Rauhallinen juhannusaatto

Olen vähän outo (vähän?!) ihminen ja tykästyin suuresti kun kuulin että juhannusaattona saa katsoa livenä Prisman kassahihnaa Facebookin ja myöhemmin telkkarinkin kautta. Jep, kyllä on mulla omituiset ja halvat huvit. Ulkona oli viileä tuuli eikä tehnyt mieli olla pihalla, niinpä oli kiva makoilla sohvalla ja laittaa Facebook live telkkariin ja vain katsoa mitä ihmiset ostelee juhannusaattona kaupasta. 😀 Käytiin me ite Harjavallassa pyörähtämässä päivällä, ajeltiin patosillalla (en tajunnut kuvaa ottaa, ensikerralla sitten!) ja käytiin Lidlissä ostamassa meiän juhannuspäivän suureen colatestiin Lidlin colaa ja lapsi sai himoitsemiaan pistaasipähkinöitä, jotka ei ole niin superkalliita siellä kuin muualla. Mutta sitten Harjavallan reissun jälkeen mää en muuta jaksanut kuin katsoa sitä hihnaa. Katsoin jonnekin yhdeksään asti (aloitin heti neljän jälkeen) kunnes alkoi kyllästyttää. Yhdentoista aikaan lähdettiin ajeleen Köyliötä kohti, koska siellä Köyliöjärven rannalla näkee aina kokkoja. Ja niin näkyi nytkin kaksi tai kolme. Ihmisiä oli aika paljon Köyliössä liikenteessä. Kun palattiin kotiin Rantatietä pitkin, Pyhäjärven rannalla ei onnistuttu näkemään yhtään kokkoa eikä ihmisiäkään oikein ollut liikenteessä. Kun palattiin kotiin puolenyön aikaan, katoin vielä Subilta jonkun aikaa sitä kassahihnaa, kunnes kömmin yläkertaan lukemaan hetkeksi Anna-Leena Härkösen tuoreinta kirjaa ennen kuin uni vei mukanaan. Ja tänään kun saadaan vielä pari colalajia kaupasta ostettua, pidetään makutesti! Josta tulee tänne raporttia! Ollaan ennenkin testattu eri colalajeja (joskus kauan sitten mökillä), mutta siitä en sillon tajunnut tehdä blogiin mitään raporttia.

Keittiön kasviasukkaita

Kuvasin keittiössä asustavia kasveja. Kiva myöhemmin sitten katsella ja vertailla mitä kasveja meillä onkaan ollut ja mitkä niistä on vielä vuosien päästä hengissä. 🙂

Ekana värinokkosia. Ostin Raumalta talvella kirppikseltä pienehkön värinokkosen, jota olen nyt jo varmaan 3-4 kertaa saanut leikellä matalammaksi, kun se kasvaa ja kasvaa. En halua päästää sitä kukkimaan enkä venähtämään ylipitkäksi, niin saksiminen auttaa siitä hyvin. Otin taas pari päivää sitten uusia pistokkaita juurtumaan ja vanhoista jo juurtuneista otin ylimääräisiä lehtiä pois. Pitäisi ehkä ne juurtuneetkin iskeä multaan kasvamaan, vaikka meitin kyllä jos osan niistä laittaisi vaikka facebookin yhteen kasviryhmään tarjolle, joku haluaisi vaihtaa pistokkaita toisiin… katsotaan nyt.

Nää on tälläisia ei ehkä ihan oikeaoppisia pistokkaita kun ne on tollasia kaksihaaraisia 😀

Nää on ehkäpä vähän järkevämpiä yksihaaraisia kavereita.

Uudet vielä juurettomat pistokkaat.

Lautasilla kuvatut juurelliset pistokkaat yhtenä kimppuna.

Seuraavaksi on vuorossa enkelinsiipi. En voi sietää enkeleitä, mutta kasvi on poikkeus 😀 Sain anopilta viime vuonna pari enkelinsiiven pistokasta, jotka ovat ihan räjähtäneet nyt kasvuun ja ne kukkiikin nyt! Sain myös uusia pistokkaita (tai isoja oksia ne on) jokunen viikko sitten ja ne pitäisi laittaa multaan, kun nyt niille on sopiva ruukkukin löytynyt. Tykkään noista enkelinsiiven lehdistä kovasti!

