Hei taas… me junk journaillaan!

Posted on

Pikkasen hiljaista on blogissa ollut viikkokausia. Tänään uudistin ulkoasua, jotta ehkä innostuisin taas tästä kirjoittelustakin. Ehkä se taas hetkeksi tehoaa.

Laku eli Papu on kasvanut paljon ja alkanut vaihtaa hampaitaan. Kuinka söpöä kun sen etuhampaat heiluivat kuin lapsella. Tänään huomasin, että alhaalle alkaa puskea uusia kulmahampaita. Tarvii nyt seurata että vanhat kulmahampaat irtoaa ennen kuin uudet kasvaa tilalle. Noita teräviä kulmahampaita ei jää ikävä, sen voin sanoa! 😀 On tuo pikkukoira jo rauhoittunut siitä mitä se villeimmillään oli ihan vauvana. Ei enää tee reikiä vaatteisiin ja sellasta kivaa. Mutta kyllä sillä virtaa riittää, jaksaa touhuta kaikenlaista vaikka kuinka kauan. Onneksi pennut myös nukkuvat paljon vastapainoksi sille kaikella touhotukselle.

Mun unikaverini 🙂

Askartelurintamalla on ollut jotain aktiivisuuttakin viime aikoina. Syyslomalle sain yllättäen kutsun mennä Pian luo askartelemaan ja mähän menin ja tein joulukorttini valmiiksi! Lokakuussa! Wow! Vielä pitää kortit kirjoittaa, kun postimerkitkin on jo olemassa ja posti toi sen punaisen kuoren tällä viikolla. Toivottavasti saan ne kirjoitettuakin ajoissa. Tein kaikille samanlaiset kortit tänä vuonna, niin en viitsi vielä näyttää kuvaa täällä. Sitten me tehtiin vanhoista kirjoista junk journalit. Jaa että mitkä? No sellaset kirjat, joihin voi kerätä kaikkia muistoja. Kierrättää sinne kaikkea ”roskaa” myös. Mulla on nykyään pöydällä kori, johon kerään kaikki junk journaliin mahdollisesti päätyvät asiat – kätevää!

Tästä se junk journal lähti. Anteeksi kaskukirja kun tapoin sinut, mutta kirjan kannet ovat nyt hyvin rakastetut.

Kun sivut oli poistettu, tein reiät kirjan kannen läpi. Tuon sivujen kiinnittämisen kirjaan voi tehdä myös nätimmin, mutta mulla oli iso into päästä eteenpäin, joten en jäänyt pohtimaan nätimpää tekniikkaa. Reiät tein muistaakseni ihan terävien saksien kärjillä.

Tässä sivut oli aseteltu jo kansien väliin, muttei vielä kiinnitetty. Sivuina käytettiin vanhaa merikarttaa, siinä oli tosi tukevaa ja isokokoista paperia.

Sivut on kiinni! Tehtiin erikokoisia sivuja. Vierastin ajatusta ekana, mutta se oli ihan huippu idea!

Minä sidoin sinut!

Sitten maalia pintaan. Yllättäen keltaista. 😉 Nuo sidontalangat näkyy tuolla selässä tollai hauskana kuviona, ei haittaa omaa silmää lainkaan.

Tyylikkäitä nämä kuvat, kun taustalla näkyy aamupalalautanenkin 😀 Mutta malta siinä sitten syödä kun inspiraatio jyllää!

Eka aukeama. Liian ahdas kukkatasku etukannen sisäpuolella ja kansilehti, jossa lukee kirjan nimi ”Project junk journal challenge” ja aloituspäivämäärä.

Tässä nyt yksi askarrettu sivu. Näytän lisää kuvia jossain vaiheessa. Vuoden päästä tai jotain itseni tuntien 😀 😀

Kansi. Ihanan Jeminan die cut -tytsi, johon Jemina on nimeni kirjoittanut. Olen Jemina-fani täydestä sydämestäni!

Muuten elämään kuuluu rauhallista arkielämää. Kiirettä pitää kyllä verkkokauppa-asioiden kanssa. En meinaa ehtiä laittaa uusia juttuja myyntiin, kun ei koskaan ole aikaa tarpeeksi. Niinpä tänään skannailin kortteja, niin on sitten ainakin jo kuvat valmiina koneella. Ehkä uhraan jonkun hetken sunnuntaista uusille tuotteille. Ellen sitten innostu tekeen jotain ihan muuta. 😀 Mutta sen näkee huomenna. Ei parane liikaa suunnitella tekemisiä, niin ei tarvi murehtia kun ei saakaan aikaan sitä mitä piti.


