Author Archives: miia

About miia

81-syntynyt tyttönen, joka tykkää kaikenlaisista jutuista :)

Tilaostoksilla

Tilaostoksilla

Käytiin tänään työhommien jälkeen kahdessakin tilamyymälässä. Tilamyymälät on pop! Kunhan niihin ekan kerran uskaltaa mennä, niin sitten uskaltaa jatkossakin. 😀 Mutta kyllä mä olen tuon postityön myötä tullut rohkeammaksi siinä suhteessa, että uskallan mennä itelleni vieraisiin paikkoihinkin reippaammin. 😀 Jee, hyvä mää!

Ekana mentiin käymään Tuiskulassa Härkälän puutarhan uudessa, lauantaina avatussa tilamyymälässä. Se on ihana! Tosi kauniisti toteutettu, ilo silmälle ja myytävät tuotteet ilo makuaistille. Bongasin maanantaina myymälän sijainnin postinjakoreissulla, niin sinne oli helppo löytää. 🙂 Myymälä on auki 9-21 päivittäin, suurimmaksi osaksi toiminee itsepalveluna eli käteistä pitää olla mukana mielellään sen verran kuin ostokset maksaa, kun vaihtorahaa ei saa itsepalvelurahalaatikosta.

Tuiskulan jälkeen jatkettiin matkaa Kokemäelle, Anttilan tilalle, joka on tähän aikaan vuodesta auki 9-20. Siellä ollaan vierailtu ainakin nyt kolmena vuotena, ehkä jopa kauemminkin. Ostetaan sieltä aina Lumi-Kukan iloksi ämpärillinen hernettä. Ai että onkin hyvän makuisia herneitä! Heräteostoksena ostettiin myös heidän limonadejaan.

Valittiin kaikkia viittä makua mitä tarjolla oli – karviaista, vadelmaa, maksikkaa, omenaa ja mustikkaa.

Kesäkuun kirjat

Kesäkuun kirjat

Sain kesäkuussa luettua/kuunneltua peräti 6 kirjaa. Luin yhden, kuuntelin viisi. Kuuntelin kirjoja 40 tuntia. Ihan hyvä suoritus siihen nähden, että en muutamaan viikkoon kuunnellut töissä kirjoja, koska uusi reitti vaati keskittymistä.

Luetut kirjat:

  • Juuret Jylhäsalmella – Kirsi Pehkonen 

Kuunnellut kirjat:

  • Taivas on meidän – Luke Allnutt
  • Kenraaliharjoitus – Anna-Leena Härkönen
  • Ei muisteta pahalla – Veera Nieminen
  • Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia – Anna-Leena Härkönen
  • Yllätä minut – Sophie Kinsella

Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi-sarjaa suosittelen lämpimästi kaikille maalaisromantiikan ystäville. Tää oli tuon sarjan kolmas kirja ja aivan yhtä ihana kuin kaksi ekaakin. Anna-Leena Härkösen kirjat ovat taattua laatua, niitä on aina kiva lukea. Samoin Sophie Kinsella.

Luke Allnuttin ”Taivas on meidän” oli ihan riipaisevan surullinen kirja. Sen jälkeen oli pakko saada jotain kevyempää kuunneltavaa, kun tuossa mentiin aika syvissä vesissä. Kirjassa siis lapsi kuihtuu pikkuhiljaa kasvainten runtelemana. 🙁

Veera Niemisen ”Ei muisteta pahalla” oli loistavaa viihdettä. Kirja sai mut kommentoimaan ihan ääneenkin että ”ei noin voi tehdä” ja se myös nauratti hyvin paljon. 😀 Jos jossain näkyi kesäkuussa hullu itsekseen käkättävä postiauton kuljettaja kuulokkeet korvillaan, se olin mää! 😀

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa

Olen ollut liian pitkään liian huono bloggaaja. Harmittaa kun en vain ole sanaut aikaiseksi. 🙁 Seuraan kyllä muiden blogeja aina kun jotain uutta tarinaa niihin tulee ja muiden blogien lukeminen saa aina kaipaamaan omaa blogiani.

Elämääni kuuluu lähinnä postinjakoa, verkkokauppahommia ja kirjeiden kirjoittelua. Viimeksi kun tänne kirjoittelin tammikuussa, mulla oli 3-4 päiväisiä työviikkoja. Nyt tämä kesä on aikalailla 5 päivää viikosta toiseen. Juhannusviikkoa ennen oli perjantai vapaana ja sekin vapaa meinattiin multa ryöstää. Ja toki juhannusaattona oli vapaata kun ei posti silloin kulje, mutta seuraavasta vapaapäivästä ei ole mitään hajua. Ei varmaan ole ennen elokuuta mitään toivoa… Olen koittanut noita työtunteja laskeskella, kun sain viimeksi pisimmän työsopimuksen koko postiurani aikana – 8 viikon sopimus! Tuon sopimuksen tuntimäärän perusteella en oikein uskalla haaveilla vapaapäivistä. Sopimuksen ekan neljän viikon aikana niitä ei ollut, mutta ehkä pienenpieni toivonripe on olemassa, että toisella puolikkaalla joku vapaapäivä olisi. En tiiä, kun työtuntien määrä tuntuu vaihtelevan viikosta toiseen. Nyt esim. alkavalla viikolla työpäivien pituudet ovat tällaiset:

