Hei kaverit!

Olen ollut taas surkea bloggaaja, kuten huomata voi. Mutta nyt tuli innostus muokata blogin ulkoasu taas uuteen uskoon, sillä tavalla yleensä saan herätettyä uinuvan bloggaus-intoni. Jospa nytkin. Mitä sitten olen tehnyt kaikki nämä päivät kun en ole ”ehtinyt” blogille antamaan aikaa?

No, töitä tietysti osan ajasta. En voi uskoa, että kesäkuussa mun kauppani täyttää jo 10 vuotta! Ihan uskomatonta jotenkin! En kyllä edes muista millaista elämä oli ennen yrittäjäksi ryhtymistä.

Olen myös löytänyt uuden rakkauden – Happy Plannerin. Siis voi että, kyllä voi olla koukuttavaa täyttää ja koristaa isoa ihanaa kalenteria! 🙂 Ja tuo on kuulkaas oikein välineurheilua! Olen ostanut kalenteriini jo isommat renkaat (ne joissa sivut on kiinni), koska kalenterista tuli ylimuhkea heti alkuunsa. Sitten pitää olla tuohon kalenteriin sopiva rei’ittäjä, jotta voi sinne väliin sitten lisäillä kaikkea. Ja tarroja, siis planner-tarroja, toki tavistarrojakin käytän, mutta pitää olla myös niitä spesiaaleja. Itse kalenterin tilasin Amerikasta asti, kun sillä hetkellä Suomessa ei ollut tarjolla juuri sitä kalenteria, johon olin iskenyt silmäni. Netistä pitää myös etsiä jatkuvasti inspiraarioita kalenterin koristeluun ja kaikkeen, aikaa tuo harrastus siis vie. 😀

Tein kalenterin alkuperäisistä renkaista tarrakirjan renkaat. Pitäähän kalenteritarrat olla tarrakirjan muodossa. ;)

Tein kalenterin alkuperäisistä renkaista tarrakirjan renkaat. Pitäähän kalenteritarrat olla tarrakirjan muodossa. 😉

Tässä HÄN on.

Tässä HÄN on.

Tässä viime viikon aukeamaa.

Tässä viime viikon aukeamaa.

Kyhään kalenteristani päiväkirjamaista sepustusta arjestamme. Tuo alkaa varsinaisesti vasta heinäkuussa, ja päättyy vasta puolentoista vuoden päästä, mutta hommasin siihen lisäkuukausia jotta sain aloittaa jo toukokuusta. On kyllä ihanaa olla näin innoissaan jostain harrastuksesta! 🙂 Ja tottahan toki Facebookistakin löytyy ryhmiä meille hurahtaneille:

Juu, oon mää muutakin tehnyt ettei mene pelkäksi kalenterin kanssa puuhasteluksi elämä. 🙂 Puutarhahommia! Ollaan siirretty ulos lähes kaikki kasvit sisältä, niin huonekasvit kuin ne siemenestä kasvatetut taimet. Siementaimista melkein kaikki säilyi hengissä, wuhuu! Siihen vaikutti varmasti myös paljon se taimien sijainti keittiössä, kun niiden kastelua ei voinut unohtaa. Heti katsoivat syyttävästi, jos jäi kastelupäivä väliin. 😀 Sen näkee sitten miten ulkona kasvavat, tuleeko satoa ja tuleeko kukkia… Ollaan myös vanhasta kodista siirretty jotain pieniä kasveja tänne. Raparperia juuri tänään kaivoin yhden mättään ja särkynyttä sydäntä kolme pikkutaimea. Niin ja oma piha on tuonut vaikka mitä yllätyksiä kevään mittaan! Ekana ne sinivuokot, sitten tuli lemmikkiä ja metsämansikkaa ja löytyi omenapuu! Ja unikko alkaa pian kukkia. Nyt on alkanut kukkia ”jättivalkovuokot” (sellasia valkovuokon näköisiä mutta tosi isoja) ja kielot. Kukkamaasta on esiin puskenut useampi mätäs jotain… nyt en muista lainkaan millä nimellä sitä olen sanonut, mutta sellasta lehtikasvia joka ei ehkä kuki. 😀