Mulla on ehkä vuoden verran ollut saintpaulia-innostusta. Ostin ekan yksilön ihan heräteostoksena Siwasta joskus viime kesänä. Sain myös nyt tän vuoden puolella vanhemmiltani yhden santun (ystävänpäiväkö se oli?) ja sitten Ville osti mulle yhden keväällä kun oli joku kukanostojuhlapäivä. Yksi yksilö kuoli, mätäni jotenkin siitä mistä ne lehdet lähtee kasvamaan. Vaikka ihan samalla tavalla olen kaikkia kolmea hoitanut. Siitä mätäkasvista pelastin kuitenkin kuusi lehteä ja ne odottavat nyt juurtumisen ihmettä. Se on hyvin hyvin hidas prosessi, mutta on mulla jo kahteen aiemmin otettuun lehteen tullut pienet juuren alut, joten toivoa on! Olen myös tökännyt lehtiä välillä muiden kasvien juurelle. Ihmepensaan alla on elossa kaksi lehteä, mutta ei ne ole poikasia tehneet vaikka ovat kuukausia siinä olleet elossa. Kiinanruusun alle tökkäsin yhden lehden ja se on tehnyt monta lehteä jo. En vaan tiedä miten uskallan sen sieltä siirtää omaan ruukkuunsa vahingoittamatta kiinanruusua tai sitä santtuvauvaa… Kiinanruusu ei tällä hetkellä kuki eikä näytä nuppujakaan tekevän, niin ehkä sen operaation nyt uskaltaisi tehdä…

Banaanivauva. Tämän emo muutti meille Lidlistä joskus viime vuonna. Talvi otti koville ja emo kuolla kupsahti, se vain kuivui liian kuivan huoneilman takia varmaan, mutta ennen kuolemaansa se teki vauvan. Jota nyt yritetään pitää hengissä. Meillähän on ulkona myös iso banaani, se on jo vaikka kuinka monta vuotta vanha. Tai tuo nykyinen iso yksilö on myös ekan yksilön jälkeläinen.

Hän on vielä aika pieni, mutta toivottavasti pysyy hengissä.

Orkidea, joka on paljasjalkainen. Tää yksilö irtosi vanhemmiltani saattohoitoon saadusta perhosorkideasta. Eli eikös ne keikejä ole nimeltään ne vauvat, joita tulee orkidean kukintovarteen. Laitoin keikin ihan vaan veteen, koska noinkin jotkut pitää orkideoita ja ei mulla suuresti menetettävää ole tämän kokeiluni kanssa. 🙂 Siinä saattohoito-orkideassa on toinenkin keiki, mutta sitä en ole vielä irrottanut. Perhosorkkiksia meillä on tuon vauvan ja sen emon lisäksi vielä kaksi muuta, jotka ehkä kenties joskus vielä kukkivat uudestaan, tai sitten eivät. Mutta ainakin niitten juuret ja lehdet on ihan hyvän näköiset.

Seuraava tyyppi on yönprinsessa. Sain tämän alun anopilta, joka oli saanut sen puolestaan sukulaismummolta. Tuo kasvi ei ole kauaa meillä vielä ollut, eikä se ole tainnut oikein kasvaakaan ihmeemmin vielä. Mutta katsotaan jos se joskus jopa yllättää kukkimalla!

Viimeisenä esittelyyn vielä tyräkki. Näitä meillä on monessa eri koossa eri huoneissa. Tää vielä aika pieni on aika söpö. Isompikin hänen vierellään hengailee, mutta tää on musta nätimpi lehdiltään. 🙂

Ei tässä ollut vielä edes kaikki keittiön kasvit. Reunustraakkipuu jäi ainakin kuvaamatta. Mutta oli tässäkin jo aika monta tyyppiä. Ja jos tää mun bloggailuintoni vaan jatkuu (sitähän ei voi tietää milloin taas into sammuu…), niin kuvaan kyllä muidenkin huoneiden kasveja, ulkokasveja unohtamatta!

