Kuvia viimeviikolta

Posted on

On ollut jotenkin vaikea taas aloittaa kirjoittaa tänne. Pitäisi olla joku hieno suuri aihe josta kirjoittaa. Mutta jospa koitetaan aloitella tätä harrastusta taas arkisilla kuvilla viime viikolta.

Oon alkanut kutoa! Teen tollasta tummanvaaleanpunaista riskirättiä. Taustalla mallikuva siitä miltä lopputulos ehkä tulee näyttämään.

Deegispeegis nukkumassa.

Istutin kahteen mansikkaruukkuun jo edellisviikolla Polka- ja Ria-mansikkaa. Ollaan jo kaksi mansikkaa saatu syödä ja voi pojat että on makeaa ja täydellisen ihanaa! Meillä on myös pieni mansikkamaa, jonka taimissa on lupaavasti jo kukkia, joten siitäkin varmasti satoa saadaan.

Käytiin keskiviikkona Säkylässä Valion jätskikioskilla. Meillä Eurassa on vain Ingmania, Valiolla on tarjolla kivempia makuja. Otettiin koko poppoo kirsikkapallot, nami!

Keskiviikkona leivottiin koko perheen voimin raparperi-vadelmapiirakka. Ai että tuli herkkua!

 Tehtiin piirakka tällä ohjeella, joka löytyi Tuulihattu ja Pilttitossu -blogista.

Torstai-iltana mentiin uimarannalle. Me oltiin ukkelin kanssa ihan hiekalla, lapsi pulikoi vedessä.

Myös perjantaiaamupäivällä mentiin rannalle, toiselle rannalle tällä kertaa.

Perjantaina mentiin myös onkimaan. Ja onkimisen jälkeen innostuttiin lähtemään vielä käymään naapurikunnassa Kuhinoilla eli lakukojutapahtumassa 😀 Bongattiin vaatimattomasti 12 lakukojua sieltä…

Noi lumpeet tai ulpukatko lienee on levinneet varmaan sitten viime kesän, tai sitten ne aiheutti harmaita hiuksia siksi kun lauturi oli paljon pienempi kuin viime vuonna ja ei päästy tarpeeksi kauas rannasta onkimaan.

Lauantaina istutin kukkia paahtavaan paikkaan talon vierelle tien puolelle. Näiden pitäisi pärjätä. Belargoniat on toisaalta niiiiin mummukukkia, mutta sopii ne tähän meiän talon vierelle kyllä hyvin. Taidetaan ostaa vielä toinen neljän kukan satsi ja jatketaan tota kukkapenkkiä.

Keittiön ikkunallakin on mummumaisia kukkia. Olen jo tottunut noihin, aluksi ne oli ihan kamalia. 😀 En kyllä edes muista niitten lajia…

Lauantaina kirjoitin myös ulkona kirjettä, colan ja perjantaisten Kuhina-popcornien parissa.

Pupu pääsi ulos popsimaan ruohoa.

Ukkeli löysi Kiinasta Paolle aivan mahtavan Bluetooth-kaiuttimen, ihana sieni ja ihan hyvä ääni siitä lähtee kyllä. 🙂 Se myös ilmoittaa puhuen kun siitä alkaa olla akku vähissä!

Sunnuntai-iltana tehtiin aika pitkä ilta-ajelu Kokemäelle, sieltä pikkuteitä pitkin Harjavaltaan ja takaisin kotiin. Jossain Kokemäellä pysähdyttiin ottamaan kuva tuosta pellosta, kun se näytti ilta-auringossa ihan loppukesän väriseltä pellolta. Jotain syysviljaa varmaan.

Sellanen viikko meillä. Kivoja arkisia aherruksia ja seikkailuja. Tänään vietiin Lumi-Kukka kaverinsa kanssa yhteisen kaverinsa synttäreille. Huomenna näen ystävääni – mennään kahville (tai no ”kahville”) ja sitten heitän hänet Kokemäelle. Josta haen hänet taas keskiviikkona takaisin tänne ja kuskaan bussipysäkille. Kuinka kivaa saada vähän jotain kivaa vaihtelua arjen keskelle! Kyllä sitä ihminen vaan välillä kaipaa ystävän kanssa höpöttelyä ihan naamakkainkin. 🙂


Askarteluja ja näpertelyjä (ja paljon!)