  • ma 8h 15min
  • ti 5h
  • ke 8h 30min
  • to 8h
  • pe 6h

Se on kiva kun tiistait ja perjantait on kevyempiä päiviä. Tiistaisin jaetaan vain sanomalehtiä ja paketteja. Perjantaisin puolestaan ei ole mainoksia ja postia on vähemmän kuin normipäivinä. Tiistaisin ja perjantaisin on toivoa saada verkkokauppahommiakin tehtyä vielä postipäivän jälkeen ennen kuin pitää kiiruhtaa tilausten kanssa postiin. Mutta kyllä mua ottaa kaaliin, kun jo keskiviikkona olen yleensä töiden jälkeen niin väsynyt, että en saa keskiviikko- tai torstai-iltana enää postipäivän jälkeen tehtyä verkkokauppatöitä. Ei vain jaksa, vaikka haluaisin jaksaa. Noina päivinä on niin paljon postia, että työpäivä imee vaan kaikki voimat. Ja liian lyhyet yöunet toki myös alkaa tossa vaiheessa painaa. Ehkä heinä-elokuussa on sitten vähemmän postia liikkeellä, niin ehkä on vähän enemmän energiaakin verkkokaupalle jaettavaksi. 🙂

En toki valita kun on töitä, kun ei kaikilla ole. Mutta valitan kun ei osa-aikaisella ole lomaa. Ei viikonlopun aikana mitään ehdi kunnolla toipua työviikosta, ei varsinkaan kun sunnuntaina viimeistään on pakko taas tehdä täyspituinen työpäivä verkkokaupan parissa. Lapsella on kuitenkin kesäloma ja olisi kiva tehdä lapsen kanssa kesäloma-asioita. Niihin jää sitten vain viikonloput, kun kaikki paikat on täynnä ihmisiä. Enkä mä jaksa ihmisiä, niin jää se työviikosta toipuminen vielä vähemmälle. Valivali. 😀 Onneksi töissä saa suurimman osan ajasta olla yksin omassa pienessä postiautokuplassa äänikirjaa kuunnellen.

Muuten elämään kuuluu hyvää. Kirjeitä kirjoittelen säännöllisesti, koska on ihan parhautta saada työpäivän jälkeen istahtaa pöydän ääreen kylmän cokislasillisen ja kirjeen kanssa. Eläimet ja kasvit voivat hyvin. Askartelu on jäänyt tosi vähiin koska ajanpuute, mutta kirjekuoria sentään välillä saan aikaiseksi. Kirjeitä on kiva lähetellä omatekoisissa kirjekuorissa, ehkä ne jopa hiukan ilahduttavat jonkun postinjakajakollegan työpäivää. Itse aina hihkun ilosta sisäisesti, kun näen kauniita kirjekuoria tai postikortteja tylsien postien seassa. 🙂 Kirjoja luen liian vähän, mutta äänikirjat pelastavat! Niitä on kiva kuunnella postia jakaessakin. Puhelimella olen koukuttunut taas uuteen peliin, tällä kertaa pelaan Funky Bay -nimistä peliä, jossa viljellään ja valmistetaan asioita. 🙂 Elokuvia olen katsellut naurettavan vähän viimeaikoina, vissiinkin viisi koko tän vuoden ekan puolikkaan aikana. Ei vaan jotenkin malta istahtaa pariksi tunniksi paikalleen tekemättä mitään.

Ollaan me jotain kesäpuuhia kuitenkin jo saatu aikaan – onneksi! Lapsi oli tokan kesälomaviikon uimakoulussa (ja sai ekan uimamerkkinsä!) ja saman viikon lauantaina mentiin käymään Lomamäen Lemmikkipuistoon, joka oli aivan ihana symppis pieni lemmikkipuisto, jossa eläimet tulivat ihan iholle. Juhannusaattona vierailtiin Särkänniemessä hurvittelemassa. Ollaan käyty ilta-ajeluilla jonkun verran. Mansikkaa ostettiin eilen kaksi laatikkoa ja pakastettiin suurin osa talven varalle. Jonkun verran syötiin tuoreeltaan ja osa säästettiin rahkaan, jonka teen tänään. Kesäkukkia ja hyötykasveja ollaan hankittu. Perinteinen herneämpäri mennään ostamaan ensiviikolla. Kesän to do -listalla on vielä useampi juttu, joka olisi kiva toteuttaa. On meillä onneksi viikonloput ja jotain pieniä juttuja voi tehdä arki-iltoinakin. Mutta voi miten haaveilen ihan oikeasta kesälomasta…

Sumuisella sillalla

Sumuisella sillalla

Käytiin aamupäivällä urheilukentän sillalla katselemassa josko näkyisi pikku-uikkuja. Ja näkyikin, ihan kolmin kappalein. En ole tainnut itse niitä ennen edes nähdä, ei ainakaan muista. Ja nähtiin myös koskikara, joita näkyy joella aika useinkin.

Silmissä näytti kauniimmalta kuin kameran näytöllä, mutta nättiä tämäkin.
Sumuinen aurinkoinen joki.
Pikku-uikut ja pari sorsaa. Ei saanut mitään hyvää kuvaa kun tyypit alkoivat heti paeta kauemmas.
Koskikara saaliinsa kanssa. Tyyppi sukelteli uudelleen ja uudelleen etsimään herkkuaarteita vedestä.

