Mainio postipäivä ja tehokas viikon alku

Posted on

Viikko alkoi mukavasti, vaikka työteho ei ollut ihan paras mahdollinen. Tai tulostin kiukutteli kun tulostelin kirjekuoria yhteen tilaukseen, niin se sitten vähän vei sitä intoa. Mutta onneksi sain eilen laitettua paljon juttuja myyntiin, niin ne tuotteet ei enää kummittele pöydän kulmalla. Vielä tuossa odottaa yksi korttipino joka saapui viime viikon lopussa, mutta viimeistään viikonloppuna pääsen niiden kimppuun.

Posti tuo yleensä maanantaisin ja keskiviikkoisin kivasti postia maailmalta – tämäkään maanantai ei ollut poikkeus. Otin kuviakin, vaikka lapsi hoputti vieressä avaamaan ne äkkiä. 😀

Indonesiasta tuli tällainen kiva pikkuinen paketti Swap-botin Blind Envelope -vaihto sisällään. Eli random-tavaraa toiselle.

Kääreen alta löytyi tällainen jokin keksipaketti 🙂

Ja paketin sisällä oli karkkia ja tarroja ja pieni lehtiö ja avaimenperä! Energiakuutiot on vielä maistamatta, mutta nuo lehmäjutut oli kermatoffeeta ja ruskea pötkylä suklaatahnaa. Puputarrat on ihania!

Koska mulla ei ole tarroja tarpeeksi, mulle tulee Stickiiltä kuukausittain lisää tarroja. 😀 Mutta toi maksaa vain noin 10.85€/kk, niin ei ole paha hinta ihanista tarraylläreistä. Koska rakastan tarroja ja yllätyksiä!

Talvisia puita, aivan täydellisen ihana lumihiutalekirjanmerkki ja eläintenpäitä ja peuroja.

Lehtiä tai jotain ja kasveja.

Suloisia jouluisia eläimiä ja sulkia.

Postikortti ja aivan ihania kettuja! Ketut on kyllä ehdottomasti pöllöjän rinnalla ihanimpia eläimiä kaikissa tarroissa yms!

Sitten myytävää kaupalleni – jouluisia tarroja.

Ja nämä lumiukko-tarralaatikotkin menevät myyntiin.

Samoin kissaviivottimet ovat myytäviä.

Mun pitääkin vähän koittaa kerätä kasaan sellasia myytäviä juttuja, joita en vielä laita verkkokauppaan. Koska täällä meidän pikkukylässä pitäisi olla joulukuun alussa miitti, johon mut on pyydetty kauppani kanssa myymään asioita kalenterihulluille ihmisille! Jännää, kun en ole koskaan missään kauppani kanssa ollut myymässä, koska en ole mikään messu- tms tapahtumaihminen, mutta pienessä miitissä on mielenkiintoista käydä keräämässä uusia kokemuksia. Ehkä joskus uskaltaa toistekin jonnekin. Olen laittanut sivuun sitä tapahtumaa varten asioita ja laitan ne sitten kauppaan myyntiin kun tuo miitti on ohi. Vähän nolo olisi mennä sinne ilman mitään myytävää. 😀

Alkuillan lenkillä pysähdyin ottamaan kuvan Klubista, jonka pihalle ilmestyi viikonlopun aikana joulukuusi. Uusi aita on istutettu kun vanha kaivettiin pois.

Iltalenkin jälkeen tein jauhelihamurekkeen, laitoin perunat kiehumaan, tein leipätaikinan ja ruskean kastikkeen. Pikkasen tehokasta toimintaa. 😀 Ei siis tyypillistä mulle moinen, mutta joskus tulee himo tehdä monta asiaa kun vauhtiin pääsee. Sämpylöiden paistamisen jälkeen vielä päivän kolmannelle lenkille ja blogin kimppuun. Vielä hetki Ihmeidentekijöitä (vitoskausi jo menossa, sain tänään kirjastosta kaudet 5 ja 6, itelläni on vain 2-4) ja iltapalasämpylää (tuli ihan sairaan hyviä kun ekaa kertaa tuolla ohjeella tein!) ja sitten nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas pakkailla tilauksia ahkerasti.


