Lintuja ja vähän muutakin

Posted on

Sain nyt vihdoin siirrettyä ne lauantaiset valokuvat kamerasta tietokoneelle. Ja olihan siellä onnistuneita otuksia, niin sain nyt taas syyn näpytellä vähän tekstiä tänne blogiini. Vaikka kai tästä arjestakin saisi tekstiä aikaan, kun vaan tarttuisi näppäimistöön. Nyt kun mulla on ollut vapaata osa-aikatyöstä, olen tehnyt asioita mitä ei ole voinut tehdä jos on tarvinnut herätä aamulla kello viisi. Ollaan käyty yöajeluilla sillai että ollaan joskus 11 aikaan vasta hypätty autoon. Ja ollaan nähty noilla reissuilla paljon peuroja, rusakkoja, kettu ja eilen jopa mäyrä! Mäyrä on mulle sellainen mystinen otus, jonka olemassaolon kyllä tiedän, mutta jota en ole varmaan koskaan ennen luonnossa nähnyt. Hauskan näköinen tyyppi kipitti eilen tien yli, kun oltiin palaamassa yöretkeltämme kotiin päin. 🙂 Käytiin eilen myös onkimassa ja kaikki kolme saatiin kaloja! Särkeä, ahventa, lahnaa ja pasuria. Käytiin eilen myös ostamassa mansikoita pakastusta varten. 5 kilon laatikko maksoi marjatilalla 45€. Tänään kun käytiin Säkylän torilla, mansikat olivat siellä 40-45€ se 5 kilon laatikko. Ja tuo suoraan tilalta ostettu laatikko oli niin hyvälaatuista marjaa, ettei ole ennen meillä niin hyviä marjoja ollutkaan. 🙂 Oltiin ajoissa liikkeellä (yleensä odotetaan liian kauan ennen kuin marjoja mennään ostamaan) ja suoraan tilalta ostettuna niitä ei ole autossa rahdattu paikasta toiseen kilometrikaupalla. Kyllä oli hyviä mansikoita kun eilen niitä myös syötiin sulatetun suklaan ja kermavaahdon kera, nam! 😛

Mutta niihin valokuviin! Nää on siis sieltä Turun kasvitieteellisestä puutarhasta.

Luulin että tää rastas oli kuollut, mutta se otti vaan aurinkoa! 😀

Tämä rastas kuvattiin kesken peseytymysrituaalien.

Ja tämä tyyppi oli kadottanut vartalonsa jonnekin…

Telkkävauva!

Äiti ja pennut <3

Ihana lumpeenkukka!

Opettelin vähän korentoja, kun niitäkin siellä näkyi. Tämä hentoinen kaveri oli tytönkorento.

Tämänkin värinen lumpeenkukka on ihana!

Tämä kaveri on hukankorento, joka lopulta suostui sen verran pysähtymään että siitä sai kuvan.

Telkänpoikaset ottamassa aurinkoa. 🙂

Saatiin se Ikean värikäs mattokin laitettua tuonne kuistille sillon alkuviikosta. Vielä kun tulisi sopivia kelejä että saisi ulkona istuskella pöydän ääressä vaikka aamupalalla… Mutta ihanaa kyllä kun välillä sataakin tällai oikein kunnolla! Tekee luonnolle hyvää!

Ihana matto, tykkään oranssista ja turkoosista!

Ainiin! Me käytiin alkuviikosta Lapissa Kivikylän tehtaanmyymälässä ja ostettiin juhannuskinkku(rulla)! Tänään paistettiin kinkku ja huomenna saadaan syödä juhannuskinkkua! Jee! 😛 Jostain sain idean että juhannuksena olisi kiva syödä kinkkua ja idea sitten jäi päähän muhimaan ja kun nuo muutkin tyypit innostui asiasta, niin pitihän meiän sitten kinkku metsästää! Hauskaa toteuttaa tällaisia juttuja! 😀


Sunnuntain pihahommia

Posted on

Jo toinen kirjoitus tälle päivälle – nyt on maailmankirjat sekaisin! 😉 Mutta mulla on ollut ikävä tätä hommaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Olen aina liian kiireinen tai väsynyt. Kaksi työtä vie mehut aika tehokkaasti. Että sinäänsä ei haittaa jos nyt tulee vähän lomaa toisesta työstä, mutta eihän se taloudelle tee hyvää. Pitää siis lotota ahkerasti 😀

Mutta päivän puuhasteluihin palatakseni. Istutettiin kukkia muutama ihan kukkamaahan, kokeillaan josko siinä jokin pysyisi elossa. On siis tosi kuuma ja kuiva paikka, mutta jospa ne selviäisivät kun kastelee vaan ahkerasti niitä. Meiän pihan kukkamaat on tyhmiä, maa on niin kaltevaa ja kivistä, että jotain pitäisi kehitellä jotta niistä saisi kivat.

Tässä kukat muratteja lukuunottamatta odottamassa uusia sijoituskohteitaan.

Meillä on tällainen kukkateline, jossa on ollut erilaisia virityksiä vuosien varrella. Ostettiin talvella Ikeasta tähän peltiruukut ja nyt tää teline pääsi ulos ja värikkäitä asukkaita ruukkuihinsa.

Tässä ruukussa oli omenapuu, mutta omenapuu taisi kuolla viime talven aikana. Nyt ruukussa on edes jotain eloa. 🙂

Tilasin joskus Kiinasta tällaisen huopakankaisen kukkien seinäasian, jolle Ville nyt keksi paikan yksi päivä ja tähänkin pääsi kukkia. Kokeillaan josko viihtyisivät tuossa varaston seinässä.

