Mainio postipäivä ja tehokas viikon alku

Posted on

Viikko alkoi mukavasti, vaikka työteho ei ollut ihan paras mahdollinen. Tai tulostin kiukutteli kun tulostelin kirjekuoria yhteen tilaukseen, niin se sitten vähän vei sitä intoa. Mutta onneksi sain eilen laitettua paljon juttuja myyntiin, niin ne tuotteet ei enää kummittele pöydän kulmalla. Vielä tuossa odottaa yksi korttipino joka saapui viime viikon lopussa, mutta viimeistään viikonloppuna pääsen niiden kimppuun.

Posti tuo yleensä maanantaisin ja keskiviikkoisin kivasti postia maailmalta – tämäkään maanantai ei ollut poikkeus. Otin kuviakin, vaikka lapsi hoputti vieressä avaamaan ne äkkiä. 😀

Indonesiasta tuli tällainen kiva pikkuinen paketti Swap-botin Blind Envelope -vaihto sisällään. Eli random-tavaraa toiselle.

Kääreen alta löytyi tällainen jokin keksipaketti 🙂

Ja paketin sisällä oli karkkia ja tarroja ja pieni lehtiö ja avaimenperä! Energiakuutiot on vielä maistamatta, mutta nuo lehmäjutut oli kermatoffeeta ja ruskea pötkylä suklaatahnaa. Puputarrat on ihania!

Koska mulla ei ole tarroja tarpeeksi, mulle tulee Stickiiltä kuukausittain lisää tarroja. 😀 Mutta toi maksaa vain noin 10.85€/kk, niin ei ole paha hinta ihanista tarraylläreistä. Koska rakastan tarroja ja yllätyksiä!

Talvisia puita, aivan täydellisen ihana lumihiutalekirjanmerkki ja eläintenpäitä ja peuroja.

Lehtiä tai jotain ja kasveja.

Suloisia jouluisia eläimiä ja sulkia.

Postikortti ja aivan ihania kettuja! Ketut on kyllä ehdottomasti pöllöjän rinnalla ihanimpia eläimiä kaikissa tarroissa yms!

Sitten myytävää kaupalleni – jouluisia tarroja.

Ja nämä lumiukko-tarralaatikotkin menevät myyntiin.

Samoin kissaviivottimet ovat myytäviä.

Mun pitääkin vähän koittaa kerätä kasaan sellasia myytäviä juttuja, joita en vielä laita verkkokauppaan. Koska täällä meidän pikkukylässä pitäisi olla joulukuun alussa miitti, johon mut on pyydetty kauppani kanssa myymään asioita kalenterihulluille ihmisille! Jännää, kun en ole koskaan missään kauppani kanssa ollut myymässä, koska en ole mikään messu- tms tapahtumaihminen, mutta pienessä miitissä on mielenkiintoista käydä keräämässä uusia kokemuksia. Ehkä joskus uskaltaa toistekin jonnekin. Olen laittanut sivuun sitä tapahtumaa varten asioita ja laitan ne sitten kauppaan myyntiin kun tuo miitti on ohi. Vähän nolo olisi mennä sinne ilman mitään myytävää. 😀

Alkuillan lenkillä pysähdyin ottamaan kuvan Klubista, jonka pihalle ilmestyi viikonlopun aikana joulukuusi. Uusi aita on istutettu kun vanha kaivettiin pois.

Iltalenkin jälkeen tein jauhelihamurekkeen, laitoin perunat kiehumaan, tein leipätaikinan ja ruskean kastikkeen. Pikkasen tehokasta toimintaa. 😀 Ei siis tyypillistä mulle moinen, mutta joskus tulee himo tehdä monta asiaa kun vauhtiin pääsee. Sämpylöiden paistamisen jälkeen vielä päivän kolmannelle lenkille ja blogin kimppuun. Vielä hetki Ihmeidentekijöitä (vitoskausi jo menossa, sain tänään kirjastosta kaudet 5 ja 6, itelläni on vain 2-4) ja iltapalasämpylää (tuli ihan sairaan hyviä kun ekaa kertaa tuolla ohjeella tein!) ja sitten nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas pakkailla tilauksia ahkerasti.


