Juhannusviikonloppu

Posted on

Ihana kukkaistyttö!

Meillä oli ihana rauhallinen juhannus. Eli pieni loma, eipä meiän elämässä tuo keskikesän juhla kummemmin näkynyt. Perjantaina oli ihana ilmakin, niin ihana että auringosta nauttiessa sain vähän poltettuakin käsivarsiani, vaikka en mä yleensä pala. Ei oo iho vaan liikaa aurinkoa tänä kesänä vielä saanut, joten oli vähän turhan rankkaa se auringon porotus. Mutta voi mä nautin siitä kun paikallaan istuessa tuli kuuma! 🙂 Kukkis vietti aikaa uima-altaassaan ja pomppulinnassaan ja keinussaan ja kukkia keräten. Käytiin oikein kukkaretkelläkin autolla sellasella metsätiellä, jonka varrella yleensä kivasti kukkia on. Ja saatiinkin ihan hyvä saalis! Saatiin monta maljakollista ihania luonnonkukkia. 🙂 Ja Kukkis osoitti eilen illalla olevansa melkoinen saunoja, kun jaksoi ylälauteella istua kauemmin kuin isi 😉 Me lämmitettiin saunakin vasta eilen ekaa kertaa mökillä, ei ole vaan huvittanut saunoa aiemmin. Otettiin koivunoksia mukaan tuomaan ihanaa tuoksua.

Osa kesäkukkasaaliista ja taustalla pomppulinna.

Jos eilen oli vähän rauhallisempi päivä (=ristipistopäivä, mää kun oon taas ihan seonnut tuosta harrastuksesta, hihi!), niin tänään ei ole ehtinyt neulaa heilutella kuin aamulla. Pidettiin kunnon touhopäivä ja saldona pientä, mutta tärkeää. Keittiö sai kaksi kohdevalaisinta, kun keittiössä on niin maailman surkein valo, ettei siellä näe ilta-aikaankaan oikein mitään tehdä. Nyt näkee! Vessa sai vihdoin peilin, joka on odottanut vuoden kiinnitystä. 😉 Nyt voi vessassakin alkaa laittaa hiuksia ja muuta, kun näkee ittensä peilistä. Melko tarpeellista! Kukkiksen huoneeseen laitettiin vuoden odottaneet kattolistat, wuhuu! Vielä kun maalaan jalkalistat joku kaunis päivä vaaleanpunaisiksi ja ompelen (tai vien ompelijalle) verhokankaan, jotta saadaan verhot pimennysverhon lisäksi sinne. Harkitsen ompelijaakin, ellen sitten raahaa ompelukonetta joku kerta mökille ja ompele niitä verhoja täällä. Ompelijalle viemisen helppouskin toki houkuttaa, kun mulla menee koko ilta kahden verhon kanssa, kun oon niin surkea ompelija. 😉 Keittiöönkin on pari vuotta sitten ostettu ihana verhokangas ja varmaan siitä riittää pöytäliinaksikin, mutta sekin vielä makaa odottamassa innokasta ompelijaa… Ja päivän urotyö oli makuuhuoneen vanhan vaatekaapin purkaminen, jes! Mehän hommattiin viimekesänä ikealainen hiukka toimivampi ja nätimpi vaatekaappi, mutta vanha kaappi jäi purkamatta ja viemättä pois. Tänään tartuin projektiin ja nyt on vanha rumilus pois nurkista ja makuuhuoneesta tuli heti tilavampikin! Jee! Vaihdettiin myös ukkelin vanha yöpöytä ”uuteen” (viimekesänä hommattuun, jota ei ukkeli ehtinyt viimekesänä vielä ottaa käyttöön). Oioi, tuli paljon sievempi tuosta makuuhuoneesta. Mutta siltikin kaikkein kivoimmat huoneet on vessa ja lapsenhuone. Eli ne huoneet, joissa ei ole kamalia mäntyseiniä (tai on, mutta ne on maalattu piiloon) eikä mitään tyhmiä tapetteja. Olen tyytyväinen ja rakastunut kahteen huoneeseen ööö… kuudesta. Neljä huonetta (meiän makuuhuone, keittiö, olohuone ja kulmahuone) kaipaisivat hiukkasen muutosta. Eli maalausta/uusia tapetteja… Ja saunan eteinenkin+”pukuhuone” sitten joskus, mutta jos ekana saisi nää asuinhuoneet joskus ihaniksi.

Jep, huomenna sitten taas paluu arkeen ja töihin. Olis sitä ehkä voinut vielä yhden päivän lomaillakin, pitää toisen remppapäivän, mutta ehtii sitä arki-iltaisinkin jotain. Ensviikonloppu ollaankin olympiastadionilla katselemassa yleisurheilijoita! Ja jos ei ole ihan kauheaa säätä luvattu, mun vanhemmat katsevat meiän laumaa (lapsi+koirat) sen aikaa mökiltä käsin. Kiva päästä kahdestaan jonnekin, vaikka noi urheiluviikonloput on aina niin täynnä urheilua, ettei kauheasti ehdi vain laiskotella. Sellanen kahdenkeskinen laiskotteluviikonloppu olis joskus pop! Kun ei olis mitään aikatauluja, sais tehdä mitä lystää ihan miten huvittaa ja jaksaa. Ehkä joskus sellainenkin. 🙂


Viikonlopun kuulumisia

Posted on

Vähän huono bloggaaja ilmoittautuu taas. 🙂 Nyt olisi vähän kuvamateriaaliakin tarjolla viikonlopun touhuista. Joten kuvat kertokoon nyt alkuun omaa tarinaansa ja niiden jälkeen vielä sanat.

Nää isokokoiset kuin valkovuokot on joka kesä yhtä ihastuttavia!

Lisää kukkia…

Ja vieläkin. Rakastan kukkia!

Rakas pieni kikkarapää katselee järvelle.

Poju piehtaroi (hanhenpötkylän päälläkö?).