Tässä kasvaa meiän maissit kasvusäkissä. Nää on viikon verran meillä nyt asuneet ja toistaiseksi ainakin kasvavat hyvin. Ne on jo korkeampia kuin tuo meiän kasvihuone 😀

Kurkistus kasvihuoneeseen. Täällä ei vielä valtaisaa kasvua ole, mutta tuossa vasemmalla kasvaa kasvusäkeissä vesimelonia, keskellä säkkejä on paprikoita ja oikealla on kurkkua ja tomaattia. Pari isoa tomaatin raakiletta jo löytyykin, ehkä ne ehtii ennen talvea kypsyä…

Puutarhahommien välissä käväistiin vanhempieni luona. Mummuni oli kaatunut ja joutunut sairaalaan. 🙁 Joten mummun Jokke-koira tuli sitten hoitoon sairaalareissun ajaksi mun vanhempieni luokse. Toivottavasti mummu pääsisi pian taas kotiin, sairaalassa ei ole kiva makailla. Käytiin viemässä Jokelle lainaksi Deean vanha kaulapanta, kun koiran mukana tuli sen verran löysä panta, että kaveri pääsi siitä vapaaksi.

Jokke jätti hajuterveisiä jalkoihini ja Papu kiitti terveisistä haistelemalla pitkän aikaa mun jalkojani, kun palattiin kotiin. 😀

Päätin tarttua sutiin ja öljysin nämä pihakalusteet. Viimekerrasta oli jo vähän vissiin aikaa….. Oli meinaan niin kuluneen näköiset nuo vehkeet, mutta me nyt ollaan vähän laiskoja ja siksi toi homma tulee tehtyä turhan harvoin… Mutta hyvä jos edes joskus! 🙂 Tossa on kiva istuskella kuumanakin päivänä, kun tuohon ei paista aurinko kun talo toimii hyvänä aurinkosuojana. Jatkossa tuossa on vielä kivempi istuskella, kun kalusteet on kokeneet nuorennusprojektin, taustalla on tuo ihana kukkasermi ja tuohon maahan tulee vielä harjauksen jälkeen Ikeasta löytynyt muovimatto. Värikäs sellainen, kuinkas muutenkaan. 😀 Näytän taas kuvaa, kunhan saadaan huomenna siistittyä ja matotettua tuo oleskelualue.

Kyllä tuli erinäköiset pihakalusteista!

Me myös pelastettiin tänään talitiaisen poikasen henki! Pieni oli tippunut meiän pihalampeen eikä päässyt omin avuin sieltä pois. Lumi-Kukka huomasi onneksi räpiköivän vauvan ja haki meiät apuun. Siirrettiin poikanen aurinkoiseen paikkaan kuivumaan ja muutaman tunnin päästä nähtiin kun se nousi lentoon ja lensi puuhun. 🙂 Onneksi löydettiin lintu ajoissa, se oli niin puhki räpiköimisen jälkeen että ei se kovin kauaa olisi varmaan enää omin voimin jaksanut. Lampi oli päässyt turhan tyhjäksi ja muuttunut ansaksi linnulle, nyt se on taas täynnä vettä ja laitettiin siihen myös silta jota pitkin pääsee turvaan jos sinne sattuu tipahtamaan. Lampi on pieni, mutta pienelle linnulle iso.


Kukkaisa viikonloppu

Posted on

Ihana ihana viikonloppu! Joka tuli niin tarpeeseen, kun työviikon jälkeen olin ihan väsynyt ja ihmisahdistunut ja blööhblääh. Ärsytti ja väsytti ja vielä kerran väsytti. Onneksi sattui viikonlopuksi ihanaa säätä ja päätettiin mennä Turkuun parisuhdepäivää viettämään. Kiertelemään kasvitieteelliseen puutarhaan ja vähän kauppoihinkin. Viimeksi kun käytiin tuolla kasvitieteellisessä, oli vielä niin aikainen kevät että vasta sipulikukkia taisi kukkia. Nyt oli jo paljon enemmän kukkia. Ja loppukesästä pitää mennä sinne taas, kun silloin kukkii taas ihan eri tyypit. Oli kyllä niin ihana kävellä rauhassa, pysähtyä katselemaan ja haistelemaan kukkia, ottamaan kuvia, katselemaan lintujen touhuja. Ihanan rentouttavaa!

Tässäpä kukkasia:

Nähtiin myös telkkäpoikue, mutta ne kuvat on vielä kamerassa. Jos niissä on jotain onnistuneita kuvia, laitan niitäkin tänne myöhemmin. Ihan valtavan suloisia palleroita!

Hong Kongista ostettiin kastematoja, kun sattuneesta syystä matoja ei ole viime aikoina ollut oikein helppoa löytää. Yhden päivän sadekaan ei tilanteeseen muutosta tuonut, mutta nyt näyttää siltä että lähes joka päivä ensiviikolla sataa, niin saadaan varmaan sitten onkimatoja lopulta ihan luonnostakin. En silti pidä pahana hintana jos 40 matoa maksaa kolme euroa. Ne on kuitenkin aika oleellinen asia että pääsee onkimaan. Ja onkiminen on kivaa!

Illalla sitten mentiinkin Köyliöön onkimaan perinteiseen onkipaikkaamme. Onneksi tuuli vähän, niin hyttyset eivät käyneet meiän kimppuun kuin vasta ihan lopussa. Kun palattiin autolle, lauma hyttysiä oli auton kimpussa ja varmaan parikymmentä hyttystä änkesi auton sisällekin. Pieniä ja pirullisia pistäjiä. Kaloja saatiin huijattua melkein kymmenen ja peräti neljää eri lajia! Tuli ahventa, särkeä, salakkaa ja lahna. Tosin kaikki sen kokoisia, että ei niitä pataan laitettu vaan asumaan isoimpaan akvaarioon, jossa tällä hetkellä elelee enää yksinäinen niilinhauki. Niilinhauen kaksi kaveria ovat tässä viimekuukausien aikana tulleet tiensä päähän.

Kesän 2018 eka saalis! 😀

Tänään (ensiviikon sääennustettu vilkaistuamme) päätettiin mennä Köyliöön Sepän puutarhatilalle ostamaan vielä lisää kukkia. Tänään ne melkein ostaa ja istuttaa tarvii, kun tulee niin sateinen viikko. Käytiin eka pesemässä isoimmat röhnät Villen vanhasta kesäautosta mun vanhempien luona ja suunnattiin sitten kukkaostoksille.

