Väsy

Kukkis alkoi heräillä tänään puoli seiskalta, ei kitissyt mutta puheli ja ähisi ja voimisteli. Huoh! Oltais toki muutenkin noustu seiskalta, mutta puoli tuntia unesta pois tuntuu nyt niiiin raskaalta. Nukkumaan se alkoi eilen (uskokaa tai älkää…!) jo puoli kasilta! Seiskalta alkoi olla väsyneen oloinen, joten iltatoimien ja -puuron pariin. Joskus 15 yli laitoin pienen sänkyyn ja vartin päästä oli unessa. Heräsi kyllä vähän ennen yhdeksää, kun tuli nälkä, mutta maidon jälkeen uni jatkui siihen puoli seitsemään asti.

Eilen illalla, 7kk-päivänsä kunniaksi, pikkuihminen oppi menemään konttausasentoon! :) Sitä sitten treenattiinkin paljon ja treenaus jatkui heti aamusta. :) Pian se lähtee sitten varmaan konttaamaan pakittaen ;) Ja kävelemäänkin oppii tietty peruuttaen. Nurkinkurinen lapsi!

Olin illalla vähän jopa ihmeissäni, kun oli niin monta tuntia omaa aikaa ennen nukkumaanmenoa! Hämmentävää suorastaan. Enpä mä kauheasti mitään saanut aikaan, oli kivaa vaan olla ja nauttia siitä olemisesta! Ennen nukkumaanmenoa laitoin hiuksiini värjäävän pippurinpunaisen hoitoaineen, jonka olin jo monta vuotta sitten ostanut ja käyttänyt siitä puolet sillon joskus kun punertavat hiukset mulla oli. Aineen toimivuudesta ei ollut mitään takeita, mutta kyllä se toimi! Raidat punertuivat hienosti, ihan kuin olisi uudelleen ne värjätty! Siitä riittää vielä ainakin kerraksi väritystä hiuksiin ja on mulla jotain toistakin vastaavaa odottamassa. Melkein viikon välein värihoitoa saa varmaan antaa, jos haluaa että väri loistaa.

Tänään saan mennä hakemaan autoni huollosta, jee! Onkin jo ikävä sitä, puolitoista viikkoa ollaan erossa oltu. Nyt pitäis olla sitten taas turvallista ajella, kun se iskari ja mitä lie siihen on vaihdettu. Outoa kyllä kun noin uudesta autosta hajoaa sellanen osa, mutta ehkä se alkuperäinen on sitten ollut vähän vammautunut jo alusta asti. Ei mun ajotavallani ainakaan mitään iskareita rikota, kun harvemmin tulee mäkihyppymäestä hypittyä auton kanssa tai muuta vastaavaa… :D Pitää koittaa ajoittaa tuo auton haku päiväuniaikaan (on nyt ekoilla unilla jo, nukahti puoli ysiltä), niin tulee ainakin yhdet hyvät unet jos koirat näitä ekoja unia alkavat häiritä haukkumisillaan. Jospa sitten kotimatkalla osaisin ajaa tällä kertaa niin, etten joudu Rauman keskustaan vaan pääsisin sitä kautta kuin tarkoitus viimeksikin oli… ;)

Saas nähdä saanko tänään mitään aikaan, kun on tällainen väsy olo. Jos en saa, se ei haittaa mitään. Ei aina tarttekaan jaksaa olla tehokas. Välillä kuuluukin laiskotella (eli siis vahtia peruuttajaa ettei se mene pahantekoon…).