Kolmikko katselee järvelle, jossa isi laittaa katiskaa veteen.

Ruokakupin vahtija.

Lavastamaton tilanne – Deea nukahti ponin kanssa matolle. 🙂

Äidin oma perunanpesuapulainen. Ja tämän jälkeen oli lattialla vettä ja housut meni vaihtoon 😉

Ollaan siis nautittu ulkoilusta sen verran kun sää on periksi antanut. Hyttysiäkin on ihan julmetusti, nekin vähän rajoittavat ulkona viihtymistä, kun ei vaan tee mieli olla niiden pikkuinisijöiden ruokalistalla pitempää aikaa kerrallaan. Tarttee muistaa ostaa lapsille sopivaa hyttysmyrkkyä, niin ehkä sitten tykätään olla ulkonakin enempi.

Tänään käytiin serkkuni rippijuhlissa Loimaalla. Kotimatkalla saatiin ajella kunnon sadekuuroissa, tulipa auto puhtaaksi likastuakseen taas kuraisella mökkitiellä… Eipä autoa kai kannata ikinä pestäkään, kun hiekkatiellä se likastuu aina uudelleen. 😉 Musta auto on vaan siitä anteeksiantamaton, että siinä näkyy lika pikkuisen turhan hyvin.

Innostuin alkuillasta ristipistoilemaankin taas. Osui käteen sellanen Marjolein Bastinin sorsatyö, jota oon joskus vähän aloitellut. Jatkoin sitä vähän, mutta tuli sellainen olo ettei se tule koskaan valmiiksi. Siinä on ihan järjettömästi tekemistä, on aika isokokoinen työ. Mutta jos sitä silloin tällöin vähän pistelee, niin ehkä se joskus tulee valmiiksikin, kuten ne kaikki muutkin työnalla olevat ristipistelyt… eipä tarvisi ainakaan uusia töitä ostella, kun vanhoissa on tekemistä ihan muutamaksi tunniksi…!

Uusi työviikkokin taas kolkuttelee ovella, vähän tavallista lyhempi sellainen tosin tuon juhannuksen takia. Meillä ei ole minkäänlaisia juhannussuunnitelmia, enkä sellaisia halua tulevankaan. Olisi kiva vain olla ja tehdä oman perheen kesken mitä huvittaa. 🙂


Neljäs hääpäivä

Posted on

Neljä vuotta on jo vierähtänyt siitä kauniista päivästä, kun sanoimme ”Tahdon”. Tämäkin päivä oli sään puolesta kaunis kuin morsian, juuri sopivan lämmin ja aurinkoinen. Mutta oli tässä neljännessä päivässä vähän parantamisen varaakin – jouduttiin jäämään koko poppoo aamulla mökille, kun yö oli meiän isojen ihmisten osalta mennyt mahakivussa. Jeejee! Kuinka ihana tapa viettää hääpäivää mahakipuisena pariskuntana… 😉 Anopilta lienee tauti saatu, kun se oli maanantain ja tiistai pois töistäkin tautinsa vuoksi. Toivottavasti silti jo huomenna päästäisiin töihin. Oli toki kiva tällainen mökkipäiväkin viettää, kun vaan olis ollut normi olotila niin olis ollut nautittavampaa.

Ville sai multa lahjaksi miehisen hajusteen. Ei partavettä vaan sellasta ukkoparfyymiä, mitä lie onkaan oikealta nimeltään. Ainakin kaupassa tuoksui hyvältä, joten eiköhän ollut hyvä ostos. Ja sitten se sai multa hienon punaisen kallan. Tiesin etten saa siltä kukkaa, joten ovelasti ostin tavallaan Villelle mutta oikeestaan omaksi ilokseni kukan. 😀 Näin toimii itsenäinen akka! Olis ehkä joku lahjakin pitänyt itelle ostaa, hahaa! Tosin tavallaan hääpäivälahjaksi saan huomenna hakee postista kengät, jotka tilasin itelleni. Viimekesänä ostetut kesäkengät alkaa olla jo aika rumassa kuosissa, ei niillä kehtaa enää kauaa kävellä julkisilla paikoilla. Postissa oottaa sikahienot poposet! Niillä saa sitten Pariisin kaduillakin kävellä!

Lumi-Kukka oli tänään ihmeen helppo lapsi – nukkuikin kolmen tunnin päiväunet ja me saatiin sillä aikaa lepäillä. Mun lepäily tarkoitti että kirjoitin kirjeen Unkariin. Mutta sainpa kirjoittaa sen yhdellä istumalla! Yleensä tuppaa kirjeiden kirjoittelu menemään siihen, että sitä saa kirjoittaa tyyliin kolmena iltana. Tai vielä enempänä jos tulee oiiiiikein pitkää tarinaa.

Kokosin iltasella myös meille hienot yöpöydät, jotka hommattiin jo kesäkuussa muistaakseni. Ne vaan unohtuivat kaappiin ja niitten kokoaminen tuli aina mieleen myöhään illalla Lumi-Kukan ollessa jo nukkumassa. Ei siihen aikaan enää ole voinut alkaa kolistella. Mutta nyt ne on koottu!

Aamulla meillä kävi myös sähkömies tekemässä vessassa homman, jota on odotettu jo viimekesän alusta asti. 😀 Ei tosin ollut kyse kuin siitä ettei oltu sitä sähkömiestä saatu aikaiseksi pyytää käymään. Nyt saatiin ja ei siinä mennyt kuin hetki ja se laittoi vessaan pistorasian, johon tyrkkäsin sitten jalkalampun johdon ja se jalkalamppu syttyy nyt sitten palamaan kun seinän valokatkaisijasta nappasee valon päälle. Kätsyä, kun ei tartte enää valoa laittaa sen jalkalampun omasta katkaisijasta. Sekava selitys, mutta ne tajuaa jotka on meiän vessaa käyttäneet. Jos nyt viikonlopun aikana saisi vessaan sen peilinkin seinään ja pari hyllyä jotka ovat odottaneet vuoden verran seinään laittoa… 😉 Hitaasti hyvää tulee!