Hei taas… me junk journaillaan!

Posted on

Pikkasen hiljaista on blogissa ollut viikkokausia. Tänään uudistin ulkoasua, jotta ehkä innostuisin taas tästä kirjoittelustakin. Ehkä se taas hetkeksi tehoaa.

Laku eli Papu on kasvanut paljon ja alkanut vaihtaa hampaitaan. Kuinka söpöä kun sen etuhampaat heiluivat kuin lapsella. Tänään huomasin, että alhaalle alkaa puskea uusia kulmahampaita. Tarvii nyt seurata että vanhat kulmahampaat irtoaa ennen kuin uudet kasvaa tilalle. Noita teräviä kulmahampaita ei jää ikävä, sen voin sanoa! 😀 On tuo pikkukoira jo rauhoittunut siitä mitä se villeimmillään oli ihan vauvana. Ei enää tee reikiä vaatteisiin ja sellasta kivaa. Mutta kyllä sillä virtaa riittää, jaksaa touhuta kaikenlaista vaikka kuinka kauan. Onneksi pennut myös nukkuvat paljon vastapainoksi sille kaikella touhotukselle.

Mun unikaverini 🙂

Askartelurintamalla on ollut jotain aktiivisuuttakin viime aikoina. Syyslomalle sain yllättäen kutsun mennä Pian luo askartelemaan ja mähän menin ja tein joulukorttini valmiiksi! Lokakuussa! Wow! Vielä pitää kortit kirjoittaa, kun postimerkitkin on jo olemassa ja posti toi sen punaisen kuoren tällä viikolla. Toivottavasti saan ne kirjoitettuakin ajoissa. Tein kaikille samanlaiset kortit tänä vuonna, niin en viitsi vielä näyttää kuvaa täällä. Sitten me tehtiin vanhoista kirjoista junk journalit. Jaa että mitkä? No sellaset kirjat, joihin voi kerätä kaikkia muistoja. Kierrättää sinne kaikkea ”roskaa” myös. Mulla on nykyään pöydällä kori, johon kerään kaikki junk journaliin mahdollisesti päätyvät asiat – kätevää!

Tästä se junk journal lähti. Anteeksi kaskukirja kun tapoin sinut, mutta kirjan kannet ovat nyt hyvin rakastetut.

Kun sivut oli poistettu, tein reiät kirjan kannen läpi. Tuon sivujen kiinnittämisen kirjaan voi tehdä myös nätimmin, mutta mulla oli iso into päästä eteenpäin, joten en jäänyt pohtimaan nätimpää tekniikkaa. Reiät tein muistaakseni ihan terävien saksien kärjillä.

Tässä sivut oli aseteltu jo kansien väliin, muttei vielä kiinnitetty. Sivuina käytettiin vanhaa merikarttaa, siinä oli tosi tukevaa ja isokokoista paperia.

Sivut on kiinni! Tehtiin erikokoisia sivuja. Vierastin ajatusta ekana, mutta se oli ihan huippu idea!

Minä sidoin sinut!

Sitten maalia pintaan. Yllättäen keltaista. 😉 Nuo sidontalangat näkyy tuolla selässä tollai hauskana kuviona, ei haittaa omaa silmää lainkaan.

Tyylikkäitä nämä kuvat, kun taustalla näkyy aamupalalautanenkin 😀 Mutta malta siinä sitten syödä kun inspiraatio jyllää!

Eka aukeama. Liian ahdas kukkatasku etukannen sisäpuolella ja kansilehti, jossa lukee kirjan nimi ”Project junk journal challenge” ja aloituspäivämäärä.