Tässä vain pieni osa kukkaloistoa, isoja kasvihuoneita on kolme ja kaikki ovat täynnä kukkia ja muita kasveja. Ihan paratiisi!

Lumppakin innokkaana tulee mukaan meiän kasviostosreissuille. Taitaa siitäkin kasvi-ihminen tulla. 🙂

Tässä saalis. Kaikki muut kukat maksoi euron kappaleelta, paitsi kaksi murattia ja Deean haudalle viety verenpisara hiukan enemmän.

Tänään siis istutellaan kukkia! Ihanaa! Ja kyllä tarkenee, kun lämpömittari näyttää varjossa +26°c. Huh! Mutta en valita, ensiviikolla saa sitten valittaa kun on reilut kymmenen astetta vaan lämmintä 😀 Mutta ensiviikolla ehtii sitten tehdä kaikkia sisähommia, varsinkin jos mulla ei ole muita töitä tiedossa kuin oman kauppani hommat. Riippuu tuleeko sairaslomia ja muuta. Ostin eilen Bauhausista kalkkimaalia sävyltään ”Antique White”, niin senkin parissa saa sitten aikaa kulumaan sisätiloissa. Olen pitkään halunnut maalata tummia kalusteita valkoiseksi ja nyt on sitten maalia vihdoinkin. Aloitan varmaan eteisen kenkätelinepenkistä ja sitten vuoroon pääsee mun+Lumpan työpöydät ja pari pientä lipastoa ja dvd-hyllyt ja…… Loputon urakka! Mutta katsotaan nyt mitä saan aikaan. Pitää muistaa sitten ottaa ennen ja jälkeen kuvia!

Omakin ruusupuska on alkanut nyt kukkia!

Ihanaa sunnuntain jatkoa ja koitan olla taas ahkarampi tämän bloginkin kanssa… 😉


Elämää postintyöntekijänä

Posted on

Laitoin Postille kaksi työhakemusta tammikuussa. Jotenkin mua on vaan lapsesta asti kiehtonut tuo postiasia. Pääsin joskus ala-asteella vierailulle meiän paikalliseen pikkuiseen postiin sinne tiskin taakse (ellen sitten ole vaan nähnyt unta, hihi) ja se jäi jotenkin kummittelemaan mieleen. Olen aikuisena monesti sanonut, että postin lajittelu olisi sellainen homma joka mua kiehtoisi. En tiedä miksi, mutta se on vaan jotenkin vetänyt puoleensa.

En kyllä uskonut että tuokaan työpaikan hakeminen mihinkään johtaisi. Mutta sain helmikuun kolmanneksi viimeisenä päivänä puhelun, että tulisinko työhaastatteluun. Menin muutaman tunnin päästä sinne ja sekin oli jo hauskaa päästä näkemään mitä se lajittelukeskus sisällään pitää. Ajetaan siitä aina ohi kun mennään vanhempieni luokse, niin olen monesti miettinyt millaistakohan siellä on. Olin siis tyytyväinen jo siihen, kun pääsin näkemään sen paikan. 😀

Seuraava aamuna tuli sitten puhelu, että tulisinko ylihuomenna eli maaliskuun ekana päivänä töihin. No tulisin. Ja menin ja en ilmeisesti ollut ihan toivoton tapaus, kun siellä olen nyt monta viikkoa jo ahertanut. 🙂 Ekana päivänä istuin postiautossa pelkääjän paikalla kun mentiin se reitti läpi. Tokana päivänä ajoin jo ite. Harjoittelu kesti viisi päivää ja sitten olin jo omillani eli lähdin yksin ajelemaan sitä reittiä. Toisena päivänä (silloin kun ajoin ekan kerran postiautoa opettaja vieressäni) laitoin puhelimen Endomondo-sovelluksen träkkäämään reittiäni. En tiennyt toimiiko se, mutta veljeni vinkistä kokeilin sitä ja toimihan se aivan mainiosti! Sen avulla sitten kirjoitin lauantaiaamuna reittiohjeet paperille ja käytiin iltapäivällä se reitti ajamassa ukkelin kera. Mulla on huono suuntavaisto, niin halusin sitä rauhassa tsekkailla omalla ajallani. Ja se kannatti, koska se reitti jäi yllättävän nopeesti mun kallooni ja sitten ekalla kerralla ihan yksin liikenteessä ollessani ei ollut enää mitään ongelmaa tietää mihin kuuluu mennä. Jes!

Mulle sanottiin sillon haastattelussa että ei voida luvata onko mulle hommia säännöllisesti, mutta ainakin välillä. Ja se sopisi hyvin mun elämäntilanteeseeni, kun en haluaisi edes tehdä palkkatyötä viittä päivää viikossa, koska haluan antaa aikaa myös omalle kaupalleni. Yksi viikko sillon aika alussa oli vain kaksipäiväinen (olin silti vapaapäivinäkin valmiudessa mennä töihin jos puhelu tulisi) mutta sen jälkeen on kyllä saanut tehdä ihan täysiä työviikkoja, vain tiistait on vapaapäiviä kun sillon ei kirjepostia yleensä jaeta. Vain paketit ja jotkut lehdet kulkevat silloin vakituisten työntekijöiden toimesta. Tiistait on siis Postcard Garden -päiviä. 🙂 Ja tiistaisin saa nukkua seitsemään asti! Ihanaa!