Pentu tuli taloon

Posted on

Viikko sitten kodista tuli taas Koti isolla Koolla. Meille muutti Pentu Pentunen, kahdeksan ja puoliviikkoinen brasilianterrierityttö nimeltään Laku. Pentu on ihana, aivan täydellinen tyyppi! Rakastaa nukkua sylissä ja öisin asettaa kaulansa omalle kaulalleni ja nukahtaa siihen, osallistuu reippaasti kaikkeen uuteen, tykkää tutustua uusiin ihmisiin, ei nirsoile ruoan kanssa, on lähes täysin sisäsiisti. Asuu tuon kultakimpaleen sisällä toki pieni pirullinen petokin, joka välillä nousee esiin. 😉 Rajoja kuuluukin koetella, että tietää mitkä säännöt tässä talossa on. Kaiken kaikkiaan tää eka pentuviikko on mennyt tosi hyvin. En yhtään muistanut edes millaista on olla pennun kanssa, viime kerrasta kun on niin valtavan kauan aikaa, melkein 11 ja puoli vuotta.

Ollaan autoiltu pennun kanssa jo aika paljon, koska me tykätään tehdä autoretkiä ja koira on aina tervetullut mukaan ja mielellään koira toki viihtyisikin autossa. Ollaan nähty eri kokoisia lapsia ja tänään käytiin koulun yleisurheilukisoissa katsomassa isoa lapsilaumaa. Vähän ehkä Laku saikin siellä sitten huomiota. 😀 Eka yksi lapsi tuli kysymään saako koiraa silittää, sitten toinen, kolmas ja sitten oltiinkin pian miljoonan pikkukäden keskellä. Laku antoi pusuja ja sain paljon rapsutuksia. Ja käytiin myös ekaa kertaa metsässä tänään, voi pojat kun siellä oli hauskaa! Pitää ostaa pennulle valjaat, niin uskaltaa paremmin antaa koiran pomppia ja ryntäillä ympäriinsä. Tyypistä kun tulee ihan aivoton pomppija metsässä. 😀

Enää en kyllä halua ikinä koskaan meille koiratonta kotia. Seuraava pentu saa muuttaa meille joskus kun Laku on 5-7 -vuotias, niin pitäisi välttää koirattoman kodin kohtalo. Seitsemän viikkoa me ehdittiin olla ilman koiraa, seitsemän tosi tosi pitkää viikkoa. Se oli oikeesti ihan tuskallista. Aluksi Deea-mummon kuoleman jälkeen aivot vielä jonkun aikaa kuvitteli että täällä asuu koira – odotti kuulevansa haukkumista kun palasi kotiin, varoi työtuolin kanssa liikkumista kun Deea nukkui tosi usein tuolini vieressä lattialla. Surun rinnalle tuli pikkuhiljaa ihan järjetön koirankaipuu ja pentukuume. Pentukuumetta on ollut vaihtelevasti jo parin vuoden ajan, mutta ei haluttu Deeaa rasittaa enää vanhuksena millään villipennulla. Ja uskon että Deeakin on iloinen, kun hänen sängyssään nukkuu nyt uusi vauva ja kun me ihmiset ollaan taas onnellisia. Ei sitä raastavaa koirankaipuuta osaa edes selittää, sen tietää jos sen on kokenut.

Deea oli heinäkuun alussa pakko viedä eläinlääkärille viimeistä kertaa, kun mummokoiran nisäkasvain oli kasvanut liian isoksi ja se alkoi vuotaa pahanhajuista nestettä. Lääkäri totesi saman kuin me itsekin – ei sille enää mitään voinut tehdä. Iso leikkaus olisi iso riski ja rasitus niin vanhalle koiralle. Kamalampi kohtalo se olisi ollut jo koira olisi kuollut leikkauspöydälle. Nyt se sai nukahtaa mun syliini kauniina aurinkoisena kesäaamuna. Se oli valtavan ahdistavaa, on vieläkin kun sitä ajattelee, mutta tiesin että se on oikein. Ei ole koiran elämää jos joutuu elämään sellasen patin kanssa, joka vaatii puhdistusta ja siteidenvaihtoa ja paidan pitämistä. Nyt Deeaan ei enää satu eikä tarvi elää tyhmän patin kanssa. Ei se koira enää edes tuntunut Deealta kun kaverin kannoin eläinlääkäriltä lakanan sisällä autoon ja vähän ajan päästä eläinten hautausmaalle, se oli pelkkä kuori ja Deea oli jo jossain muualla. Deea sai haudalleen pehmolelun jolla vielä viimeisinä päivinäänkin jaksoi leikkiä ja anoppi toi haudalle kristallisydämen. Askartelin myös hautakiven, jonka kuva pääsi jo paikallislehden sivullekin muutama viikko sitten. <3 Deegis oli tärkeä koiramummeli, jolla oli paikka ihmisten sydämissä ja siellä se paikka pysyykin. Onneksi muistot ovat ja pysyvät.


Testauksessa Purina Beyond Simply 9

Posted on

Päästiin Deean kanssa testailemaan Hopottajien kautta Purinan uutuusruokaa Beyond Simply 9.