Lintutornilla

Käytiin jo kaksi viikkoa sitten Säkylässä lintutornilla, mutta nyt vasta muistin siirtää kuvat kamerasta koneelle. Oli kivoja kuvia, niin laitan niitä nyt sitten tännekin muistoksi. Joskus olisi ihana mennä ukkelin kanssa kahdestaan lintutornille niin että saisi ihan rauhassa katsella lintuja. Ei pikaisella visiitillä ehdi mitään varsinaisesti tarkkailla. Mutta ehdittiin me muutama kuva ottamaan ennen kuin lapsi hoputti lähtemään pois.

Jo tornille kävellessä löytyi valokuvattavaa. Rastaanpoikanen, orava ja mesimarjan eli maamuuraimen kauniin värinen kukka. Opin tuon maamuurain-sanan just äsken! 😀

Lintutornilta oli kyllä hienot maisemat! Sinne pitää palata paremmalla ajalla joku kerta…

Kurre Kakkonen ja Kurre Kolmonen

Meiän lintulaudalla on käynyt jo pitkän aikaa harvahäntäinen orava, jolle Lumi-Kukka antoi nimeksi Kurre Kakkonen. Kurre Kakkonen ei ole mikään arka tyyppi, se päästää ihmisen ihan lähelleen. Ei (vielä) kädestä syö, mutta ei se kaukanakaan ole. Kurre Kakkonen myös ilmaisee mielipahansa, jos lintulauta on päässyt tyhjenemään. Pari päivää sitten se alkoi paloittaa lintulautaa, kun otti niin paljon kaaliin kun ravintola oli suljettu. 😀 Että kun linnunruoka loppuu (ja pian se loppuu), pitää se lintulautakin vielä pois Kurren näkyvistä, jos ei halua että se tuhotaan ihan täysin… Äsken siten huomasin, että Kurre Kakkosella on yhtä harvahäntäinen kaveri, Kurre Kolmonen. Kolmonen söi maassa auringonkukansiemeniä Kakkosen ollessa syömässä lintulaudalla. 🙂

Kurre Kakkonen

Kurre Kolmonen näkyy ikkunan alakulmasta maassa.

Koitanpa vielä jos saisin pikkuisen videon laitettua… ihan vain neljän sekunnin pätkä eiliseltä Kurre Kakkosen nopeasta katoamistempusta…

Tavallista kivempi tiistai

Meillä oli kaksi tehokasta siivouspäivää, tai päivän puolikasta. Mut saa innostumaan isommasta siivousurakasta vain tieto siitä, että meille saattaa olla tulossa vieraita. Ärsyttää toki muutenkin jos on lapsen roinaa siellä ja täällä, mutta jotenkin niiden kanssa sitten vain elää kun ei ole sellasta motivaatiota tehdä niille tavarakasoille jotain, kun ne kuitenkin pian ilmestyvät taas siihen mistä ne on siivottu. Eilen sitten oikein tehosiivottiin keittiö ja koko talon pituinen eteinen. Imuri sai täytettä mahaansa ja ihan jopa mattoja piiskasin tuolla pihalla. Laiska ihminen kun olen, niin pitää ihan mainita kun jotain tollasta mattojen kuritusta tapahtuu. 😀 Ja tänään sitten jatkui työhuoneen ja olohuoneen siivous lähinnä lelujen raivauksella. Saattoi mulle ehkä tässä työhuoneessakin olla jotain omiakin romuja vähän ajelehtimassa väärissä paikoissa. 😉

Yhden jälkeen kaappasin bussipysäkiltä Vanessa-ystäväni Paon kyytiin ja tultiin eka meille = syy siivousmotivaatioon. Ollaan vasta vuoden verran tunnettu, mutta tuntuu että oltaisiin jo kauemminkin yhteyttä pidetty. Ihan huippua löytää elämään ihminen, jonka kanssa on paljon yhteistä! Mentiin sitten käymään kahvilassa, jossa tosin oli mun tuurilla just silloin käynnissä yksityistilaisuus… mutta saatiin me silti kahvia ja colaa. Hyvää palvelua, kun tavallaan kahvila ei ollut edes auki. Ja sitten vielä Paon nokka kohti Kokemäkeä, josta huomenna vielä haen Vanessan takaisin tänne ja heitän bussipysäkille. Tai haetaan ja heitetään, kun pikkulikka varmaan haluaa taas mukaan.