Nyt ristipistelen vielä vähän aikaa kunnes uni tulee. Toivokaamme että huomenna pääsis taas töihin!


Takana kiva viikonloppu

Posted on

Lauantaina saatiin vihdoinkin tehtyä loppuun jo lähes vuosi sitten kesken jäänyt maalausprojekti. Kuvia ei vielä ole, mutta otan kun saadaan projektin kohteet paikoilleen. Maalattiin mökin olohuoneen kaksi kirjahyllyä valkoisiksi (miksei vihreiksi, Pia kysyi) ja saadaan tänään varmaankin ne hyllyt siirtää paikoilleen ja alkaa täyttää hyllyä kirjoilla ja muilla romppeilla. Maalausprojektin ajaksi Lumi-Kukka meni naapurimökkiin, jonka oli vallanneet mun vanhempani kun anoppi ei mökillä lauantaina ollut. Onnistui maalaus helpommin kun ei tarvinnut juosta vaunuja heiluttamassa ja tuttia suuhun laittamassa.

Maalausprojektin jälkeen alettiin lämmittää grilliä. Siinä meni oma aikansa kun puulla se lämmitettiin, mutta mikäpä kiire meillä olisi minnekään ollut. Saatiin sitten jossain vaiheessa kanaa ja makkaraa ja kyssäkaalia mahojemme täytteeksi. Kyssäkaali on yllättävän hyvää ihan sellaisenaan, kuutioituna esimerkiksi. Vähän kuin laimeaa lanttua. Kantsii testata!

Ilta meni sitten tietysti yleisurheilun em-kisoja tsiikaillessa. Ja Lumi-Kukkaa ihastellessa. 😉 Sehän kuuluu aina asiaan! Tyttö ei malttanut yöunillekaan nukahtaa ennen kuin joskus puolen yön aikaan, mutta nukkui syvää unta kun ei herännyt kun kannoin pienen anopin mökiltä viileässä kesäyössä omalle mökillemme. Välimatkaa ei tosiaan oo paljon, mutta silti.

Kukkis tutkii keskittyneesti isin vanhaa nukketyyppiä. Näitä on iiiso kassillinen erilaisia!

Ajattelin että kyllä nyt menee yöunet varmaan tosi nappiin, kun oli niin toiminnantäyteinen päiväkin, että varmasti uni maistuu. Paskat. Pikkuneiti taantui pikkuvauva-asteelle ja heräsi kolmen tunnin välein syömään ja nukkui tosi levottomasti muutenkin. Sain ite nukuttua vasta joskus ennen kahta kun oli palelukohtaus päällä ja eikös vaan sitten varmaan jonkun vartin nukkumisen jälkeen ala kuulua nälkähuutoa pinnasängystä. Ja uudelleen puoli kuuden aikoihin ja lopullinen itkuinen aamuherääminen tuli puoli ysin jälkeen. Puoli ysihän on ihan kiva heräämisaika, niin jos olisi ite saanut yöllä nukkua hiukan paremmin. Heräsin jatkuvasti kaikkiin pinnasängyn ääniin ja olin aamulla ihan kuitti. Onneksi pieni nukahti ekoille päiväunille jo kymmenen jälkeen ja nukkuikin sitten hyvin. Sain vähän omaa lepoaikaa, ei mua enää väsyttänyt mutta sekin on ihanaa kun saa vain olla omassa rauhassaan.

Kun Lumi-Kukka oli herännyt ja ruokittu ja muuta, lähdettiin ajamaan Kauttuan Ruukki festivaaleille. Treffattiin siellä Pia kera äitinsä ja isänsä. Oli varsin mukavaa nähdä pitkästä aikaa Pian vanhempiakin, kuten myös mun lemppariakkaani Piaa. Me ollaan siitä omituisia akkoja, että me ei juurikaan ikinä koskaan soitella toisillemme. Kun on tekstarit ja netti ja posti, niin pidetään yhteyttä niiden avulla. Nyt sitten lauantain aikana mää soitin Pialle kolmesti ja Pia mulle kerran. Siis kauheeta!! 😀 Tuli taas parin vuoden puhelinkiintiö täyteen meiän kahden välillä. 😀

Lumi-Kukka oli varsin hyvällä tuulella koko sen ajan kun festareilla oltiin. Lopuksi alkoi harmittaa, kun ruoka-aika lähestyi, mutta sekin harmitus meni ohi kun tyttönen pääsi matkarattaista syliin siksi matkaksi kun autolle käveltiin (jestas miten raskasta tuota reilun seitsemän kilon ihmistä on kantaa pitempiä matkoja varsinkin kun on kuuma!) ja autossa mökkimatkalla tuli unikin.

Huono kuva hienoista tossuista. Oli hieman hankala valokuvata viuhtovia koipia. 😉 Toisessa lukee ”50% mummy” ja toisessa ”50% daddy”. Suloiset!

Pia sitten kyseli jonkun ajan päästä voisivatko he tulla vielä meitä kattomaan, kun kerran harvemmin me Pian kanssa nähdään kun hän Hämiksessä asuu. Tokihan se meille sopi ja jonkun ajan päästä auto kurvasi pihaan. Pia piti huolta meiän Pupsu-pupun ja Örebro-marsun ulkoilutuksesta ja kantoi otukset ulkoaitaukseen. Deea oli melko epätoivoinen, kun ei millään päässyt aitauksen sisään, ei vaikka kuinka nyhti ruohoa aitauksen viereltä. 😀 Ja voi, Lumi-Kukalla oli niiiiin hauskaa eläimiä (lähinnä kai Deeaa) katsellessa, että piti ihan naureskella ja hihkua! Ja Pian isänkin temput kovasti pikkuneitiä naurattivat. On niin ihanaa kun pikkuinen ymmärtää koko ajan enemmän ja enemmän ympärillä olevasta maailmasta!