Tänään oli tehokas työpäivä – sain kaikki maksetut tilaukset postiin. Ja sain myös työvuoron tiistaiksi, juuri kun aamulla vielä kuvittelin että ensiviikolla olisi vain kolme työpäivää. 😀 Tiistaityöpäivä on kiva kun pitää jakaa vain sanomalehdet ja paketit, mutta pullojen hyllytys on vähän tylsää puuhaa. Mutta ei sentään tarvitse raahata luitaan töihin kuin vasta yhdeksitoista, se on ihan kiva juttu. 🙂

Mitä kuuluu?

Mitä kuuluu?

Viime vuosi meni tosi nopeasti. Vaikea uskoa, että siitä on jo 10 kuukautta, kun aloitin osa-aikaisen postinjakajan työn. Ja nyt on sitten eka joulukin nähty tuossa hommassa. Ei ollut niin paha juttu kuin ajattelin yhdessä vaiheessa (kun silloin viikkoa ennen joulua, maanantai-iltapäivänä postilla odotti noin satamiljoonaa joulukorttia lajittelua), mutta keskiviikkona ja torstaina kun joulukortit jaettiin, ei niitä sitten niiiiin kauheasti onneksi ollutkaan. Se määrä oli vain jotain painajaismaista alkuun, kun suunnilleen koko korttimäärä tuli yhdellä kertaa lajiteltavaksi ja korteissa oli ihan käsittämättömiä nimiä ja osoitteita. Mutta kyllä ne oudotkin osoitteet sitten vaan selviävät, kun on apuna konkareita ja tietokone. Black Friday aiheutti myös pakettiepätoivoa, kun olin sillä viikolla reitillä, jossa postinjakaja vie kauppapostiin ne 16-paketit, joita ihmiset noutavat postista. Sai koota varsinaista tetris-palapeliä, että sai kaikki paketit mahtumaan jotenkin autoon.

Oman kauppani kanssa olen ehtinyt tehdä töitä vaihtelevasti. Välillä olen postityöpäivän jälkeen niin väsynyt, että ei yksinkertaisesti jaksa kuin korkeintaan tulostaa uudet tilausvahvistukset ja käydä sähköpostit läpi. Onneksi tiistait on monesti vapaapäivä eli verkkokauppatyöpäiviä ja viikonloppuina on myös aikaa. Jatkossa saattaa olla perjantaisinkin aikaa, kun työvuoroihin tulee muutoksia ja ainakin osa perjantaista on mulle vapaapäiviä. Sitä en tiedä kauanko tuo työvuorokokeilu on voimassa, tai jääkö pysyvästi voimaan, mutta en toki pahastu jos välillä on perjantaitkin verkkokauppatyöpäiviä. 🙂 Nyt tällä viikolla olen ollut vain maanantain töissä ja voi miten olen nauttinut tästä, kun olen saanut rauhassa laittaa tilauksia kuntoon ja tilata uutta myytävää ja sellaista. Olla kotona vain oman perheen kanssa. Parasta! Joululoma meni ihan liian nopeasti, kun vapaata oli vain viikonloppu plus ne kolme arkipyhää. Tämän viikon vapaapäivät onneksi kompensoivat minijoululomaa kivasti. Ensiviikolla on näillä näkymin töitä ma, ke ja to. Saas nähdä tuleeko tuosta sitten pysyväkin järjestely. Tossa on tosin se tyhmä juttu, että on varmaan joka päivä mainoksia jaettavaksi normipostin lisäksi eikä enää tule sellaista helppoa mainoksetonta päivää vastaan, paitsi jos tulee tiistai- tai perjantaityövuoroja, niinä päivinä ei ole mainoksia. Mainokset hidastavat postinjakoa aika paljon, kun pitää lähes joka laatikolle ja luukulle pysähtyä.

Rakastan näitä maisemia!

Se tuossa postityössä on tosi hyvä juttu, että joudun ajamaan autoa myös talvella kelillä kuin kelillä. Esim. viimetalvena en montaa kertaa autoa ajanut, kun en tykkää liukkaasta kelistä. Nyt sitten ajetaan välillä kieli keskellä suuta kauheassa loskassa tai peilijäisellä metsätiellä. Tuleepahan iso annos itsevarmuutta liukkaalla kelillä ajamiseen. Varovainen olen toki, kun nössöstä luonteestani en pääse mihinkään. 😀

Olen vihdoin oppinut kuuntelemaan äänikirjoja! Ei kuunteluelimissä mitään vikaa ole ollut ennenkään, mutta en ole osannut keskittyä. Eli olen kuunnellut väärää kirjaa väärässä tilanteessa. Eka kuuntelemani kirja oli ihan valtavan hyvä, niin johan jäin koukkuun siihen että joku muu lukee mulle kirjaa. Se on ihanaa! Osaan keskittyä kuunteluun kun askartelen, kerään/pakkaan tilauksia, leikkelen kirjepapereita tilauksiin, jopa kun jaan postia. Postiautossa kirjan kuuntelu on hyvää viihdettä! Äänikirjojen lisäksi luen toki ihan normikirjojakin.