Posted on

Olen kerännyt muutaman käsityöprojektin esiteltäväksi, joten tässä ne tulee nyt sitten kaikki. Muuten ne siirtyy taas jonnekin sadan päivän päähän, eikä niitä sitten enää jaksa laittaa tänne. Joten parit kuvat tulossa…

Ekana vaikkapa Pian joulukalenterin luukut. Tehtiin toisillemme kirjekuorikalenterit ja tässä mun kuorieni ulkoasut. Piti alunperin laittaa vain numerot kuorien päälle ja sisälle noi kuvat yms lappuset, mutta päätinkin sitten panostaa enemmän ulkonäköön. Ja tykkäsin kyllä tuosta ideasta! Kuorien sisuksissa oli pieniä viestejä ja jotain pientä tavaraa niin kuin leimasimia tms. Paitsi kymppikuoressa oli enemmän kamaa, kun se oli Pian synttärikuori. 🙂

IMG_8803 IMG_8804 IMG_8805 IMG_8806 IMG_8807 IMG_8808

Seuraavaksi kortteja. Pieni korttiaskarteluinnostus heräsi taas joulukorttiprojektinkin jälkeen täällä uudessä kodissa. Tosin askartelukamat on yhä laatikkovuorena täällä työhuoneen lattialla, kun toinen hylly odottaa yhä vanhassa kodissa. Sitten vasta intoa tulee, kun saa kaikki kamat paikoilleen ja löytää helpommin kaikkea! 🙂

DSCN0429

Käytin tollasta pehmoa roikottava lapsi -kuvaa neljässä kortissa. Tässä niistä eka.

DSCN0430

Toka roikottaja.

DSCN0431

Kolmanteen roikottajaan väritin ton kukan ihan ite (ja sen on näköinenkin, hahaa).

DSCN0432

Vielä viimeinen pehmon raahaaja.

DSCN0433

Äiti tilasi multa yksivuotiaalle tytölle Teletappi-kortin. Toivottavasti pieni tyttö tykkää. 🙂

IMG_8796

Tämä kortti ja koristeet meni Swap-botin joulukortti-swappiin.

IMG_8802

Tästä tuli Pian synttärikortti.

IMG_8941

Sitten joulukortteja.

IMG_8942

Ja lissää.

IMG_8943

Ja vieläkin lissää.

IMG_8944

Eikä ne tähänkään vielä lopu.

IMG_8945

Mutta tässä viimeiset!

IMG_8999

Tästä kortista tykkään ite tosi paljon! 🙂

Tein ite muutaman joululahjan tässä muuttohässäkän keskellä. Hyvä suoritus tuokin, vaikka enemmän oli kyllä suunnitelmissa… Ehkä ensivuonna sitten taas enemmän omatekoisia juttuja.

IMG_8973

Tässä ekana pipo, jonka aloitin jo joskus syksyllä, mutta tein valmiiksi vasta jouluviikolla. Pipo meni Pialle. Värit valikoitui Pian takkien värien perusteella. 🙂

IMG_8974

Tässä pipo vielä toisesta kuvakulmasta.

IMG_8976

Otin kuvan muutamista joululahjoistakin, kun kerrankin tykkäsin omista paketeistani. En siis tykkää yhtään paketoinnista, oon siinä aina surkea, en vaan osaa. Sain onneksi Pialta aatonaattona pienen lahjojen paketointikoulutuksen 😀

IMG_8985

Tässä valmistui kuusenoksista kranssi vanhempieni kotioveen. Noi nauhat on niitattu vaan toisiinsa ihan randomisti ja sanoin äitille, että ne saa ottaa pois jos ne on tyhmiä. 😀 Kun en oikein tiennyt laittaako vai eikö laittaa nauhoja, kun mulla on vaan kaikenlaisia pätkiä eikä mitään yhtä pitkää nauhaa jonka olisi tohon voinut laittaa.

IMG_8987

Kranssissa ei ole mitään kehikkoa sisuksissa, siihen on vain laitettu oksanippuja rautalangalla yhteen. Se on hiukan niin kuin soikea kun se roikkuu ovessa, että ehkä kannattaisi joku pajurinkula vaikka sinne sisälle ensikerralla laittaa. Oppia ikä kaikki! Eikä se soikeakaan tyhmä ole. 🙂 Noi kuusen neulaset oli ihanan pehmeitä, jotain eri ihan normilajiketta jota vanhan kodin pihalta löytyi.