Kun palattiin Lumi-Kukan kanssa kotiin, postilaatikossa odotti postikortti. Kivaa, en ole aikoihin postikortteja itekään juurikaan lähetellyt, niin ei ole postikortteja omasta postilaatikostakaan löytynyt. Jospa kortti-into taas löytyisi, kun postikortit on niin kivoja yllätyksiä!

Illalla me suunnattiin taas ilta-ajelulle, kun sadepäivän jälkeen illalla paisteli aurinkokin. Köyliön vankilan lähellä oli pakko pysäyttää auto ja napata kuva koiranputki/koivukujasta. 🙂 Koiranputket on niin nättejä! Ja lupiinit, joiden valokuvaus olkoon seuraavan ilta-ajelun to do -listalla! 😀 Odotan myös maitohorsmien kukintaa, nekin on ihan tosi nättejä ilta-auringon valossa varsinkin.

Kuvia viimeviikolta

On ollut jotenkin vaikea taas aloittaa kirjoittaa tänne. Pitäisi olla joku hieno suuri aihe josta kirjoittaa. Mutta jospa koitetaan aloitella tätä harrastusta taas arkisilla kuvilla viime viikolta.

Oon alkanut kutoa! Teen tollasta tummanvaaleanpunaista riskirättiä. Taustalla mallikuva siitä miltä lopputulos ehkä tulee näyttämään.

Deegispeegis nukkumassa.

Istutin kahteen mansikkaruukkuun jo edellisviikolla Polka- ja Ria-mansikkaa. Ollaan jo kaksi mansikkaa saatu syödä ja voi pojat että on makeaa ja täydellisen ihanaa! Meillä on myös pieni mansikkamaa, jonka taimissa on lupaavasti jo kukkia, joten siitäkin varmasti satoa saadaan.

Käytiin keskiviikkona Säkylässä Valion jätskikioskilla. Meillä Eurassa on vain Ingmania, Valiolla on tarjolla kivempia makuja. Otettiin koko poppoo kirsikkapallot, nami!

Keskiviikkona leivottiin koko perheen voimin raparperi-vadelmapiirakka. Ai että tuli herkkua!

 Tehtiin piirakka tällä ohjeella, joka löytyi Tuulihattu ja Pilttitossu -blogista.

Torstai-iltana mentiin uimarannalle. Me oltiin ukkelin kanssa ihan hiekalla, lapsi pulikoi vedessä.

Myös perjantaiaamupäivällä mentiin rannalle, toiselle rannalle tällä kertaa.

Perjantaina mentiin myös onkimaan. Ja onkimisen jälkeen innostuttiin lähtemään vielä käymään naapurikunnassa Kuhinoilla eli lakukojutapahtumassa 😀 Bongattiin vaatimattomasti 12 lakukojua sieltä…

Noi lumpeet tai ulpukatko lienee on levinneet varmaan sitten viime kesän, tai sitten ne aiheutti harmaita hiuksia siksi kun lauturi oli paljon pienempi kuin viime vuonna ja ei päästy tarpeeksi kauas rannasta onkimaan.

Lauantaina istutin kukkia paahtavaan paikkaan talon vierelle tien puolelle. Näiden pitäisi pärjätä. Belargoniat on toisaalta niiiiin mummukukkia, mutta sopii ne tähän meiän talon vierelle kyllä hyvin. Taidetaan ostaa vielä toinen neljän kukan satsi ja jatketaan tota kukkapenkkiä.