Näitä päiviä pitäisi kyllä olla lisää, kun on noin paljon toimintaa! Lumi-Kukka niin nauttii kun saa katsella ihmisiä ja eläimiä tietty myös. 🙂 Onneksi kaksi seuraavaa viikonloppua onkin toiminnantäyteisiä. Tulevana viikonloppuna saadaan vieraiksi molemmat veljeni naisineen (Nea-kummityttö tietty tulee myös) ja sitä seuraavana meitä odottaa hartaasti odotettu Häme-risteily. Se kerran jo peruuntui paatin ollessa rikki, mutta jospa nyt päästäisiin reissuun. Eka viikonloppureissu vauvan kanssa, jännää! Mutta hyvää harjoitusta, kun tammikuussa tämä pieni perhe hyppää lentokoneeseen ja suuntaan kohti Lanzarotea.

Hiukan suloinen leikkipuku (joka pyjamanakin menee hyvin) ja meiän lempparitutti! Puku tilattu samaisesta brittikaupasta kuin tossut sekä kaksi muuta leikkipukua, joista tulee kuvat kunhan ne on päälle puettu.

Keskiviikkona vietetään vuosipäivää, kun Hra L pujotti kolme vuotta sitten sormeeni sormuksen, jossa lukee ”Hra L:n oma rakas 4.8.07”. 🙂 Toisaalta tuntuu että häistä olisi jo paljon kauemminkin aikaa, mutta kolme vuotta nyt täyteen tulee. Ollaan suunniteltu josko mentäisiin elokuviin ja syömään (muttei mihkä ketju-paska-ravintolaan vaan johki hääpäivän arvoiseen paikkaan), eli winkwink mummi ja pappa, saakos Lumi-Kukka tulla hoitoon keskiviikkona? 😉 On myös mielessä jotain pientä juonimista tuolle päivälle, mutta siitä ei enempää, kun Hra L kuitenkin lukee tarinoitani. Kerron sitten myöhemmin.

Nyt syömään herkkulounas, joka sisältää lasillisen vettä ja näkkileipää ruohosipulituorejuustolla. Köyhää! 😀 Mutta koitan juoda vettä päivisin kotona ja emmä jaksa mitään ruokaa alkaa päivällä itelleni vääntää eikä tee mieli mitään kaupan valmis-shittejä. Näkkäri on ihan hyvää ruokaa. 😀 Pitäisi vaikka jotain hedelmiä päiväruoaksi ostaa, kun niitä voisi tehdä mieli syödä tässä kuumuudessa. Koti on yhä vaan kuuuuuma, vaikka mökillä onkin jo viileempää sisällä.



Helteisiä kuulumisia

Posted on

Jospa ehtisin kirjoitella jotakin ennen kuin a) tietokone tilttaa (tekee sitä nettitikun kera, ei ikinä muuten) ja b) vauvatyyppi heräilee vaunuista. Pieni on tunnin verran nyt nukkunut, joten pitäisi olla kirjoittelulle aikaa.

Viime viikko meni nopeesti, kun oli paljon toimintaa. Maanantaina ei kai tapahtunut mitään, kun ei ole mitään muistikuvia koko päivästä. Tiistaina saatiin kauan odotettuja vieraita Kuusankoskelta asti, kiitos vielä Jutta ja kumppanit vierailusta! Se oli ihana piristys mökkeytyneen erakkoakan arkeen! 🙂 Tiistai-iltana saatiin vielä veljenikin vierailulle perheensä kera ja voi jestas miten suloisia Jutan poika (2v) ja veljeni tyttö (1.5v) olivat! Ihan sydän suli pieniä katsoessa, harmi kun en kuvia saanut muistoksi kun sylin ja kädet oli valloittanut eräs pieni neiti. Mutta kaverukset pitivät välillä toisiaan kädestä kiinni ja tekivät hyviä vaihtokauppoja pikkuautoilla. Ihan hullua ajatella että vuoden päästä meiänkin pieni osaa jo leikkiä tollai ja kävellä ja kaikkea.

Keskiviikkona Jutta viihtyi perheensä kera meillä iltapuuroon asti eli seitsemän jälkeen lähtivät ajelemaan kotia kohti. Olikin sen jälkeen taas outoa kun oli niin hiljaista. Lumi-Kukkakin niin nautti kun sai katsella Jutan pojan touhuja. Voi kun olisi useamminkin lapsiseuraa (apua, mää sanon näin vaikken ennen edes niin digannut kirkuvista ja rehaavista pikkuihmisistä…!). Pitäisikin varmaan kutsua itseni veljen vaimon luokse joku päivä, että Lumi-Kukkakin saisi jotain muuta aktiviteettia kuin äidin pärstän katselua. Tekisi hyvää itellekin päästä mökiltä taas jonnekin. Päivät on välillä pitkiä ja tulee taas tavallaan ikävä töihin (=sivistyksen pariin), vaikka kuka hullu näillä helteillä jossain toimistossa tahtoisi hengailla?!

Torstaina pakkasin vauvan autoon ja vein heti aamutoimien jälkeen pienen hoitoon vanhemmilleni, jotta pääsin itse pakkailemaan tilauksia. Meillä oli kotona ylipitkäksi venynyt ilmastoinnin puhdistusoperaatio (piti kestää 2vrk, kestikin sen sijaan 5vrk) ja olin sitten senkin takia kotoa täysin evakossa täällä metsän keskellä. Nyt voi taas olla ja mennä miten tahtoo, kun kotona ei häärää vieraita miehiä. Tilauksia olikin kertynyt ihan kiva kasa pakattavaksi ja somasti osui yhteen vauvan rytmi ja töiden valmistuminen.