Annettiin aluksi tuota uutta ruokaa pieniä määriä vanhan ruoan seassa. Maku taisi olla kohdillaan, kun Deea-mummo söi aina ekana ne uudet nappulat sieltä vanhojen seasta. Ne on kooltaan pienempiä niin huomasi helposti mitä tyyppi oli sieltä popsinut. 🙂 Ruoka on sopinut hyvin 11-vuotiaan mummon mahallekin. Ei ole mitään valittamista. Ja en tiedä liittyykö asiat yhteen, mutta tämän ruoan aloittamisen jälkeen Deean oikean etujalan satunnainen ontuminen on melkein kokonaan loppunut. Ollaan tuota mietitty, että entisessä ruoassa (kevyttä vanhusruokaa) on varmaan puuttunut jokin nivelille tärkeä voiteluaine. Ennen tätä ruokakokeilua Deea välillä ontui sen jälkeen kun oli maannut pitkään. Varsinkin jos makasi lattialla eli kovalla alustalla. Nyt voi makailla lattiallakin eikä onnu enää kuin ihan tosi harvoin vähän. Me siis todellakin jo tuon syyn takia ja ruoan ilmeisen herkullisuuden takia jäämme käyttämään tätä sapuskaa. Kunhan vaan löydetään sitä, vielä ei ole näkynyt meiän vakioruokakaupassa tuota.

Vauhdikkaasti syövästä mummosta on vaikea saada hyvää kuvaa 😉

Pussin ravintosisältö on myös tehty helposti ymmärrettäväksi. Se on aina hyvä asia, kun näkee mitä sapuskaa koiralle syöttää. 🙂

Olen kyllä iloinen kun päästiin tätä ruokaa kokeilemaan, ei ehkä muuten olisi tullut kokeiltua tätä ja huomattua miten hyvin se vaikuttaa siihen Deean ontumisjuttuun. Joten kiitos Hopottajille tästä mahdollisuudesta! 🙂

#purina #beyondsimply9 #hopottajat


Sorsia ruokkimassa

Posted on

Tänään käytiin kahteenkin otteeseen sorsia ruokkimassa ja Lumi-Kukalla oli hauskaa. 🙂 Ostettiin kaupasta ale-paahtoleipää ja saatiin edullinen talviloma-aktiviteetti aikaiseksi. Ekalla sillalla jossa käytiin, ei ollut tällä kertaa kuin muutama sorsa paikalla ja nekin oli niin arkoja, etteivät uskaltaneet tulla aterioimaan. Lähdettiin sitten käveleen pois päin ja matkalla törmäsimme ihanaan poseeraavaan oravaan. Tyyppi vaikutti aika kesyltä, kun antoi ottaa muutaman kuva itsestään. Ja voi miten suloisia kuvia tulikaan! 🙂 🙂 🙂 Toisella sorsanruokkimiskerralla käytiin eka vähän kauempana, mutta sielläpä olikin joki umpijäässä, joten palattiin sitten takaisin siihen paikkaan missä aiemmin oli porukkaa. Kiva aurinkoinen lomapäivä (tai siis osittainen loma- ja osittainen työpäivä), vaikka flunssa onkin enemmän tai vähemmän jokaisella meistä kiusana. Lapsi meistä räkäisin on, hyvä esikoululainen sairastaa lomalla. :/

Mää en vaan kyllästy tähän kotitien maisemaan…

Mulle kelpaa kuvattavaksi mikä vaan lintu, mutta tää talitiainen oli ainoa sorsien lisäksi joka suostui kuvattavaksi. Olin liian hidas kaikkien muitten lintujen kanssa. 😀

Täällä sillalla oli hiljaista tällä kertaa, mutta niin kaunista.

Tässä tämä kurre!

Niin söpö!

Mahanrapsutuskuva vielä. 🙂

Tässä näitä sorsia joita ruokittiin.

Porukkaa riitti monen kymmenen nokan verran.

Sillan molemmilla puolilla oli väkeä.

Taivas ja kotipihan kauniit puut.

Taas tätä maisemaa. 😉

Ja Deea on harrastanut tänäänkin taas tätä. Antaa etujalkojen vaan roikkua mukana ja puskee takajaloilla vauhtia. 😀

Lumipää.

Tästä rouvasta ikuistin kuvan jälkimmäisellä ruokkimisreissulla. Aurinko ei enää paistanut siihen sillalla ja oli helkkarin kylmä.


Hiihtoloman alku ja talven paluu

Posted on

Eskarilapsen hiihtolomaviikko alkoi ja talvi palasi maailmaan. Sunnuntaina oli vielä ihan vesikeli, melkein lumetonta ja liukkauskin oli pois, mutta kun hiihtoloma alkoi, alkoi taas sadella lunta. Me startattiin maanantaiaamuna heti kasin aikaan anopin auto (koska oma talvikykyinen auto on yhä rikki) ja lähdettiin ajamaan kohti Poria ja ystävääni Piaa. Oli ihan outoa mennä jo toista kertaa Poriin viikon sisällä, mutta en todellakaan valita kun ollaan niin vähän nähty Pian kanssa, että jokainen yhteinen hetki on suuresti odotettu. 🙂 Vietin siis ystävänpäivän viime viikolla ystäväni kanssa askarrellen.

Tykkään tästä mun kasvien hallitsemasta ikkunanäkymästäni!