Tässä nyt yksi askarrettu sivu. Näytän lisää kuvia jossain vaiheessa. Vuoden päästä tai jotain itseni tuntien 😀 😀

Kansi. Ihanan Jeminan die cut -tytsi, johon Jemina on nimeni kirjoittanut. Olen Jemina-fani täydestä sydämestäni!

Muuten elämään kuuluu rauhallista arkielämää. Kiirettä pitää kyllä verkkokauppa-asioiden kanssa. En meinaa ehtiä laittaa uusia juttuja myyntiin, kun ei koskaan ole aikaa tarpeeksi. Niinpä tänään skannailin kortteja, niin on sitten ainakin jo kuvat valmiina koneella. Ehkä uhraan jonkun hetken sunnuntaista uusille tuotteille. Ellen sitten innostu tekeen jotain ihan muuta. 😀 Mutta sen näkee huomenna. Ei parane liikaa suunnitella tekemisiä, niin ei tarvi murehtia kun ei saakaan aikaan sitä mitä piti.


Bujon eka kk-aukeama

Posted on

Sain kirjastosta käsiini Bujoilun voima -kirjan ja sen innoittamana uskalsin vihdoin kokeilla aloittaa omaa pistesivumuistikirjaani. Hankin sen jo monta kuukautta sitten, mutten ole uskaltanut aloittaa sitä, ettei se mene pilalle. Nyt rohkaistuin ja voi miten kivaa oli ahertaa ekaa kk-aukeamaa. Tai jotain, ei nuo termit ole vielä ihan hallussa. 😉 Joka tapauksessa oli kiva kokeilla tuota, vaikka mulla on yhä myös Happy Planner tän vuoden loppuun asti käytössä ja kaupallani puolestaan personal-kokoinen Color Crush. Mutta tuo bujokin kyllä kovasti kiehtoo. Ehkä katson tän vuoden loppuun miltä näyttää ja päätän sitten miten teen ensivuoden kanssa.

Tein tuohon myös jo askel-trackerin ja ideoita on vaikka mihin. Katsotaan miten tuo tuosta alkaa kehittyä! Jee!


Juhannuspäivän suuri colatesti

Posted on

Saatiin  tänään ostettua kaupasta vielä pari eri colalajia ja testimateriaali oli valmis. Rio cola ja K-menu cola jäi puuttumaan, kun niitä ei mistään löydetty. Mutta testissä olivat mukana:

  • Pirkka
  • Rainbow
  • Olvi
  • Cocacola
  • Pepsi
  • Freeway
  • Rölli

Merkkasin 21 mukin pohjaan numerot yhdestä seitsemään, siis kolme jokaista numeroa, kun kolme oli testaajiakin. Ja paperiin merkkasin numeroilla 1-7 nuo eri colalajit. Sitten mukit riveihin ja juomanäytteet niihin.

Sitten keräsin aina yhden seitsemän mukin jonon yhdelle tarjottimelle ja sekoittelin mukien järjestystä, ettei kellään ollut hajua mikä muki on mitäkin lajia. Kun kaikki mukit oli sekoitettu, ei muuta kuin maistelemaan. Oli kaksi selvästi parasta colaa kaikkien mielestä ja pari ihan hirveetäkin. Ja sitten sellaisia ei hyviä eikä pahoja. Laitettiin kukin colat parhausjärjestykseen. Ja sitten alettiin pahimmasta päästä katsoa mikä numero on mukin pohjassa ja kirjattiin tulokset ylös. Pahin cola sai kaikilta seitsemän pistettä, paras yhden. Eli mitä vähemmän pisteitä, sen parempi cola.