Perjantaina ajelin taas aamupäivällä kotiin. Pakkasin parit tilaukset vauvan nukkuessa kuistilla vaunuissa ja ehdin pari postikorttiakin kirjoitella ennen kuin Pia tuli meille. Ville heitti Pian ja Elmeri-koiran linja-autoasemalta meille, kun pikkuneiti oli vielä unessa siihen aikaan. Heräsi tosin heti kun Pia tuli. Ja tällä kertaa ei tullut edes mitään vierastusta! Ei vierastanut Juttaa ja kumppaneitakaan, eli viimekertainen Pian vierastus johtui lienee väsymyksestä tms. Me akat käytiin kolmestaan kaupassa ja pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan mökkiä kohti kera koirien.

Hra L:kin kotiutui jo viiden aikaan (oooooOoooo!) ja kun Lumi-Kukka oli jonkun aikaa nukkunut, lähdettiin sitten ajamaan Pian poikaystävän isän (eiks mennyt Pia oikein?!) mökille. Ei oltukaan siellä käyty sitten viimekesän enkä mä sinne olis osannut enää ajaakaan ilman neuvojia. Nyt tallensin mökin sijainnin navigaattoriin, niin osaan mennä sinne jatkossa ihan itekin. 🙂 Suuntavaisto ei ole ihan parhaita puoliani, joten navigaattori on oiva apuväline!

Pian poikaystävän isän mökillä meitä jo odottikin se Pian ukkeli. Sauna oli lämpenemässä ja grillikin tuikattiin tuleen siinä sitten. Saunottiin Villen ja Pojun kera sillä aikaa kun Pia huolehti pikkuihmisestä. On siinä kyllä meillä mainio kummitäti, joka on melko hulluna kumityttöönsä! 🙂 Kun isäntäväkikin oli saunonut, alettin grillailla (tai ukkelit hoitivat ruokapuolen, me akat oltiin sisällä turvassa hyttysiltä) ja viihdytettiin vauvaa. Eikös vaan ruokailu mennyt lopulta helvatun tulisen chilikastikkeen syömiskisaksi 😉

Kello oli jotain 11 kun alettiin pakkailla kamoja kasaan ja ruokittiin vielä vauvatyyppi ennen lähtöä. Ajeltin pikkuhiljaa kotiin – oli ihanan rauhallista niillä pienillä kiemurtelevilla teillä! Sai ajaa viittäkymppiä kaheksankympien tiellä ihan rauhassa. Öisin on ihana ajaa ihan hiljaa (jollei oo muuta liikennettä) ja fiilistellä maisemia ja tunnelmia! 🙂 Ville istui takapenkillä ja katsoi että vauvalla oli kaikki hyvin. Ihana ukkeli! <3

Mökillä oltiin joskus puolen yön aikaan ja väkisinhän pieni siinä heräsi vaikka varovasti otin tyypin turvakaukalosta pois. Unien häiritsemisketutus meni kuitenkin pois heti kun pieni sai tuttipullon suuhunsa ja ruokaa masuun ja sen jälkeen maistuikin uni.

Lauantaina käytiin ruokaostoksilla ja haettiin kotoa vähän taas rompetta, mm. meiän yrtit, jotka yhä vain jaksavat kasvaa..! Minttu jopa kukkii, jee! 🙂 Koitetaan pitää ne hengissä jatkossakin. Muutkin viherkasvit pitäisi kotoa raahata tänne, ettei ne ihan kuole kuumuuteen. Kotona toki saavat vettä lähes päivittäin, mutta se kuumuus siellä on jotain ihan hullua.

Oltiin kovin tyytyväisiä lauantai-iltana, kun huonosti päiväunia nukkunut pikkuinen simahti jo puolikasilta ja nukkui ja nukkui vain. Ennen puolta yötä toin pienen sisällä, ruokin ja laitoin sänkyynsä nukkumaan. Puhelin kyllä Villelle, että pieni varmaan heräilee sitten joskus viiden-kuuden aikaan ihan virkeenä, hehee… En silti odottanut että niin oikeesti kävisi. 5:15 pyydettiin ja annettiin ruokaa, sen jälkeen pieni viihtyi vähän aikaa sängyssään, mutta sitten alkoi kitinä. Koitettiin josko Lumi-Kukka nukahtaisi meiän väliin sänkyyn. Ei. Pian alkoi taas kitinä. Ei siinä sitten auttanut kuin nousta puoli horroksessa sängystä ja koittaa alkaa viihdyttää pikkuihmistä. En enää ikinä anna pienen nukahtaa yöunille noin aikaisin! Nih! Onneksi Ville vahti sitten ysistä eteenpäin päiväuinuvaa vauvaa ja mää painuin sänkyyn. Sanoin Villelle etten varmaan enää saa nukuttua, mutta niin vain simahdin ja heräsin vasta 12 aikaan. Havahduin kyllä välillä kun Poju haukkui jotain tai vauva alkoi vaunuissa kitistä, mutta ah ihanaa autuutta kun ei tarvinnut itse nousta laittamaan sitä tuttia suuhun ja tekemään pientä unetuskävelyä! Nuo aamupäiväunet pelastivat kyllä mun koko päiväni!

Sunnuntaina käytiin ajelulla järven ympäri. Näytettiin myöskin Lumi-Kukalle paikka jossa äiti ja isi lähes 13 vuotta sitten ensikerran kohtasivat toisensa ja missä äiti asui nuorempana. 🙂 Ihan niin kuin siitä mun höpinästä pikkuinen jotain olisi ymmärtänyt 😀 Mutta olipa kiva itse niitä paikkoja taas nähdä.

