti tulee neljäskin. Nää ekat päivät on riskialttiita poikaselle, mutta toistaiseksi kaikki on ainakin hyvin. Ei tuo vielä ole tainnut alkaa syödä kun ei näy papanoita, mutta eiköhän se tässä viikonlopun aikana aloita aterioinnin. Ajoitus oli senkin puolesta taas mitä parhain, kun vadelmiin on alkanut tulla juuri lehdenalkuja. Onhan meillä pakkasessa paljon vadelmanlehtiä, pitää olla varalla jos vaikka poikasia alkaa syntyä ennen kuin luonto herää eloon. 🙂 Ja syksyllä/talvella niille on myös tarvetta, jos tyypit elävät pitempään kuin mitä vadelmakausi kestää. Eipä nuo mitään kauhean pitkäikäisiä lemmikeitä ole. Mutta hauskoja sillä tavalla, kun ne eivät talvella vaadi mitään muuta kuin silloin tällöin munien kastelua suihkepullolla. Ja sirkkoinakaan eivät vaadi kuin säännöllistä kosteutta ja niitä vadelmanlehtiä ruoaksi.

DSC05393

Vaikea ottaa pienestä tyypistä kuvaa, mutta yritin kuitenkin.

DSC05396

Kaveri ja ruokaa.

DSC05397

Eipä tämä vauva paljoo muurakaisesta eroa. Pitemmät jalat vain ja tietty pyrstö pehvassa. 🙂