Työpäivinä herätyskello herättää viiden aikaan. En siis ole mikään aamuihminen, mutta nopeasti tuohon tottui. Ennen kuutta menen töihin, jotta olen kello kuusi työpisteelläni hanskat kädessä valmiina käymään päivän postien kimppuun. Postit tulee osa ihan sekalaisina läjinä, osa teiden nimien mukaan aakkosjärjestyksessä. Ekana ne postit lajitellaan siis tien nimien mukaan omiin lokeroihinsa. Seassa on aina vääriäkin posteja – jos ne on meiän lajittelukeskuksen alueen posteja niin niin toimitetaan vain oikeille lajittelijoille, mutta jos ihan vääriä paikkakuntia, niin niille on omat laatikkonsa joista ne sitten lähetetään eteenpäin. Tuossa osoitelohkolajittelussa menee ehkä max tunti aikaa JOS postit tulee ajoissa meille ja jos ei ole ihan sairaasti postia. Ja sitten siinä jakelureitin esityössä menee tunti tai kaksi, eli kun lajitelleen oman reitin jokaisen tiennimen postit siihen järjestykseen missä postilaatikot/luukut ovat. Samalla myös tarkistetaan osoitteenmuutokset eli jos pitää ohjata postia johonkin toiseen osoitteeseen, tai jos tulee postia henkilölle joka ei enää asu siinä osoitteessa johon postia tulee. On myös määräaikaisia osoitteenmuutoksia ja kaikkea kivaa, joka pitää ottaa huomioon. Pitää siis kyllä olla tarkkana.

Kun postit on laatikoissa jakojärjestyksessä, on yleensä aamupalan aika. Nykyään saatan pystyä jo syömään jotain heti viiden jälkeen aamulla kotona, mutta usein siinä yhdeksän aikoihin syön päivän ekan aterian eli aamupalaleivät. Oon huono syömään liian aikaisin, vasta seiskan jälkeen yleensä tulee nälkä. Aamupalan jälkeen käydään sitten pakettien kimppuun. Pakettien viivakoodit skannataan puhelimeen eli otetaan jakeluun. Joskus paketteja on niin paljon, ettei kaikki edes mahdu kyytiin. Sitten joku muu vie isommalla autolla paketit vastaanottajalle. Kun paketit on skannattu, pitää miettiä niiden jakelujärjestys. En tiedä miten pro-jakajat tekee, mutta mulla on repussa pieni ruutulehtiö, johon kirjoitan niiden pakettien vastaanottajat/osoitteet joiden paketeista ei saa irti sitä lappusta josta näkee ne tiedot. Sitten laitan laput järjestykseen. Aluksi pyysin siihen aina apua kokeneemmilta tuon mun reitin asiantuntijoilta, nyt osaan jo itse laittaa ne järjestykseen. Toki yhä tulee ihan vieraitakin osoitteita, mutta puhelimen karttasovellus pelastaa. Tosin se kyllä näyttää talojen paikat välillä ihan väärin eli kyllä on muutaman kerran tullut harhailtua oikeaa taloa etsiessä. 😀 Kaikkein parasta on jos talossa ei ole mitään asiaa mistä näkisi sen numeron. Välillä pitää vain koittaa päätellä ja mennä tuurilla ovikelloa soittelemaan tai koputtelemaan ovea. Ihmiset kyllä auttaa löytämään oikean talon, jos menee väärälle ovelle. Yhtä taloa en kerta kaikkiaan löytänyt, niin menin sitten toisen talon ovelta kysymään missä se voisi olla. Ja sain apua.

Kun pakettikortit on järjestyksessä, on aika mennä pakkaamaan auto. Hyttiin mahtuu kerrallaan kaksi laatikollista kirjepostia (sitä on keskimääräisenä päivänä kolme laatikollista, kaikkein pahimpana päivänä on ollut viisi ja puoli laatikkoa!), aika monta nippua Postisia tai muita mainoksia ja myös pieniä paketteja (esim. Kiinan kikkareita eli AliExpress/Wish/eBay yms tilauksia jotka ei mene normikirjeinä). Paperiseen ajopäiväkirjaan merkataan milloin ajoaika alkaa ja auton kilometrit matkaan lähtiessä ja postille palatessa. Postiauton musta laatikko aktivoidaan henkilökohtaisella ”avaimella”. Se musta laatikko seuraa nopeuksia (ja raportoi Helsingin päähän ylinopeuksista), auton jarrutuksia, heilumisia, ajon taloudellisuutta yms. Ja postin työpuhelimesta näkee sitten raportit miten on ajot sujuneet ja missä olisi parannettavaa. Kaikkien pitäisi jarrutella vähemmän, mutta se on ehkä hiukan hankalaa kun postilaatikoille on vähän pakko pysähtyä jarruja käyttäen. 😀 Mulla on nyt keskimääräinen kulutus ollut keskiarvoa pienempi, ajon turvallisuus on hyvä ja muut jutut ihan keskimääräisiä. Mun reitillä on jonkun verran tosi möykkyisiä pikkuteitä, niin sitä pomppuasiaa on vähän hankala parantaa ellei tiet parane.

Mun reitillä ajoa tulee aika tarkkaan 70 kilometriä. Ja aikaa menee kolmisen tuntia jos kaikki menee hyvin eikä postia ole liikaa. Pahimmillaan aikaa voi mennä kyllä paljon kauemminkin. Esim. ystävämme Verottaja tykkää lähetellä muutaman kerran vuodessa postia suunnilleen kaikille samana päivänä ja vielä useampia kuoria joihinkin osoitteisiin. Se on aika rasittavaa. Suurin osa reittini taloista on omakotitaloja. Seassa on yksi rivitalo ja kolme kerrostaloa. Firmat on hyvin sellasia metallipitoisia äijäfirmoja. 😀 Kauppapostiin ja pankkiin teen myös päivittäin vierailut. Yllättävän hyvin on jo mieleen jäänyt postilaatikkojen numeroita ja laatikoiden omistajien nimiä. Ei tarvitse joka laatikolla edes pysähtyä, jollei ole joka laatikkoon jaettavaa, kun tietää niitä numeroita ja nimiä. Ja sitäkin tietää kenelle menee postia joka päivä ja kenelle vain joskus harvoin. Ja kenelle saa jakaa mainoksia ja kenelle ei. Hyvää muistitreeniä! Samoin pitää muistaa firmoissa olevien ihmisten sukunimiä, ettei tarvi joka kerta kysyä että mikä se nimi olikaan kun luovutetaan pakettia. Osaan firmoista saa onneksi jättää paketit valtakirjalla eli postinjakaja kuittaa ne ite. Ja hankalasti mieleen jääviä nimiä olen kirjoittanut muistilapulle. Kurkkaan siitä ennen firmaan menoa, jos vaikka paketin ottaa vastaan juuri se ihminen, jonka nimeä en meinaa muistaa.