Mukavainen tiistai

Eilinen meni taas kivasti nukkumisien suhteen ja muutenkin. Päiväunet nukuttiin omassa sängyssä 9:05-9:45 (ok, nää unet jäi ihan liian lyhkäsiksi kun dorka-Poju alkoi haukkua ihan törkeesti ja pieni oli jotenkin niin kevyessä unessa että heräsi siihen) ja toiset sänkyunet 13:50-15:40 eli melkein kaksi tuntia. Tossa ekojen ja toisien unien välissä käytiin koko perheen voimin viemässä mun Pao-pikkuiseni talviunille yhteen halliin, jossa se yhden toisenkin talven vietti. Viime talvenhan Pao oli tossa meiän pihalla, mutta enää se ei pihalla talvia vietä kun siinä on uusi maalipintakin.

Ajomatka talviunipaikkaan oli aika jännä. Mentiin ekana viemään pitkä Century autopesuun (kun se vietäisiin sitten myöhemmin samaiseen paikkaan talviunille) ja katoin siellä autopesun pihalla että auton lämpömittari näytti vaan +1.5 astetta. No, lämpötila sitten alkoi nousta sinne viiden asteen hujakoille matkan edetessä ja siksi olikin tosi yllättävää, kun yksi tie (se joka menee Mannilan kylän ohi, tiedoksi niille jotka tietää mitä tarkoitan) oli aivan jumalattoman jäinen! Vaikka lämpötila oli reilusti plussalla, tie oli ihan jäässä. Aloin ihmetellä jossain vaiheessa Paon perässä ajaessani, että miksi näyttää niin kuin Paon renkaat saisi jotain juttuja lentelemään tiestä, semmosia jotka poukkoilivat ympäriinsä – ne oli jääpalleroita. Ja vaikka mulla oli iso nelivetomaasturi jossa on renkaat joilla vois periaatteessa ajaa ympäri vuoden, niin silti tie tuntui paikoitellen pelottavan liukkaalta. Matka eteni siis semmosta viittäkymppiä liukkaalla osuudella. Mutta päästiin turvallisesti perille ja vielä takaisin kotiinkin. :)

Toisilta päiväuniltaan Lumi-Kukka heräsi juuri sopivasti, ei tarvinnut siis mennä herättelemään. Ehdittiin just sopivasti syödä (tai siis se pienempi osapuoli meistä söi) ja sitten Hra L tulikin kotiin. Mentiin postin kautta kultasepän liikkeeseen. Meillehän tuli 3.10. 13 vuotta ensitapaamisesta, joten ihana ukkeli päätti antaa lahjaksi ihan sikakäheet sormukset meiän molempien etusormiin – mustat sormukset. Sitä samaa matskua jota se mun musta rannekelloni on eli siihen ei tuu naarmunnaarmua millään. Vitsit miten hienolta musta sormus tulee näyttämään vasemmassa etusormessani! Saadaan ne varmaan alkuviikosta, kun mun kokoani siellä ei ollut valmiina ja kaiverruksetkin pitää tehdä. Tai kaiverrus on nopeasti tehty, sormuksiin tulee vain yksi luku – 13. :)

Tuon reissun jälkeen lähdettiin hakemaan se Century sieltä autopesusta ja ajeltiin tällä kertaa sulia teitä pitkin sinne talviunipaikkaan. Ja sen jälkeen vielä kaupan kautta kotiin.

Siinä 20 vaille yhdeksän pieni alkoi olla väsyneen oloinen, joten vein pienen sänkyynsä ja jäin ite makoilemaan meiän sänkyyn. Pidin silmiä kiinni (koitin katsokaas hämätä pientä että äitikin jo alkoi nukkua) ja välillä kurkistin luomien välistä mitä pieni toukusi. Pitkään (tai pitkään ja pitkään) se jaksoi jutella ja leikkiä, mutta vähän ennen yhdeksää simahti ja hiippailin olohuoneen puolelle kuuntelemaan jännityksellä alkaako itkuhälytin osoittaa elonmerkkejä. Ei alkanut, jee! Saatiin siis pieni nukahtamaan 20 minuutin hämäysnukkumisella yöunille jo yhdeksältä, mainio juttu!

