Category Archives: Lumi-Kukka

Viikonlopun kuulumisia

Viikonlopun kuulumisia

Vähän huono bloggaaja ilmoittautuu taas. 🙂 Nyt olisi vähän kuvamateriaaliakin tarjolla viikonlopun touhuista. Joten kuvat kertokoon nyt alkuun omaa tarinaansa ja niiden jälkeen vielä sanat.

Nää isokokoiset kuin valkovuokot on joka kesä yhtä ihastuttavia!

Lisää kukkia…

Ja vieläkin. Rakastan kukkia!

Rakas pieni kikkarapää katselee järvelle.

Poju piehtaroi (hanhenpötkylän päälläkö?).

Kolmikko katselee järvelle, jossa isi laittaa katiskaa veteen.

Ruokakupin vahtija.

Lavastamaton tilanne – Deea nukahti ponin kanssa matolle. 🙂

Äidin oma perunanpesuapulainen. Ja tämän jälkeen oli lattialla vettä ja housut meni vaihtoon 😉

Ollaan siis nautittu ulkoilusta sen verran kun sää on periksi antanut. Hyttysiäkin on ihan julmetusti, nekin vähän rajoittavat ulkona viihtymistä, kun ei vaan tee mieli olla niiden pikkuinisijöiden ruokalistalla pitempää aikaa kerrallaan. Tarttee muistaa ostaa lapsille sopivaa hyttysmyrkkyä, niin ehkä sitten tykätään olla ulkonakin enempi.

Tänään käytiin serkkuni rippijuhlissa Loimaalla. Kotimatkalla saatiin ajella kunnon sadekuuroissa, tulipa auto puhtaaksi likastuakseen taas kuraisella mökkitiellä… Eipä autoa kai kannata ikinä pestäkään, kun hiekkatiellä se likastuu aina uudelleen. 😉 Musta auto on vaan siitä anteeksiantamaton, että siinä näkyy lika pikkuisen turhan hyvin.

Innostuin alkuillasta ristipistoilemaankin taas. Osui käteen sellanen Marjolein Bastinin sorsatyö, jota oon joskus vähän aloitellut. Jatkoin sitä vähän, mutta tuli sellainen olo ettei se tule koskaan valmiiksi. Siinä on ihan järjettömästi tekemistä, on aika isokokoinen työ. Mutta jos sitä silloin tällöin vähän pistelee, niin ehkä se joskus tulee valmiiksikin, kuten ne kaikki muutkin työnalla olevat ristipistelyt… eipä tarvisi ainakaan uusia töitä ostella, kun vanhoissa on tekemistä ihan muutamaksi tunniksi…!

Uusi työviikkokin taas kolkuttelee ovella, vähän tavallista lyhempi sellainen tosin tuon juhannuksen takia. Meillä ei ole minkäänlaisia juhannussuunnitelmia, enkä sellaisia halua tulevankaan. Olisi kiva vain olla ja tehdä oman perheen kesken mitä huvittaa. 🙂

Leffatreffit

Leffatreffit

Meillä oli eilen kivat leffatreffit rakkaani kera. 🙂 Vietiin lapsi jo ennen Suomen peliä hoitoon mummun luo, kun muuten olisi tullut turhan kiire pelin jälkeen. Tuosta pelistä nyt ei voi oikein muuta sanoa, kuin että voihan venäjä… ;( No mutta mitalipeleissä silti ollaan, parempi se pronssi olis voittaa kuin hopea hävitä 🙂

Pelin jälkeen lähdettiin ajelamaan ihanassa auringonpaisteessa Turkua kohti. Siellä meitä sitten odotti järjettömän suuri leffasali, enpä ole yhtä suurta varmaan ikinä kokenut. 🙂 Väkeä ei silti ollut tuvantäydellistä, kun leffan ajankohtakin oli niin aikainen. Kahdessa myöhemmässä esityksessä saattoi enempi ihmisiä ollakin. Mutta se Diktaattori-elokuva oli taattua Sacha Baron Cohen -laatua! Naurua riitti ja se oli kyllä hyvin vihdyttävä pätkä.