Vähän tyhmästi valittu toi vihreä kynä noihin tuloksiin, mutta siis Lumi-Kukan parhausjärjestys oli:

  1. Cocacola
  2. Olvi
  3. Pepsi
  4. Rainbow
  5. Rölli
  6. Freeway
  7. Pirkka

Villen järjestys:

  1. Pirkka
  2. Pepsi
  3. Olvi
  4. Rainbow
  5. Freeway
  6. Rölli
  7. Cocacola (kun siinä oli muka joku sivumaku, grr!)

Ja Miian järjestys:

  1. Cocacola
  2. Pepsi
  3. Rainbow
  4. Freeway
  5. Olvi
  6. Pirkka
  7. Rölli

Kokonaispisteissä voiton vei Pepsi, koska se Villen muka cocacola -sivumaku…

  1. Pepsi
  2. Cocacola
  3. Olvi
  4. Rainbow
  5. Pirkka
  6. Freeway
  7. Rölli

Toi Rölli oli kyllä ihan kamalaa kuraa. Yök. Yllättävää (sen Villen cocacola sivumaun lisäksi) oli ehkä toi Freewayn huono sijoitus, kun se on olevinaan kai muka hyvän makuista. Mutta se ei ollut niin makeaa, niin naispuoliset raadin jäsenet ei siitä niin tykänneet. Tästä testistä voisi koittaa tehdä ihan juhannusperinteen. Ja vertailla sitten muuttuuko maku vuosien saatossa. Mutta siitä olen erittäin tyytyväinen, että mulla itellä oli Cocacola ykkösenä, koska sitähän mä juon! Pepsi oli yllättävän tasavertainen sen kanssa tossa testissä, mutta onneksi laitoin ne oikeaan järjestykseen. 😀


Rauhallinen juhannusaatto

Posted on

Olen vähän outo (vähän?!) ihminen ja tykästyin suuresti kun kuulin että juhannusaattona saa katsoa livenä Prisman kassahihnaa Facebookin ja myöhemmin telkkarinkin kautta. Jep, kyllä on mulla omituiset ja halvat huvit. Ulkona oli viileä tuuli eikä tehnyt mieli olla pihalla, niinpä oli kiva makoilla sohvalla ja laittaa Facebook live telkkariin ja vain katsoa mitä ihmiset ostelee juhannusaattona kaupasta. 😀 Käytiin me ite Harjavallassa pyörähtämässä päivällä, ajeltiin patosillalla (en tajunnut kuvaa ottaa, ensikerralla sitten!) ja käytiin Lidlissä ostamassa meiän juhannuspäivän suureen colatestiin Lidlin colaa ja lapsi sai himoitsemiaan pistaasipähkinöitä, jotka ei ole niin superkalliita siellä kuin muualla. Mutta sitten Harjavallan reissun jälkeen mää en muuta jaksanut kuin katsoa sitä hihnaa. Katsoin jonnekin yhdeksään asti (aloitin heti neljän jälkeen) kunnes alkoi kyllästyttää. Yhdentoista aikaan lähdettiin ajeleen Köyliötä kohti, koska siellä Köyliöjärven rannalla näkee aina kokkoja. Ja niin näkyi nytkin kaksi tai kolme. Ihmisiä oli aika paljon Köyliössä liikenteessä. Kun palattiin kotiin Rantatietä pitkin, Pyhäjärven rannalla ei onnistuttu näkemään yhtään kokkoa eikä ihmisiäkään oikein ollut liikenteessä. Kun palattiin kotiin puolenyön aikaan, katoin vielä Subilta jonkun aikaa sitä kassahihnaa, kunnes kömmin yläkertaan lukemaan hetkeksi Anna-Leena Härkösen tuoreinta kirjaa ennen kuin uni vei mukanaan. Ja tänään kun saadaan vielä pari colalajia kaupasta ostettua, pidetään makutesti! Josta tulee tänne raporttia! Ollaan ennenkin testattu eri colalajeja (joskus kauan sitten mökillä), mutta siitä en sillon tajunnut tehdä blogiin mitään raporttia.