IMG_8988

Tehtiin Lumi-Kukan kanssa ekaa kertaa taikataikinaa. Ei tytsi sitten näitä jaksanut koristella… Mää koristelin nämä kaksi ja annoin kahdelle joulukuuselle lahjaksi. 😀 Tytsi askarteli sitten vielä mummulle kaksi, mutta niistä en huomannut kuvia ottaa.

IMG_8993

Tämmösen valokuvataulun idean näin Pinterestissä ja kun sattui löytymään tuollainen canvas-pohja askartelutarvikevuorelta, niin tein sitten anopille tuollaisen. Noita olisi voinut enemmänkin tehdä, tarvii pitää mielessä… 😉


Tekeleitä

Posted on

Hei vaan, hieman pitkästä aikaa. Hiukan on ollut hiljaista blogielämässä. Tai some-elämässä ehkä jopa. Facebook on ottanut kaaliin pitemmän aikaa. Nyt sentään allergiaoireet sen verran on helpottaneet, että käyn pari kertaa päivässä kurkkimassa mitä sinne maailmaan kuuluu, mutta eipä sinne ite tee mieli vieläkään alkaa runoilla. Onhan tässä jo jokunen vuosi (9 vuotta taitaa tänä vuonna tulla täyteen?) Facebookissa eletty, niin jo oli aikakin saada yliannostus! 😉

Mutta nyt on ihan pakko saada jotain tänne helmikuunkin aikana, niin tässä tulee kuvapläjäys aikaansaannoksistani. Alkuvuosi on mennyt ristipistellen, kutoen (tai neuloen, omaan suuhun silti kutominen sopii paremmin) ja olenpa korttejakin jokusen askarrellut. Ja kortteja olen tässä vajaan parin viikon aikana lähetellyt postcrossingin kautta enemmän kuin pitkään aikaan! 🙂 Ja omaankin postilaatikkoon on postikortteja maailmalta ilmestynyt, kivaa!

Hamahelmistä tehty Barbapapa pääsi korttiin, jonka äiti multa tilasi. :) Hamahelmet on kivoja, niihin innostuu aina aika ajoin.

Hamahelmistä tehty Barbapapa pääsi korttiin, jonka äiti multa tilasi. 🙂 Hamahelmet on kivoja, niihin innostuu aina aika ajoin.

Kudoin ensin kaulurin (se on tollee kaksinkerroin taiteltuna kaulassa) ja sitten pipon. Pipo tehtiin sillee tasossa kutoen (eli kahdelle pitkällä kutomiskepillä) ja lopuksi vaan ommeltiin takasauma kiinni. Toi setti on nyt mennyt ihan ykköseksi, käytän sitä aina kun ulos meen. Tosin muutaman päivän nää vasta valmiit on olleet, mutta kuitenkin. :)

Kudoin ensin kaulurin (se on tollee kaksinkerroin taiteltuna kaulassa) ja sitten pipon. Pipo tehtiin sillee tasossa kutoen (eli kahdelle pitkällä kutomiskepillä) ja lopuksi vaan ommeltiin takasauma kiinni. Toi setti on nyt mennyt ihan ykköseksi, käytän sitä aina kun ulos meen. Tosin muutaman päivän nää vasta valmiit on olleet, mutta kuitenkin. 🙂

Toinen hamahelmikortti, äiti tämänkin tilasi. Tuli tosi söötti!

Toinen hamahelmikortti, äiti tämänkin tilasi. Tuli tosi söötti!

Postcrossing-kortiksi päätyi tämä, reissaa parhaillaan kohti Venäjää. Ja toivottavasti menee turvallisesti perille. Tykkään näistä väreistä!

Postcrossing-kortiksi päätyi tämä, reissaa parhaillaan kohti Venäjää. Ja toivottavasti menee turvallisesti perille. Tykkään näistä väreistä!

Tämä kortti meni myös postcrossaajalle. Ukrainaan oli tänään mennyt perille kuuden matkustuspäivän jälkeen. Tää mun kortti oli sen tyypin eka kortti ja kiitosviestin perusteella tykkäsi tästä. Tykkään lähetellä välillä käsintehtyjä kortteja niille, jotka niitä profiilissaan pyytävät.