Myös keittiötä ollaan järjestelty uudelleen ja muutenkin järjestelty kamoja, joita kyllä riittää. Pitää vain karsia omiakin romuja vielä lisää, kun en saa niitä millään mahtumaan järkevästi mihinkään. Oon kyllä kiitettävästi saanutkin jo karsittua omia juttujani, mutta toinen karsintakierros pitää tehdä… ja ehkä kolmaskin vielä. Ei lopu sitten myyminen kirppikselläkään ihan heti, kun jossain vaiheessa taas siihenkin puuhaan ryhdytään. Ja toki roskiinkin on mennyt sellasta roinaa, joka on vaan roikkunut vuodesta toiseen mukana, mutta millä ei ole mitään käyttö- tai muuta arvoa. Se muutossa on kyllä hyvä puoli, kun on pakko katsoa sillä silmällä kaikkea, että mitä oikeesti aikoo käyttää joskus ja mitä ei.

Ollaan harrastettu paljon myös Paon kanssa ilta-ajeluja. On ajeltu ympäriinsä lähiseuduilla ja kerätty listaan lisää paikkoja joissa halutaan käydä. Juuri perjantaina tehtiin retki Pyhäjoelle ja Sydänmaahan Säkylään, kun tuo Sydänmaa nyt vaan oli to see -listalla pitkästä aikaa. 😀 Eihän siellä mitään ole, mutta oli kiva ajella! Nähtiin myös Pyhäjoella Museomyllyn tienviitta, siellä pitää käydä joku kerta. Kiva omenatarhakin siellä Pyhäjoella näkyi Hevoshaantiellä. Ja hieno autio maatilapaikka. Pitää kyllä tehdä sinne päin uusi reissu, kun noi kaikki pitäisi saada kameran läpikin nähdä. Yksi ilta ajeltiin Koskeljärven ympäri ja sillä reissulla nähtiin paljon eläimiä – yksi nuori hirvi, noin kymmenen peuraa ja toiset kymmenen jänistä. Ja tietty lintuja. Ensiviikoksi on suunniteltu retkeä Kiviniityn kotieläinpuistoon, jossa ollaan muutamana vuotena käyty. Siitä tulee ylläri Lumi-Kukalle! 🙂 Tulevana torstaina puolestaan mennään tutustumaan eskariin tuon meiän harvahampaan kanssa (eka maitohammas irtosi vihdoin tällä viikolla!).

Kirjat, niitä ei pidä unohtaa. Olen lukenut nyt reilun viikon verran tosi paljon taas. Pääsin eroon kirjaston e-kirjojen koukusta ja olen lukenut paperikirjoja. Viimeisin oli Hilary Boydin ”Täydellinen avioliitto” – oih se oli hyvä! Suosittelen! Nyt on luettavana Liane Moriatyn ”Nainen joka unohti”. Kuin saman kirjailijan ”Hyvä aviomies” -kirjan joskus puolitoista vuotta sitten. Vaikka e-kirjat on käteviä kun niitä voi lukea puhelimella missä ja milloin vain, niin ei mikään kyllä oikeaa kirjaa voita! Voi sitäkin raahata mukanaan ja lukea aina kun tulee sopiva väli. 🙂

Juu, mutta nyt lopettelen löpinäni ja koitan palata asiaan ennen juhannusta. 😀 Siinä hyvä tavoite! Joten näkemisiin kaverit!

Kukkuluuruu!

Bongasin iltalenkillä taivaalla möllöttäneen kuun, pitkästä aikaa! Kotiin palatessa ulkoilutin sitten vielä hetken kameraa omalla pihalla. Sen verran laiska kuubongari olen, että en kyllä jaksa ruhoani rahdata pois omalta pihalta kuuta ihmetellessä. Jollei se omalle pihalle näy, niin olkoon näkymättä. 🙂 Onneksi se kuitenkin välillä viihtyy seuranamme!