Leffan jälkeen saatiin taas nauttia auringonpaisteesta ja ajeltiin mökin kautta kotiin. Mökiltä napattiin väsynyt pikkulikka mukaan ja kotiin tultiin vielä grillin kautta. Ei siihen aikaan ollut enää oikein kokkausmotivaatiota ja lihapiirakan houkutus voitti. 🙂 Pikkulikka kun nukkui tuon kotimatkan, niin voitte kuvitella että kotona ei uni sitten ihan heti maistunutkaan. 😉 Joskus puoli yhdentoista aikaan alettiin sänkyyn mennä ja piti ihan jäädä nukuttamaan likkaa, kun tällaisissa yliväsymystapauksissa ei ihan normi keinot toimi. Kai mä vartin tai vähän yli koitin siinä sängyn vieressä hengailla, mutta sitten oli pakko sanoa että nyt äiti menee ottamaan allergialääkettä ja nukkumaan omaan sänkyynsä, kun olo oli aika karsea. Ja se oli ihan ok Kukkikselle, sinne se jäi tyytyväisenä ja malttoi vihdoin nukahtaakin, kun ei ainakaan mitään höpinää enää sängystä kuulunut. 🙂

Söpö pupunhalaaja. 🙂

Loppuilta meni siinä sitten allergiaoireiden kanssa tuskaillessa. Voi kökkö, ei saisi lainkaan poistua kotoa. Ja vaikkei poistuisikaan, tuohan ilmastointi koko ajan pölyä sisällekin. Onneksi jonkun löytämäni tilaston mukaan koivun siitepölyn määrän pitäisi alkaa helpottaa yleensä tässä vaiheessa toukokuuta. Tosin tiiä sitten jos tää supervuosi käyttäytyy eri tavalla kuin tilastollisesti yleensä on mennyt… Sais vaan jo riittää tää allergisointi!! Ei parane olla ulkona vaikka mieli tekisi, kun ulkoilun vaikutukset saa kyllä tuntea ihanasta nahoissaan. Blääh! Mutta tää on ihan ok, kunhan tuolle pikkuneidille ei vaan allergiaoireet puhkea.

Tänään en todellakaan aio ulkoilla. Vaatikoon lapsi vaikka miljoona kertaa ulkoilua, mutta mää en ulos mee. Onneksi isin kanssakin voi ulkoilla. 🙂

Kuvia lenkin varrelta

Kuvia lenkin varrelta

Käytiinpä päivänä eräänä vähän metsälenkkeilemässä ja tässä vähän kuvasatoa siltä päivältä. 🙂 Koiristakin tuli kuvia otettua pitkästä aikaa – jännästi tuo kaksijalkainen lapsi on syrjäyttänyt valokuvissa nelijalkaiset…

Valkovuokot on aina ihania!

Kukkis löysi vaelluskepin 😀

Ja vaelluskepukka kävi rumpupalikaksikin!

Söötti 🙂

Kukkien tuoksuttelija.

Deea villinä ja vapaana.

Deegu kotipihalla, likka tykkää syödä noita puuntaimien lehtiä...

Karvaturilas-Poju. Saas nähdä saako koira olla turkissaan koko kesän tällä kertaa...

Jospa koittaisi taas kirjoitella jotakin…

Jospa koittaisi taas kirjoitella jotakin…

Mää oon ollut tosi tosi huono kirjoittelija taas vaihteeksi. Eipä sillä että elämässä olisi mitään ihmeellisyyksiä tapahtunutkaan, samaa arkea tässä porskutellaan. Mutta kivaa arkea, kun sen saa jakaa kahden tärkeän ihmisen kanssa! 🙂

Tällainen bougainvillekukinta meillä taas talvipuutarhassa, ihana! Tää kukkii kutakuinkin ympäri vuoden.

Ei oikein voi edes valittaa mistään, kun lapsi ei ole uhmistellut pitkiin aikoihin mitään, nukkuu hyvin ja puhelee hassuja juttuja. Tota nukkumisasiaa en voi käsittää… Siis kun suostuu kiltisti ysin aikaan sänkyyn, ottaa jonkun kirjan mukaansa (liekö katselee sitä ennen nukahdusta?!) ja riittää kun äiti peittelee ja sanoo hyvät yöt ja erilaiset tervehdykset (tyyliin moimoi, moikka, heippa, moro, jne). Ja sinne se jää, ei pidä ääntäkään enää oven sulkemisen jälkeen. Tai joskus saattaa sanoa vielä ”äiti?”, johon vastaan valehdellen, että äitikin menee nukkumaan, kun äiti on ihan väsynyt. Kuinka helppoa!!