Tänä aamuna herätin pienen vasta kahdeksalta, kun todennäköisesti ilta taas menee ihan valvomiseksi, niin sama se sitten jos aamulla nukkui tunnin pitempään… Tossa puolisen tuntia sitten pieni nukahti ja nyt pitäisi alkaa tehdä jotain hyödyllistä ennen kuin tyyppi herää, kun iltapäiväksi on taas tiedossa menoa eikä ehdi mitään kotona puuhastella. Ihmettelen suuresti, jos tänään pieni nukahtaa ennen puoltayötä, nyt tän muutaman päivän kokeilun perusteella vaikuttaa, että joka toinen ilta menee päin ahteria ja joka toinen menee nappiin.

Mun beibe

Nyt sain vihdoin ottaa puhtaasta autosta valokuvia, jes! Auto käväisi eilen pesussa ekaa kertaa sinä aikana kun se meillä nyt on ollut ja oli kyllä jo pesun tarpeessakin. On sitä vähän kotosalla painepesurilla putsattu, mutta nyt tuo on taas puhdas ja sellaisena pysyneekin, jos vaan pakkaset jatkuu sen verran suurina ettei idiootit pääse teitä suolaamaan. ;)

Tässä hän on, Miian rakkaat 500 heppaa.

Se entinen oli itseasiassa paljon räväkämmän näköinen naamastaan, kuten allaoleva kuva kertoo.

Mutta on tuo uuskin semmonen jossa mun silmäni lepää. :) En voi valittaa!

Ville järkytti mun maailmaani viime viikolla, kun tuli jostain puheeksi että tossa ei oo nastoja alla! Siis mä luulin että on, ajattelin että se silti vaan liukastelee kun siinä on tehoa niin paljon, mutta ehei, ei tohon (näille vanteille siis) olis ikinä nastoja saanut. Hyvä kuulemma kun noille vanteille edes löytyi kitkat! No, tää siis ajelee talven kitkoilla, kokemus sekin. Ja tammikuussa kun on Villen Mersun laskettu aika, niin siihen sitten varmaan saakin nastat ja sillä pääsee minne vaan kun se semmonen kauhee laatikkomaasturi on. :)

Tää eroaa mun vanhasta beibestä tietty jo tehojensa puolesta aika hurjasti, mutta tuo on myös tilavampi niin takaluukusta kuin sisätiloistaankin. Penkkien takanakin on kivasti säilytystilaa. Löytyy vihdoin myös sähkösäätöiset penkit – oooOooo! :D Kun entisissä on ollut semmoset manuaaliset, joita oli raivostuttava säätää jos joku dorka on mennyt penkkiä siirtämään. Nyt voi vaan painaa nappulaa, niin penkki palautuu omiin tallennettuihin asetuksiin. Kätevää! :)

Kesää ja avoautoilukelejä odotellessa… Juniori vaan vierelle istumaan turvaistuimeen ja voidaan ajella pienen kanssa auringonlaskuun, hihi! Ei oo perheauto, mutta Villen laatikkoautoon mahtuu sitten vaikka isompikin lauma ihmisiä ja koiria.

Autovaihdoksia ilmassa

Nyt näyttäisi uhkaavasti siltä, että mun auto menee vaihtoon, mutta ei taaskaan periaatteessa suurta muutosta ole tiedossa. Mun eka auto kun vaihdettiin vuosi sitten, se muuttui vaan uudemmaksi ja tehokkaammaksi. Nyt tulisi vähän enempi muutosta, kun auton koko hiukan kasvaisi ja tehokkuus hiukan enemmän kuin vain hiukan. ;) Mutta avoauto se yhä olisi ja saman värinenkin, vähän vaan tilavampi (silti kahden istuttava). Tuo Hra L meinaan semmosen auton kotiin eilen yllättäen raahasi, viaton Turun reissu muuttui taas kieroksi autonvaihtoreissuksi. :D Tuohon siis vaihdettaisiin oman autoni lisäksi Villen perheauto, kun Villelle on tulossa Japanista uusi perheauto (semmonen musta pakastearkku). Sen auton laskettuaika on tammikuussa ja ollaankin vitsailtu, että se laskettuaika on odotetumpi kuin tuon toisen projektin aika. :D