Keittiön kasviasukkaita

Posted on

Kuvasin keittiössä asustavia kasveja. Kiva myöhemmin sitten katsella ja vertailla mitä kasveja meillä onkaan ollut ja mitkä niistä on vielä vuosien päästä hengissä. 🙂

Ekana värinokkosia. Ostin Raumalta talvella kirppikseltä pienehkön värinokkosen, jota olen nyt jo varmaan 3-4 kertaa saanut leikellä matalammaksi, kun se kasvaa ja kasvaa. En halua päästää sitä kukkimaan enkä venähtämään ylipitkäksi, niin saksiminen auttaa siitä hyvin. Otin taas pari päivää sitten uusia pistokkaita juurtumaan ja vanhoista jo juurtuneista otin ylimääräisiä lehtiä pois. Pitäisi ehkä ne juurtuneetkin iskeä multaan kasvamaan, vaikka meitin kyllä jos osan niistä laittaisi vaikka facebookin yhteen kasviryhmään tarjolle, joku haluaisi vaihtaa pistokkaita toisiin… katsotaan nyt.

Nää on tälläisia ei ehkä ihan oikeaoppisia pistokkaita kun ne on tollasia kaksihaaraisia 😀

Nää on ehkäpä vähän järkevämpiä yksihaaraisia kavereita.

Uudet vielä juurettomat pistokkaat.

Lautasilla kuvatut juurelliset pistokkaat yhtenä kimppuna.

Seuraavaksi on vuorossa enkelinsiipi. En voi sietää enkeleitä, mutta kasvi on poikkeus 😀 Sain anopilta viime vuonna pari enkelinsiiven pistokasta, jotka ovat ihan räjähtäneet nyt kasvuun ja ne kukkiikin nyt! Sain myös uusia pistokkaita (tai isoja oksia ne on) jokunen viikko sitten ja ne pitäisi laittaa multaan, kun nyt niille on sopiva ruukkukin löytynyt. Tykkään noista enkelinsiiven lehdistä kovasti!

Mulla on ehkä vuoden verran ollut saintpaulia-innostusta. Ostin ekan yksilön ihan heräteostoksena Siwasta joskus viime kesänä. Sain myös nyt tän vuoden puolella vanhemmiltani yhden santun (ystävänpäiväkö se oli?) ja sitten Ville osti mulle yhden keväällä kun oli joku kukanostojuhlapäivä. Yksi yksilö kuoli, mätäni jotenkin siitä mistä ne lehdet lähtee kasvamaan. Vaikka ihan samalla tavalla olen kaikkia kolmea hoitanut. Siitä mätäkasvista pelastin kuitenkin kuusi lehteä ja ne odottavat nyt juurtumisen ihmettä. Se on hyvin hyvin hidas prosessi, mutta on mulla jo kahteen aiemmin otettuun lehteen tullut pienet juuren alut, joten toivoa on! Olen myös tökännyt lehtiä välillä muiden kasvien juurelle. Ihmepensaan alla on elossa kaksi lehteä, mutta ei ne ole poikasia tehneet vaikka ovat kuukausia siinä olleet elossa. Kiinanruusun alle tökkäsin yhden lehden ja se on tehnyt monta lehteä jo. En vaan tiedä miten uskallan sen sieltä siirtää omaan ruukkuunsa vahingoittamatta kiinanruusua tai sitä santtuvauvaa… Kiinanruusu ei tällä hetkellä kuki eikä näytä nuppujakaan tekevän, niin ehkä sen operaation nyt uskaltaisi tehdä…

Banaanivauva. Tämän emo muutti meille Lidlistä joskus viime vuonna. Talvi otti koville ja emo kuolla kupsahti, se vain kuivui liian kuivan huoneilman takia varmaan, mutta ennen kuolemaansa se teki vauvan. Jota nyt yritetään pitää hengissä. Meillähän on ulkona myös iso banaani, se on jo vaikka kuinka monta vuotta vanha. Tai tuo nykyinen iso yksilö on myös ekan yksilön jälkeläinen.