Jos joskus sattuu ihme ja pääsen takaisin postille esim. puoli tuntia ennen työajan loppumista, voi lajitella jo seuraavan päivän postia. Tai osatessaan jakaa yhtä sellaista reittiä, joka ei ole kenenkään oma, vaan jota jakaa ne jotka ehtii ja osaa. Yhden kerrostalon juuri jaoin tällä viikolla oman reittini jälkeen, kun se oli helppo ja tosi selvästi merkattu asuntojen numerot.

Tuo on kyllä ollut kivaa hommaa, kun olen päässyt jo aika hyvin siihen kiinni. Aluksi oli kyllä sellasiakin hetkiä, kun meinasi itku tulla auton ratissa  tai postia lajitellessa kun postit ei loppuneet ollenkaan. Etten ihmettele kun jotkut luovuttaa ekan viikon jälkeen. Onneksi olin sisukas. 🙂 Tuo on siksikin kivaa hommaa, kun siinä ei paljoo tarvi kohdata ihmisiä. Asiakaspalvelutyöksi tosi vähän. Ja vaikka olen sataprosenttinen introvertti ja vähän ihmiskammoinen, postin takki ja postiauto on sellanen suojapuku jonka takaa uskallan kohdata vieraita ihmisiä ja mennä koputtelemaan vieraiden ihmisten ovia. Miiana en uskaltaisi, mutta postinjakajana olen kai aika odotettu ihminen oven takana, kun paketit harvemmin on vastenmielisiä asioita vastaanottaa. Tai näin ainakin uskottelen itselleni. 😀 Parasta tuossa työssä on persoonalliset kirjekuoret ja postikortit joita välillä tulee vastaan. Liian vähän kyllä, mutta edes välillä. Ja musta oli hauskaa, kun mut tiedettiin tuolla postilla jo ennestään sinä Miiana, joka saa kaikkia kauniita kirjekuoria ja postikortteja. 🙂 Hihii, hauskaa! Nykyään arvostan kauniita posteja jopa entistäkin enemmän, koska ne on niiiiin kivoja siellä tylsien laskukirjekuorien seassa. Lähettäkää ihmiset kauniita posteja toisillenne!

Aika jännittävä asia lääkäri/sairaala/piikki/yms -kammoiselle oli uuden työntekijän työterveystarkastus. Ihan tyhmää jännittää tollasta, mutta jännitin silti. Ja koitin googlettaa että mitä siellä tehdään, pistetäänkö, imetäänkö putkilokaupalla verta, tehdäänkö huumetestejä ja mitä kaikkea. 😀 Se oli siis lähinnä jutteluhetki. Reilun tunnin verran höpöttelyä, josta (myös ajomatkoista) maksettiin palkkaa ja samoin bensakulut korvattiin. Verikokeisiin pääsee jos haluaa, en ole mennyt mutta voin mennä jos joskus tulee himo päästä pistettäväksi. Jäykkäkouristus/kurkkumätä-rokotteen kyllä otin ihan vapaaehtoisesti, koska olen sen viimeksi saanut varmaan joskus koulussa ja sen sai ilmaiseksi. Ei voi tietää jos vaikka joku koira puraisee postinjakajaa persauksiin. Toi rokote on voimassa sitten 20 vuotta eli 56-vuotiaana voin mennä sen uusimaan. Samoin luvattiin että jos en pärjää ilman reseptiä myytävien allergialääkkeiden kanssa, soitto vain ja saan reseptin tujumpaan lääkkeeseen. Tosi ystävällistä palvelua ja tosiaan vain juttelua. Huh mikä helpotus kammoiselle ihmiselle! 😀

Sen voin sanoa että perjantai-iltaisin oon ihan ruumis. En jaksa yhtään mitään. Eilenkin meinasin mennä jo kasin jälkeen nukkumaan. Ja se voiskin olla joskus ihan järkevä ratkaisu, kun ei kuitenkaan jaksa tehdä mitään järkevää. Lauantaisin on onneksi jo paremmin virtaa. Tänäänkään en ole kauppani hommia tehnyt, mutta sunnuntait teen taas sitä hommaa ja samoin ne tiistait on tehotyöpäiviä kauppani kanssa. Ihan hyvin kyllä alkuviikon arki-iltoina ja iltapäivinä jaksan tehdä kaupan hommia, torstait on siinä ja siinä jaksaako vai ei. Tällä viikolla olen taistellut verkkokauppani kulisseissa, kun siirsin domainini jotta saisin siihen sen SSL-suojauksen ja toi projekti on yhä kesken ja torstai-illasta asti kauppani sähköpostiosoitteet on olleet kuolleina. Hiphurraa! Jospa maanantaina joku asiakaspalvelusta taas vastaisi ja saisin asiaa etenemään. Pitäisi olla nörtimpi, jotta saisi asiat toimimaan tuosta vain. Päätin ottaa kaupalleni Googlelta sähköpostiosoitteet, jottei tarvitse ikinä enää tapella tällee jos joutuu siirtämään domainia tai jotain muuta vastaavaa. Jos siis vain saisin ne toimimaan. Googlelta saa hintaan 4€/kk sähköpostiosoitteet joissa on loppuosana se oma domain. Eli tyyliin myynti@omafirma.fi. Kätsyä, kunhan vain saisi jotkut saakelin MX-tietueet toimimaan. En ole edes ennen tätä viikkoa kuullut koko MX-tietueista, että ei ehkä ihme vaikken saa asiaa toimimaan. Googlekaan ei ole osannut auttaa, kun olen tehnyt kaiken ohjeiden mukaan, mutta silti se sähköposti ei vaan herää eloon.

Nyt tuli vähän kuiva kuvaton postaus, mutta kiva jos jaksoit lukea loppuun asti. Kiitos ja näkemiin!