Ruokien suhteen on vähän valikoiva toisinaan, mutta kai se tarpeeksi silti päivän aikana sapuskaa saa, kun se kasvaa eikä yökausia huuda tyhjää mahaansa. 😀 Jos yhtään äitiinsä tulee, niin nirsous on kohtalona, haha!

Mun elooni puolestaan kuuluu hyvin paljolti töidentekoa ja ööö… emmätiä mitä mää teen. Kirjoitan kirjeitä ja postcrossing foorumin päiväkirjaprojektiin, kortteiluinto on aika heikohko taas vaihteeksi. Katson jääkiekkoa (maksoin Anteron selostuksesta, me katotaan siis Katsomosta pelit) ja muutamia sarjoja tulee seurattua tv:stä. Discovery Channelin ”Diilerit”on yksi suosikeistani. Se vaan on mielenkiintoinen! Siinä ihmiset raahaa kaikkea mahdollista kamaa viiden diilerin arvioitavaksi, koittavat siis myydä romppeitaan diilereille, jotka niitä myyvät sitten eteenpäin asiakkailleen. Välillä saan energiapiikkejä ja saan aikaan jotain näkyvääkin – niin kuin tänään pesin nelipyöräisen beibeni ja raastoin joukkohautakukkamaasta ihan järkyttävän määrän voikukan taimia. Emmä tiä mitä noitten voikukkien kanssa pitäisi tehdä, kun ne vaan uudelleen ja uudelleen valtaavat koko kukkamaan… Tosin ehkä se auttaa, jos laittaisi jotain kukkia siihen kasvamaan heti kun säät se sallivat.

Ja väliin testi siitä, että lukeeko kukaan mun höpinöitäni. 😉 Viis ekana kommentoinutta saa viiden euron lahjakortin mun Postcard Garden -kauppaani! Nih, että kantsii kommentoida jotain, jos tahtoo pienen lahjakortin. Laitat vaan sähköpostiosoitteesi siihen kun kommenttia kirjoitat (se ei näy muille), niin otan sitten yhteyttä ja annan alennuskoodin. Jos kukaan ei kommentoi, mää itken.

Mää päätin lahjoa itteäni tulevan sunnuntain kunniaksi lahjalla, josta oon haaveillut talvesta asti, mutta jonka ostamiseen en ole keksinyt sopivaa syytä. Nyt pitää antaa itelle palkinto äitiydestä ja 31 elinvuodesta, kun tuplajuhlapäivä sattuu sunnuntaille! Tilasin Gigantista itelleni Apple TV:n, jes! Sehän on jokaisen omppuihmisen kätsy lisävaruste. Voi googlettaa, jollei tiiä mikä se on. En mäkään tiennyt ennen kuin tosissani käännyin omppuihmiseksi, hihi!

Nyt loppuu höpinät ja koitan saada silmät pysymään auki vielä yhden Iholla-jakson verran. Koitin samaa jaksoa katsoa jo viikonloppuna sängyssä ennen nukahdusta, mutta uni voitti muutaman minuutin jälkeen. Jospa nyt jaksaisi vähän paremmin, kun ei kellokaan ole vielä kuin puoli kaksitoista…

Edistymisiä

Edistymisiä

Lumi-Kukka päätti eilen voittaa kaksi kammoaan. Tai inhotustaan tai mitä ne sitten ikinä ovatkaan olleet.

