Keväisiä puuhia

Hei vaan taas pitkästä aikaa! Tänään alkoi kai kevät – ainakin lämpömittarissa oli varjossa jopa +17°c ja ulkona oli ihan tosi lämmin olla ja puuhastella. Haravoitiin taas lisää ja yhä sitä hommaa jäi… ehkä jatkamme huomenna. Ellen sitten ole ihan ruumis siitepölyallergiani kanssa, kun nyt tuli imettyä oikein kunnolla siitepölyjä sisuksiin.

Deegiksen kanssa kävellessä oli pakko ottaa kuva tästä viherryksestä, lehdet aukeaa ihan just!
Naapuritalon kattoremontti valmistui jo tänään, odotin pidempää urakkaa, mutta ei niitten kattotiilien kanssa näköjään kauaa mennyt. Nyt toi katto näyttää ihan hassulta, kun se on niin puhdas ja räikeän värinen. :)
Laiskan on syytä esitellä töitään.
Tämmönen kasa saatiin toiselle puolelle taloa. Toiselle puolelle pienempi (se jäi vielä keskenkin) ja yläpiha odottaa yhä haravointia.
Katsokaa, eka kaksipistepirkko!
Ja eka sipulikukkakin alkoi kukkia, vihdoin!
Nami! Kaksi tällaista annosta löytyi kastematoja :D Mähän kerään niitä aina kun niitä vastaan tulee! Liskoille ja sammakoille luomuruokaa.

Sellaista tänne. Ihanaa jos ja kun vihdoinkin alkoi se kevät! Pari viime viikkoa satoi vähän väliä lunta, ei sitä enää kiitos! Laitoin jo lapsen talvivaatteitakin menemään varastoon (osa jopa pesukoneen kautta, kuinka aikuismaista!), niin enää emme mitään lunta ja pakkasta halua.

Meillä on tiedossa vähän erilainen viikonloppu. Lapseton sellainen. :O Outoa, en tiiä miten siitäkin selviää, kun me ollaan viimeksi oltu yö erossa lapsesta elokuun alussa. Ipana ei ole halunnut yökyläillä ja ei meilläkään ole ollut mitään aikuisten menoa. Nyt on ja varmaan kyllä kaikkia osapuolia jännittää yhtä paljon… :D Siis on ihanaa olla kahdestaan, mutta varmasti iskee sellainen ahdistus-ikävä sitten kun pitäisi alkaa nukkua ja ajatukset alkaa karkailla. Mutta onneksi puhelimella saa yhteyden :)

Niistoloma

Hehhee, keksinpä osuvan otsikon kuvaamaan eilistä päivää ja öisistä tuhinoista päätellen tätäkin päivää. Meiän pieni eskarilomailija alkoi heti tän loman alussa valittaa kurkkukipua ja tuli pientä yskää ja nuhaakin. Ja nyt sitten eilen tyyppi oli ihan kipeenä. Lähinnä makaili sohvalla kalpeena yskien. Voi pientä, kuinka tyhmää tuhlata kauan odotettua lomaa flunssailuun. Montaa kertaa elämässään tytsi ei ole edes ollut noin kipeänä, että tulisi pientä lämpöä ja tyyppi makoilisi sohvalla pitkin päivää. Mutta toivotaan että eilinen oli pahin päivä, vaikka kyllähän tuo yski aika paljon aamuyön aikanakin. :( Eilen ei sitten tehty mitään ulkoiluaktiviteettejakaan, kun oli saakelin kylmää, tuulista ja lunta vaan tippui taivaalta koko päivän. Ehkä viikonloppuna päästäisiin vaikka pulkkailemaan… jos siis lumi ei sula sitä ennen.