LIsko, joka ei pahastu jos hänen niskaansa vähän rapsuttelee sormenpäällä. 🙂

Kasveille ja eläimille kuuluu ihan hyvää. Kasvit sinnittelevät hyvin tässä pimeässä vuodenajassa, ruumiita ei ole tullut juurikaan. Muutama ulkoa sisälle tuotu kesäkukka on heittänut henkensä ihan odotetusti, mutta muuten ollaan aika hyvillä vesillä. Ostin Facebookin kautta keijunmekon siemeniä, ne saapunevat ihan tässä lähipäivinä. Yritän taas sitä kasvia kasvattaa, vaikka viimekesänä epäonnistuin ja päätin että en enää yritä. Mutta nyt yritän ei kaupan siemenillä ja isommalla määrällä, niin ehkä onnistun. Sain myös hyvät ohjeet. Joten onnea matkaan! Nyt voisi chiliäkin jo alkaa idättää ja pian tomaattia. Kevät siis lähestyy koko ajan! Eläimet voivat myös hyvin. Miljoonakaloilla on mystisiä kuolemia akvaariossaan, mutta ehkä nuo nyt selviävät jotka hengissä vielä ovat. Gerbiilejä varten on asumus valmiina, kun Lumi-Kukan kaverin äiti teki meille terraarion kattoa varten kehyksen, johon Ville sitten kiinnitti verkon. Joten enää tarvii täyttää terraario purulla ja muilla tarvikkeilla ja hankkia ne asukkaat. Ei meille olekaan aikoihin tullut uutta nelijalkaista väkeä, Papu on tuorein tyyppi.

Ei niin jouluisten joulukorttien askartelua.

Askarrellut en ole kauheasti, välillä vain jotain pientä. Joulukorttienkin kanssa kävi vähän niin ja näin… Mutta ehkä ensijouluna saan jotain taas aikaiseksi. Kirjekuoria askartelen välillä. Ja postikortteja lähtee maailmalla säännöllisesti, ei paljoa mutta muutama silloin tällöin. Nyt kortteja matkustaa postcrossingin kautta Venäjälle, Saksaan, Hollantiin ja Kiinaan. Ihan perusmaita siis tuolla rintamalla. Kirjeitä olen kirjoitellut aina kun vain aikaa löytyy. Joululoman aikana sain kirjoitettua joka päivä yhden kirjeen, se oli ihanaa! Tosin oli laiska ja kirjoitin vain suomeksi, englanninkieleisiä kirjeitä on nyt sitten seuraavaksi työnalla. Ihan yhtä hyvin se kirjoittaminen englanniksikin käy, mutta toki omalla kielellä tulee muka paljon iisimmin tekstiä.

Peli, joka vie liikaa aikaani. 😀

Pian luona vieraillessa marraskuun lopussa Pia näytti mulle pelin, jota oli välillä pelaillut. Mäkin sitten menin sen lataamaan ja se oli menoa sitten. Eli olen saattanut ihan muutaman tunnin pelata Klondike-nimistä peliä tässä viime viikkojen aikana. 😀 Sellasta raivaamista ja rakentamista, johon jää niin helposti koukkuun.

Lapsen joululoma on mennyt mukavasti. Toki liian nopeasti, jos lapselta iteltään kysytään. 🙂 On nähty kavereita ja yökyläilty kaverin luona ja sellasta. Maanantaina sitten paluu koulunpenkille.

Olen innostunut nyt oikein kunnolla sukupuun rakentamisesta MyHeritagessa. Olen sinne rekisteröitynyt jo joskus tosi kauan sitten ja välillä sinne jotain lisäillyt. Nyt sitten muistin että meillähän on äitin puolelta tehty ihan kokonainen kirjasarja sukututkimuksen tiimoilta. Eli kokonainen kirjasarjallinen sukulaisia! 😀 Vielä kun saisin sen koko kirjasarjan käsiini, niin sitten kyllä tiedän miten vapaa-aikani vietän… Tilattiin myös anopille joululahjaksi DNA-testi tuolta MyHeritagelta ja koska olen sitä itekin miettinyt miten kiinnostavaa se olisi, niin tilattiin myös toinen, jonka tein itelleni. Nyt sitten odotellaan että näytteet pääsevät Amerikkaan asti ja siitä menee 3-4 viikkoa, että tulokset valmistuvat. Vaikka olisi ihan hölynpölyä, niin odotan silti mielenkiinnolla mitä tulokset kertovat siitä mistä päin geenini ovat lähtöisin. Ja ehkä sukupuukin kasvaa testitulosten perusteella jossain vaiheessa, kun kyllä ihmiset noita testejä varmaan jonkun verran tekevät. Onhan noita sukupuunettisivuja muitakin, mutta tuolla MyHeritagella on valmiiksi paljon sukulaisia ja tykkään siitä nettisivusta/puhelinsovelluksesta, niin tuolla sitten teen omaa puutani.

32 kysymystä ja vastausta

32 kysymystä ja vastausta

Visual/notebook-blogissa oli kivoja kysymyksiä, joihin päätin itsekin tarttua. Jos vaikka saisin bloggailuinnostuksen taas hetkeksi herätettyä.

AVIOLIITTOJA – Yksi.

LAPSIA – Myös yksi.