  1. Imuri. Se ei ollutkaan eilen yhtäkkiä enää pelottava laite. Äidin imuroidessa taloa (kyllä, kunto oli eilen jo parempi ja imurointi aiheutti vain pientä tuskanhikeä) Lumikki seurasi koko ajan perässä ja kantoi keskuspölynimurin letkua kun siirryttiin imuroimaan huoneesta toiseen.
  2. Hiustenpesu. Päänkastelu on ollut yksi sellanen juttu, joka ei ole aikoihin ollut kivaa. Vielä kesällä likka upotti naamaansakin pihalla uima-altaaseen, mutta sen jälkeen ei ole hiusten kastelu ollut oikein pop. Eilen yhtäkkiä tyttö pyysi lisää ja lisää päänkastelua ja sain hoitoaineella tukan pestäkin. Jee! Sama hiustenkastelu oli tänäänkin kivaa. Meillä siis käydään kylvyssä silloin kuin lapsi haluaa. Joskus joka päivä, joskus muutaman päivän välein.

Mun itteni pitäisi kanssa edistyä ja voittaa se hemmetin hammaslääkäripelko sillai kunnolla. Hyvä ote mulla jo siitä on, mutta se huominen visiitti alkoi tänään kammoksuttaa niin paljon, että sain ihan mahani kipeeksi. Ja huomenna aamulla ei varmaan maistu aamupala, lounaasta nyt puhumattakaan… 🙁 Se lääkäriaika on vasta 14:30, ehtii koko aamupäivän panikoida töissä ;D Anoppi tulee tällä kertaa mukaan, kun varasin sillekin ajan sitten samaan aikaan kun itekin kidutuspenkissä oon, kun silläkin on joku hammasvamma. Hyi hitto jo sitä hajua, kun astuu sinne hammaslääkärimestaan… iuuu!

Tää täti on nyt ahertanut töiden parissa ihan hikihatussa, vapaa-ajasta, tai siis omasta ajasta ei ole ollut oikein tietoakaan. Ja hiki siinä tilauksia kerätessä ja pakatessa on tullutkin tällee puolikuntoisena. Onneksi nyt alkaa nuha jo helpottaa ja toistaiseksi kukaan muu tästä perheestä ei ole tautia saanut. Laitoin osan korteista alennukselle loppuviikoksi ja tilauksia tulikin ihan kivasti. 🙂 Hyvä välillä saada vähän enempi kamaa pois varastosta, niin on taas tilaa uusille herkuille! 🙂

Töissätöissäkin oli tänään mukavan puuhakas päivä. Ihan kuin sesonki olisi yhtäkkiä tänään alkanut, mutta ehkä se loppuukin taas jos lunta satelee jälleen kun lähes kaikki lumi on jo sulanut… Enää on meinaan ihan vaan jossain kasoissa lunta, muuten ihan lumetonta. Pian pääsee varmaan aloittamaan polkupyöräkaudenkin, kunhan ilma on sopivan lämmintä. Kivaa! Mua tosin snadisti pelottaa ajaa tollanen arvokas ihmisen taimi pyörän takana, mutta jos muutkin siitä selviää kunnialla, niin kyllä mäkin! Eilen jo koklattiin sitä Kukkiksen kolmipyörää ulkona. 🙂 Jo likka olikin monta kertaa odotellut että saisi ulosmennessä pukea pyöräilykypärän päähänsä. 🙂

Eilen käytiin pienellä päiväuniajelulla eiku linturetkellä ja nähtiin vihdoin eka västäräkki, kaksi kiurua ja jo kerran ennenkin nähtyjä kurkia! Niin se kevät vain tulee!