Hän on vielä aika pieni, mutta toivottavasti pysyy hengissä.

Orkidea, joka on paljasjalkainen. Tää yksilö irtosi vanhemmiltani saattohoitoon saadusta perhosorkideasta. Eli eikös ne keikejä ole nimeltään ne vauvat, joita tulee orkidean kukintovarteen. Laitoin keikin ihan vaan veteen, koska noinkin jotkut pitää orkideoita ja ei mulla suuresti menetettävää ole tämän kokeiluni kanssa. 🙂 Siinä saattohoito-orkideassa on toinenkin keiki, mutta sitä en ole vielä irrottanut. Perhosorkkiksia meillä on tuon vauvan ja sen emon lisäksi vielä kaksi muuta, jotka ehkä kenties joskus vielä kukkivat uudestaan, tai sitten eivät. Mutta ainakin niitten juuret ja lehdet on ihan hyvän näköiset.

Seuraava tyyppi on yönprinsessa. Sain tämän alun anopilta, joka oli saanut sen puolestaan sukulaismummolta. Tuo kasvi ei ole kauaa meillä vielä ollut, eikä se ole tainnut oikein kasvaakaan ihmeemmin vielä. Mutta katsotaan jos se joskus jopa yllättää kukkimalla!

Viimeisenä esittelyyn vielä tyräkki. Näitä meillä on monessa eri koossa eri huoneissa. Tää vielä aika pieni on aika söpö. Isompikin hänen vierellään hengailee, mutta tää on musta nätimpi lehdiltään. 🙂

Ei tässä ollut vielä edes kaikki keittiön kasvit. Reunustraakkipuu jäi ainakin kuvaamatta. Mutta oli tässäkin jo aika monta tyyppiä. Ja jos tää mun bloggailuintoni vaan jatkuu (sitähän ei voi tietää milloin taas into sammuu…), niin kuvaan kyllä muidenkin huoneiden kasveja, ulkokasveja unohtamatta!


Lintutornilla

Posted on

Käytiin jo kaksi viikkoa sitten Säkylässä lintutornilla, mutta nyt vasta muistin siirtää kuvat kamerasta koneelle. Oli kivoja kuvia, niin laitan niitä nyt sitten tännekin muistoksi. Joskus olisi ihana mennä ukkelin kanssa kahdestaan lintutornille niin että saisi ihan rauhassa katsella lintuja. Ei pikaisella visiitillä ehdi mitään varsinaisesti tarkkailla. Mutta ehdittiin me muutama kuva ottamaan ennen kuin lapsi hoputti lähtemään pois.

Jo tornille kävellessä löytyi valokuvattavaa. Rastaanpoikanen, orava ja mesimarjan eli maamuuraimen kauniin värinen kukka. Opin tuon maamuurain-sanan just äsken! 😀

Lintutornilta oli kyllä hienot maisemat! Sinne pitää palata paremmalla ajalla joku kerta…


Kurre Kakkonen ja Kurre Kolmonen

Posted on

Meiän lintulaudalla on käynyt jo pitkän aikaa harvahäntäinen orava, jolle Lumi-Kukka antoi nimeksi Kurre Kakkonen. Kurre Kakkonen ei ole mikään arka tyyppi, se päästää ihmisen ihan lähelleen. Ei (vielä) kädestä syö, mutta ei se kaukanakaan ole. Kurre Kakkonen myös ilmaisee mielipahansa, jos lintulauta on päässyt tyhjenemään. Pari päivää sitten se alkoi paloittaa lintulautaa, kun otti niin paljon kaaliin kun ravintola oli suljettu. 😀 Että kun linnunruoka loppuu (ja pian se loppuu), pitää se lintulautakin vielä pois Kurren näkyvistä, jos ei halua että se tuhotaan ihan täysin… Äsken siten huomasin, että Kurre Kakkosella on yhtä harvahäntäinen kaveri, Kurre Kolmonen. Kolmonen söi maassa auringonkukansiemeniä Kakkosen ollessa syömässä lintulaudalla. 🙂

Kurre Kakkonen

Kurre Kolmonen näkyy ikkunan alakulmasta maassa.