Pari synttäriylläriä

Posted on

Marras-joulukuussa on useampikin tärkeä syntymäpäivä ja hyvä syy askarrella. Aina ei kyllä jaksa askarrella, ei vaan tule mitään inspiraatiota, mutta onneksi välillä saa jotain aikaiseksikin. Ekana juhlittiin jo 9-vuotiasta kummityttöäni Neaa, jolle ostin lahjaksi hopeiset kotimaiset käsintehdyt koirakorvakorut. Lapsihan varmasti arvostaa kotimaisuutta ja käsityötä, hahaa! 😀 Korvakorujen kääreestä sain jotenkin innostuksen kortinkin värimaailmaan. Ja lopputulos näytti tältä:

Simppeli miiamainen kortti. 🙂

Tässä näkyy vielä korvakorut, jotka ovat Jacinta Knight Jewelleryn käsialaa.

Myös (varmaankin) pitkäaikaisin ystäväni Jutta täytti marraskuussa vuosia. Jutalle tein pirteän kortin harmaiden marraskuun päivien piristykseksi ja ostin lahjaksi Moumou designin ihanan pitsiliinaheijastimen. Kotimainen käsityöyrittäjä tämäkin.

Tässä vähän kökkö nopeesti napattu kuva. En tajunnut edes korttia erikseen kuvata, joku aivohäiriö. Mutta jäi tästäkin joku muisti sentäs. 🙂

Loppuvuoden aikana juhlistetaan vielä Pian synttäriä sekä Jutan ja Pian nimipäiviä, niin askartelua on yhä tiedossa. Jospa vaikka innostuisin kortit tekemään joku kaunis päivä jo etukäteen… ei voi tietää. 😀 Vaikken ehkä itse usko tuohon, hahaa! Koska miksi tehdä jotain ajoissa, kun sen voi tehdä viimehetken paniikissakin! 😉


Hei taas… me junk journaillaan!

Posted on

Pikkasen hiljaista on blogissa ollut viikkokausia. Tänään uudistin ulkoasua, jotta ehkä innostuisin taas tästä kirjoittelustakin. Ehkä se taas hetkeksi tehoaa.

Laku eli Papu on kasvanut paljon ja alkanut vaihtaa hampaitaan. Kuinka söpöä kun sen etuhampaat heiluivat kuin lapsella. Tänään huomasin, että alhaalle alkaa puskea uusia kulmahampaita. Tarvii nyt seurata että vanhat kulmahampaat irtoaa ennen kuin uudet kasvaa tilalle. Noita teräviä kulmahampaita ei jää ikävä, sen voin sanoa! 😀 On tuo pikkukoira jo rauhoittunut siitä mitä se villeimmillään oli ihan vauvana. Ei enää tee reikiä vaatteisiin ja sellasta kivaa. Mutta kyllä sillä virtaa riittää, jaksaa touhuta kaikenlaista vaikka kuinka kauan. Onneksi pennut myös nukkuvat paljon vastapainoksi sille kaikella touhotukselle.

Mun unikaverini 🙂

Askartelurintamalla on ollut jotain aktiivisuuttakin viime aikoina. Syyslomalle sain yllättäen kutsun mennä Pian luo askartelemaan ja mähän menin ja tein joulukorttini valmiiksi! Lokakuussa! Wow! Vielä pitää kortit kirjoittaa, kun postimerkitkin on jo olemassa ja posti toi sen punaisen kuoren tällä viikolla. Toivottavasti saan ne kirjoitettuakin ajoissa. Tein kaikille samanlaiset kortit tänä vuonna, niin en viitsi vielä näyttää kuvaa täällä. Sitten me tehtiin vanhoista kirjoista junk journalit. Jaa että mitkä? No sellaset kirjat, joihin voi kerätä kaikkia muistoja. Kierrättää sinne kaikkea ”roskaa” myös. Mulla on nykyään pöydällä kori, johon kerään kaikki junk journaliin mahdollisesti päätyvät asiat – kätevää!

Tästä se junk journal lähti. Anteeksi kaskukirja kun tapoin sinut, mutta kirjan kannet ovat nyt hyvin rakastetut.