Porin reissun jälkeen aloin pakkailla tilauksia ja jossain vaiheessa lapsi halusi päästä mummilaan. Kun oltiin viety lapsi ja oli ulkokamppeet valmiiksi päällä, lähdettiin siitä sitten vielä koiran kanssa nautiskelemaan lumesta, jota oli satanut ihmeen paljon jo. Koko talvi on ollut hyvin vähäluminen, monta kertaa on tullut pieni määrä lunta muttei kertaakaan ole satanut isompaa määrää. Ja voi miten Deea nauttikin lumesta! Kuin pieni lapsi se paineli menemään ja möyri ihan kunnolla lumessa. 🙂 Kun on kivaa puuhaa, ei tosiaan ikä paina meiän mummokoiraamme.

En tietty ottanut kameraa tuonne lenkille mukaan kun ajattelin että sataa niin paljon lunta ettei viitsi kameraa kastella, niin johan sillä reissulla sitten joella näkyi ystävämme koskikara eikä sitä luntakaan niin paljon tullut, että hyvin olisi voinut kamerankin ottaa mukaan… Mutta kuvasin sitten vain puhelimella vähän maisemia ja mummokoiraa. 🙂

Tuolla se koskikara hengaili ja hyppeli veteen.

Deea odotteli joko tästä sillalta pääsisi pois 🙂 Lumen alla oli jäätä, joka rätisi ja koira ei oikein tykännyt sillalla kävellä.

Kauttuan Klubi ja kellotorni. Nuo vanhanaikaiset aurauskepit on söpöjä 🙂

Kyllä näissä maisemissa vaan kelpaa lenkkeillä! Ja vaikken enää haluaisi lunta, on se silti nättiä.

Mummo nauttii lumesta. Tuo puku ei ole mikään muotijuttu (hih) vaan suojaa mahassa olevaa paranevaa vammaa raapimiselta ja nuolemiselta.

Illalla kun väsättiin jauhelihakeittoa, ulkona näytti tosi siniseltä ja piti mennä kuistilta nappaamaan kuva. Sininen hetki on kyllä kaunis hetki!

Tokmannin mainoslehtinen sai mut käymään postireissulla heiän putiikissaan, kun mulla ei ole vielä ollut yhtään esikkoa tän kevättalven aikana. Nyt sitten on neljin kappalein kun moisen kukkaparven sai vitosella. Ja vielä kun saisi tehtyä tilaa niille tähän mun pöydälleni… Viime viikolla pöydälleni muutti vanhemmiltani saatu saintpaulia ja ukkelilta saatu maljakollinen tulppaaneita, mutta ehkä nuo tulppaanit voisi päästää jo eläkkeelle ja niiden tilalle saisi aseteltua esikoita. Kun ei tässä mun pöydällä vielä olekaan tarpeeksi kasveja… 😀

Ihanaa väriloistoa! (Kunnes heittävät henkensä…) Vasemman alakulman keltainen kukka on jännän värinen, en muista että tollasta mulla olis ennen ollutkaan.

Ainiin, on mulla yksi askartelukin vielä esiteltävänä. Tein kollaasikortin, jos tuota voi kollaasiksi sanoa?! Kyllä kai. Mutta piti tehdä vastaanottajan toiveiden mukainen kortti ja siitä tuli sitten tällainen:

Musta tästä tuli kiva ja uskoisin että pysyy ehjänä perille asti kun päällystin tuon taas sillä mun glitterimönjälläni. 🙂


Joulukuun kolmas

Posted on

Luin blogistani joulukinkkuasioita viime vuosilta, kun mietittiin millainen kinkku varataan ja milloin se noudetaan ja tuli siinä samalla sitten sellainen olo, että pitääpä kirjoitella taas jotain kuulumisia. Kinkuksi valittiin jälleen Kivikylän juhlakinkku kooltaan noin 5kg ja jossa ei ole sitä luuta, mutta potka löytyy (emmä edes muista mikä potka on, mutta potka olla pitää!).

Joulukortteja en ole vielä tehnyt yhtään, mutta mulla on varastossa yhden vuoden kortteja. Ne jäi silloin lähettämättä kun iski joulukorttiällötys, mutta vielä ei ole moista ällötystä havaittavissa, vaikka mulla on ollut tänä vuonna kaupassani ennätysmäärä joulukortteja myynnissä. Jotenkin vaan vähän innostuin ja tilasin niitä tuolta ja täältä ja vielä sieltäkin. 🙂 Mutta ei se mitään, joulukortit ei vanhene vaikka niitä jää varastoon ja niitä nyt kuitenkin ihmiset ostelee ihan ympäri vuoden. Ja hyvin joulukortteja on kyllä maailmalle jo lähtenytkin. Pohdin tekeväni myyntiinkin joulukortteja, mutta ehkä sitten joku toinen vuosi.

Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!

Ostettiin tämmöinen tähti ikkunaa koristamaan. Se on nätti!