Ainiin, lauantaina kun Lumi-Kukalle tuli ikää tasan 16 viikkoa, maisteltiin ekan kerran perunamaitomössöä! 🙂 Ilmeet oli hyviä kun tyyppi sai suuhunsa jotain muuta kuin maitoa tai vettä (jota ollaan hiukan tarjottu nyt helteillä), Ville otti kuvia jotka on tosin yhä muistikortilla. Näytän kuvia kunhan saan ne koneelle siirrettyä. 🙂 Perunamössö meni kurkusta kyllä alas, kun muutaman pienen lusikallisen tarjosin, mutta sen jälkeen tuli hillitön itku, joka ei meinannut millään loppua. Pieni kai tajusi että viaton lapsuus on ohi ja jatkossa joutuu maistelemaan kaikkia ihme mössöjä… Sunnuntain mössökokeilu ei ollut yhtä menestyksekäs, vähän suostui nielemään ja osan sitten työnsi kielellä suustaan pihalle. Tämän päivän kokeilu on vielä tekemättä. Voi parkaa kun taas joutuu suuhunsa semmosta ottamaan. 😉

Tähän päivään vauhtia ja vaarallisia tilanteita toi poika joka tuli leikkaamaan ruohoa. Anoppi sen tänne on hommannut, kyllä me ihan itekin kyetään ruohoa leikkaamaan, sillä ei vaan riitä kärsivällisyys odottaa siihen että me se tehtäis. 😉 Ja mä sitä paitsi nautin vähän pitemmästä ruohosta! Ihana kävellä siinä ja helppo repiä syömistä jyrsijöille. Ja tällä helteellä on rikos alkaa jotain fyysisiä hommia tehdä, kun jo vaunujen työntely saa aikaan kauhean hikisyyden. Mutta palatakseni vaarallisiin tilainteisiin… tuo poika sitten oli mennyt siirtämään ämpäriä joka oli ampparipesän päällä… Mulle ei tullut mieleenkään että se sitä siirtäisi kun siinä parveilee amppareita ja en vaan tajunnut varoittaa siitä. No, kaveri juoksi sisälle ja tervehti ja kysyi onko meillä kyypakkausta, kun hän sai monta ampparinpistoa ja on allerginen. Meillä oli peräti yksi säälittävä tabletti jäljellä (oon niitä ite viime kesänä käyttänyt kun on tullut järkyttäviä paukuroita paarmojen puraisuista) ja kolme niitä pitäisi ottaa yli 15 kiloisen. Joten kaveri soitti sitten äidilleen (oli raukalta akkukin puhelimesta loppunut, joten lainasin omaa puhelintani) ja äiti toi sille lisää lääkettä. Onneksi olin paikalla ja edes sen yhden tabletin antamassa ja lainaamassa puhelinta. Just viime viikolla puhelin Villelle että pitäisi mennä apteekkiin ja ostaa pari kyypakkausta vaikkei täällä käärmeitä olekaan, mutta kun voi muuten tulla tarvetta.

Nyt Lumi-Kukka on nukkunut jo melkein 2.5 tuntia, wuhuu! Oon kolme kertaa käynyt laittamassa tuttia suuhun ja vähän vaunuillut ja kaksi kertaa on tietokone tiltannut. Mutta sainpa puheripulini purettua! 🙂

Se pitääkin vielä mainita, että mulle on iskenyt taas kuntoiluinnostuskin. Juuri sopivasti kun tuli nämä helteet. 😉 Askelmittarin tilasin perjantaina ja saan sen varmaan ihan tässä lähipäivinä. Viimeksi kun mulla pari vuotta sitten semmonen oli, se kummasti kannusti liikkumaan vielä vähän ja vähän lisää. 🙂 Ja kätsyä kun askeleet voi kirjata ylös Nintendo Wiin Fit Plus -peliin. Voi seurata miten on viitsinyt jalkojaan liikutella. Ja muutenkin Fittailu on taas pop! Kuumuus toki verottaa, pitää rehata sen pelin parissa joko aikaisin aamulla tai sitten jättää väliin. Mutta helteiden takia kun ei kauheesti kiinnosta syödä, niin sekin auttaa tässä mun ”vähemmän läski akka” -projektissani. 😀 Hyvältä kyllä näyttää, kun ekan raskauspunnituksen kilomäärään verrattuna ollaan jo lähes 4 kiloa miinuksella!

Nyt kiitän ja kumarran ja meen hakeen lisää juomista. Lumi-Kukkainenkin varmaan pian heräilee tankkaamaan. Ja Villekin kotiutunee joskus lähituntien aikana.


Eka vauvallinen juhannus

Posted on

Torstai oli niin tohinaa täynnä, että huh! Lähdin heti aamusta ajelemaan kohti Raumaa ja nappasin sieltä uudet silmälasit mukaani. Ne kun olivat sopivasti juhannukseksi valmistuneet. Mun oli pakko ajaa sakkopaikalle, kun laillisia parkkipaikkoja ei ollut vapaana järkevän kävelymatkan päässä silmälasikaupasta. Ja en tosiaan alkanut mistään kilometrin päästä raahata painavaa turvakaukaloa. Ja oli onnea matkassa, kun en sakkoa saanut. Joku kylähullu tai mikä lie tosin tuli kuittailemaan sakkopaikasta. 😀 Oli ite saanut siitä sakon muutama päivä sitten ja epäili että en saanut siksi sakkoa, kun mulla on niin kallis auto. Jaa, se varmaan vaikuttaakin parkkipirkkoihin ajaako tonnin vai sadantuhannen autolla?! No, sitten se alkoi vielä udella että miten aion autoni ajaa pois, kun se katu oli niin kuin umpikuja. Sanoin että käännän autoni siinä kadulla, kun se on niin leveä. Ei sitä olisi kuulemma saanut tehdä. Olis kai pitänyt jättää auto siihen ja kävellä kotiin?! 😉 Tai lahjoittaa auto sille ukolle?! 😀 Käänsin sitten kuitenkin autoni siinä kadun pätkällä ja ajoin pois. Kai se ukko laittoi rekkarin muistiin, niin voi seuraavalla kerralla muistuttaa taas asiasta. Tosin seuraava kerta kun rillikauppaan menen, on ehkä joskus viiden vuoden päästä. Vähän pisti ketuttamaan tuo ukkeli, mutta sainpa hienot rillit eikä muulla ole väliä! Ja vauva oli mitä ihanin, katseli vain maailmaa nätisti kaukalostaan ja hurmasi myyjän. 🙂