Kun sivut oli poistettu, tein reiät kirjan kannen läpi. Tuon sivujen kiinnittämisen kirjaan voi tehdä myös nätimmin, mutta mulla oli iso into päästä eteenpäin, joten en jäänyt pohtimaan nätimpää tekniikkaa. Reiät tein muistaakseni ihan terävien saksien kärjillä.

Tässä sivut oli aseteltu jo kansien väliin, muttei vielä kiinnitetty. Sivuina käytettiin vanhaa merikarttaa, siinä oli tosi tukevaa ja isokokoista paperia.

Sivut on kiinni! Tehtiin erikokoisia sivuja. Vierastin ajatusta ekana, mutta se oli ihan huippu idea!

Minä sidoin sinut!

Sitten maalia pintaan. Yllättäen keltaista. 😉 Nuo sidontalangat näkyy tuolla selässä tollai hauskana kuviona, ei haittaa omaa silmää lainkaan.

Tyylikkäitä nämä kuvat, kun taustalla näkyy aamupalalautanenkin 😀 Mutta malta siinä sitten syödä kun inspiraatio jyllää!

Eka aukeama. Liian ahdas kukkatasku etukannen sisäpuolella ja kansilehti, jossa lukee kirjan nimi ”Project junk journal challenge” ja aloituspäivämäärä.

Tässä nyt yksi askarrettu sivu. Näytän lisää kuvia jossain vaiheessa. Vuoden päästä tai jotain itseni tuntien 😀 😀

Kansi. Ihanan Jeminan die cut -tytsi, johon Jemina on nimeni kirjoittanut. Olen Jemina-fani täydestä sydämestäni!

Muuten elämään kuuluu rauhallista arkielämää. Kiirettä pitää kyllä verkkokauppa-asioiden kanssa. En meinaa ehtiä laittaa uusia juttuja myyntiin, kun ei koskaan ole aikaa tarpeeksi. Niinpä tänään skannailin kortteja, niin on sitten ainakin jo kuvat valmiina koneella. Ehkä uhraan jonkun hetken sunnuntaista uusille tuotteille. Ellen sitten innostu tekeen jotain ihan muuta. 😀 Mutta sen näkee huomenna. Ei parane liikaa suunnitella tekemisiä, niin ei tarvi murehtia kun ei saakaan aikaan sitä mitä piti.


Kaksi korttia

Posted on

Väsäsin vanhemmalla kummitytölleni kaksi synttärikorttia – toinen vanhempieni puolesta annettavaksi ja toinen meidän. Miten voikin aika mennä niin nopeasti, että kummityttö voi täyttää jo 18 vuotta?! 🙂 Aika juoksee! Tänään käytiin synttäreillä ja tässä olisi ne kortit…

Enjoy the little things

Have a beautiful day

Paremmin vain mun käteeni sopii kortit englannin kielisin toivotuksin. Jotenkin vaan se on kivempi kortteilukieli.


Road trip Espanjaan ja Portugaliin 21.7.-3.8.2017

Posted on

Päätettiin tehdä loppukesästä road trip lämpimään. Varattiin menolennot jo toukokuun lopussa ja sitten alettiin katsella sopivaa vuokra-autoa ja viikkoa ennen matkaa alettiin ihan tosissaan tehdä ajosuunnitelmaa sen perusteella mitä oltiin aiemmin ajateltu. Eli aloimme varata hotelleja ja laskea ajokilometrejä. Haluttiin käydä 10 avioliittovuoden kunniaksi myös Sintrassa Portugalissa, jonne sillon tehtiin häämatka (nyt se paikka oli kauhea turistihelvetti, ei tartte mennä toiste sinne…), niin sekin vaikutti aika paljon tuohon reittiin. Onneksi varattiin hotellit ja paluulento jo kotoa käsin, kun tuolla reissun päällä oli paikoitellen niin surkeat nettiyhteydet.