Siellä se taas olla möllötti.

Siellä se taas olla möllötti.

Tästä kuvasta tuli mustavalkosävyinen jostain syystä.

Tästä kuvasta tuli mustavalkosävyinen jostain syystä.

En tajua mistä tää kuva sai valoisuutensa, mutta kuusta kai. Kun pimeää ulkona todellakin oli. :)

En tajua mistä tää kuva sai valoisuutensa, mutta kuusta kai. Kun pimeää ulkona todellakin oli. 🙂

Tää viikko alkoi ihmeen ahkerissa merkeissä, vaikka heräsin jo heti viiden jälkeen. Lapsi mönki meiän sänkyyn silloin ja vei sitten jostain syystä mun yöuneni. Sängyssä hengailin kyllä puoli kasiin asti puhelimen viihdyttämänä. Pelasin Township-peliä (johon olen ehkä hiukan koukussa…!) ja seikkailin netissä. Sitten tuli nälkä ja päätin leipoa meille aamupalaksi teeleipää. Oioi, se olikin hyvää uunituoreena! Ja loppupäivä menikin sitten kauppani tilauksia pakkaillessa. Iso postiauto toi aamulla mulle pakkausteippilähetyksen ihan ovelle asti, olipas hyvää palvelua pakkausteippi.fi-kaupalla! 🙂 Ja ei tosiaan postilakolla ollut tuohon vaikutusta, kun tein tilauksen perjantaina yhden jälkeen ja heti tänä aamuna paketti sitten saapui. 🙂 Nyt saa taas teippailla varmaan parin vuoden ajan postilähetyksiä.

Äsken käytiin saunassa ja nymmää meen syömään iltapalaksi sitä teeleipää! Ja sitten pitäisi ennen nukkumaanmenoa vielä päättää mitä kirjaa seuraavaksi alkaisin lukea… Ahmaisin viikonlopun aikana Leena Leskisen ”Parasta ennen”, joka oli hyvä mutta tavallaan silti ahdistava, siis se miten solmuun voi elämä mennä. Vaikka fiktiotahan se vain oli, mutta varmaan jollekin hyvinkin paljolti todellisuutta. Sitä ennen luin toisen ”ahdistuskirjan”, joka piti tiukasti otteessaan – Laura Lehtolan ”Pelkääjän paikalla”. Siinä puolestaan päähenkilön vaimo kuolee syöpään. Ihanan positiivista luettavaa…! No mutta kirjat on vain kirjoja. 🙂 Ehkäpä mulla on jotain positiivistakin luettavaa odottamassa kirjastonkirjakasassa. Kirjapinossa on myös Weir Andyn ”Yksin Marsissa”, joka ei ehkä ole sopiva kirja tähän väliin. Jospa luen välipalaksi jonkun toisen kirjan, sitten vasta lähden seikkailemaan Marsiin. 🙂

Alkuviikon puuhasteluja

Blogi-innostus se vain jatkuu, jes! Kuten myös askarteluinnostus. Eilen hain postista Finnstamperin paketin, jossa oli niitä korttipohjia ja kaksipuolista teippiä, niin pääsin eilen taas jatkamaan kortteilua. Olen myös kirjekuoria väsäillyt. Askartelut on vielä kuvaamatta, mutta otan niistä kuvia ja laitan sitten niitäkin tänne.

Tiistaina käytiin lapsen muskarin aikana sivukirjastossa viettämässä aikaa. Se on ihanan pieni kirjasto, mutta kirjavalikoima on pienuudesta huolimatta vaarallisen laadukas ja koukuttava. Otin tällä kertaa oman lainakirjan mukaani, niin vältyin lainaamasta taas uusia kirjoja. Siis kun mulla on nytkin tuossa muutama kirja odottamassa lukemisvuoroaan. Ja eilen sain ihanan uutuuden käsiini pääkirjastosta – Catharina Ingelman-Sundbergin kirjan ”Ryöstön hetki kullan kallis”. Luin tuon Keinutuolikopla-sarjan ekan kirjan aika tarkalleen vuosi sitten ja se oli aivan loistava. Niin on tuo uusikin kirja, suosittelen!