Keittiön ikkunallakin on mummumaisia kukkia. Olen jo tottunut noihin, aluksi ne oli ihan kamalia. 😀 En kyllä edes muista niitten lajia…

Lauantaina kirjoitin myös ulkona kirjettä, colan ja perjantaisten Kuhina-popcornien parissa.

Pupu pääsi ulos popsimaan ruohoa.

Ukkeli löysi Kiinasta Paolle aivan mahtavan Bluetooth-kaiuttimen, ihana sieni ja ihan hyvä ääni siitä lähtee kyllä. 🙂 Se myös ilmoittaa puhuen kun siitä alkaa olla akku vähissä!

Sunnuntai-iltana tehtiin aika pitkä ilta-ajelu Kokemäelle, sieltä pikkuteitä pitkin Harjavaltaan ja takaisin kotiin. Jossain Kokemäellä pysähdyttiin ottamaan kuva tuosta pellosta, kun se näytti ilta-auringossa ihan loppukesän väriseltä pellolta. Jotain syysviljaa varmaan.

Sellanen viikko meillä. Kivoja arkisia aherruksia ja seikkailuja. Tänään vietiin Lumi-Kukka kaverinsa kanssa yhteisen kaverinsa synttäreille. Huomenna näen ystävääni – mennään kahville (tai no ”kahville”) ja sitten heitän hänet Kokemäelle. Josta haen hänet taas keskiviikkona takaisin tänne ja kuskaan bussipysäkille. Kuinka kivaa saada vähän jotain kivaa vaihtelua arjen keskelle! Kyllä sitä ihminen vaan välillä kaipaa ystävän kanssa höpöttelyä ihan naamakkainkin. 🙂

Keväisiä puuhia

Hei vaan taas pitkästä aikaa! Tänään alkoi kai kevät – ainakin lämpömittarissa oli varjossa jopa +17°c ja ulkona oli ihan tosi lämmin olla ja puuhastella. Haravoitiin taas lisää ja yhä sitä hommaa jäi… ehkä jatkamme huomenna. Ellen sitten ole ihan ruumis siitepölyallergiani kanssa, kun nyt tuli imettyä oikein kunnolla siitepölyjä sisuksiin.

Deegiksen kanssa kävellessä oli pakko ottaa kuva tästä viherryksestä, lehdet aukeaa ihan just!

Naapuritalon kattoremontti valmistui jo tänään, odotin pidempää urakkaa, mutta ei niitten kattotiilien kanssa näköjään kauaa mennyt. Nyt toi katto näyttää ihan hassulta, kun se on niin puhdas ja räikeän värinen. 🙂

Laiskan on syytä esitellä töitään.

Tämmönen kasa saatiin toiselle puolelle taloa. Toiselle puolelle pienempi (se jäi vielä keskenkin) ja yläpiha odottaa yhä haravointia.

Katsokaa, eka kaksipistepirkko!

Ja eka sipulikukkakin alkoi kukkia, vihdoin!

Nami! Kaksi tällaista annosta löytyi kastematoja 😀 Mähän kerään niitä aina kun niitä vastaan tulee! Liskoille ja sammakoille luomuruokaa.

Sellaista tänne. Ihanaa jos ja kun vihdoinkin alkoi se kevät! Pari viime viikkoa satoi vähän väliä lunta, ei sitä enää kiitos! Laitoin jo lapsen talvivaatteitakin menemään varastoon (osa jopa pesukoneen kautta, kuinka aikuismaista!), niin enää emme mitään lunta ja pakkasta halua.

Meillä on tiedossa vähän erilainen viikonloppu. Lapseton sellainen. :O Outoa, en tiiä miten siitäkin selviää, kun me ollaan viimeksi oltu yö erossa lapsesta elokuun alussa. Ipana ei ole halunnut yökyläillä ja ei meilläkään ole ollut mitään aikuisten menoa. Nyt on ja varmaan kyllä kaikkia osapuolia jännittää yhtä paljon… 😀 Siis on ihanaa olla kahdestaan, mutta varmasti iskee sellainen ahdistus-ikävä sitten kun pitäisi alkaa nukkua ja ajatukset alkaa karkailla. Mutta onneksi puhelimella saa yhteyden 🙂