Meiän matkasuunnitelma näytti paikkakuntien osalta tältä:

  • Madrid (jonne lentokone meiät vei)
  • Saúca
  • Albacete
  • Cartagena
  • Huescar
  • Lanjaron
  • Mijas
  • Algeciras
  • Mertola (Portugali)
  • Coruche (Portugali)
  • Sintra (Portugali)
  • La Roca de la Sierra
  • Herreruela de Oropesa
  • Madrid (josta vaan lennettiin Saksaan)
  • Berliini

Kilometrejä kertyi noin 2900. Autolla olisi saanut ajaa 3000km, niin ihan hyvin ne kilometrit sitten riitti. Bensaa meni 157 litraa, joka oli rahana 197 euroa. Espanjassa bensa maksoi noin 1.22€/litra ja Portugalissa 1.48€/litra (mutta nähtiin myös paikkoja joissa se maksoi reilusti yli 1.60€…). Portugali oli yleisestikin kalliimpi ja tiet oli sitä luokkaa mitä Suomessakin (reikiä ja möykkyjä), Espanjan tiet oli paljon paremmassa kunnossa niiltä osin missä me ajeltiin.

Matkan varrella nähtiin Euroopan mantereen eteläisin paikka (ei menty Gibraltarille koska turisteja oli ihan jokunen muukin sinne menossa), käytiin läntisimmässä pisteessä Sintran lähellä ja ajettiin Euroopan pisin silta eli Vasco da Gama -silta. Yövyttiin monenlaisissa paikoissa, erikoisimmat varmasti Bonsaimuseo Sintrassa ja luolaan tehty huoneisto Huescarissa. Öiden keskimääräinen hinta jäi alle viiteenkymppiin. Auto maksoi tuolta ajalta 130€ ja vakuutus siihen noin 45€. Autoa noutaessa vuokrafirma imaisi luottokortilta 600€, joka kyllä sitten palautui luottokortille pari päivää kotiinpaluun jälkeen.

Lämpöä matkalla todella riitti. Melkein koko ajan oli kuuma, poikkeuksena Sintran lähettyvillä se Manner-Euroopan läntisin paikka Cabo da Roca jossa tuuli ihan hurjasti ja myös Sintrasta seuraavana aamuna lähtiessä oli vähän jopa viileää. Sellanen +35°c oli vielä ihan normaali ja ok kuumuus, mutta kun mittari nousi Portugaliin saavuttua +43 asteeseen, niin se oli aivan liikaa. Onneksi oli ilmastoidut hotellihuoneet, ne pelastivat paljon! Mun elimistö ei enää vaan kestä tollasia kuumuuksia, tulee huono olo.

Tätä reissuasiaa on pitänyt kirjoittaa jo vaikka kuinka kauan. Alunperin piti jopa joka päivä kirjoittaa jotain ja laittaa kuvia, mutta eipä siitä mitään olis tullut niillä nettiyhteyksillä. Halusin nyt kuitenkin edes jotain pientä tuosta muistoksi tänne kirjoittaa, vaikka reissusta on aikaa jo ikuisuus. Ja ehkä saan vielä jotain kuviakin laitettua joku kaunis päivä… Kuvien kanssa on aina ongelmana se, kun niitä on liikaa. Ei kukaan jaksa katsoa miljoonaa kuvaa. 😀 Mutta yritetään saada valikoitua jotain jossain vaiheessa… Mutta reissu tosiaan oli kiva ja saatiin nähdä paljon monenlaisia paikkoja ja maisemia!


Bujon eka kk-aukeama

Posted on

Sain kirjastosta käsiini Bujoilun voima -kirjan ja sen innoittamana uskalsin vihdoin kokeilla aloittaa omaa pistesivumuistikirjaani. Hankin sen jo monta kuukautta sitten, mutten ole uskaltanut aloittaa sitä, ettei se mene pilalle. Nyt rohkaistuin ja voi miten kivaa oli ahertaa ekaa kk-aukeamaa. Tai jotain, ei nuo termit ole vielä ihan hallussa. 😉 Joka tapauksessa oli kiva kokeilla tuota, vaikka mulla on yhä myös Happy Planner tän vuoden loppuun asti käytössä ja kaupallani puolestaan personal-kokoinen Color Crush. Mutta tuo bujokin kyllä kovasti kiehtoo. Ehkä katson tän vuoden loppuun miltä näyttää ja päätän sitten miten teen ensivuoden kanssa.