Luin tätä kirjaa kirjastossa, aivan loistava! Suosittelen!

Luin tätä kirjaa kirjastossa, aivan loistava! Suosittelen!

IMG_8717 IMG_8719

Lainasin myös tällaisen uutuuskirjan lapsen nukutuskirjaksi. Pitäisi tainnuttaa kuuntelijansa tehokkaasti. Ekana iltana lapsi kyllä nukahti nopeasti kun satu oli päättynyt, mutta odotan josko joku ilta nukahtaisi jo ennen kuin tarina loppuu. :)

Lainasin myös tällaisen uutuuskirjan lapsen nukutuskirjaksi. Pitäisi tainnuttaa kuuntelijansa tehokkaasti. Ekana iltana lapsi kyllä nukahti nopeasti kun satu oli päättynyt, mutta odotan josko joku ilta nukahtaisi jo ennen kuin tarina loppuu. 🙂

Eilen käytiin taas kameran kanssa päivälenkillä, kun oli mukavan lämmintä ja aurinkoista. Ja kuvasaalis on tässä:

Puukiipijä oli sairaan nopea ja koko ajan puiden väärällä puolella. Mutta on tuossa yksi kuva siitä. Jos siis löydätte kuvasta linnun :D

Puukiipijä oli sairaan nopea ja koko ajan puiden väärällä puolella. Mutta on tuossa yksi kuva siitä. Jos siis löydätte kuvasta linnun 😀

Päiväkuu. :)

Päiväkuu. 🙂

Neitoperhonen otti aurinkoa yhden talon katolla. Siis marraskuun neljäs päivä...!

Neitoperhonen otti aurinkoa yhden talon katolla. Siis marraskuun neljäs päivä…!

DSCN0150 DSCN0163 DSCN0169

Tänään puolestaan posti toi huomenna ilmestyvät postimerkit. Tilasin nämä viime viikolla, kun ei ne uudet postimerkit enää nykyään tule ajoissa postimerkkien kestotilaajille. Hyvä jos joskus parin viikon päästä ilmestymisestä tulevat. Ja joskus ennen ne tuli sillon ilmestymispäivänä. 🙁

Noi oikeassa reunassa oleva vihannesmerkit on mun suosikkeja!

Noi oikeassa reunassa oleva vihannesmerkit on mun suosikkeja!

Vuoden viimeinen

Emmää nyt keksi mitään ihmeellistä sanottavaa tästä vuoden viimeisestä päivästä, mutta kirjoitetaan nyt jotain. Tulee varmaan melkein ennätys – jo seitsemän päivää bloggailua putkeen. 😀 Wuhuu! Mutta tänään on tehty töitä, laiskoteltu sohvalla, odoteltu milloin alkaa paukkua (onneksi vasta kello 17 ettei koko päivää ole paukkunut) ja puolen yön aikaan pitää mennä ihmettelemään ulos raketteja. Ja on meillä sädetikkuja, kuten viime vuonnakin. 🙂 Ne on ihan sopivia lapsi/koiraperheen ”ilotulitteita”. 🙂 Deea on siitä kello viidestä asti suunnilleen hengaillut tv-pöydän takana, voi pientä pelokasta koiraa. Ollaan sille kyllä annettu sellasia rauhoittavia pillereitä muutaman päivän ajan, ja musta tuntuu ettei tuo pelko ole nyt niin paniikinomaista kuin ennen on ollut. Ikinä ennen ei olla tajuttu aloittaa niitä pillereitä muutamaa päivää ennen tätä paukepäivää. Toki voi olla että se paniikki tuosta vielä yltyy, mutta toivotaan parasta.