Mietteitä flunssan keskeltä

Mietteitä flunssan keskeltä

Mulle iski flunssa heti pääsiäisen jälkeen. Ehkä syy olikin siinä, kun olisi tahtonut vain lomailla, mutta jokainen päivä oli jonkinmoista toimintaa täynnä. Vuoden päästä pääsiäisen ei tehdä mitään, jooko?! Ei silti, kivoja touhuja pääsiäisen aikaan oli, hautajaisia lukuunottamatta, mutta sielläkin oli kiva nähdä ihmisiä. Lumi-Kukka kohtasi pikkuserkkunsa ekan kerran. 🙂 Mutta siis, nenäliinoja kuluu, mutta kuumetta ei ole ollut. Rouva Tunnollinen onkin sitten ollut töissäkin taudista huolimatta. Jotenkin hölmöä maata vain kotona, jollei ole sitä kuumetta, jota mulla harvemmin edes on. Pian onkin taas viikonloppu ja voi lepäillä ja parannella oloa. Tiistaina olisi syytä hengen taas kulkea nenän kautta vaivattomasti, kun on hammaslääkärikidutussessio #5 edessä. Toi sessio ihan oikeesti pelottaakin taas, kun en tiiä mitä se mulle tekee. Viime kerralla se tarkasti mun hampaani (ekaa kertaa sitten täysi-iän rajapyykin ylitettyäni) ja olin yllättänyt, kun se löysi vain kaksi reikää. Olin varma että joka hampaassa oli reikä 😀 Kun se jotain kirjain+numeroyhdistelmiä luettelikin jokaisen hampaan kohdalla, mutta vain kaksi reikää. Ja muutama alku kuulemma ihan hampaan juuressa. Helvatin kiva paikka jos niitä täytyy alkaa porailemaan?!?! Miten ihan ikenen rajasta edes voi porata ilman että ienkin menee ihan rikki?! Sitten se täti sanoi että mun purukalustoni pitää röntgenkuvata, jotta näkee onko ne reiän alut millasia. Ja sitten se löysi hammaskiveä, jonka poistamisesta olen jo lukenut kauhukertomuksia. Uujee. Mutta jos flunssa jatkuu (toisaalta sais jatkua vielä tiistaihin asti, haha), niin tarttee siirtää tota painajaisia aiheuttavaa lääkäriaikaa eteenpäin… Mutta kyllä mää nää hampaani nyt hoidan kuntoon, oli siihen varaa tai ei. Ei ole halpaa huvia. Jos jätän nyt kesken, en tuu jatkamaan projektia ennen kuin joku hammas on taas ihan kuollut. Nyt ei siis ne kaksi reikääkään mitenkään vaivaa, en edes tiedä missä hampaissa ne on.

Lumet on nyt sulaneet tosi kovaa vauhtia, kun yötkin on olleet pakkasettomia. Ja tänään oli jotain +12°c jo lämpötila, hurraa! Oli pakko kauppareissun jälkeen vähän tehdä puutarhahommiakin, kun sipulikukkamaan lumet oli taas sulaneet kokonaan pois, niin kukat on vähän edustavampia ilman viimevuotisten rikkaruohojen jämiä. 😉 Otin puhelimella jo kuviakin, mutta pitää ottaa vielä paremmalla kameralla. Lumi-Kukkakin auttoi puutarhahommissa, kuinkas muutenkaan. Apu oli tosin vähän kyseenalaista – katkoi yhden lumikellon ja heitteli mansikan taimia (se mitä niistä on talven jälkeen jäljellä) pihalampeen. 😀

Lapsuudenystäväni Maarit laittoi tänään tekstaria ja kyseli onko meillä vielä marsua. Kun hänen kaverillaan olisi tyttömarsu vailla marsuseuraa ja uutta kotia. Mulla on ollut elämäni aikana neljä marsua – Ofelia, Aaliah, Örebro ja Alma. Ören kuoleman jälkeen ei ole marsua enää ollut, mutta marsukuume on varmaan vuoden ajan nostellut aika ajoin päätään. Niinpä nyt olisi oiva tilaisuus edetä kuumeesta tekoihin. Asumus ja tarvikkeita löytyy, joten ainoa hankinta olisi tyttömarsulapsi, joka sitten saisi kaverikseen sen Maaritin tutun tyttömarsun. Kukkikselle ei lienee ole mitään marsua vastaan 😉 Eikä tuolla perheen miespuolisella olennollakaan. Joten kai meille siis tulee taas kaksi marsua – ihanaa! 🙂 Piti hommata marsu vasta kun Lumi-Kukka osaa sellaista pyytää, mutta voinhan mä opettaa Kukkiksen sanomaan isille ”Haluan marsun” 😉

Ihan ihmeellistä jotenkin miten hyvin tuon lapsen kanssa voikin jo kommunikoida! Puhuu ymmärrettävästi jo lauseita lauseiden perään! Ei vieraat ihmiset välttämättä kaikkea ymmärrä, mutta itse kun tuota kuuntelee jatkuvasti, niin hyvin ymmärtää omituisiakin sanoja. Kukkis auttaa ruokapöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä, pesukoneen täytössä ja tyhjennyksessä, laittaa matot suoraan kun Deea rehatessaan laittaa matot ihan mytyiksi, ruokkii pupua, ruokkisi mielellään myös koiria, pesee hienosti hampaansa (oppi jokin aika sitten sylkemäänkin hampaiden pesun yhteydessä, kun näytin mallia, hihi), tykkää valita ite vaatteita joita haluaa päälleen, pukeekin ite enemmän tai vähemmän menestyksekkääksi, jne. Ihana likka!