Bujo – books to read

Posted on

Tänään valmistui myös kirjoille oma sivunsa bujoon. Tai aukaeamansa paremminkin. Oletan ettei pelkkä yksi sivu riitä tällekään aiheelle. 🙂 Lapsi kyllä väitti ettei tuo mun kirjahyllypiirrokseni näytä kirjahyllyltä, mutta jätetään se arvio omaan arvoonsa. 😉

Tässä tämä kirjahyllysivu, johon myös löytyi Pinterestistä inspiraatiota.

Ja mun apulaiseni, joka halusi olla sylissä kun kirjoitin noita kirjan nimiä tuohon 😀

Kirjoja koitan taas lukea yhden per viikko. Jonain vuosina onnistuu, jonain ei. Tänä vuonna ei onnistu, kun enää on reilu vuorokausi vuotta jäljellä ja kirjoja on kasassa vasta 44. Mutta ei tuokaan huono määrä ole! Tänään juuri hain kirjastosta täydennystä nuorten aikuisten hyllystä. Tällä hetkellä on kesken ”Ruotsin Stephen Kingin” eli Mats Strandbergin Hoivakoti. Kyllä en haluaisi tuohon hoivakotiin vanhuksena asumaan…! Kauhun jälkeen onkin sitten hyvä lukea John Greeniä tai Katy Birchallia. Laitoin myös varaukseen Stephen Kingin tuoreimman kirjan, en malta odottaa tuon trilogian päätösosaa! Lukeminen on kyllä niin kivaa puuhaa!

Bujoon olen tänään alkanut väsäillä Instagram-inspiraation avulla sivuja ensivuotta varten. Näytän kuvia tulee valmista. Aika hidasta ahertamista kynän ja viivottimen kanssa. Mutta niin kivaa! Pyrin tekemään bujosta jatkossa (tai ainakin vähän aikaa) simppeliä versiota, käyttäen vain vähän koristuksia ja värejä. En tiedä tuleeko tuosta mitään, mutta kokeillaan. Koska mulla kuitenkin on Jeminan planneri joissa saa käyttää överisti tarroja+teippejä ja Happy Plannerin memory-asia jonne saa tunkea paljon valokuvia. Esittelen näitäkin juttuja jossain vaiheessa, kunhan vuosi pyörähtää käyntiin ja pääsen vauhtiin.

Ainiin, meidän Ruusu-hamsteri löytyi tänään kuolleena häkistään. 🙁 Mutta Ruusu eli ainakin täyttä elämää loppuun asti, pikkukaverissa ei näkynyt missään vaiheessa vanhenemisen merkkejä. Ja muutaman päivän yli 2,5 vuotta on pitkä ikä kääpiöhamsterille. Lepää rauhassa pikkuinen.


Mainio postipäivä ja tehokas viikon alku

Posted on

Viikko alkoi mukavasti, vaikka työteho ei ollut ihan paras mahdollinen. Tai tulostin kiukutteli kun tulostelin kirjekuoria yhteen tilaukseen, niin se sitten vähän vei sitä intoa. Mutta onneksi sain eilen laitettua paljon juttuja myyntiin, niin ne tuotteet ei enää kummittele pöydän kulmalla. Vielä tuossa odottaa yksi korttipino joka saapui viime viikon lopussa, mutta viimeistään viikonloppuna pääsen niiden kimppuun.

Posti tuo yleensä maanantaisin ja keskiviikkoisin kivasti postia maailmalta – tämäkään maanantai ei ollut poikkeus. Otin kuviakin, vaikka lapsi hoputti vieressä avaamaan ne äkkiä. 😀

Indonesiasta tuli tällainen kiva pikkuinen paketti Swap-botin Blind Envelope -vaihto sisällään. Eli random-tavaraa toiselle.

Kääreen alta löytyi tällainen jokin keksipaketti 🙂

Ja paketin sisällä oli karkkia ja tarroja ja pieni lehtiö ja avaimenperä! Energiakuutiot on vielä maistamatta, mutta nuo lehmäjutut oli kermatoffeeta ja ruskea pötkylä suklaatahnaa. Puputarrat on ihania!

Koska mulla ei ole tarroja tarpeeksi, mulle tulee Stickiiltä kuukausittain lisää tarroja. 😀 Mutta toi maksaa vain noin 10.85€/kk, niin ei ole paha hinta ihanista tarraylläreistä. Koska rakastan tarroja ja yllätyksiä!

Talvisia puita, aivan täydellisen ihana lumihiutalekirjanmerkki ja eläintenpäitä ja peuroja.

Lehtiä tai jotain ja kasveja.

Suloisia jouluisia eläimiä ja sulkia.

Postikortti ja aivan ihania kettuja! Ketut on kyllä ehdottomasti pöllöjän rinnalla ihanimpia eläimiä kaikissa tarroissa yms!

Sitten myytävää kaupalleni – jouluisia tarroja.

Ja nämä lumiukko-tarralaatikotkin menevät myyntiin.

Samoin kissaviivottimet ovat myytäviä.

Mun pitääkin vähän koittaa kerätä kasaan sellasia myytäviä juttuja, joita en vielä laita verkkokauppaan. Koska täällä meidän pikkukylässä pitäisi olla joulukuun alussa miitti, johon mut on pyydetty kauppani kanssa myymään asioita kalenterihulluille ihmisille! Jännää, kun en ole koskaan missään kauppani kanssa ollut myymässä, koska en ole mikään messu- tms tapahtumaihminen, mutta pienessä miitissä on mielenkiintoista käydä keräämässä uusia kokemuksia. Ehkä joskus uskaltaa toistekin jonnekin. Olen laittanut sivuun sitä tapahtumaa varten asioita ja laitan ne sitten kauppaan myyntiin kun tuo miitti on ohi. Vähän nolo olisi mennä sinne ilman mitään myytävää. 😀

Alkuillan lenkillä pysähdyin ottamaan kuvan Klubista, jonka pihalle ilmestyi viikonlopun aikana joulukuusi. Uusi aita on istutettu kun vanha kaivettiin pois.