Olishan tuo autovaihdos sillai järkevä, kun ei me tarvita niin montaa autoa kuin meillä on, varsinkaan kun Villelle on se yksi tulossa talvella. Saataisiin kaksi autoa vaihdettua yhteen. Mulla olisi yhä kaksi autoa (Paosta en halua luopua, se kai maalataankin pian vihdoin uudelleen, kun se kaipaisi uutta maalipintaa) ja Hra L:llä… ööö… neljä, mutta niistä yksi menee varmasti myyntiin ja toisenkin myyntiä mies on harkinnut. Vähän hämärää jos meillä oliskin vaan kaksi autoa per pää, sitä tavoitetta kohti etenemme! Eipä se silti sitä tarkoita, että autokauppiasherra tyytyisi loppuelämänsä elämään kahden auton kanssa… Mutta jos edes hetken olisi semmonen tilanne, niin olis sekin niin iso ihme, että pitäisi piirtää iso raksi autotallin seinälle! ;)

No, mää pääsen tänään koeajamaan tota mersuni isoveljeä ja katotaan sitten olenko mennyttä akkaa ja sanonko sille autolle ”Tahdon”. :)

Satamareissu

Olin eilen ekaa kertaa ESV:n poikien kanssa satamassa ihmettelemässä kun autoja purettiin Japanista tulleista konteista. Purku sujui kuulemma harvinaisen helposti tällä kertaa ja autotkin olivat yhteistyökykyisiä. Ehkä mää olin hyvän onnen tuoja. :) Oli onneksi hupullinen kevyttoppatakki päällä, kun sääolosuhteet on satamassa vissiin vähän aina viileät ja tällä kertaa myös märät. Vettä ripotteli välillä, mutta takin sisässä tarkeni hyvin.

Suurinta huomiota herätti yllättäen yksi hassu auto, sellanen kuin Nissan Escargot. Ihan hassu pieni iso pakettiauto. :D Kuvat otettu kännykällä kun kamera unohtui kotiin, mutta näkee noistakin jotain.

Tuo hassu söpöläinen on yllättävän korkea, katto varmaan 180 sentin korkeudessa kun se oli aika lailla saman korkuinen kuin mää ite. Odotin paljon pienempää autoa. Ei se muuten iso ole, mutta katto on tosi korkea. Tuo kaara jäänee omiin nurkkiin pyörimään, tehdään siitä kenties sementtivalimon esittelyauto, joka maalautetaan sopivan väriseksi ja sinne vaan pihakiviä kyytiin ja kiertelemään maakuntaa. :D Moottorin tilavuus on 1.5l, mutta Ville sanoi että se on mun Paotani tuhnumpi kiihtyjä silti. Hihi, oikee vauhtihirmu!

Mä ajoin satamasta pois Nissan Presidentin, joka on Villelle varattu, mutta en mä usko että se meiän autoperheeseen liittyy… Myytäväksi mieluummin, Toyota Century on paljon kivempi auto eikä me kahta tommosta tummaa isoa rohjoa perheeseen tarvita. ;) President oli kuitenkin niin samanlainen ajettava kuin Century, mutta Centuryn ulkonäkö on kivempi. Ja Centuryssä on oma tunnelmansa, jota tosta Presidentistä ei tuu.

Tänään mennään hakeen Villen Rolls Royce Helsingistä, jossa se on ollut huollossa jo vaikka kuinka kauan. Siihen vaihdettiin tuuli+sivulasit (ne jotka tulipalossa sillon harmaantui) ja pari muuta pikkujuttua. Huomenna sillä autolla on joku hääkeikkakin tiedossa.