Postcrossing-harrastukseni sivutuotteena aloiteltiin 16 muun korttihörhön kanssa taas päiväkirjaprojektikin. Jokainen laittaa matkaan oman päiväkirjansa, johon jokainen osallistuja kirjoittaa viikon ajan päiväkirjamerkintöjä. Nyt alkoi jo yhdestoista kierros – aika hieno saavutus! 🙂 Olen ihan innoissani tästä päiväkirjaprojektista! Osallistuin joskus hyvin hyvin kauan sitten vastaavaan kansainväliseen projektiin ja sen jälkeen sitten olen pyörittänyt vastaavaa suomiversiota. Kivaa!

Innostuin myös ennen flunssatautia kovasti paljon Nintendo Wiin Fit-pelistä. Ehdin peräti kahtena päivänä kuntoilla, kunnes tuli tauti. Kova into olisi päästä taas jatkamaan, mutta kunto ei oikein ole tällä hetkellä kohdillaan. Jo rappusten kapuaminen sai tänään aikaan kauheen hengästymisen. Mutta eipä tää tauti voi kauaa jatkua ja sitten voi taas jatkaa. Pitkä tauko taas olikin. Sillon kun toi peli oli uusi, kuntoilin lähes joka päivä ja se oikeesti vaikuttikin ruhon kilomäärään ja kunnon kohenemiseen. 🙂

Loppuillan ohjelmaan kuulunee vähän tilausten pakkailua, miten sitten jaksankin. Ja odotan jo Iholla-sarjan jaksoa. Se on niin hyvä! Katson kuluneen illan jakson aina sängyssä puhelimen näytöltä kuulokkeet korvilla ennen kuin alan nukkua. Semmonen mun iltasatuni. 🙂

Uudet välikausihousut ja pipa

Uudet välikausihousut ja pipa

Meiän pikkulikka sai eilen uudet välikausihousut (grr mikä sana!), kun viime syksynä ostetut oli jo auttamattoman pienet. Ei kai ihme jollei 86-kokoiset housut enää oikein mene 91 senttisen ihmisen päälle. Tai menee, mutta lahkeissa alkaa olla pituusvajetta liikaa. Nyt ostettiin sitten housut kokoa 98 – iso likka! 🙂 Takki on vielä viime syksyinen ja kokona 86, siltikin hihat on vielä sen verran pitkät, että ei ole tarvetta aikoihin isompaan. Piponkin tyttönen sai, ihanan värikäs raitapipo!

Kuvassa housujen väri on kirkuvan pinkki, ainakin mun koneellani. Ei ne noin kirkuvat oikeasti ole. Mietittiin kaupassa sopiiko oranssi ja pinkki yhteen, kunnes huomattiin, että siellähän myytiin sen värisiä takkeja, joiden väritys oli oranssi-pinkki. 😀 Eli hyvä yhdistelmä on. Housujen hinta oli 20€, ei paha. Kun kattoo jotain hienon merkkisiä välikausihaalareita, niin niitten hinnat on ihan järkkyjä… :/ Niin ja nää housut on kai sitten sellaset kuorihousut, mitä ikinä hieno termi tarkoittaakaan. 😉 Kuorihanskatkin varmaan pitäisi saada… Kuoritakki toi varmaan onkin. Ainakin ihan vastaava takki oli kaupassa sen niminen.