Ensivuodeksi en tee mitään lupauksia, mutta asetan taas tavoitteet lukemiselle ja elokuvien katselulle. Kahtena vuonna elokuvatavoite on ollut yksi per viikko eli 52 elokuvaa vuodessa. Se tavoite olkoon tulevallekin vuodelle. Ja kirjoissa tavoitteena on ollut kirja per kuukausi eli 12 vuodessa. Tänä vuonna luin 51 kirjaa, niin pistetään sitten ensivuodelle tavoitteeksi 52 kirjaa. 🙂 Jännästi tuo lukeminen lähti käsistä vuoden puolivälissä, kun kesäkuun loppuun mennessä olin lukenut peräti 9 kirjaa. Ja heinä-joulukuun aikana sitten 42 kirjaa. Hihii, ihanaa kun lukemiselle on löytynyt taas aikaa ja hirmuisesti intoakin! 🙂 Samaa intoa toivon tulevalle vuodellekin.

Hymyrikasta vuotta 2015!

Yksi kirja ja yksi huivi

Tämä päivä on mennyt hyvin rennosti. Aamupäivällä kaivoin yhden aarrelaatikon kodinhoitohuoneesta. Aloin vain katsoa mitä lankoja ja puikkoja+koukkuja mulla on yhdessä korissa. Ja sitten aloin miettiä mitähän sen korin alla olevassa pahvilaatikossa mahtaa olla… Yllätys oli melko ihana, kun löysin laatikollisen lankoja ja puikkoja ja koukkuja! Jee! Kannattaa tehdä tuollaisia aarrelaatikoita itelleen ylläriksi. 😀 En tiiä kuinka kauan ne jutut on siellä piilossa olleet, mutta eipä ainakaan tarvi murehtia ettei mulla oo missään tallella noita virkkuukoukkuja tai kutimia.

Laatikosta löytyi myös puoliksi neulottu huivi, jonka sitten tein tänään loppuun. Muutama tunti siinä meni, kun vähän yli metrin verran huivia tein. Siitä tuli varmaan aika tarkkaan kaksimetrinen, kun se on ehkä 20cm mua pidempi. Ja lankakin näyttää vielä kivalta, kun joskus jotkut keskenjääneet jutut jää ikuisesti kesken, kun lanka ei enää olekaan yhtään kivan näköistä.

Tähän kasaan meni 100g 100% polyamidia. Muovikuituhuivi. ;)

Tähän kasaan meni 100g 100% polyamidia. Muovikuituhuivi. 😉

Langan seassa on blingblingiä tuomassa jotain muovisuikaleita. Ihoa vasten tuo on ihan mukavan tuntuinen kuitenkin. :)

Langan seassa on blingblingiä tuomassa jotain muovisuikaleita. Ihoa vasten tuo on ihan mukavan tuntuinen kuitenkin. 🙂

Sain myös luettua kirjan, joka oli taas taattua Sophie Kinsellan laatuviihdettä. 🙂 Odotan jo malttamattomana että saisin kirjastosta varaamani Anna-Leena Härkösen ”Kaikki oikein” luettavaksi. 19. päivä siinä on eräpäivä, niin ei kauaa pitäisi joutua enää odottamaan. Mutta on mulla sitä odotellessakin lukemista odottamassa, ettei tarvi lainata mitään muuta ennen sitä. Tällä viikolla en uskaltanut mennä kirjastossa käydessä kuin lastenkirjahyllyille, etten olisi sortunut lainaamaan lisää kirjoja. Näin jo jotain untakin, että jouduin lainauskieltoon, kun olin lainannut liian innokkaasti kirjoja. 😀