Tein tuohon myös jo askel-trackerin ja ideoita on vaikka mihin. Katsotaan miten tuo tuosta alkaa kehittyä! Jee!


Pentu tuli taloon

Posted on

Viikko sitten kodista tuli taas Koti isolla Koolla. Meille muutti Pentu Pentunen, kahdeksan ja puoliviikkoinen brasilianterrierityttö nimeltään Laku. Pentu on ihana, aivan täydellinen tyyppi! Rakastaa nukkua sylissä ja öisin asettaa kaulansa omalle kaulalleni ja nukahtaa siihen, osallistuu reippaasti kaikkeen uuteen, tykkää tutustua uusiin ihmisiin, ei nirsoile ruoan kanssa, on lähes täysin sisäsiisti. Asuu tuon kultakimpaleen sisällä toki pieni pirullinen petokin, joka välillä nousee esiin. 😉 Rajoja kuuluukin koetella, että tietää mitkä säännöt tässä talossa on. Kaiken kaikkiaan tää eka pentuviikko on mennyt tosi hyvin. En yhtään muistanut edes millaista on olla pennun kanssa, viime kerrasta kun on niin valtavan kauan aikaa, melkein 11 ja puoli vuotta.

Ollaan autoiltu pennun kanssa jo aika paljon, koska me tykätään tehdä autoretkiä ja koira on aina tervetullut mukaan ja mielellään koira toki viihtyisikin autossa. Ollaan nähty eri kokoisia lapsia ja tänään käytiin koulun yleisurheilukisoissa katsomassa isoa lapsilaumaa. Vähän ehkä Laku saikin siellä sitten huomiota. 😀 Eka yksi lapsi tuli kysymään saako koiraa silittää, sitten toinen, kolmas ja sitten oltiinkin pian miljoonan pikkukäden keskellä. Laku antoi pusuja ja sain paljon rapsutuksia. Ja käytiin myös ekaa kertaa metsässä tänään, voi pojat kun siellä oli hauskaa! Pitää ostaa pennulle valjaat, niin uskaltaa paremmin antaa koiran pomppia ja ryntäillä ympäriinsä. Tyypistä kun tulee ihan aivoton pomppija metsässä. 😀

Enää en kyllä halua ikinä koskaan meille koiratonta kotia. Seuraava pentu saa muuttaa meille joskus kun Laku on 5-7 -vuotias, niin pitäisi välttää koirattoman kodin kohtalo. Seitsemän viikkoa me ehdittiin olla ilman koiraa, seitsemän tosi tosi pitkää viikkoa. Se oli oikeesti ihan tuskallista. Aluksi Deea-mummon kuoleman jälkeen aivot vielä jonkun aikaa kuvitteli että täällä asuu koira – odotti kuulevansa haukkumista kun palasi kotiin, varoi työtuolin kanssa liikkumista kun Deea nukkui tosi usein tuolini vieressä lattialla. Surun rinnalle tuli pikkuhiljaa ihan järjetön koirankaipuu ja pentukuume. Pentukuumetta on ollut vaihtelevasti jo parin vuoden ajan, mutta ei haluttu Deeaa rasittaa enää vanhuksena millään villipennulla. Ja uskon että Deeakin on iloinen, kun hänen sängyssään nukkuu nyt uusi vauva ja kun me ihmiset ollaan taas onnellisia. Ei sitä raastavaa koirankaipuuta osaa edes selittää, sen tietää jos sen on kokenut.