Jotain iloista tähänkin postaukseen ihanan ystävänpäivän saintpaulian muodossa. :)

Sorsia ruokkimassa

Tänään käytiin kahteenkin otteeseen sorsia ruokkimassa ja Lumi-Kukalla oli hauskaa. :) Ostettiin kaupasta ale-paahtoleipää ja saatiin edullinen talviloma-aktiviteetti aikaiseksi. Ekalla sillalla jossa käytiin, ei ollut tällä kertaa kuin muutama sorsa paikalla ja nekin oli niin arkoja, etteivät uskaltaneet tulla aterioimaan. Lähdettiin sitten käveleen pois päin ja matkalla törmäsimme ihanaan poseeraavaan oravaan. Tyyppi vaikutti aika kesyltä, kun antoi ottaa muutaman kuva itsestään. Ja voi miten suloisia kuvia tulikaan! :) :) :) Toisella sorsanruokkimiskerralla käytiin eka vähän kauempana, mutta sielläpä olikin joki umpijäässä, joten palattiin sitten takaisin siihen paikkaan missä aiemmin oli porukkaa. Kiva aurinkoinen lomapäivä (tai siis osittainen loma- ja osittainen työpäivä), vaikka flunssa onkin enemmän tai vähemmän jokaisella meistä kiusana. Lapsi meistä räkäisin on, hyvä esikoululainen sairastaa lomalla. :/

Mää en vaan kyllästy tähän kotitien maisemaan…
Mulle kelpaa kuvattavaksi mikä vaan lintu, mutta tää talitiainen oli ainoa sorsien lisäksi joka suostui kuvattavaksi. Olin liian hidas kaikkien muitten lintujen kanssa. :D
Täällä sillalla oli hiljaista tällä kertaa, mutta niin kaunista.
Tässä tämä kurre!
Niin söpö!
Mahanrapsutuskuva vielä. :)
Tässä näitä sorsia joita ruokittiin.
Porukkaa riitti monen kymmenen nokan verran.
Sillan molemmilla puolilla oli väkeä.
Taivas ja kotipihan kauniit puut.
Taas tätä maisemaa. ;)
Ja Deea on harrastanut tänäänkin taas tätä. Antaa etujalkojen vaan roikkua mukana ja puskee takajaloilla vauhtia. :D
Lumipää.
Tästä rouvasta ikuistin kuvan jälkimmäisellä ruokkimisreissulla. Aurinko ei enää paistanut siihen sillalla ja oli helkkarin kylmä.

Hiihtoloman alku ja talven paluu

Eskarilapsen hiihtolomaviikko alkoi ja talvi palasi maailmaan. Sunnuntaina oli vielä ihan vesikeli, melkein lumetonta ja liukkauskin oli pois, mutta kun hiihtoloma alkoi, alkoi taas sadella lunta. Me startattiin maanantaiaamuna heti kasin aikaan anopin auto (koska oma talvikykyinen auto on yhä rikki) ja lähdettiin ajamaan kohti Poria ja ystävääni Piaa. Oli ihan outoa mennä jo toista kertaa Poriin viikon sisällä, mutta en todellakaan valita kun ollaan niin vähän nähty Pian kanssa, että jokainen yhteinen hetki on suuresti odotettu. :) Vietin siis ystävänpäivän viime viikolla ystäväni kanssa askarrellen.

Tykkään tästä mun kasvien hallitsemasta ikkunanäkymästäni!

Porin reissun jälkeen aloin pakkailla tilauksia ja jossain vaiheessa lapsi halusi päästä mummilaan. Kun oltiin viety lapsi ja oli ulkokamppeet valmiiksi päällä, lähdettiin siitä sitten vielä koiran kanssa nautiskelemaan lumesta, jota oli satanut ihmeen paljon jo. Koko talvi on ollut hyvin vähäluminen, monta kertaa on tullut pieni määrä lunta muttei kertaakaan ole satanut isompaa määrää. Ja voi miten Deea nauttikin lumesta! Kuin pieni lapsi se paineli menemään ja möyri ihan kunnolla lumessa. :) Kun on kivaa puuhaa, ei tosiaan ikä paina meiän mummokoiraamme.