LEMMIKKEJÄ – Niitä onkin sitten enemmän. Koira, marsu, kaloja, sammakoita, liskoja, kilpikonna, kummitussirkkoja, katkarapu.

LEIKKAUKSIA – Yksi niitäkin silloin kuin lapsi syntyi, ellei viisaudenhampaiden poisto-operaatioita lasketa, kun ne kaivettiin ihon sisältä esiin eli olivat tavallaan leikkauksia.

TATUOINTEJA – Ei ole.

LÄVISTYKSIÄ – Vain kaksi normikorvareikää per korva eikä niitä lävistyksiksi lienee lasketa.

MUUTTOJA – Kuusi. Ekaa en edes muista, enkä paljon muistakaan kuin viimeisestä. Ja viimeisen perusteella en halua enää koskaan muuttaa. 😀 Ihan kamalaa hommaa kun omistaa liikaa kaikkea.

AMPUNUT ASEELLA – Olen lapsena ilmakolla ampunut maalitauluun, tai julisteisiin. Mutta enää en varmaan edes uskaltaisi kokeilla. Olen nössö.

OTTANUT LOPPUTILIN – En ole ottanut.

OLLUT SAARESSA – Monessa eri saaressa eri puolilla maapalloa.

AUTOSI – Suloinen tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Nissan Pao kesäautona ja talvella perhettä kuljettaa persoonallisen mallinen Toyota Will Vi. En voisi kuvitella itselleni mitään peruscorollaa, vaan pitää olla auto, joka on helppo löytää parkkipaikalta. 🙂

OLLUT LENTOKONEESSA – Olen ollut monen monta kertaa. Viimeksi puolitoista vuotta sitten, seuraavasta kerrasta ei ole vielä mitään tietoa.

ONKO JOKU ITKENYT VUOKSESI – Ei kukaan ole koskaan sanonut itkeneensä, mutta on varmaan.

OLLUT RAKASTUNUT – Olen.

OLLUT AMBULANSSISSA – En ole.

LUISTELLUT – Olen! Se oli nuorempana ihan parasta talvipuuhaa! Aikuisena olen luistellut pari kertaa, en mitenkään enää hingu jäälle.

SURFFANNUT – No herrajumala EN! Mää kuolisin jos kokeilisin! En pysyisi hetkeäkään pystyssä enkä niin paljon rakasta vettä että sinne hinkuisin.

OLLUT RISTEILYLLÄ – Olen, kaukaisin risteily Galapagoksella ja muita lähempänä kotia.

AJANUT MOOTTORIPYÖRÄLLÄ – En. Nuorempana ajattelin että olisi kiva joskus päästä istumaan edes liikkuvan moottoripyörän kyytiin, mutta emmä enää varmaan edes uskaltaisi. Koska olen nössö. 😀

RATSASTANUT HEVOSELLA – Yhden kerran, kun olin ehkä tokaluokkalainen ja mentiin koulusta ratsastamaan. Pituuteni takia sain sairaan korkean hevosen ja se oli aika pelottavaa.

LÄHES KUOLLUT – No joo, lapsen syntymän jälkeen se oli vaarana, mutta onneksi lääkärit osasivat asiansa.

OLLUT SAIRAALASSA – Silloin kun lapsi syntyi, en muuten.

SUOSIKKIHEDELMÄ – Niitä on aika paljon. Mutta sanotaan vaikka viinirypäle.

AAMU VAI ILTA – Ehdottomasti ilta. Raskaan työpäivän ja koomaisen illan jälkeen herään eloon ja luovuus kukoistaa just silloin kuin pitäisi alkaa mennä nukkumaan. Myöhäisillat on parhaita!

LEMPIVÄRI – Keltainen, jos nyt yksi pitää valita. Kivoja on myös oranssi, turkoosi, vihreä ja moni muu.

VIIMEISIN PUHELU – Iskän kanssa pari päivää sitten soiteltiin lihanpalasesta. 🙂

VIIMEISIN VIESTI – Tänään laitoin anopille Facebook-viestinä linkin yksiin heijastinvaljaisiin.

NÄHNYT JONKUN KUOLEVAN – En onneksi.

KAHVI VAI TEE – En tykkää kummastakaan, teetä voin kyllä juoda. Mutta miksi aina vain kahvi tai tee, missä on kaakao?! Koska se on ihana kuuma juoma!

PARAS PIIRAKKA – Ehkä sellanen tacopiirakka, jota joskus tulee tehtyä.

KISSA VAI KOIRA – Koira. Tykkään kissoistakin, mutta en ole ehkä henkisesti valmis eläimeen, joka voisi hyppiä joka paikkaan ja tiputella kasveja lattialle ja sellaista. Koira pysyy onneksi tassut lattialla tai sohvalla.

PARAS VUODENAIKA – Kevät, kun luonto herää ja kesä on vielä edessä. Se on jotenkin parasta aikaa.

Jos itse itse tartut haasteeseen, laita kommenttia, niin pääsen lukemaan vastauksesi. 🙂

ATCoins

ATCoins

Askartelin eilisen illan ja vielä tänään aamulla ekaa kertaa elämässäni ATCoinseja. Eli niin kuin ATC-korttien ympyräversioita. Niin ja siis ATC-kortit on askarreltuja kortteja, joita vaihdellaan toisten askartelijoiden kanssa. Olen niitä tehnyt askartelu-urani aikana aina silloin tällöin ja nyt innostuin tästä uudesta versiosta.