Niistoloma

Hehhee, keksinpä osuvan otsikon kuvaamaan eilistä päivää ja öisistä tuhinoista päätellen tätäkin päivää. Meiän pieni eskarilomailija alkoi heti tän loman alussa valittaa kurkkukipua ja tuli pientä yskää ja nuhaakin. Ja nyt sitten eilen tyyppi oli ihan kipeenä. Lähinnä makaili sohvalla kalpeena yskien. Voi pientä, kuinka tyhmää tuhlata kauan odotettua lomaa flunssailuun. Montaa kertaa elämässään tytsi ei ole edes ollut noin kipeänä, että tulisi pientä lämpöä ja tyyppi makoilisi sohvalla pitkin päivää. Mutta toivotaan että eilinen oli pahin päivä, vaikka kyllähän tuo yski aika paljon aamuyön aikanakin. 🙁 Eilen ei sitten tehty mitään ulkoiluaktiviteettejakaan, kun oli saakelin kylmää, tuulista ja lunta vaan tippui taivaalta koko päivän. Ehkä viikonloppuna päästäisiin vaikka pulkkailemaan… jos siis lumi ei sula sitä ennen.

Jotain iloista tähänkin postaukseen ihanan ystävänpäivän saintpaulian muodossa. 🙂

Sorsia ruokkimassa

Tänään käytiin kahteenkin otteeseen sorsia ruokkimassa ja Lumi-Kukalla oli hauskaa. 🙂 Ostettiin kaupasta ale-paahtoleipää ja saatiin edullinen talviloma-aktiviteetti aikaiseksi. Ekalla sillalla jossa käytiin, ei ollut tällä kertaa kuin muutama sorsa paikalla ja nekin oli niin arkoja, etteivät uskaltaneet tulla aterioimaan. Lähdettiin sitten käveleen pois päin ja matkalla törmäsimme ihanaan poseeraavaan oravaan. Tyyppi vaikutti aika kesyltä, kun antoi ottaa muutaman kuva itsestään. Ja voi miten suloisia kuvia tulikaan! 🙂 🙂 🙂 Toisella sorsanruokkimiskerralla käytiin eka vähän kauempana, mutta sielläpä olikin joki umpijäässä, joten palattiin sitten takaisin siihen paikkaan missä aiemmin oli porukkaa. Kiva aurinkoinen lomapäivä (tai siis osittainen loma- ja osittainen työpäivä), vaikka flunssa onkin enemmän tai vähemmän jokaisella meistä kiusana. Lapsi meistä räkäisin on, hyvä esikoululainen sairastaa lomalla. :/

Mää en vaan kyllästy tähän kotitien maisemaan…

Mulle kelpaa kuvattavaksi mikä vaan lintu, mutta tää talitiainen oli ainoa sorsien lisäksi joka suostui kuvattavaksi. Olin liian hidas kaikkien muitten lintujen kanssa. 😀

Täällä sillalla oli hiljaista tällä kertaa, mutta niin kaunista.

Tässä tämä kurre!

Niin söpö!

Mahanrapsutuskuva vielä. 🙂

Tässä näitä sorsia joita ruokittiin.

Porukkaa riitti monen kymmenen nokan verran.

Sillan molemmilla puolilla oli väkeä.

Taivas ja kotipihan kauniit puut.

Taas tätä maisemaa. 😉

Ja Deea on harrastanut tänäänkin taas tätä. Antaa etujalkojen vaan roikkua mukana ja puskee takajaloilla vauhtia. 😀

Lumipää.

Tästä rouvasta ikuistin kuvan jälkimmäisellä ruokkimisreissulla. Aurinko ei enää paistanut siihen sillalla ja oli helkkarin kylmä.