Lunta meillä ei kauheasti vielä ole, ehkä sentti tai vähän yli. Mutta sekin jo tekee nämä illat paljon valoisammaksi. Taitaa vain tuo vähäkin lumi sulaa pois, kun on luvattu huomiselle illalle taas vesisadetta. Eiiiii! Se on ihan mälsää, jos jouluna ei ole lunta. Vaikka tuttuahan se on, että jouluaattona mennään vesisateessa viemään kynttilä haudalle. 🙁

Tiistaina oli kamera mukana lenkillä ja sen jälkeen on tullut vielä lisää lunta, ettei ihan noin vähälumista ole nyt…

dscn2087

Joki oli mennyt jo jäähän tehtaan nurkilla.

dscn2090

Deegis suostui katsomaan kameraan 🙂

dscn2091

Joen vesi on tosi matalalla, tuskin tätä mertaa on kuivalle maalle paiskottu vaan veden alla se varmaan on ollut.

dscn2094

Tällä paatilla ei ihan just lähdetä mihkä. 😀

dscn2096

Vähässäkin lumessa on kiva piehtaroida.

dscn2099

Välillä se mummo malttaa paikallaankin seisoa.

dscn2101

Aurinkokin siellä pilkottaa puiden takana.

dscn2104

Yhteiselomme on nyt jatkunut tämän ihanan talon kanssa vuoden ja voi kuinka tästä tykkäänkin!

Keskiviikkona teimme historiaa ja ostimme homejuustoa ekaa kertaa meidän talouteen! :O Ja juuri parhaillaan rakas mieheni väsää siitä jotain kanapataa. Tää on mun elämässäni niin historiallista, että siitä pitää jättää merkintä tänne päiväkirjaani. 😀 Oltiin joku kerta rohkeita ja tilattiin pitsa, johon tuli tuota Aurajuustoa ja me tykättiin siitä. En ole yllättynyt että mies tykkäsi, kun hällä on rohkeampi asenne tollasiin juttuihin, mutta se että mää tykkäsin oli aika erikoista. Ja nyt sitten on menossa toinen kokeilu homejuuston kanssa.

Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.

Tästä ihmeestä oli pakko ottaa kuva.

Samaisena homejuustokeskiviikkona väsäsin myös katajakranssin äitille ja iskälle. Ostin kranssikaupasta sydämen mallisen kranssipohjan. Tai kaksikin, mutta oma kranssi on vielä vaiheessa. Kun mietin jos tekisin kuitenkin erilaisen, ettei kahta ihan samanlaista… Ehkä jostain muusta luonnonmateriaalista?! Mutta tästä mummilan piikikkäästä tuli nätti. 🙂

Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin.

Löytyi Tokmannilta sydämelliset patterivalotkin tuomaan tunnelmaa kranssiin. Ja tää meni siis mummilan ulko-oveen, kuvasin sen vain tuossa koiranpeppunaulakossa.

Perjantaina mentiin lumisateessa kävelemään Deegiksen kanssa. Mää riemuitsen lumisateesta yhtä paljon kuin lapsikin! 🙂 Se on vaan niin kivaa!

Toisen sillan luona joki onkin jäätön.

Toisen sillan luona joki onkin jäätön. Ja kyllä tuolla hiutaleitakin näkyy jos oikein tarkkaan katsoo. 🙂

Niin! Torstaitahan se vielä oli, kun sain ihan älyttömän ihanan yllärin postin mukana. Ystäväni oli päättänyt laittaa hyvän kiertämään ja sain tuollaisen ihanan inspiroivan kirjan. Ihan muuten vain, siis kuinka ihanaa kun maailmassa on niin kivoja ihmisiä! 🙂 Tuollaisia kirjoja on ihana selailla ja lueskella, iskee väistämättä inspiraatio alkaa itsekin jotain väsäillä. Kiitos vielä! 🙂

Tämä kirja todellakin sai aikaan hyvän postipäivän :)

Tämä kirja todellakin sai aikaan nimensä mukaisesti hyvän postipäivän 🙂

Nymmää  meen maistelemaan homeista ruokaa. 😉

PS. Olen yhä elossa homeesta huolimatta.


Pihahommia ja kevään ekoja ötököitä

Posted on

Ihana auringonpaiste ja +11 astetta lämpömittarissa suorastaan pakottivat menemään ulos. Ja tarttumaan haravaan! Maa oli jo yllättävän kuiva, vaikka eilenkin satoi ja oikeastaan koko tän viikon on satanut. Haravoitavaa jäi vielä muillekin päiville ihan reilusti. 😉 Se ei ole mun lempipuuhaani, ei todellakaan, mutta siinä ainakin näkee kättensä jäljen heti, niin sillai se on ihan kannustavaa puuhaa. Revittiin myös vuorenkilvet pois ihan vahingossa, hupsista vaan. En montaa kasvia inhoa, mutta vuorenkilvet saisi mun puolesta hävitä koko maailmasta! 😀 Jää sinne yhteen reunaan sitä kasvamaan, mutta suurin esiintymä revittiin kylmäverisesti pois.

DSCN0674

Deeakin harrasti kaivuuhommia.