Korttien halkaisija on 64mm eli ne on aika pieniä. Osallistuin ekana Facebookissa yhdessä ryhmässä näiden vaihtoon ja sitten vielä swap-botissakin toiseen. Jälkimmäiseen menee vain yksi kortti, mutta ekaan peräti yhdeksän. Saan siis itsellenikin kymmenen korttia takaisin, jee! En malta odottaa että saan nähdä millaisia taideteoksia posti tuo jossain vaiheessa! Tuossa Facebookin vaihdossa oli ainoana sääntönä käyttää jotain leimattua kortissa. Leimasin sitten tekstinpätkän. Ja kortit näyttää tältä:

Tässä koko kymmenikkö. Vähän niissä on eroja.

Lähempää kuvaa.

Tästä vielä näkyy että noi pallerot on tollasia koholla olevia juttuja. 🙂

Näitä oli kiva tehdä ja voisin kuvitella näitä tekeväni lisääkin jossain vaiheessa. Pari pohjaa on valmiiksi piirrettynä, jos iskee inspiraatio. Ainoa asia mikä piti ostaa näitä varten, oli harppi. Joka maksoi ehkä pari euroa Tokmannilla ja siinä tuli mukana lyijykin, ettei tarvinnut kynään sitä harppia virittää kiinni. Mulla on jossain harppi jonka sain joskus Villeltä, mutta niin, se on jossain. 😀 Koitan muistaa sitten ottaa kuvat niistä coinseista jotka saan itelleni ja näyttää millaisia taideteoksia olen saanut!

Lintuja ja vähän muutakin

Lintuja ja vähän muutakin

Sain nyt vihdoin siirrettyä ne lauantaiset valokuvat kamerasta tietokoneelle. Ja olihan siellä onnistuneita otuksia, niin sain nyt taas syyn näpytellä vähän tekstiä tänne blogiini. Vaikka kai tästä arjestakin saisi tekstiä aikaan, kun vaan tarttuisi näppäimistöön. Nyt kun mulla on ollut vapaata osa-aikatyöstä, olen tehnyt asioita mitä ei ole voinut tehdä jos on tarvinnut herätä aamulla kello viisi. Ollaan käyty yöajeluilla sillai että ollaan joskus 11 aikaan vasta hypätty autoon. Ja ollaan nähty noilla reissuilla paljon peuroja, rusakkoja, kettu ja eilen jopa mäyrä! Mäyrä on mulle sellainen mystinen otus, jonka olemassaolon kyllä tiedän, mutta jota en ole varmaan koskaan ennen luonnossa nähnyt. Hauskan näköinen tyyppi kipitti eilen tien yli, kun oltiin palaamassa yöretkeltämme kotiin päin. 🙂 Käytiin eilen myös onkimassa ja kaikki kolme saatiin kaloja! Särkeä, ahventa, lahnaa ja pasuria. Käytiin eilen myös ostamassa mansikoita pakastusta varten. 5 kilon laatikko maksoi marjatilalla 45€. Tänään kun käytiin Säkylän torilla, mansikat olivat siellä 40-45€ se 5 kilon laatikko. Ja tuo suoraan tilalta ostettu laatikko oli niin hyvälaatuista marjaa, ettei ole ennen meillä niin hyviä marjoja ollutkaan. 🙂 Oltiin ajoissa liikkeellä (yleensä odotetaan liian kauan ennen kuin marjoja mennään ostamaan) ja suoraan tilalta ostettuna niitä ei ole autossa rahdattu paikasta toiseen kilometrikaupalla. Kyllä oli hyviä mansikoita kun eilen niitä myös syötiin sulatetun suklaan ja kermavaahdon kera, nam! 😛

Mutta niihin valokuviin! Nää on siis sieltä Turun kasvitieteellisestä puutarhasta.

Luulin että tää rastas oli kuollut, mutta se otti vaan aurinkoa! 😀

Tämä rastas kuvattiin kesken peseytymysrituaalien.

Ja tämä tyyppi oli kadottanut vartalonsa jonnekin…

Telkkävauva!

Äiti ja pennut <3

Ihana lumpeenkukka!

Opettelin vähän korentoja, kun niitäkin siellä näkyi. Tämä hentoinen kaveri oli tytönkorento.

Tämänkin värinen lumpeenkukka on ihana!

Tämä kaveri on hukankorento, joka lopulta suostui sen verran pysähtymään että siitä sai kuvan.

Telkänpoikaset ottamassa aurinkoa. 🙂

Saatiin se Ikean värikäs mattokin laitettua tuonne kuistille sillon alkuviikosta. Vielä kun tulisi sopivia kelejä että saisi ulkona istuskella pöydän ääressä vaikka aamupalalla… Mutta ihanaa kyllä kun välillä sataakin tällai oikein kunnolla! Tekee luonnolle hyvää!

Ihana matto, tykkään oranssista ja turkoosista!