En tietty ottanut kameraa tuonne lenkille mukaan kun ajattelin että sataa niin paljon lunta ettei viitsi kameraa kastella, niin johan sillä reissulla sitten joella näkyi ystävämme koskikara eikä sitä luntakaan niin paljon tullut, että hyvin olisi voinut kamerankin ottaa mukaan… Mutta kuvasin sitten vain puhelimella vähän maisemia ja mummokoiraa. :)

Tuolla se koskikara hengaili ja hyppeli veteen.

Deea odotteli joko tästä sillalta pääsisi pois :) Lumen alla oli jäätä, joka rätisi ja koira ei oikein tykännyt sillalla kävellä.
Kauttuan Klubi ja kellotorni. Nuo vanhanaikaiset aurauskepit on söpöjä :)
Kyllä näissä maisemissa vaan kelpaa lenkkeillä! Ja vaikken enää haluaisi lunta, on se silti nättiä.
Mummo nauttii lumesta. Tuo puku ei ole mikään muotijuttu (hih) vaan suojaa mahassa olevaa paranevaa vammaa raapimiselta ja nuolemiselta.

Illalla kun väsättiin jauhelihakeittoa, ulkona näytti tosi siniseltä ja piti mennä kuistilta nappaamaan kuva. Sininen hetki on kyllä kaunis hetki!

Tokmannin mainoslehtinen sai mut käymään postireissulla heiän putiikissaan, kun mulla ei ole vielä ollut yhtään esikkoa tän kevättalven aikana. Nyt sitten on neljin kappalein kun moisen kukkaparven sai vitosella. Ja vielä kun saisi tehtyä tilaa niille tähän mun pöydälleni… Viime viikolla pöydälleni muutti vanhemmiltani saatu saintpaulia ja ukkelilta saatu maljakollinen tulppaaneita, mutta ehkä nuo tulppaanit voisi päästää jo eläkkeelle ja niiden tilalle saisi aseteltua esikoita. Kun ei tässä mun pöydällä vielä olekaan tarpeeksi kasveja… :D

Ihanaa väriloistoa! (Kunnes heittävät henkensä…) Vasemman alakulman keltainen kukka on jännän värinen, en muista että tollasta mulla olis ennen ollutkaan.

Ainiin, on mulla yksi askartelukin vielä esiteltävänä. Tein kollaasikortin, jos tuota voi kollaasiksi sanoa?! Kyllä kai. Mutta piti tehdä vastaanottajan toiveiden mukainen kortti ja siitä tuli sitten tällainen:

Musta tästä tuli kiva ja uskoisin että pysyy ehjänä perille asti kun päällystin tuon taas sillä mun glitterimönjälläni. :)

Joulukuun kolmas

Luin blogistani joulukinkkuasioita viime vuosilta, kun mietittiin millainen kinkku varataan ja milloin se noudetaan ja tuli siinä samalla sitten sellainen olo, että pitääpä kirjoitella taas jotain kuulumisia. Kinkuksi valittiin jälleen Kivikylän juhlakinkku kooltaan noin 5kg ja jossa ei ole sitä luuta, mutta potka löytyy (emmä edes muista mikä potka on, mutta potka olla pitää!).

Joulukortteja en ole vielä tehnyt yhtään, mutta mulla on varastossa yhden vuoden kortteja. Ne jäi silloin lähettämättä kun iski joulukorttiällötys, mutta vielä ei ole moista ällötystä havaittavissa, vaikka mulla on ollut tänä vuonna kaupassani ennätysmäärä joulukortteja myynnissä. Jotenkin vaan vähän innostuin ja tilasin niitä tuolta ja täältä ja vielä sieltäkin. :) Mutta ei se mitään, joulukortit ei vanhene vaikka niitä jää varastoon ja niitä nyt kuitenkin ihmiset ostelee ihan ympäri vuoden. Ja hyvin joulukortteja on kyllä maailmalle jo lähtenytkin. Pohdin tekeväni myyntiinkin joulukortteja, mutta ehkä sitten joku toinen vuosi.

Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!
Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!

Lunta meillä ei kauheasti vielä ole, ehkä sentti tai vähän yli. Mutta sekin jo tekee nämä illat paljon valoisammaksi. Taitaa vain tuo vähäkin lumi sulaa pois, kun on luvattu huomiselle illalle taas vesisadetta. Eiiiii! Se on ihan mälsää, jos jouluna ei ole lunta. Vaikka tuttuahan se on, että jouluaattona mennään vesisateessa viemään kynttilä haudalle. :(

Tiistaina oli kamera mukana lenkillä ja sen jälkeen on tullut vielä lisää lunta, ettei ihan noin vähälumista ole nyt…

dscn2087
Joki oli mennyt jo jäähän tehtaan nurkilla.
dscn2090
Deegis suostui katsomaan kameraan :)
dscn2091
Joen vesi on tosi matalalla, tuskin tätä mertaa on kuivalle maalle paiskottu vaan veden alla se varmaan on ollut.
dscn2094
Tällä paatilla ei ihan just lähdetä mihkä. :D
dscn2096
Vähässäkin lumessa on kiva piehtaroida.
dscn2099
Välillä se mummo malttaa paikallaankin seisoa.
dscn2101
Aurinkokin siellä pilkottaa puiden takana.
dscn2104
Yhteiselomme on nyt jatkunut tämän ihanan talon kanssa vuoden ja voi kuinka tästä tykkäänkin!

Keskiviikkona teimme historiaa ja ostimme homejuustoa ekaa kertaa meidän talouteen! :O Ja juuri parhaillaan rakas mieheni väsää siitä jotain kanapataa. Tää on mun elämässäni niin historiallista, että siitä pitää jättää merkintä tänne päiväkirjaani. :D Oltiin joku kerta rohkeita ja tilattiin pitsa, johon tuli tuota Aurajuustoa ja me tykättiin siitä. En ole yllättynyt että mies tykkäsi, kun hällä on rohkeampi asenne tollasiin juttuihin, mutta se että mää tykkäsin oli aika erikoista. Ja nyt sitten on menossa toinen kokeilu homejuuston kanssa.

Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.
Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.

Samaisena homejuustokeskiviikkona väsäsin myös katajakranssin äitille ja iskälle. Ostin kranssikaupasta sydämen mallisen kranssipohjan. Tai kaksikin, mutta oma kranssi on vielä vaiheessa. Kun mietin jos tekisin kuitenkin erilaisen, ettei kahta ihan samanlaista… Ehkä jostain muusta luonnonmateriaalista?! Mutta tästä mummilan piikikkäästä tuli nätti. :)

Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin.
Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin. Ja tää meni siis mummilan ulko-oveen, kuvasin sen vain tuossa koiranpeppunaulakossa.

Perjantaina mentiin lumisateessa kävelemään Deegiksen kanssa. Mää riemuitsen lumisateesta yhtä paljon kuin lapsikin! :) Se on vaan niin kivaa!

Toisen sillan luona joki onkin jäätön.
Toisen sillan luona joki onkin jäätön. Ja kyllä tuolla hiutaleitakin näkyy jos oikein tarkkaan katsoo. :)

Niin! Torstaitahan se vielä oli, kun sain ihan älyttömän ihanan yllärin postin mukana. Ystäväni oli päättänyt laittaa hyvän kiertämään ja sain tuollaisen ihanan inspiroivan kirjan. Ihan muuten vain, siis kuinka ihanaa kun maailmassa on niin kivoja ihmisiä! :) Tuollaisia kirjoja on ihana selailla ja lueskella, iskee väistämättä inspiraatio alkaa itsekin jotain väsäillä. Kiitos vielä! :)

Tämä kirja todellakin sai aikaan hyvän postipäivän :)
Tämä kirja todellakin sai aikaan nimensä mukaisesti hyvän postipäivän :)

Nymmää  meen maistelemaan homeista ruokaa. ;)

PS. Olen yhä elossa homeesta huolimatta.