Hiihtoloman alku ja talven paluu

Eskarilapsen hiihtolomaviikko alkoi ja talvi palasi maailmaan. Sunnuntaina oli vielä ihan vesikeli, melkein lumetonta ja liukkauskin oli pois, mutta kun hiihtoloma alkoi, alkoi taas sadella lunta. Me startattiin maanantaiaamuna heti kasin aikaan anopin auto (koska oma talvikykyinen auto on yhä rikki) ja lähdettiin ajamaan kohti Poria ja ystävääni Piaa. Oli ihan outoa mennä jo toista kertaa Poriin viikon sisällä, mutta en todellakaan valita kun ollaan niin vähän nähty Pian kanssa, että jokainen yhteinen hetki on suuresti odotettu. 🙂 Vietin siis ystävänpäivän viime viikolla ystäväni kanssa askarrellen.

Tykkään tästä mun kasvien hallitsemasta ikkunanäkymästäni!

Porin reissun jälkeen aloin pakkailla tilauksia ja jossain vaiheessa lapsi halusi päästä mummilaan. Kun oltiin viety lapsi ja oli ulkokamppeet valmiiksi päällä, lähdettiin siitä sitten vielä koiran kanssa nautiskelemaan lumesta, jota oli satanut ihmeen paljon jo. Koko talvi on ollut hyvin vähäluminen, monta kertaa on tullut pieni määrä lunta muttei kertaakaan ole satanut isompaa määrää. Ja voi miten Deea nauttikin lumesta! Kuin pieni lapsi se paineli menemään ja möyri ihan kunnolla lumessa. 🙂 Kun on kivaa puuhaa, ei tosiaan ikä paina meiän mummokoiraamme.

En tietty ottanut kameraa tuonne lenkille mukaan kun ajattelin että sataa niin paljon lunta ettei viitsi kameraa kastella, niin johan sillä reissulla sitten joella näkyi ystävämme koskikara eikä sitä luntakaan niin paljon tullut, että hyvin olisi voinut kamerankin ottaa mukaan… Mutta kuvasin sitten vain puhelimella vähän maisemia ja mummokoiraa. 🙂

Tuolla se koskikara hengaili ja hyppeli veteen.

Deea odotteli joko tästä sillalta pääsisi pois 🙂 Lumen alla oli jäätä, joka rätisi ja koira ei oikein tykännyt sillalla kävellä.

Kauttuan Klubi ja kellotorni. Nuo vanhanaikaiset aurauskepit on söpöjä 🙂

Kyllä näissä maisemissa vaan kelpaa lenkkeillä! Ja vaikken enää haluaisi lunta, on se silti nättiä.

Mummo nauttii lumesta. Tuo puku ei ole mikään muotijuttu (hih) vaan suojaa mahassa olevaa paranevaa vammaa raapimiselta ja nuolemiselta.

Illalla kun väsättiin jauhelihakeittoa, ulkona näytti tosi siniseltä ja piti mennä kuistilta nappaamaan kuva. Sininen hetki on kyllä kaunis hetki!

Tokmannin mainoslehtinen sai mut käymään postireissulla heiän putiikissaan, kun mulla ei ole vielä ollut yhtään esikkoa tän kevättalven aikana. Nyt sitten on neljin kappalein kun moisen kukkaparven sai vitosella. Ja vielä kun saisi tehtyä tilaa niille tähän mun pöydälleni… Viime viikolla pöydälleni muutti vanhemmiltani saatu saintpaulia ja ukkelilta saatu maljakollinen tulppaaneita, mutta ehkä nuo tulppaanit voisi päästää jo eläkkeelle ja niiden tilalle saisi aseteltua esikoita. Kun ei tässä mun pöydällä vielä olekaan tarpeeksi kasveja… 😀

Ihanaa väriloistoa! (Kunnes heittävät henkensä…) Vasemman alakulman keltainen kukka on jännän värinen, en muista että tollasta mulla olis ennen ollutkaan.

Ainiin, on mulla yksi askartelukin vielä esiteltävänä. Tein kollaasikortin, jos tuota voi kollaasiksi sanoa?! Kyllä kai. Mutta piti tehdä vastaanottajan toiveiden mukainen kortti ja siitä tuli sitten tällainen:

Musta tästä tuli kiva ja uskoisin että pysyy ehjänä perille asti kun päällystin tuon taas sillä mun glitterimönjälläni. 🙂

Translate »