Ainiin! Me käytiin alkuviikosta Lapissa Kivikylän tehtaanmyymälässä ja ostettiin juhannuskinkku(rulla)! Tänään paistettiin kinkku ja huomenna saadaan syödä juhannuskinkkua! Jee! 😛 Jostain sain idean että juhannuksena olisi kiva syödä kinkkua ja idea sitten jäi päähän muhimaan ja kun nuo muutkin tyypit innostui asiasta, niin pitihän meiän sitten kinkku metsästää! Hauskaa toteuttaa tällaisia juttuja! 😀

Sunnuntain pihahommia

Sunnuntain pihahommia

Jo toinen kirjoitus tälle päivälle – nyt on maailmankirjat sekaisin! 😉 Mutta mulla on ollut ikävä tätä hommaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Olen aina liian kiireinen tai väsynyt. Kaksi työtä vie mehut aika tehokkaasti. Että sinäänsä ei haittaa jos nyt tulee vähän lomaa toisesta työstä, mutta eihän se taloudelle tee hyvää. Pitää siis lotota ahkerasti 😀

Mutta päivän puuhasteluihin palatakseni. Istutettiin kukkia muutama ihan kukkamaahan, kokeillaan josko siinä jokin pysyisi elossa. On siis tosi kuuma ja kuiva paikka, mutta jospa ne selviäisivät kun kastelee vaan ahkerasti niitä. Meiän pihan kukkamaat on tyhmiä, maa on niin kaltevaa ja kivistä, että jotain pitäisi kehitellä jotta niistä saisi kivat.

Tässä kukat muratteja lukuunottamatta odottamassa uusia sijoituskohteitaan.

Meillä on tällainen kukkateline, jossa on ollut erilaisia virityksiä vuosien varrella. Ostettiin talvella Ikeasta tähän peltiruukut ja nyt tää teline pääsi ulos ja värikkäitä asukkaita ruukkuihinsa.

Tässä ruukussa oli omenapuu, mutta omenapuu taisi kuolla viime talven aikana. Nyt ruukussa on edes jotain eloa. 🙂

Tilasin joskus Kiinasta tällaisen huopakankaisen kukkien seinäasian, jolle Ville nyt keksi paikan yksi päivä ja tähänkin pääsi kukkia. Kokeillaan josko viihtyisivät tuossa varaston seinässä.

Tässä kasvaa meiän maissit kasvusäkissä. Nää on viikon verran meillä nyt asuneet ja toistaiseksi ainakin kasvavat hyvin. Ne on jo korkeampia kuin tuo meiän kasvihuone 😀

Kurkistus kasvihuoneeseen. Täällä ei vielä valtaisaa kasvua ole, mutta tuossa vasemmalla kasvaa kasvusäkeissä vesimelonia, keskellä säkkejä on paprikoita ja oikealla on kurkkua ja tomaattia. Pari isoa tomaatin raakiletta jo löytyykin, ehkä ne ehtii ennen talvea kypsyä…

Puutarhahommien välissä käväistiin vanhempieni luona. Mummuni oli kaatunut ja joutunut sairaalaan. 🙁 Joten mummun Jokke-koira tuli sitten hoitoon sairaalareissun ajaksi mun vanhempieni luokse. Toivottavasti mummu pääsisi pian taas kotiin, sairaalassa ei ole kiva makailla. Käytiin viemässä Jokelle lainaksi Deean vanha kaulapanta, kun koiran mukana tuli sen verran löysä panta, että kaveri pääsi siitä vapaaksi.

Jokke jätti hajuterveisiä jalkoihini ja Papu kiitti terveisistä haistelemalla pitkän aikaa mun jalkojani, kun palattiin kotiin. 😀

Päätin tarttua sutiin ja öljysin nämä pihakalusteet. Viimekerrasta oli jo vähän vissiin aikaa….. Oli meinaan niin kuluneen näköiset nuo vehkeet, mutta me nyt ollaan vähän laiskoja ja siksi toi homma tulee tehtyä turhan harvoin… Mutta hyvä jos edes joskus! 🙂 Tossa on kiva istuskella kuumanakin päivänä, kun tuohon ei paista aurinko kun talo toimii hyvänä aurinkosuojana. Jatkossa tuossa on vielä kivempi istuskella, kun kalusteet on kokeneet nuorennusprojektin, taustalla on tuo ihana kukkasermi ja tuohon maahan tulee vielä harjauksen jälkeen Ikeasta löytynyt muovimatto. Värikäs sellainen, kuinkas muutenkaan. 😀 Näytän taas kuvaa, kunhan saadaan huomenna siistittyä ja matotettua tuo oleskelualue.

Kyllä tuli erinäköiset pihakalusteista!

Me myös pelastettiin tänään talitiaisen poikasen henki! Pieni oli tippunut meiän pihalampeen eikä päässyt omin avuin sieltä pois. Lumi-Kukka huomasi onneksi räpiköivän vauvan ja haki meiät apuun. Siirrettiin poikanen aurinkoiseen paikkaan kuivumaan ja muutaman tunnin päästä nähtiin kun se nousi lentoon ja lensi puuhun. 🙂 Onneksi löydettiin lintu ajoissa, se oli niin puhki räpiköimisen jälkeen että ei se kovin kauaa olisi varmaan enää omin voimin jaksanut. Lampi oli päässyt turhan tyhjäksi ja muuttunut ansaksi linnulle, nyt se on taas täynnä vettä ja laitettiin siihen myös silta jota pitkin pääsee turvaan jos sinne sattuu tipahtamaan. Lampi on pieni, mutta pienelle linnulle iso.