DSCN0680

Fiilistelyä 🙂

Haravointi ja tuo vuorenkilpioperaatio toi taas vaikka mitä löytöjä pihasta. Löytyi ruokailuväleitä – haarukka ja lusikka. Lasten sakset. Jotain ihmeen vaipannäköisiä juttuja vuorenkilpien seasta. Jotain lasten leluja. Ei tiiä mitä kaikkea vielä vastaan tulee, kun jatkaa pihan tutkimista. 😀

DSCN0667

Haravointiapulainen hommissa. Pitää tuoda ipanan oma harava vanhan kodin pihasta tänne. 🙂

DSCN0682

Deegis vahtimassa tonttia. Kertaakaan ei haukkunut, vaikka tiellä meni paljon kävelijöitä ja muita kulkijoita. Hyvä Dee!

DSCN0683

Ihanat vuorenkilvet vielä tietämättömiä kohtalostaan…

Pihassa tai lähinnä tuossa meiän rinteessä kasvaa ihanan paljon sinivuokkoja. Siellä ne jo kauniisti kukkivat ja tuovat väriä pihaan! Mielenkiinnolla odotamme mitä kaikkia kasveja sieltä putkahtaakaan esiin! En mää nyt paljon mitään edes tunnista, mutta mansikanlehtiä bongasin! Ja odotan ihan älyttömästi, että saadaan alkaa istuttaa kukkia ja kasveja tuonne pihalle.

DSCN0659

On ne kauniita!

IMG_9449

Tää kuva on vanhan kodin pihalta, lumikellotkin on kivoja kevään ekoja kukkia!

IMG_9521

Ja tässä meiän ruokapöytä tältä aamulta kuvattuna. Kröhöm, tuossa ei ehkä syödä ihan justiinsa. 🙂

IMG_9531

Neitoperhonen päästi ihan lähelleen, kun tää kuva on otettu ilman mitään zoomausta puhelimella. Kauniit värit!

IMG_9538

Leppäkerttu painoi menemään kauheaa vauhtia, mutta sai siitä jonkun kuvatodisteen. 🙂

Ekat perhosetkin bongattiin omalta pihalta. Neitoperhonen viihtyi pihalla pitkään ja sitten seuraksi tuli vielä sitruunaperhonenkin. Ja leppäkertun huomasin, kun haravoin sen lehtien mukana. Joku toinenkin pikkuinen leppäkerttulaji tuli mun kädelleni hengailemaan. Ja kärpäsiä otti aurinkoa puiden rungoissa. Kevät!!! (Jonka ainoa huono puoli on tää siitepölyhommeli, atsiuh!)

IMG_9542

Byebye tyhmät kukat!

IMG_9543

Ulko-ovelta nappasin pari kuvaa tuosta peratusta kukkamaasta, kasvijätteet on tossa vielä kasana odottamassa eteenpäin kärräystä.

IMG_9544

Toi kukkamaa ja koko muurijuttu näyttää nyt niin erilaiselta, kun ne tyhmät kukat on pois. 🙂


Tämän päivän puuhia

Posted on

KOLMAS postaus jo samalle päivälle, whaaaat!? 😀 Mutta juu, tänään me metsästettiin sammakoita ja liskoja. Saaliina oli vanhan kodin terraariosta kolme kiinankellosammakkoa (alunperin hommattiin joskus 10 vuotta sitten ekat sammakot, joiden jälkeläisiä nuo ovat), enempää en löytynyt. Joku on saattanut karata sieltä terraariosta, vaikka kaikki pakoreitit onkin suljettu, niin silti ne aina välillä ovelasti pääsevät karkuun. Ja kaikki kolme liskoakin olivat hyvässä lihassa – kaksi Kalifornian salamanteria (nekin noin vuodelta 2006) ja yksi kylkiluuvesilisko, joka ei kyllä ole ihan kylkiluuvesilisko. 😀 Joo, lisko mikä lisko. Tässä hiukan kuvasaldoa kavereista. Noita otuksia voisi kyllä katsella vaikka kuinka kauan, ne on suloisia!

IMG_9164

Tälläinen kasvimäärä otusten terraariossa oli.

IMG_9167

Ja tässä kuva toisesta päästä, joka oli vielä enemmän rehevöitynyt. Otettiin noita kasvejakin talteen, osa meni juurineen uuteen terraarioon ja pistokkaita maljakkoon odottamaan juurtumista.

DSCN0604

Kiinankellosammakko

DSCN0613

Ja toinen.

DSCN0615

Nää salamanterit on ihan hirmu suloisia ja ihanan pehmeitä kun tuollaisen ottaa käteen.

IMG_9180

Kaverukset 🙂

IMG_9191

Sammakko yritti päästä karkuun kuljetusboksista, muttei kiipeäminen sujunut.

IMG_9194

Mutkaisa lisko.

IMG_9197

Nää tulee tosi hyvin toimeen keskenään.

IMG_9200

Tässä se toinen liskolaji. Tyyppi on melko hyvinsyönyt 😀

IMG_9202

Poseerausta auringonpaisteessa.