Tämä kortti meni myös postcrossaajalle. Ukrainaan oli tänään mennyt perille kuuden matkustuspäivän jälkeen. Tää mun kortti oli sen tyypin eka kortti ja kiitosviestin perusteella tykkäsi tästä. Tykkään lähetellä välillä käsintehtyjä kortteja niille, jotka niitä profiilissaan pyytävät.

Tästä puuttuu vielä ristipistotyöt… Mutta etsin ne kuvat jostain ja laitan seuraavaan postaukseen. Olli-pöllö on edistynyt ihan kivasti, kaksi pientä työtä on tullut valmiiksi ja kaivoin mun ristipistoaarrelaatikostani vaikka mitä aarteita! Yksi Nalle Puh -työ vaatii vielä muutaman ärsyttävän ääriviivan ja tulee valmiiksi. Ja oli siellä muitakin vähän kesken olevia, ja enemmän kesken olevia. Ja sitten sellaisia, joihin en löytänyt edes ohjetta. Eli niitten ohjeet on lienee jossain toisessa kätkössä, jonka olemassaolosta en tiiä… Niin ja aloitin yhden kissatyönkin (kissa ja kalamalja siihen tulee), sekin on kivasti lähteynyt etenemään. Ristipistoilu on niiiiin kivaa!


Elämäni ekat villasukat, ja yksi pipa!

Posted on

Hiphurraa! Aamupäivällä tapahtui ihme ja mää sain elämäni ekan villasukkaparin valmiiksi! Pitää tehdä jossain vaiheessa aikuisten koossakin. 🙂 En oikeesti olisi uskonut että saisin joskus vielä sukat tehtyä, kun se alkutaistelu oli niin epätoivoista. Yllätin itseni!

Siinä ne nyt on, uuden omistajansa jaloissa. :)

Siinä ne nyt on, uuden omistajansa jaloissa. 🙂

Ja koska sukkaprojekti tuli valmiiksi, piti aloittaa heti uusi projekti! Ukkeli rakas sai virkatun Myboshi-pipon. Toiveena oli vihreetä ja ruskeeta ja änkesin sekaan vielä luonnonvalkoista, kun kahden kerän riittäminen pipoon oli siinä ja siinä jo oman piponi kanssa. Tuosta tuli kivan värinen. Jollei ukkeli sitä käytä, niin käytän sitten ite. 😉

Väreinä hiekanruskea, luonnonvalkoinen ja oliivinvihreä. Kiva!

Väreinä hiekanruskea, luonnonvalkoinen ja oliivinvihreä. Kiva!


Kolme pipaa

Posted on

En ole blogissa näyttänyt vielä tekemiäni pipojakaan. (Ja paljon muitakin kirjoitusideoita on mielessä, kunhan edistyn vain saamaan ne tänne asti.)

Ekaksi Myboshi-pipo. Lainasin kirjastosta Myboshi-kirjan ja siitä innostuneena tein tämän pipon. Virkattu aika paksulla langalla, ihanan lämmin! Tein ekana pienemmällä koukulla tän melkein valmiiksi, mutta purin ja tein isommalla, ja johan tuli mukavamman tuntuinen. Ei sellanen tiukka pipo olisi edes mahtunut omaan päähäni.

Tällainen raitapipa. Lupasin ukkelillekin tehdä Myboshi-pipan, kunhan saan ne lapsen toisen sukan valmiiksi ekana.

Tällainen raitapipa. Lupasin ukkelillekin tehdä Myboshi-pipan, kunhan saan ne lapsen toisen sukan valmiiksi ekana.

Sitten toinen pipo on kudottu tällä ohjeella. En ole ihan sinut vielä tuon kanssa, kun se on niin saakelin lörppä 😀 Mutta olen sitäkin jo käyttänyt ja varmaan totun siihen lörppäisyyteen, suomeksi sanottuna se on siis tosi pitkä pipa. Olen melkein sitä alkanut purkaa ja tehdä vähän lyhyemmäksi, mutten ole sitä vielä tehnyt. En tiiä teenkö vai en. Tein eri langalla kuin tuossa ohjeessa, niin tuli siksi niin jumalattoman pitkä, vaikken edes tehnyt yhtä monta kerrosta kuin ohjeessa oli, ja mun käsiala on sen verran löysää, että ehkä pienempi pyöröpuikko olis ollut pop. Enkä siinä kutoessa osannut ajatella miten iso siitä tulee. Mutta väri ja malli on kiva!