Sophie Kinsella - Hääyöaie

Sophie Kinsella – Hääyöaie

Hirmuinen lukuinto

IMG_6655Muhun iski sen erämökkiviikon aikana lukutoukkatauti. Luen ja luen ja luen. Ahmin kirjoja toisensa jälkeen. Kivaa! Ei tätä lukuhimoa enää omilla kirjoilla pysty ylläpitämään, niin löysin sitten taas pitkästä aikaa kirjaston. Voi miten kivaa siellä kirjaston hyllyjen välissä onkin kävellä ja etsiä lukemista joko ihan satunnaisella otannalla tai kävellä lista kädessä ja etsiä tiettyjä kirjoja. Kävin viime viikolla tiistaina ekan kerran kirjastossa, sitten perjantaina ja nyt taas tänään maanantaina. Mutta kun luetuttaa! Lapsikin lainaa samalla kirjoja ja niitä luetaan iltasaduiksi ja muutenkin. Ei tartte lukea enää niitä samoja kirjoja omasta hyllystä, niin on iltasatuilukin mielekkäämpää. 🙂 Olen ollut huono kirjaston käyttäjä viime vuosina, kun olen kuvitellut etten ehdi lukea yhtä kirjaa kuukauden aikana. Enkä varmaan olisi ehtinytkään, kun luin vain lähinnä ennen nukkumaanmenoa. Nyt luen pitkin päivää ja välillä yölläkin. Juuri viime yönä heräsin viiden aikaan enkä saanut nukuttua uudelleen, niinpä luin puhelimen taskulampun valossa yhden kirjan loppuun. En viittinyt yövaloa päälle laittaa, ettei ukkeli tai vieraileva tähti (=ipana) häiriintyneet valosta. Kirjan jälkeen pian taas tulikin uni uudelleen. Kyllä lukeminen on kivaa! 🙂

Juhannustunnelmia

Eka kotijuhannus on ollut mukava, vaikkakin to-pe yönä oli vähän jännää. 😉 Kolmen aikaan herättiin siihen, kun meiän pihalta kuuluu jannujen puhetta ja koirat heräävät myös samoihin ääniin ja aloittavat hirmuisen haukkumisen. Ukkeli meni katsomaan pihalle ja siellä oli umpikänninen teinixpissistyttö, joka oli hukannut kotiavaimensa ja luuli että me ollaan joku 24h isännöintipalvelu… 😀 Pissiksellä oli poikaystävä (?) mukana ja toivottavasti pääsi turvallisesti kotiin. Mutta voi jeesus miten mää pelästyin, kun ajattelin että joku jannulauma on tullut jotain rehaamaan meiän pihalle. :/ Onneksi oli niin harmiton tapaus sitten kuitenkin.

Perjantaina tehtiin parikin autoretkeä ja melkein kymmenen kilometriä jaksettiin kuumuudesta huolimatta polkea pyörilläkin. Grillailtiin ja hengailtiin paljon ulkona. Eilen otettiin laiskasti, katottiin tallennettuja ohjelmia, käytiin autoajelulle, käytiin kävelyllä (oli aika raskasta kuumuudessa työntää pientä polkupyöräilijää, joka painoi jarrua jatkuvasti…) ja vain hengailtiin. Järjestelin postikorttejani ja kirjoitin useamman postcrossing-kortin pitkin iltaa. 🙂

IMG_2060

Paopao sai laastarin 🙂 Tuollainen magneettinen autokoriste.

IMG_2067

Pihalampi.

IMG_2070

Kaivettiin autotallista lapsen kasvua odottanut pellekeinu. Eurolla saa keinua varmaan loputtoman pitkään, hassu vehje. 🙂

IMG_2076

Siivosin mun sängyn viereisen kirjahyllyni. Ja keksin laittaa kirjat rennosti päällekäin. Vielä kun joskus saisi laitettua valokuvat noihin kirjatukiin… Ei ne olekaan vielä montaa vuotta kuvia odotelleet. 😀

IMG_2110

Deea fiilisteli helteessä.

IMG_2147

Juhannusaaton ilta-ajelulla käytiin ajelemassa peltojen ja metsien keskellä.

IMG_2162

Poju on alkanut nukkua sängyn alla ja melkein joka aamu sängystä pois tullessani astun sen päälle, kun en ikinä muista että jätkä saattaa hengailla siellä sängyn alla. Ei se silti mulle suutu, vaikka sen päälle iskenkin jalkani.