Deea oli heinäkuun alussa pakko viedä eläinlääkärille viimeistä kertaa, kun mummokoiran nisäkasvain oli kasvanut liian isoksi ja se alkoi vuotaa pahanhajuista nestettä. Lääkäri totesi saman kuin me itsekin – ei sille enää mitään voinut tehdä. Iso leikkaus olisi iso riski ja rasitus niin vanhalle koiralle. Kamalampi kohtalo se olisi ollut jo koira olisi kuollut leikkauspöydälle. Nyt se sai nukahtaa mun syliini kauniina aurinkoisena kesäaamuna. Se oli valtavan ahdistavaa, on vieläkin kun sitä ajattelee, mutta tiesin että se on oikein. Ei ole koiran elämää jos joutuu elämään sellasen patin kanssa, joka vaatii puhdistusta ja siteidenvaihtoa ja paidan pitämistä. Nyt Deeaan ei enää satu eikä tarvi elää tyhmän patin kanssa. Ei se koira enää edes tuntunut Deealta kun kaverin kannoin eläinlääkäriltä lakanan sisällä autoon ja vähän ajan päästä eläinten hautausmaalle, se oli pelkkä kuori ja Deea oli jo jossain muualla. Deea sai haudalleen pehmolelun jolla vielä viimeisinä päivinäänkin jaksoi leikkiä ja anoppi toi haudalle kristallisydämen. Askartelin myös hautakiven, jonka kuva pääsi jo paikallislehden sivullekin muutama viikko sitten. <3 Deegis oli tärkeä koiramummeli, jolla oli paikka ihmisten sydämissä ja siellä se paikka pysyykin. Onneksi muistot ovat ja pysyvät.


Juhannuspäivän suuri colatesti

Posted on

Saatiin  tänään ostettua kaupasta vielä pari eri colalajia ja testimateriaali oli valmis. Rio cola ja K-menu cola jäi puuttumaan, kun niitä ei mistään löydetty. Mutta testissä olivat mukana:

  • Pirkka
  • Rainbow
  • Olvi
  • Cocacola
  • Pepsi
  • Freeway
  • Rölli

Merkkasin 21 mukin pohjaan numerot yhdestä seitsemään, siis kolme jokaista numeroa, kun kolme oli testaajiakin. Ja paperiin merkkasin numeroilla 1-7 nuo eri colalajit. Sitten mukit riveihin ja juomanäytteet niihin.

Sitten keräsin aina yhden seitsemän mukin jonon yhdelle tarjottimelle ja sekoittelin mukien järjestystä, ettei kellään ollut hajua mikä muki on mitäkin lajia. Kun kaikki mukit oli sekoitettu, ei muuta kuin maistelemaan. Oli kaksi selvästi parasta colaa kaikkien mielestä ja pari ihan hirveetäkin. Ja sitten sellaisia ei hyviä eikä pahoja. Laitettiin kukin colat parhausjärjestykseen. Ja sitten alettiin pahimmasta päästä katsoa mikä numero on mukin pohjassa ja kirjattiin tulokset ylös. Pahin cola sai kaikilta seitsemän pistettä, paras yhden. Eli mitä vähemmän pisteitä, sen parempi cola.

Vähän tyhmästi valittu toi vihreä kynä noihin tuloksiin, mutta siis Lumi-Kukan parhausjärjestys oli:

  1. Cocacola
  2. Olvi
  3. Pepsi
  4. Rainbow
  5. Rölli
  6. Freeway
  7. Pirkka

Villen järjestys:

  1. Pirkka
  2. Pepsi
  3. Olvi
  4. Rainbow
  5. Freeway
  6. Rölli
  7. Cocacola (kun siinä oli muka joku sivumaku, grr!)

Ja Miian järjestys:

  1. Cocacola
  2. Pepsi
  3. Rainbow
  4. Freeway
  5. Olvi
  6. Pirkka
  7. Rölli

Kokonaispisteissä voiton vei Pepsi, koska se Villen muka cocacola -sivumaku…

  1. Pepsi
  2. Cocacola
  3. Olvi
  4. Rainbow
  5. Pirkka
  6. Freeway
  7. Rölli

Toi Rölli oli kyllä ihan kamalaa kuraa. Yök. Yllättävää (sen Villen cocacola sivumaun lisäksi) oli ehkä toi Freewayn huono sijoitus, kun se on olevinaan kai muka hyvän makuista. Mutta se ei ollut niin makeaa, niin naispuoliset raadin jäsenet ei siitä niin tykänneet. Tästä testistä voisi koittaa tehdä ihan juhannusperinteen. Ja vertailla sitten muuttuuko maku vuosien saatossa. Mutta siitä olen erittäin tyytyväinen, että mulla itellä oli Cocacola ykkösenä, koska sitähän mä juon! Pepsi oli yllättävän tasavertainen sen kanssa tossa testissä, mutta onneksi laitoin ne oikeaan järjestykseen. 😀