Kukkaisa viikonloppu

Kukkaisa viikonloppu

Ihana ihana viikonloppu! Joka tuli niin tarpeeseen, kun työviikon jälkeen olin ihan väsynyt ja ihmisahdistunut ja blööhblääh. Ärsytti ja väsytti ja vielä kerran väsytti. Onneksi sattui viikonlopuksi ihanaa säätä ja päätettiin mennä Turkuun parisuhdepäivää viettämään. Kiertelemään kasvitieteelliseen puutarhaan ja vähän kauppoihinkin. Viimeksi kun käytiin tuolla kasvitieteellisessä, oli vielä niin aikainen kevät että vasta sipulikukkia taisi kukkia. Nyt oli jo paljon enemmän kukkia. Ja loppukesästä pitää mennä sinne taas, kun silloin kukkii taas ihan eri tyypit. Oli kyllä niin ihana kävellä rauhassa, pysähtyä katselemaan ja haistelemaan kukkia, ottamaan kuvia, katselemaan lintujen touhuja. Ihanan rentouttavaa!

Tässäpä kukkasia:

Nähtiin myös telkkäpoikue, mutta ne kuvat on vielä kamerassa. Jos niissä on jotain onnistuneita kuvia, laitan niitäkin tänne myöhemmin. Ihan valtavan suloisia palleroita!

Hong Kongista ostettiin kastematoja, kun sattuneesta syystä matoja ei ole viime aikoina ollut oikein helppoa löytää. Yhden päivän sadekaan ei tilanteeseen muutosta tuonut, mutta nyt näyttää siltä että lähes joka päivä ensiviikolla sataa, niin saadaan varmaan sitten onkimatoja lopulta ihan luonnostakin. En silti pidä pahana hintana jos 40 matoa maksaa kolme euroa. Ne on kuitenkin aika oleellinen asia että pääsee onkimaan. Ja onkiminen on kivaa!

Illalla sitten mentiinkin Köyliöön onkimaan perinteiseen onkipaikkaamme. Onneksi tuuli vähän, niin hyttyset eivät käyneet meiän kimppuun kuin vasta ihan lopussa. Kun palattiin autolle, lauma hyttysiä oli auton kimpussa ja varmaan parikymmentä hyttystä änkesi auton sisällekin. Pieniä ja pirullisia pistäjiä. Kaloja saatiin huijattua melkein kymmenen ja peräti neljää eri lajia! Tuli ahventa, särkeä, salakkaa ja lahna. Tosin kaikki sen kokoisia, että ei niitä pataan laitettu vaan asumaan isoimpaan akvaarioon, jossa tällä hetkellä elelee enää yksinäinen niilinhauki. Niilinhauen kaksi kaveria ovat tässä viimekuukausien aikana tulleet tiensä päähän.

Kesän 2018 eka saalis! 😀

Tänään (ensiviikon sääennustettu vilkaistuamme) päätettiin mennä Köyliöön Sepän puutarhatilalle ostamaan vielä lisää kukkia. Tänään ne melkein ostaa ja istuttaa tarvii, kun tulee niin sateinen viikko. Käytiin eka pesemässä isoimmat röhnät Villen vanhasta kesäautosta mun vanhempien luona ja suunnattiin sitten kukkaostoksille.

Tässä vain pieni osa kukkaloistoa, isoja kasvihuoneita on kolme ja kaikki ovat täynnä kukkia ja muita kasveja. Ihan paratiisi!

Lumppakin innokkaana tulee mukaan meiän kasviostosreissuille. Taitaa siitäkin kasvi-ihminen tulla. 🙂

Tässä saalis. Kaikki muut kukat maksoi euron kappaleelta, paitsi kaksi murattia ja Deean haudalle viety verenpisara hiukan enemmän.

Tänään siis istutellaan kukkia! Ihanaa! Ja kyllä tarkenee, kun lämpömittari näyttää varjossa +26°c. Huh! Mutta en valita, ensiviikolla saa sitten valittaa kun on reilut kymmenen astetta vaan lämmintä 😀 Mutta ensiviikolla ehtii sitten tehdä kaikkia sisähommia, varsinkin jos mulla ei ole muita töitä tiedossa kuin oman kauppani hommat. Riippuu tuleeko sairaslomia ja muuta. Ostin eilen Bauhausista kalkkimaalia sävyltään ”Antique White”, niin senkin parissa saa sitten aikaa kulumaan sisätiloissa. Olen pitkään halunnut maalata tummia kalusteita valkoiseksi ja nyt on sitten maalia vihdoinkin. Aloitan varmaan eteisen kenkätelinepenkistä ja sitten vuoroon pääsee mun+Lumpan työpöydät ja pari pientä lipastoa ja dvd-hyllyt ja…… Loputon urakka! Mutta katsotaan nyt mitä saan aikaan. Pitää muistaa sitten ottaa ennen ja jälkeen kuvia!

Omakin ruusupuska on alkanut nyt kukkia!

Ihanaa sunnuntain jatkoa ja koitan olla taas ahkarampi tämän bloginkin kanssa… 😉