IMG_9209

Tässä se oravien ex-kämppä, josta tuli hyvä asunto liskoille ja sammakoille. Kasvillisuutta on tosiaan vasta ihan vähän, mutta lisää tulee kunhan kasvit juurtuu.

Ja näiden eläintouhujen jälkeen onkin sitten pelattu piiiitkästä aikaa koko ilta Wiillä Super Mariota. Koko perheen yhteistä hupia, tai tuskaa. 😀

IMG_9203

Näissä aavikkokentissä tahkottiin kauan, mutta päästiin lopulta seuraavaan lumiseen maailmaan.

IMG_9204

Lumi-Kukka avustaa näissä paikoissa mua. 🙂

IMG_9207

Pieni pelaaja. 🙂

Huomenna rakkahin ystäväni Pia tulee meille ja mennään meiän lähikirpputorin kautta Raumalle, jossa käydään ehkä Taidemuseossa (oooooh!) ja sellasessa touhupajassa, jossa saa lapset askarrella ja huovutella. Ei voi tulla kuin kiva päivä, jee! 🙂


Toinen kuvapläjäys

Posted on

Laitetaanpas nyt vielä lisää kuvia, kun vauhtiin päästiin! 🙂 Kuvia lenkkien varrelta ja joulukuvia ja jotain.

Käytiin viime viikon lauantaina kävelyllä tuon tehtaan ympäristössä. Tuonne jokeen ei olisi tehnyt mieli tippua, virtaus oli melkoinen.

Käytiin viime viikon lauantaina kävelyllä tuon tehtaan ympäristössä. Tuonne jokeen ei olisi tehnyt mieli tippua, virtaus oli melkoinen.

DSCN0334

Toisella puolella siltaa joki oli rauhallisempi.

DSCN0340

Ihania tällaiset vanhat kyltit.

DSCN0348

Lisää vanhoja liikennemerkkejä.

DSCN0349

Onko nyt varmaa, ettei varoituslaitos toimi? 😀

DSCN0366

Aurinko tekee maisemasta aina niin kauniin!

Tässä ollaan melkein jo joulussa…

IMG_8964

Joulukuusi, joka haettiin metsästä ja jonka koristelijavastaavana toimi Lumi-Kukka. Tällä kertaa ei onneksi käytetty edes kaikkia koristeita mitä laatikosta löytyi. 😉

IMG_8983

Pupu änkesi uudelleen ja uudelleen näitten lahjojen päälle. Siinä oli kai kiva hengailupaikka. 😀

Nyt ollaan päästy jo jouluaattoon asti.

DSCN0380

Tunnelmakuva mummilasta jouluaatolta. Mummilassakin on Lumi-Kukan koristelema kuusi. 🙂 Käytiin päivällä vanhempieni luona ja availtiin siellä sitten lahjoja Kimmo-veljeni perheen kera.

DSCN0394

Mummilan jälkeen käytiin hautausmaalla viemässä kynttilöitä haudalle. Vain lumi puuttuu 😉

IMG_8990

Meiän pieni joulupöytä. Kalaa, laatikoita, rosollia, Tellen sikatulista sinappia, kinkkua, jouluherneitä ja kotitekoista juustoa. Yleensä mun jouluateriaan kuuluu myös kermajuuston viipaleet ja silli, mutta ne nyt jäi. Oli meillä sentäs yksi kynttilä pientä joulun tunnelmaa tuomassa. 😀

Sitten siirrymme joulupäivään, jolloin anoppi tuli meillä käymään. Sain anopilta tuon amarylliksen, joka onkin nyt ihanassa kukassa.

IMG_8995

Työpöytäni ikkuna. Tässä kuvassa näkyy kolme uutta pöllöjoululahjaa! Ikkunassa möllöttää pöllö, jonka sisälle saa kynttilän. Sitten sain ihanan pöllökynttilän (tuossa peuran edessä) ja suloisen pöllökulhon (Pia etsi kyllä Samu-kulhoa, mutta ei toikaan oo pöllömpi 😀 ).

Joulupäivän täysikuu (eiks sillon se täysikuu ollut?!) pilkisteli oksien takaa.

Joulupäivän täysikuu (eiks sillon se täysikuu ollut?!) pilkisteli oksien takaa.

Tässä eilisen järvenrantakävelyn kuvasaldoa.

DSCN0434

Järvi oli pikkuisen jäässä tuosta rannasta.

DSCN0436

Deea meni vapaaehtoisesti tuonne laiturille, vaikka yleensä Deegis hiukan kammoaa kaikkea tuollaista missä on vesi alla. Rohkea mummeli! 🙂

DSCN0437

On meillä täällä pikkuisen lunta, kuten laiturilta näkyy. 🙂

DSCN0452

Talven eka koskikarapari bongattu! Toisesta vain kuvan sain, tyypit olivat melko vikkeliä eivätkä kauaa paikallaan olleet. Ja tääkin kuva on vähän huono, kun olis tarvinnut olla jalusta kamerassa.

DSCN0457

Puut on joskus tuohon päälle kaatuneet ja siihen näköjään jääneet.