Iltalenkin jälkeen tein jauhelihamurekkeen, laitoin perunat kiehumaan, tein leipätaikinan ja ruskean kastikkeen. Pikkasen tehokasta toimintaa. 😀 Ei siis tyypillistä mulle moinen, mutta joskus tulee himo tehdä monta asiaa kun vauhtiin pääsee. Sämpylöiden paistamisen jälkeen vielä päivän kolmannelle lenkille ja blogin kimppuun. Vielä hetki Ihmeidentekijöitä (vitoskausi jo menossa, sain tänään kirjastosta kaudet 5 ja 6, itelläni on vain 2-4) ja iltapalasämpylää (tuli ihan sairaan hyviä kun ekaa kertaa tuolla ohjeella tein!) ja sitten nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas pakkailla tilauksia ahkerasti.


Hei taas… me junk journaillaan!

Posted on

Pikkasen hiljaista on blogissa ollut viikkokausia. Tänään uudistin ulkoasua, jotta ehkä innostuisin taas tästä kirjoittelustakin. Ehkä se taas hetkeksi tehoaa.

Laku eli Papu on kasvanut paljon ja alkanut vaihtaa hampaitaan. Kuinka söpöä kun sen etuhampaat heiluivat kuin lapsella. Tänään huomasin, että alhaalle alkaa puskea uusia kulmahampaita. Tarvii nyt seurata että vanhat kulmahampaat irtoaa ennen kuin uudet kasvaa tilalle. Noita teräviä kulmahampaita ei jää ikävä, sen voin sanoa! 😀 On tuo pikkukoira jo rauhoittunut siitä mitä se villeimmillään oli ihan vauvana. Ei enää tee reikiä vaatteisiin ja sellasta kivaa. Mutta kyllä sillä virtaa riittää, jaksaa touhuta kaikenlaista vaikka kuinka kauan. Onneksi pennut myös nukkuvat paljon vastapainoksi sille kaikella touhotukselle.

Mun unikaverini 🙂

Askartelurintamalla on ollut jotain aktiivisuuttakin viime aikoina. Syyslomalle sain yllättäen kutsun mennä Pian luo askartelemaan ja mähän menin ja tein joulukorttini valmiiksi! Lokakuussa! Wow! Vielä pitää kortit kirjoittaa, kun postimerkitkin on jo olemassa ja posti toi sen punaisen kuoren tällä viikolla. Toivottavasti saan ne kirjoitettuakin ajoissa. Tein kaikille samanlaiset kortit tänä vuonna, niin en viitsi vielä näyttää kuvaa täällä. Sitten me tehtiin vanhoista kirjoista junk journalit. Jaa että mitkä? No sellaset kirjat, joihin voi kerätä kaikkia muistoja. Kierrättää sinne kaikkea ”roskaa” myös. Mulla on nykyään pöydällä kori, johon kerään kaikki junk journaliin mahdollisesti päätyvät asiat – kätevää!

Tästä se junk journal lähti. Anteeksi kaskukirja kun tapoin sinut, mutta kirjan kannet ovat nyt hyvin rakastetut.

Kun sivut oli poistettu, tein reiät kirjan kannen läpi. Tuon sivujen kiinnittämisen kirjaan voi tehdä myös nätimmin, mutta mulla oli iso into päästä eteenpäin, joten en jäänyt pohtimaan nätimpää tekniikkaa. Reiät tein muistaakseni ihan terävien saksien kärjillä.

Tässä sivut oli aseteltu jo kansien väliin, muttei vielä kiinnitetty. Sivuina käytettiin vanhaa merikarttaa, siinä oli tosi tukevaa ja isokokoista paperia.

Sivut on kiinni! Tehtiin erikokoisia sivuja. Vierastin ajatusta ekana, mutta se oli ihan huippu idea!

Minä sidoin sinut!

Sitten maalia pintaan. Yllättäen keltaista. 😉 Nuo sidontalangat näkyy tuolla selässä tollai hauskana kuviona, ei haittaa omaa silmää lainkaan.

Tyylikkäitä nämä kuvat, kun taustalla näkyy aamupalalautanenkin 😀 Mutta malta siinä sitten syödä kun inspiraatio jyllää!

Eka aukeama. Liian ahdas kukkatasku etukannen sisäpuolella ja kansilehti, jossa lukee kirjan nimi ”Project junk journal challenge” ja aloituspäivämäärä.

Tässä nyt yksi askarrettu sivu. Näytän lisää kuvia jossain vaiheessa. Vuoden päästä tai jotain itseni tuntien 😀 😀

Kansi. Ihanan Jeminan die cut -tytsi, johon Jemina on nimeni kirjoittanut. Olen Jemina-fani täydestä sydämestäni!

Muuten elämään kuuluu rauhallista arkielämää. Kiirettä pitää kyllä verkkokauppa-asioiden kanssa. En meinaa ehtiä laittaa uusia juttuja myyntiin, kun ei koskaan ole aikaa tarpeeksi. Niinpä tänään skannailin kortteja, niin on sitten ainakin jo kuvat valmiina koneella. Ehkä uhraan jonkun hetken sunnuntaista uusille tuotteille. Ellen sitten innostu tekeen jotain ihan muuta. 😀 Mutta sen näkee huomenna. Ei parane liikaa suunnitella tekemisiä, niin ei tarvi murehtia kun ei saakaan aikaan sitä mitä piti.


Bujon eka kk-aukeama

Posted on

Sain kirjastosta käsiini Bujoilun voima -kirjan ja sen innoittamana uskalsin vihdoin kokeilla aloittaa omaa pistesivumuistikirjaani. Hankin sen jo monta kuukautta sitten, mutten ole uskaltanut aloittaa sitä, ettei se mene pilalle. Nyt rohkaistuin ja voi miten kivaa oli ahertaa ekaa kk-aukeamaa. Tai jotain, ei nuo termit ole vielä ihan hallussa. 😉 Joka tapauksessa oli kiva kokeilla tuota, vaikka mulla on yhä myös Happy Planner tän vuoden loppuun asti käytössä ja kaupallani puolestaan personal-kokoinen Color Crush. Mutta tuo bujokin kyllä kovasti kiehtoo. Ehkä katson tän vuoden loppuun miltä näyttää ja päätän sitten miten teen ensivuoden kanssa.