Helkkari, siitepölykin on alkanut nyt vaivata. Zyrtecin nautiskelu on aloitettu eilen, kun keksin että viime päivinä ilmennyt pärskiminen on varmaankin merkki siitepölykauden alkamisesta. Ja onhan sitä jo pähkinäpensasta ja leppää alkanut ilmassa olla kun siitepölytiedotetta vilkaisin. Zyrtec vie kyllä nenästä kutinan ja nuhailun, mutta silmiin se ei tunnu nyt auttavan. Pitäisköhän koklata sitä uutta, joka radiossakin mainostetaan… Toivottavasti pikkuihminen ei ole allergiaa multa perinyt. Tuskinpa, jos se kaiken on isältään perinyt niin kuin tuntuu olevan. ;D

Kääk! Meillä pidetään reilun viikon päästä sunnuntaina Tupperware-kutsut! 😀 Mää vähän repeilin, kun rakas ystäväni Pia kysäisi multa alkuviikosta, jotta tahtoisinko järkätä meille moiset kutsut, kun hän on päättänyt koklata millasta se tupperointi on. Hihii! Oon saattanut joskus lapsena moisilla kutsuilla olla?! En tiä, joku hämärä mielikuva jäänyt mieleen. Nyt sitten Pia pitää meillä moiset, mielenkiinnolla odotan millainen kokemus se on! 🙂

Ystäväni takkatuli ja synttärijuhlia

Ystäväni takkatuli ja synttärijuhlia

Tää talo kuvittelee, että ulkona on jo kesä. Lattiat on jäätävän viileitä ja muutenkin tuntuu kylmältä (mää en tykkää itsenäisesti ajattelevasta ja toimivasta talon lämmityssysteemistä). Onneksi mulla on yksi lämpöinen ystävä;

Puupalikat (eli ne Bioklapit) lämmittävät oikein mukavasti. Takan reunalla istuessa tuppaa pehvakin palamaan – mutta ehkä se kuumuus sulattaa myös ylimääräisiä ihrakerääntymiä?! 😀

Tänään juhlittiin pikkuihmisen kaksivuotissynttäriä. Kuvia otin kehnonpuoleisesti. 🙁 Jos joku vierailija otti jotain onnistuneita otoksia, mulle saa niitä lähettää. Muistin vain ihan aluksi kameran olemassaolon, sitten se unohtui. Oli niin paljon puuhastelua koko ajan, olis pitänyt palkata joku muu ottamaan niitä kuvia…

Ennen juhlavieraiden saapumista meinasi iskeä paniikki… Vietin eilen leipomispäivän. Tein cupcaket ja niille sen kuorrutteen ja ajattelin kuorruttaa vasta tänään. Joo, kuorrute oli tehnyt jännän tempun ja muuttunut yön aikana melko jähmeäksi. Ukkeli onneksi pelasti tilanteen lorauttamalla kuorrutteen sekaan lirauksen öljyä. Öljytty kuorrute suostui pursottimista tulemaan ulos, jähmeästi mutta tulipa kuitenkin. Macaronien teko meni vähän niin ja näin. Ekan pellillisen tapaukset jäivät aika pieniksi (mutta koostumus oli hyvä), toinen onnistui hyvin, kolmas meni ihan plörinäksi. Ja yön aikana niille hyvillekin oli käynyt vähän hassusti, osalle vain, niille purnukan pohjimmaisille. Jostain hillosta oli valunut kosteutta purkin pohjalle ja voitte arvata millaista suttua se purkin pohja sitten oli… Nooh, teen niitä joku kerta uudelleen – lupasin että käytän 800 gramman mantelijauhepussukan ennen kuin se vanhenee. 🙂 Cupcakeja jäi paljon odottamaan kuorrutettakin – ne pohjat voi syödä sellaisenaan pikkuisina muffinseina tai sitten laittaa pakastimeen ja tehdä joku kerta se kuorrute niille. Kuorrute on helppo tehdä, ne ite cupcaket on isotöisiä.

Kodistakin tekisi mieli jotain kuvia ottaa, sitten joskus kun on taas aurinkoinen päivä. On taas hetken aikaa suht siistiä, niin pitäisi käyttää tilaisuus hyväksi. Olisi niin kovin helppoa pitää koti siistinä kun joka viikko jaksaisi epäkohtiin puuttua, mutta kun ei osaa…

2v-neuvoloitumassa

2v-neuvoloitumassa

Käytiin näin synttäripäivän aattona neuvolassa. Meitä vastassa oli tosi mukava opiskelijatyttönen, ei harmittanut vaikka neuvolatäti on vaihtunut, kun se opiskelija oli kiva ja hoiti sen koko neuvoloinnin. Ja mukavalta se uusikin täti vaikutti, kun sitä vähän aikaa nähtiin.