Käytiin Lumi-Kukan kanssa sitten kotona tankkaamassa maitoa ja sen jälkeen suunnattiin vielä mikroaaltouuniostoksille. Ei pitänyt moista vehjettä mökille hommata, mutta kun keskiviikkoiltana puhuttiin aiheesta, niin todettiin, että ehkä pitää uhrautua. Vaikka en olisi mikroa mökille kyllä ilman tuota pikkutyyppiä hommannut. Veljen entisestä työpaikasta sain velihintaan 🙂 ihan nätin Samsungin mikron. Vaatimuksina oli lähinnä se että se on digitaalinen (hankala ei-digitaalisella lämmittää maitoa, joka vaatii 15-30 sekuntia lämpöä) ja koko saisi olla pieni. Tai pieni ja pieni, mutta ei mikään hervottoman kokoinen.

Mikrokaupassa Lumi-Kukka vain veteli hirsiä. Sitten heräsi kun mentiin vielä hakemaan yksi paketti Ärrältä ja lopuksi vielä vietiin kasa postia postiin, mutta ei ääntääkään päästänyt koko reissun aikana. Ihan unelmavauva shoppailureissuilla!

Kotona sitten vielä pakkasin viimeisiä kamoja mökkeilyä varten ja joskus siinä iltapäivällä sitten päästiin koko perheen voimin lähtemään mökille. Välimatkaahan ei kotiin ole kuin semmonen vajaa 20 minuuttia autolla, tosi kätevää. Ja kuitenkin mökki on niin kaukana kotoa ja siitä elämästä siellä, että mökillä saa olla ihan eri maailmassa. Nautiskella järvestä ja metsästä ja omasta rauhasta. Mitä nyt ilkeä eiku ihan kiva anoppi asuu naapurimökillä 😀 Mutta siitä on vain hyötyä, kun päästiin perjantaina ja lauantaina ekaa kertaa kahdestaan saunomaan sitten Lumi-Kukan syntymän, kun vietiin tyttö naapuriin!

Juhannusaatto ei eronnut sen kummemmin normaalista päivästä, mitä nyt saatiin nauttia mökkeilystä koko perheen voimin! Ylellistä, kun saa ”arkipäivänä” (sitähän perjantai on) olla koko päivän Villen seurassa. Ei tartte yksin olla vauvasta vastuussa ja sidottuna siihen ihan sataprosenttisesti. Päivä meni mökkiä järjestellessä ja haettiin me yksi tavarakuorma kotoakin. Illalla sitten lämmitettiin sauna ja otettiin hemmetin tuimat löylyt koivuntuoksuisessa saunassa. Ihan eri fiilis kuin kotona sähkösaunassa! Oli hiukan kuitti olo saunomisen jälkeen, mutta ei auttanut kuin välttää kiusaus rojahtaa sänkyyn ja nukkua aamuun asti. Haettiin beibi kotiin ja tehtiin ruokaa. Ja sitten katottiinkin jalkapalloa ja uni tuli jo pelin aikana. Aika villi junannusaatto siis! 😉 Mutta sopi mulle oikein hyvin, en kaipaakaan mitään ihmeen rellestysjuhannuksia.

Juhannuspäivänä jatkettiin mökin järjestelyä sen verran kuin jaksettiin ja otettiin vaan rennosti.  Käytiin me anopin syntymäpäivän kunniaksi pienellä ajelulla kun ei mitään rompetta haluttu lahjaksi antaa. Ja katteltiin jalkapalloa 😀 Tajusin nyt vasta tässä vaiheessa, että Centrebetissähän on aivan mainiot live-vetomahdollisuudetkin ja tein itelleni lisäjännitystä peliin tekemällä livevetoja pitkin pelejä. Oon kaikista futispeleistä tehnyt Centrebetissä semmoset vedot että kumpi voittaa vai tuleeko tasapeli ja saanut sen verran rahaa takaisinkin ettei ole tarvinnut pelitiliä lihottaa omilla rahoilla enempää. Ja livevedoilla saa myös kummasti rahansa takaisin pienten korkojen kera. Kivaa viihdettä!

Sunnuntaina käytiin kaupassa ja sen jälkeen kotona hakemassa vähän rompetta ja huoltamassa kasveja ja eläimiä. Ja mökille palattuamme vanhempani olivatkin mökille jo saapuneet, kun meillä meni tuolla reissullamme vähän ajateltua kauemmin kun oli pikkuisia ongelmia pihalammen ja isoimman akvaarion kera. Muutaman tunnin päästä saapuivatkin seuraavat ”vieraat” – Lumi-Kukan haltiakummitäti-Pia ukkelinsa kera. Pialla oli ihan mainio lahjakin kummitytölleen – sammakkouima-allas ensikesää varten! 🙂 Ihan huippu ainakin mun mielestä! 😀

Lumi-Kukka se sitten vaan päätti, että ei enää suhtaudukaan Piaan niin kuin ennen. 🙁 Alkoi siis vierastaa, kun eivät ole muutamaan viikkoon nähneet. Se olikin sitten semmosta väsytystaistelua, jotta lopulta vähän ennen kotiin lähtöä Pia sai pitää Lumi-Kukkaa sylissä ilman huutoa… Väsytystaistelu käytiin makuuhuoneessa, jossa istuskeltiin sängyllä ja Pia sopivan välimatkan päästä jutteli ja leikki leluilla ja väänteli naamaansa pikkuiselle ja sai loipulta aikaan hymyjä pienen kasvoilla. 🙂 Edes perinteisesti varma tapa eli vaipanvaihto ei saanut pikkuneitiä hylkäämään vierastusta täysin. Hymyjen seassa kun oli välillä sellasia ilmeitä että pian alan huutaa… No, onneksi lopulta saatiin solmittua välirauha Pian ja Lumi-Kukan välille! Jospa seuraava kerta menisi taas normaalimpaan tapaan, jos vaan näkemiseen ei tule kauhean pitkää taukoa.