Koitanpa vielä jos saisin pikkuisen videon laitettua… ihan vain neljän sekunnin pätkä eiliseltä Kurre Kakkosen nopeasta katoamistempusta…


Tavallista kivempi tiistai

Posted on

Meillä oli kaksi tehokasta siivouspäivää, tai päivän puolikasta. Mut saa innostumaan isommasta siivousurakasta vain tieto siitä, että meille saattaa olla tulossa vieraita. Ärsyttää toki muutenkin jos on lapsen roinaa siellä ja täällä, mutta jotenkin niiden kanssa sitten vain elää kun ei ole sellasta motivaatiota tehdä niille tavarakasoille jotain, kun ne kuitenkin pian ilmestyvät taas siihen mistä ne on siivottu. Eilen sitten oikein tehosiivottiin keittiö ja koko talon pituinen eteinen. Imuri sai täytettä mahaansa ja ihan jopa mattoja piiskasin tuolla pihalla. Laiska ihminen kun olen, niin pitää ihan mainita kun jotain tollasta mattojen kuritusta tapahtuu. 😀 Ja tänään sitten jatkui työhuoneen ja olohuoneen siivous lähinnä lelujen raivauksella. Saattoi mulle ehkä tässä työhuoneessakin olla jotain omiakin romuja vähän ajelehtimassa väärissä paikoissa. 😉

Yhden jälkeen kaappasin bussipysäkiltä Vanessa-ystäväni Paon kyytiin ja tultiin eka meille = syy siivousmotivaatioon. Ollaan vasta vuoden verran tunnettu, mutta tuntuu että oltaisiin jo kauemminkin yhteyttä pidetty. Ihan huippua löytää elämään ihminen, jonka kanssa on paljon yhteistä! Mentiin sitten käymään kahvilassa, jossa tosin oli mun tuurilla just silloin käynnissä yksityistilaisuus… mutta saatiin me silti kahvia ja colaa. Hyvää palvelua, kun tavallaan kahvila ei ollut edes auki. Ja sitten vielä Paon nokka kohti Kokemäkeä, josta huomenna vielä haen Vanessan takaisin tänne ja heitän bussipysäkille. Tai haetaan ja heitetään, kun pikkulikka varmaan haluaa taas mukaan.

Kun palattiin Lumi-Kukan kanssa kotiin, postilaatikossa odotti postikortti. Kivaa, en ole aikoihin postikortteja itekään juurikaan lähetellyt, niin ei ole postikortteja omasta postilaatikostakaan löytynyt. Jospa kortti-into taas löytyisi, kun postikortit on niin kivoja yllätyksiä!

Illalla me suunnattiin taas ilta-ajelulle, kun sadepäivän jälkeen illalla paisteli aurinkokin. Köyliön vankilan lähellä oli pakko pysäyttää auto ja napata kuva koiranputki/koivukujasta. 🙂 Koiranputket on niin nättejä! Ja lupiinit, joiden valokuvaus olkoon seuraavan ilta-ajelun to do -listalla! 😀 Odotan myös maitohorsmien kukintaa, nekin on ihan tosi nättejä ilta-auringon valossa varsinkin.


Kuvia viimeviikolta

Posted on

On ollut jotenkin vaikea taas aloittaa kirjoittaa tänne. Pitäisi olla joku hieno suuri aihe josta kirjoittaa. Mutta jospa koitetaan aloitella tätä harrastusta taas arkisilla kuvilla viime viikolta.