Mittoja, niitähän neuvolasta aina odotellaan kieli pitkällä. 🙂

  • pituus 91cm (puolitoistavuotiaana 84.6 eli yli 6cm lisäystä, ei ihme kun vaatteet jää pieniksi…)
  • paino 12.8kg (puolitoistavuotiaana 11.7kg eli tässäkin vähän yli kilo lisäystä ja tasan kymmenen kiloa syntymäpainoon tullut lisää)
  • pään ympärys mitattiin, muttei näköjään merkattu neuvolakorttiin…

Likka kasvaa käyriensä mukaan hienosti. Pituus menee vähän sen peruskäyrän yläpuolellekin. Taitaa aika pitkä ihminen tuosta meiän lapsukaisesta tulla. Painokaan ei ole enää alaspäin menossa niin kuin tossa viime kerralla oli. Muuten neuvola meni ujostellen, mutta hitaasti lämmeten. 🙂 Tarttis olla pitempi tuo neuvola-aika kuin vain puolituntia, kun ei tuossa ajassa meiän lapsi oikein ehdi lämmetä ja olla ihan oma itsensä. Palikoita kokosi torniksi kyllä heti kun neuvolatäti meni toiseen huoneeseen tai käänsi selkänsä meille päin. 😀 Pallo ei suostunut potkimaan, pyysi vain päästä mun syliin. Kirjasta näytti jotain kuvia, mutta siinäkin ujous meinasi viedä voiton. Tai vierastus. Mutta oli kuulemma ihan tyypillinen kaksivee. Ja neuvolakorttiin raapustettiin vielä: ”Kasvu ja kehitys hienoa. Hienoja torneja rakentelee. Suloinen tyttö.” 🙂

Neuvolasta pois lähtiessä iski melkoinen pupuraivari… Likka olis tahtonut ottaa neuvolasta pupun mukaansa eikä oikein hyväksynyt sitä, että se pupu jää sinne odottelemaan seuraavaa neuvolakertaa vuoden päästä ja että se pupu tuo muille lapsille iloa siellä sillä aikaa… ”pupu mukaan, pupu mukaan” -itkua tuli sitten jonkin verran ja oli pienoisia pukemisvaikeuksia mulla, kun ei olisi saanut laittaa ulkovaatteita päälle vaan olisi se pupu pitänyt mennä hakemaan… 😀 Onneksi siellä ei muita ihmisiä ollut odotustilassa, sai likka rauhassa raivota. 😀

Kun pääsin kotiin heitettyäni Lumi-Kukan mummilaan, päästin koiria ulos ja kävin postilaatikolla, niin siinä sitten vanhempieni naapuri huuteli että hei koiranulkoiluttaja, tuu auttaan! Mun isukki oli sitä jo sen fillarin kanssa auttanut aiemmin, sillon just autteli kun mää vein Kukkista hoitoon. Ja nyt sitten sillä oli taas ongelma. Hain semmoset jotkut sivuleikkurit vai mitkähän ne on ja saatiin ketjujen väliin mennyt pinna lopulta katkaistua ja revittyä pois sieltä ketjuista. Joku toinenkin nainen siinä autteli. Tulipa vähän toimintaa siis viikon alkuun. 🙂

Nymmää taidan jatkaa jotain työjuttuja. Mut jätettiin tänne toimistoon yksin ja ajattelinpa aikani kuluksi näpytellä nää neuvolakuulumiset, ettei ne unohdu. Eipä sillä että kukaan ohikulkija tietäis mitä mää teen, voin vaikka jotain hirmuisen tärkeitä työasiakirjoja tässä näpytellä. 😉

Mun vauva on huomenna kaksvee, iik!

Normiyö

Normiyö

meni pikkuihmisen nukkumisen suhteen ihan normaalisti – jes! Poju sitten tekikin yöstä osittain unettoman 🙁 Mokoma ääliö sättäsi ja pyysi ulos ja ei tullut ulkoa millään takaisin sisälle kuin vasta joskus tunnin tai kahden päästä. Mutta nyt pitää nousta peiton alta pois ja ryhtyä aamutoimiin…