DSCN0458

Mun rakkaimmat!

DSCN0460

Tää paikka näytti jotenkin nätimmältä oikeesti kuin kuvissa. Mutta laitan silti kuvan. 😀

DSCN0462

Kauniissa huurteessa kaikki kasvit.

Lopuksi vielä tämän päivän kuvia. Ihan tossa muutaman sadan metrin päässä on tämä kaunis koski, jota käy jatkuvasti ihmiset valokuvaamassa. Mäkin sitten tänään otin puhelimella muutaman kuvan. 🙂

IMG_9007

Vähän on jo jäätäkin tuolla kivien seassa.

IMG_9008

Tuolla vasemmalla näkyvällä sillalla ihmisiä näkee usein kameroidensa kanssa.

IMG_9012

Tulkaa jo!

IMG_9013

Siitä sillalta otettu kuva. Tulisipa enemmän lunta, niin tääkin paikka muuttuu vielä kauniimmaksi!

Pitäisi varmaan kodinkin edistymisestä näyttää kuvia, mutta aina on olevinaan liikaa muuttolaatikoita siellä ja täällä ja tuollakin vielä. Mutta lupaan ottaa kuvia laatikoista huolimatta. Tai yritän rajata niitä pois kuvista. Tänään saatiin hakea postista uusi imuri (koska vanhassa kodissa oli keskuspölynimuri) ja kuinka kivaa onkin päästä imuroimaan! Mää tykkään siitä hommasta ja tuolla uudella punaisella söpön pienellä vehkeellä se sujuu rattoisasti! 🙂


Pientä edistystä ja kymppisynttäreitä

Posted on

Ihan ekana – hyvää 10v synttäriä Deealle! Deegis sai maksalaatikko-koiranherkkusynttärikakun juhlan kunniaksi. 🙂

Namskis!

Namskis!

Tänään saatiin koottua se mökin vanha sänky, jee! Ja saatiin vietyä myös yksi peräkärrykuorma taas sinne talolle, kiitos Annille autoavusta! 🙂 Tänään vietiin sinne mun toinen oranssisisuksinen kaappini, keittiönpöytä ja muuta pientä. Nyt siellä talolla näyttää taas vähän enemmän kotoisalta, jee! Purin tänään myös täällä vanhassa kodissa työpöytäni, jospa sen saisi seuraavaksi vietyä sinne… Joo ja pöydän yhteydessä olevassa hyllykössä olleet tavarat on nyt sitten hyvin epämääräisenä kekona lattialla. En varmaan löydä enää mitään mitä tarvin… koitin kyllä tärkeimmät jutut laittaa erikseen turvaan, mutta voi olla etten kaikkea huomannut turvaan ottaa. No, elämme tavarakaaoksessa sen aikaa kun elämme. 🙂 Ja nyt mulla on väliaikaisena työpöytänä pieni askarteluhuoneen sivupöytänä ollut tietokonepöytä, tämmönen pulpettikokoinen suunnilleen. Ehkei mun tarvi tätä kauaa käyttää, kovasti haluaisin päästä hyvinkin lähitulevaisuudessa elelemään jo sinne uuteen kotiin… Tässä vielä muutama kuva edistysaskelistamme. 🙂

Siinä se sänky nyt on. Onneksi googlettamallla löytyi kokoamisohje, ei muuten ehkä olisi ihan tosta vaan muistanut miten se runko kootaan.

Siinä se sänky nyt on. Onneksi googlettamallla löytyi kokoamisohje, ei muuten ehkä olisi ihan tosta vaan muistanut miten se runko kootaan.

Keittiö alkaa jo näyttää siltä että siellä voisi elellä! :)

Keittiö alkaa jo näyttää siltä että siellä voisi elellä! 🙂 Pöydän sijainnista en vielä tiiä, pitäiskö siirtää keskelle ikkunaa vai miten…

Mun oranssisuksinen kaappini! Lasiovet jäi vielä laittamatta paikalleen. Toinen vastaava kaappi tulee tuohon vierelle. Toisessa säilytän kauppani juttuja, toisesta tulee askartelutarvikekaappi.

Mun oranssisuksinen kaappini! Lasiovet jäi vielä laittamatta paikalleen. Toinen vastaava kaappi tulee tuohon vierelle. Toisessa säilytän kauppani juttuja, toisesta tulee askartelutarvikekaappi. Ja fättis eli Fatboy on tuolla takkaolohuoneessa väliaikaisena sohvan korvikkeena.

Ukkeli väkersi tässä makkarin lamppuun pistoketta sokeripalan tilalle. Tuolla seinän vieressä on jo mun askarteluromppeita ja muuta odottamassa loppusijoitusta.

Ukkeli väkersi tässä makkarin lamppuun pistoketta sokeripalan tilalle. Tuolla seinän vieressä on jo mun askarteluromppeita ja muuta odottamassa loppusijoitusta.

Tunnelmavaloa :)

Tunnelmavaloa 🙂 Tää kuva on ennen ikkunanpesua otettu, ihanat maalarinteipit ikkunan saumoissa 😉