Oon alkanut kutoa! Teen tollasta tummanvaaleanpunaista riskirättiä. Taustalla mallikuva siitä miltä lopputulos ehkä tulee näyttämään.

Deegispeegis nukkumassa.

Istutin kahteen mansikkaruukkuun jo edellisviikolla Polka- ja Ria-mansikkaa. Ollaan jo kaksi mansikkaa saatu syödä ja voi pojat että on makeaa ja täydellisen ihanaa! Meillä on myös pieni mansikkamaa, jonka taimissa on lupaavasti jo kukkia, joten siitäkin varmasti satoa saadaan.

Käytiin keskiviikkona Säkylässä Valion jätskikioskilla. Meillä Eurassa on vain Ingmania, Valiolla on tarjolla kivempia makuja. Otettiin koko poppoo kirsikkapallot, nami!

Keskiviikkona leivottiin koko perheen voimin raparperi-vadelmapiirakka. Ai että tuli herkkua!

 Tehtiin piirakka tällä ohjeella, joka löytyi Tuulihattu ja Pilttitossu -blogista.

Torstai-iltana mentiin uimarannalle. Me oltiin ukkelin kanssa ihan hiekalla, lapsi pulikoi vedessä.

Myös perjantaiaamupäivällä mentiin rannalle, toiselle rannalle tällä kertaa.

Perjantaina mentiin myös onkimaan. Ja onkimisen jälkeen innostuttiin lähtemään vielä käymään naapurikunnassa Kuhinoilla eli lakukojutapahtumassa 😀 Bongattiin vaatimattomasti 12 lakukojua sieltä…

Noi lumpeet tai ulpukatko lienee on levinneet varmaan sitten viime kesän, tai sitten ne aiheutti harmaita hiuksia siksi kun lauturi oli paljon pienempi kuin viime vuonna ja ei päästy tarpeeksi kauas rannasta onkimaan.

Lauantaina istutin kukkia paahtavaan paikkaan talon vierelle tien puolelle. Näiden pitäisi pärjätä. Belargoniat on toisaalta niiiiin mummukukkia, mutta sopii ne tähän meiän talon vierelle kyllä hyvin. Taidetaan ostaa vielä toinen neljän kukan satsi ja jatketaan tota kukkapenkkiä.

Keittiön ikkunallakin on mummumaisia kukkia. Olen jo tottunut noihin, aluksi ne oli ihan kamalia. 😀 En kyllä edes muista niitten lajia…

Lauantaina kirjoitin myös ulkona kirjettä, colan ja perjantaisten Kuhina-popcornien parissa.

Pupu pääsi ulos popsimaan ruohoa.

Ukkeli löysi Kiinasta Paolle aivan mahtavan Bluetooth-kaiuttimen, ihana sieni ja ihan hyvä ääni siitä lähtee kyllä. 🙂 Se myös ilmoittaa puhuen kun siitä alkaa olla akku vähissä!

Sunnuntai-iltana tehtiin aika pitkä ilta-ajelu Kokemäelle, sieltä pikkuteitä pitkin Harjavaltaan ja takaisin kotiin. Jossain Kokemäellä pysähdyttiin ottamaan kuva tuosta pellosta, kun se näytti ilta-auringossa ihan loppukesän väriseltä pellolta. Jotain syysviljaa varmaan.

Sellanen viikko meillä. Kivoja arkisia aherruksia ja seikkailuja. Tänään vietiin Lumi-Kukka kaverinsa kanssa yhteisen kaverinsa synttäreille. Huomenna näen ystävääni – mennään kahville (tai no ”kahville”) ja sitten heitän hänet Kokemäelle. Josta haen hänet taas keskiviikkona takaisin tänne ja kuskaan bussipysäkille. Kuinka kivaa saada vähän jotain kivaa vaihtelua arjen keskelle! Kyllä sitä ihminen vaan välillä kaipaa ystävän kanssa höpöttelyä ihan naamakkainkin. 🙂