Rauhallinen juhannusaatto

Posted on

Olen vähän outo (vähän?!) ihminen ja tykästyin suuresti kun kuulin että juhannusaattona saa katsoa livenä Prisman kassahihnaa Facebookin ja myöhemmin telkkarinkin kautta. Jep, kyllä on mulla omituiset ja halvat huvit. Ulkona oli viileä tuuli eikä tehnyt mieli olla pihalla, niinpä oli kiva makoilla sohvalla ja laittaa Facebook live telkkariin ja vain katsoa mitä ihmiset ostelee juhannusaattona kaupasta. 😀 Käytiin me ite Harjavallassa pyörähtämässä päivällä, ajeltiin patosillalla (en tajunnut kuvaa ottaa, ensikerralla sitten!) ja käytiin Lidlissä ostamassa meiän juhannuspäivän suureen colatestiin Lidlin colaa ja lapsi sai himoitsemiaan pistaasipähkinöitä, jotka ei ole niin superkalliita siellä kuin muualla. Mutta sitten Harjavallan reissun jälkeen mää en muuta jaksanut kuin katsoa sitä hihnaa. Katsoin jonnekin yhdeksään asti (aloitin heti neljän jälkeen) kunnes alkoi kyllästyttää. Yhdentoista aikaan lähdettiin ajeleen Köyliötä kohti, koska siellä Köyliöjärven rannalla näkee aina kokkoja. Ja niin näkyi nytkin kaksi tai kolme. Ihmisiä oli aika paljon Köyliössä liikenteessä. Kun palattiin kotiin Rantatietä pitkin, Pyhäjärven rannalla ei onnistuttu näkemään yhtään kokkoa eikä ihmisiäkään oikein ollut liikenteessä. Kun palattiin kotiin puolenyön aikaan, katoin vielä Subilta jonkun aikaa sitä kassahihnaa, kunnes kömmin yläkertaan lukemaan hetkeksi Anna-Leena Härkösen tuoreinta kirjaa ennen kuin uni vei mukanaan. Ja tänään kun saadaan vielä pari colalajia kaupasta ostettua, pidetään makutesti! Josta tulee tänne raporttia! Ollaan ennenkin testattu eri colalajeja (joskus kauan sitten mökillä), mutta siitä en sillon tajunnut tehdä blogiin mitään raporttia.


Keittiön kasviasukkaita

Posted on

Kuvasin keittiössä asustavia kasveja. Kiva myöhemmin sitten katsella ja vertailla mitä kasveja meillä onkaan ollut ja mitkä niistä on vielä vuosien päästä hengissä. 🙂

Ekana värinokkosia. Ostin Raumalta talvella kirppikseltä pienehkön värinokkosen, jota olen nyt jo varmaan 3-4 kertaa saanut leikellä matalammaksi, kun se kasvaa ja kasvaa. En halua päästää sitä kukkimaan enkä venähtämään ylipitkäksi, niin saksiminen auttaa siitä hyvin. Otin taas pari päivää sitten uusia pistokkaita juurtumaan ja vanhoista jo juurtuneista otin ylimääräisiä lehtiä pois. Pitäisi ehkä ne juurtuneetkin iskeä multaan kasvamaan, vaikka meitin kyllä jos osan niistä laittaisi vaikka facebookin yhteen kasviryhmään tarjolle, joku haluaisi vaihtaa pistokkaita toisiin… katsotaan nyt.

Nää on tälläisia ei ehkä ihan oikeaoppisia pistokkaita kun ne on tollasia kaksihaaraisia 😀

Nää on ehkäpä vähän järkevämpiä yksihaaraisia kavereita.

Uudet vielä juurettomat pistokkaat.

Lautasilla kuvatut juurelliset pistokkaat yhtenä kimppuna.

Seuraavaksi on vuorossa enkelinsiipi. En voi sietää enkeleitä, mutta kasvi on poikkeus 😀 Sain anopilta viime vuonna pari enkelinsiiven pistokasta, jotka ovat ihan räjähtäneet nyt kasvuun ja ne kukkiikin nyt! Sain myös uusia pistokkaita (tai isoja oksia ne on) jokunen viikko sitten ja ne pitäisi laittaa multaan, kun nyt niille on sopiva ruukkukin löytynyt. Tykkään noista enkelinsiiven lehdistä kovasti!