IMG_2165

PIhalla hengailee tällainen litteähukankorento. Kaunis otus. Muutenkin lampi kerää sudenkorentoja. 🙂

IMG_2166

Ihanaa kun voi omasta puutarhasta napsia salaatteja, yrttejä yms kun tekee ruokaa.

IMG_2168

Mummu toi tuliaiseksi rasiallisen metsämansikoita, nami!

IMG_2173

Eilisen postikortteilun satoa, noita maisemakortteja (josta näkyy pieni palanen) lähtee maailmalle kyllä kolme, mutta emmää sitä viittiny tohon kolmee kertaa ängetä, kun en edes digaa maisemakorteista yleisesti ottaen. 😉

IMG_2174

Kun siivosin kirjahyllyni, päätin tarttua pitkästä aikaa oikeaa kirjaan e-kirjojen sijaan. Siispä aloin lukea Sophie Kinsellan kirjaa, jonka sain Jutalta synttärilahjaksi. Ekat 40 sivua luettu ja tykkään tosi paljon! 🙂 Oikeassa yläkulmassa on Pialta saatu kirjanmerkkimonsteri.

12 kirjaa ja 52 elokuvaa

Tuo otsikko kertookin tälle vuodelle asettamani tavoitteen, joka olisi niin hieno saavuttaa! Tällä hetkellä ollaan vielä hyvällä mallilla, kun kirjoja on kasassa kolme ja neljäs on puolessa välissä. Saan sen ihan varmasti luettua huhtikuun aikana. Ja elokuvien suhteen on myös hyvä tilanne, nyt niitä on kasassa 15 ja ollaan vasta viikolla 14, eli oon jopa vähän edellä elokuva per viikko tavoitettani. Tuota elokuvajuttua helpottaakseni otin joskus reilu viikko sitten taas Netflixin käyttöön ja on sieltä jo tullut katsottua 7 elokuvaa. 🙂 Ite tykkään tuosta Netflixistä ja yksi tosi iso etu on se, kun se on AppleTV:n valikoissakin, niin voi ilman tietokonetta kattoa suoraan telkkaristakin niitä. Voihan sitä kuukauden tai kahden jälkeen kokeilla jotain toista vastaavaa palvelua, jos tuosta alkaa valikoimat loppua – tosin epäilen sitä kun siellä on mulle aika paljon ennennäkemätöntä matskua.

Nyt on ilmeisesti suht uutena palveluna avattu Filmnet, joka myös tarjoaa sarjoja ja leffoja. Eka kuukausi maksaisi vain huikeat 10 senttiä, niin ehkä sitäkin pitää koklata. 🙂 Ei tule suurta taloudellista ahdinkoa, jos se onkin ihan tyhmä palvelu. 😀

Vuoden 2010 yhdeksäs luettu

Oma taivasOma taivas by Alice Sebold

My rating: 5 of 5 stars

Loistava, koskettava! Pakko nähdä elokuvanakin!

View all my reviews

Pakko koklata miltä toi näyttää, kun Goodreads.com antoi koodihässäkän jonka voi omaan blogiin vaikkapa laittaa. On muuten kiva sivusto englantia taitaville kirjojen ystäville! Suosittelen! Kuten myös suosittelen kyseistä kirjaa!

Olis ollut mielenkiintoista seurata viime vuonnakin luettujen kirjojen määrää, tuntuu että sekin on vähentynyt tän vuoden aikana. Elokuvien katselu ainakin on. Ennen vauvaa niitä vielä katsottiin suht usein, nykyään hyvä jos yksi kuukaudessa tai kahdessa… Sitten ei enää jaksa kun se nukkuu ja hereilläollessa ei voi sillä tavalla keskittyä kuin tahtoisi. Mutta pian voidaan alkaa katsella kaikkia Disneyn klassikkoleffoja koko perheen voimin! 😉

Lukutoukan uudet haasteet

Hain juuri postista kirjalähetyksen. 15€:lla sain kolme kirjaa ja vielä postikulutkin mahtuu samaan summaan. Alekirjoja on kiva ostella, hyvin harvoin tulee mitään 20€:n tai jopa kalliimpia kirjoja ostettua. Poikkeuksena jotkin hyvin mahtavat kirjat, joita tietää lukevansa vielä uudelleen joskus.