Tein tuohon myös jo askel-trackerin ja ideoita on vaikka mihin. Katsotaan miten tuo tuosta alkaa kehittyä! Jee!


Juhannuspäivän suuri colatesti

Posted on

Saatiin  tänään ostettua kaupasta vielä pari eri colalajia ja testimateriaali oli valmis. Rio cola ja K-menu cola jäi puuttumaan, kun niitä ei mistään löydetty. Mutta testissä olivat mukana:

  • Pirkka
  • Rainbow
  • Olvi
  • Cocacola
  • Pepsi
  • Freeway
  • Rölli

Merkkasin 21 mukin pohjaan numerot yhdestä seitsemään, siis kolme jokaista numeroa, kun kolme oli testaajiakin. Ja paperiin merkkasin numeroilla 1-7 nuo eri colalajit. Sitten mukit riveihin ja juomanäytteet niihin.

Sitten keräsin aina yhden seitsemän mukin jonon yhdelle tarjottimelle ja sekoittelin mukien järjestystä, ettei kellään ollut hajua mikä muki on mitäkin lajia. Kun kaikki mukit oli sekoitettu, ei muuta kuin maistelemaan. Oli kaksi selvästi parasta colaa kaikkien mielestä ja pari ihan hirveetäkin. Ja sitten sellaisia ei hyviä eikä pahoja. Laitettiin kukin colat parhausjärjestykseen. Ja sitten alettiin pahimmasta päästä katsoa mikä numero on mukin pohjassa ja kirjattiin tulokset ylös. Pahin cola sai kaikilta seitsemän pistettä, paras yhden. Eli mitä vähemmän pisteitä, sen parempi cola.

Vähän tyhmästi valittu toi vihreä kynä noihin tuloksiin, mutta siis Lumi-Kukan parhausjärjestys oli:

  1. Cocacola
  2. Olvi
  3. Pepsi
  4. Rainbow
  5. Rölli
  6. Freeway
  7. Pirkka

Villen järjestys:

  1. Pirkka
  2. Pepsi
  3. Olvi
  4. Rainbow
  5. Freeway
  6. Rölli
  7. Cocacola (kun siinä oli muka joku sivumaku, grr!)

Ja Miian järjestys:

  1. Cocacola
  2. Pepsi
  3. Rainbow
  4. Freeway
  5. Olvi
  6. Pirkka
  7. Rölli

Kokonaispisteissä voiton vei Pepsi, koska se Villen muka cocacola -sivumaku…

  1. Pepsi
  2. Cocacola
  3. Olvi
  4. Rainbow
  5. Pirkka
  6. Freeway
  7. Rölli

Toi Rölli oli kyllä ihan kamalaa kuraa. Yök. Yllättävää (sen Villen cocacola sivumaun lisäksi) oli ehkä toi Freewayn huono sijoitus, kun se on olevinaan kai muka hyvän makuista. Mutta se ei ollut niin makeaa, niin naispuoliset raadin jäsenet ei siitä niin tykänneet. Tästä testistä voisi koittaa tehdä ihan juhannusperinteen. Ja vertailla sitten muuttuuko maku vuosien saatossa. Mutta siitä olen erittäin tyytyväinen, että mulla itellä oli Cocacola ykkösenä, koska sitähän mä juon! Pepsi oli yllättävän tasavertainen sen kanssa tossa testissä, mutta onneksi laitoin ne oikeaan järjestykseen. 😀


Rauhallinen juhannusaatto

Posted on

Olen vähän outo (vähän?!) ihminen ja tykästyin suuresti kun kuulin että juhannusaattona saa katsoa livenä Prisman kassahihnaa Facebookin ja myöhemmin telkkarinkin kautta. Jep, kyllä on mulla omituiset ja halvat huvit. Ulkona oli viileä tuuli eikä tehnyt mieli olla pihalla, niinpä oli kiva makoilla sohvalla ja laittaa Facebook live telkkariin ja vain katsoa mitä ihmiset ostelee juhannusaattona kaupasta. 😀 Käytiin me ite Harjavallassa pyörähtämässä päivällä, ajeltiin patosillalla (en tajunnut kuvaa ottaa, ensikerralla sitten!) ja käytiin Lidlissä ostamassa meiän juhannuspäivän suureen colatestiin Lidlin colaa ja lapsi sai himoitsemiaan pistaasipähkinöitä, jotka ei ole niin superkalliita siellä kuin muualla. Mutta sitten Harjavallan reissun jälkeen mää en muuta jaksanut kuin katsoa sitä hihnaa. Katsoin jonnekin yhdeksään asti (aloitin heti neljän jälkeen) kunnes alkoi kyllästyttää. Yhdentoista aikaan lähdettiin ajeleen Köyliötä kohti, koska siellä Köyliöjärven rannalla näkee aina kokkoja. Ja niin näkyi nytkin kaksi tai kolme. Ihmisiä oli aika paljon Köyliössä liikenteessä. Kun palattiin kotiin Rantatietä pitkin, Pyhäjärven rannalla ei onnistuttu näkemään yhtään kokkoa eikä ihmisiäkään oikein ollut liikenteessä. Kun palattiin kotiin puolenyön aikaan, katoin vielä Subilta jonkun aikaa sitä kassahihnaa, kunnes kömmin yläkertaan lukemaan hetkeksi Anna-Leena Härkösen tuoreinta kirjaa ennen kuin uni vei mukanaan. Ja tänään kun saadaan vielä pari colalajia kaupasta ostettua, pidetään makutesti! Josta tulee tänne raporttia! Ollaan ennenkin testattu eri colalajeja (joskus kauan sitten mökillä), mutta siitä en sillon tajunnut tehdä blogiin mitään raporttia.