Mulla on ehkä vuoden verran ollut saintpaulia-innostusta. Ostin ekan yksilön ihan heräteostoksena Siwasta joskus viime kesänä. Sain myös nyt tän vuoden puolella vanhemmiltani yhden santun (ystävänpäiväkö se oli?) ja sitten Ville osti mulle yhden keväällä kun oli joku kukanostojuhlapäivä. Yksi yksilö kuoli, mätäni jotenkin siitä mistä ne lehdet lähtee kasvamaan. Vaikka ihan samalla tavalla olen kaikkia kolmea hoitanut. Siitä mätäkasvista pelastin kuitenkin kuusi lehteä ja ne odottavat nyt juurtumisen ihmettä. Se on hyvin hyvin hidas prosessi, mutta on mulla jo kahteen aiemmin otettuun lehteen tullut pienet juuren alut, joten toivoa on! Olen myös tökännyt lehtiä välillä muiden kasvien juurelle. Ihmepensaan alla on elossa kaksi lehteä, mutta ei ne ole poikasia tehneet vaikka ovat kuukausia siinä olleet elossa. Kiinanruusun alle tökkäsin yhden lehden ja se on tehnyt monta lehteä jo. En vaan tiedä miten uskallan sen sieltä siirtää omaan ruukkuunsa vahingoittamatta kiinanruusua tai sitä santtuvauvaa… Kiinanruusu ei tällä hetkellä kuki eikä näytä nuppujakaan tekevän, niin ehkä sen operaation nyt uskaltaisi tehdä…

Banaanivauva. Tämän emo muutti meille Lidlistä joskus viime vuonna. Talvi otti koville ja emo kuolla kupsahti, se vain kuivui liian kuivan huoneilman takia varmaan, mutta ennen kuolemaansa se teki vauvan. Jota nyt yritetään pitää hengissä. Meillähän on ulkona myös iso banaani, se on jo vaikka kuinka monta vuotta vanha. Tai tuo nykyinen iso yksilö on myös ekan yksilön jälkeläinen.

Hän on vielä aika pieni, mutta toivottavasti pysyy hengissä.

Orkidea, joka on paljasjalkainen. Tää yksilö irtosi vanhemmiltani saattohoitoon saadusta perhosorkideasta. Eli eikös ne keikejä ole nimeltään ne vauvat, joita tulee orkidean kukintovarteen. Laitoin keikin ihan vaan veteen, koska noinkin jotkut pitää orkideoita ja ei mulla suuresti menetettävää ole tämän kokeiluni kanssa. 🙂 Siinä saattohoito-orkideassa on toinenkin keiki, mutta sitä en ole vielä irrottanut. Perhosorkkiksia meillä on tuon vauvan ja sen emon lisäksi vielä kaksi muuta, jotka ehkä kenties joskus vielä kukkivat uudestaan, tai sitten eivät. Mutta ainakin niitten juuret ja lehdet on ihan hyvän näköiset.

Seuraava tyyppi on yönprinsessa. Sain tämän alun anopilta, joka oli saanut sen puolestaan sukulaismummolta. Tuo kasvi ei ole kauaa meillä vielä ollut, eikä se ole tainnut oikein kasvaakaan ihmeemmin vielä. Mutta katsotaan jos se joskus jopa yllättää kukkimalla!

Viimeisenä esittelyyn vielä tyräkki. Näitä meillä on monessa eri koossa eri huoneissa. Tää vielä aika pieni on aika söpö. Isompikin hänen vierellään hengailee, mutta tää on musta nätimpi lehdiltään. 🙂

Ei tässä ollut vielä edes kaikki keittiön kasvit. Reunustraakkipuu jäi ainakin kuvaamatta. Mutta oli tässäkin jo aika monta tyyppiä. Ja jos tää mun bloggailuintoni vaan jatkuu (sitähän ei voi tietää milloin taas into sammuu…), niin kuvaan kyllä muidenkin huoneiden kasveja, ulkokasveja unohtamatta!