Mutta tässä uusia kirjoja odottamaan lukuvuoroaan…

Kirjailija: Anna Gavalda

Kirja: Kimpassa (Enseble, c’est tout)

Sivuja: 572

Takakansiteksti: Camille Fauque on 26-vuotias langanlaiha nuori nainen, jolla on ankara lapsuus, kaoottinen nuoruus ja yksinäinen olo. Camille on lahjakas piirtäjä, mutta hän ei uskalla enää tarttua kynään vaan siivoaa henkensä pitimeksi. Camille asuu pienen pienessä, kylmässä palvelijanhuoneessa kunnes alakerran Philibert Marquet de la Durbillière pelastaa hänet ankaran flunssan kourista ja tuo Eiffel-tornin juurella sijaitsevan valtavan perintöasuntonsa suojiin.

Philibert on vanhan aristokraattisuvun vesa, joka tietää kaiken Ranskan historiasta ja käyttäytyy huomaamattaan kuin muinaisjäänne. Heidän kohtaamisestaan alkaa harvinaislaatuinen ystävyys.

Franck Lestafier on loistava kokki, joka on asunut Philibertin luona jo jonkin aikaa. Franck hankkii mielellään yhden yön seuraa, mutta vielä mieluummin hän rassaa moottoripyöräänsä. Ainoana vapaapäivänään hän käy tervehtimässä isoäitiään Paulettea, joka yrittää sopeutua elämään ilottomassa vanhustentalossa.

Kun Franck, Camille, Philibert ja Paulette kohtaavat, maailma mullistuu. Eikä siinä kaikki. Franckin keittämä soppa on viedä Camillelta kielen – ja pian myös sydämen.

Kirjailija: Terry McMillan

Kirja: Pasmat sekaisin (The Interruption of Everything)

Sivuja: 360

Takakansiteksti: Rempseä ja sanavalmis Marilyn Grimes elää kadehdittavaa elämää aurinkoisessa Kaliforniassa. Lapset on saatu kaikki onnellisesti yliopistoon, koti on kaunis ja mies menestyy urallaan. Silti Marilyn on elämässään umpikujassa, kun menopaussi puskee päälle ja koko perhe käy hermoille.

Yllättäviä uutisia saatuaan Marilyn pysähtyy miettimään omaa elämäänsä. Mitä tapahtui hänen unelmilleen hankkia korkeakoulututkinto ja toteuttaa itseään taiteellisesti? Napakkana naisena Marilyn päättää lakata huolehtimasta niin paljon muista ja seurata omia unelmiaan. McMillan kertoo hauskasti ja mukaansatempaavasti siitä, kuinka elämä todellisuudessa muodostuu sivupoluista eikä suunnitelmista, joiden varaan olemme sen rakentaneet.

Kirjailija: Ian Fleming

Kirja: Casino Royale

Sivuja: 255

Takakansiteksti: Hänen nimensä on Bon, James Bond. Hän on hurmaava, hienostunut ja komea – mutta myös kylmäverinen ja armoton tappaja.

Casino Royale, ensimmäinen Ian Flemingin 007-tarinoista, kertoo Bondin tehtävästä tuhota erittäin vaarallinen, uhkapeleihin mieltynyt venäläinen agentti, joka tunnetaan nimellä ”Le Chiffre”. Bondin täytyy voittaa hänet baccarat-pöydässä – tällä kertaa panoksena ei ole raha, vaan henki. Aluksi onnetar suosii Jamesia, mutta kaikki eivät suostu pelaamaan sääntöjen mukaan…

Translate »