Nyt on sitten palattu arkeen, tosin erilaiseen kuin ennen juhannusta. Käytiin me tytön kanssa aamulla kotona, mutta palattiin mökille heti kun mahdollista. Kun tyyppi ei suostunut nukkumaan kotona kuin ehkä vartin ja yliväsymyskiukuttelu oli sitten sen mukaista. Sain mä muutaman tilauksen pakattua ja sitten vaan äkkiä kamat kasaan ja auton nokka kohti mökkiä.

Nyt pieni on reilun tunnin jo nukkunut vaunuissa. Kerran on itkuhälytin herännyt henkiin ja laitoin tutin uudelleen suuhun sekä heitin pienen kierroksen pihalla vaunujen kera ja heti tuli uni uudelleen. 🙂 Ihanaa omaa aikaa! Mikäs tässä Spotifystä kesäistä musaa kuunnellessa ja blogiin kirjoitellessa. 🙂 Nyt voisin vielä vaikka kirjoitella yhtä kesken olevaa kirjettä, kunnes pieni herää…


Vessaremppa etenee

Posted on

Eilen taas suunnattiin mökille ja hommana oli tällä kertaa uuden muovimaton iskeminen lattiaan sekä jalkalistojen kiinnitys. Leikattiin maanantai-iltana muovimatto oikean kokoiseksi jo kotona ja samoin jalkalistat. Lumi-Kukka todisti taas omaavansa hyvät unenlahjat, kun ei herännyt siihen kun sahattiin niitä jalkalistoja. Ei ollut ihan äänetöntä puuhaa.

Mökin vessassa näyttää nyt tältä:

Eri valossa lattia näyttää joko ruskeemmalta tai vähän ”harmaammalta”.

Ja tämä Arabialainen kannettiin odottamaan putkimiehen asennusta:

Sattumalta löydettiin viime vuonna pönttöä varten just eikä melkein oikeen sävyinen istuin+kansi Bauhausista. Nyt vasta koklasin miten hyvin sävy yhteen sopii ja sehän sopii!

Lavuaari on ihan saman värinen kuin pönttö. Allaskaapin väristä mulla ei ole mitään hajua, mutta joku vihreä sekin on. Toivottavasti sopii hyvin yhteen näitten kalusteitten kanssa 🙂


Arjen romantiikkaa ;)

Posted on

Hihhii, Hra L antoi vaimolleen eilen hienon lahjan. 😀 Nimittäin tällaisen:

Hieno kuparinvärinen hana! Tämä asennetaan mökin vessaan kunhan remppa siihen asti etenee. Tuosta saa tuon yhden pätkän pois alhaalta jos se on liian korkea eli jos vesi lentelee pitkin lattioita sen sijaan että pysyisi altaan sisällä. 😉 Vaimo toivoi että jostain löydettäisiin joskus tollanen vähän korkeempi ja yhdellä kädellä käytettävä hana (kätevä vauvan peppua pestessä) ja Hra L oli jostain tuollaisen bongannut. 🙂 Jee, kiitti rakas! 🙂


Mökin vessan maalausoperaatio

Posted on

Mentiin lauantaina mökille maalipurnukan kanssa ja kunhan Hra L oli irrottanut vanhan pöntön sekä lavuaarin ja kaikki putket sieltä suuresta vessakopistamme, alkoi operaatio sudin heilutus! Ja tämä oli siis lähtötilanne, yök! 😀 Tylsää tummunutta lautaa.

Muutaman tunnin päästä alun epätoivo muuttui toivoksi ja riemuksi! Alkuun puu imi sitä maalia sitä tahtia, että tuntui että saadaan varmaan viisi kerrosta sitä siihen iskeä ennen kuin se näyttää järkevältä. Ekasta kerroksesta ei häävisti väriä pintaan jäänyt, mutta toisen jälkeen oltiin varsin tyytyväisiä lopputulokseen! Sitä en tiiä mitä maalille on tapahtunut nyt parin vuorokauden aikana kun ollaan oltu pois mökiltä, mutta tänään olisi tarkoitus mennä tarkistamaan tilanne ja mittaamaan lattialistan tarve. Ja toivottavasti pian päästäisiin myös asentamaan uutta vaaleamman sävyistä muovimattoa lattialle… Tässä kuitenkin pari kuvaa uuden värin saaneesta vessakopistamme…

Kattokin sai maalipinnan, kun se olis ollut todennäköisesti aika tyhmän näköinen jos seinät olisi valkoiset ja katto sellanen tyhmän puun värinen. Ja tuossa ylemmässä kuvassa näkyvään kulmaan isketään sitten vihreä allaskaappi, kunhan se saadaan käsiimme. Niin ja kuvien oton jälkeen vähän vielä viimeisteltiin maalausta niistä paikoista joissa puu oli sitä maalia imaissut siihen tahtiin että puupintaa aavistuksen verran näkyi läpi.

Nyt odotan ihan älyttämän malttamattomana että saataisiin tuonne pönttö ja allas paikoilleen, jotta voisi sitten muuten miettiä sisustusta! Haaveissa olisi esim. sellanen ovi, jossa olisi ikkuna ja ikkunassa tietty verho, mutta että oven ikkunasta tulisi luonnonvaloa ikkunattomaan koppiin… Harmittaa ihan vietävästi kun tuolla ei ikkunaa ole seinään aikanaan tehty! Miten voikin joku olla näin innoissaan mökin pienimmästä ja pimeimmästä huoneesta?! 😀

Lisää kuvia tulee sitten kun tuo koppero jotenkin edistyy… Eipä juhannukseen tosin kauaa ole aikaa, jos ja kun juhannukseen mennessä pitäisi kaiken olla valmista. 🙂