Jos keltainen väri kiehtoo mua nyt näissä käsitöissä, niin kyllä kiehtoo violettikin. :)

Jos keltainen väri kiehtoo mua nyt näissä käsitöissä, niin kyllä kiehtoo violettikin. 🙂

Kolmantena lapselle kudottu sateenkaaripipo. Ei ollut mitään ohjetta, tein vaan peruspipon omasta päästäni. Se on ollut jo kovassa käytössä ja samoilla langoilla voisi kuulemma tehdä kaikkea muutakin. 🙂 Pipon ”takasauma” ei ole kaikkein kaunein, se siis missä väri aina vaihtui, mutta ehkä joskus opin siihenkin jonkun niksin.

Värejä ainakin riittää tässä luomuksessa. :)

Värejä ainakin riittää tässä luomuksessa. 🙂


Kansalaisopistopuuhasteluja ja vähän muutakin

Posted on

Ekana mummokerhon aikaansaannoksia. 🙂 Sanon tuota kansalaisopiston askartelu- ja käsityökurssia mummokerhoksi, koska siellä on oikeastaan niin kuin Miia ja mummuja. 😀 Kivaa siellä on ollut käydä, tulee joka viikko väkerrettyä jotain kivaa ja jotenkin helpommin tulee kotonakin projekteihin tartuttua, kun tuolta saa kerättyä inspiraatiota. 🙂

Ollaan anopin kanssa tuolla mummokerhossa käyty nyt neljä kertaa. Ekalla kerralla ei vielä tehty mitään, mutta tokalla kerralla taiteltiin paperista (lahja)rasioita. Niitä oli kiva taitella!

Tehtiin rasioita tämän ohjeen avulla.

Tehtiin rasioita tämän ohjeen avulla.

Sitten kolmannalle kerralla tehtiin vaahteranlehdistä kranssit. Pohjana on ihan vain oksista tehtyä ympyrä (voi käyttää koivua tai pajua esimerkiksi). Ja siihen sitten kiinnitin kolmisen lehteä kerrallaan. Tuli ihanan mehevä koriste oveen. Hiuslakalla vielä suihkutin sitä, jospa vaikka se lisäisi säilyvyyttä. Mutta ainakin toistaiseksi kranssi voi oikein hyvin ja värit ovat pysyneet kauniina.

Tällainen värikäs kaunokainen.

Tällainen värikäs kaunokainen.

Neljännellä kerralla olisi voinut tehdä suodatinpusseista ruusuja, mutta ei oikein lämmetty anopin kanssa idealle (otin kyllä kaavat kotiin, jos joskus koklaan), joten otimme mukaan kutimet ja teimme sukkia. Mää en ole ikinä kutonut sukkaa. Olen varmaan joskus saattanut yrittää, mutta se kantapää… Ihan mahdotonta. Nyt olen kuitenkin katsellut yhtä Marttojen videota uudelleen ja uudelleen, lukenut Novitan ohjetta ja tuolla mummokerhossa saanut anopilta apua. Ja eka kantapää valmistui mummokerhossa!

Teen lapselle sukkaa, niin tulee nopeammin valmista. :D

Teen lapselle sukkaa, niin tulee nopeammin valmista. 😀

Toi eka sukka valmistui torstaina. Mutta ei siitä mikään mallikelpoinen yksilö tullut… Kauniimpikin lopputulos voisi siis olla. 😉 Noh, aloin sitten eilen väsätä uutta sukkaa ja taas tankkasin sitä ohjetta ja katsoin videota. Lopulta tuli sitten ymmärryksen hetki ja tajusin miten se kantapää tehdään. Toisesta sukasta tulee paljon siistimmän näköinen, jee! Toka sukka on nyt jo pitemmällä kuin tuo kuvan eka sukka kuvaushetkellä, joten se valmistunee tänään jos ehdin sitä tehdä. Ellen keksi jotain muita projekteja, niin kuin torstai-iltana… Kun löysin kirjastosta Kirjan uusi elämä -kirjan ja kirppikseltä kellastuneita vanhoja kirjoja, niin innostuin sitten puukottamaan ekasta kirjasta kurpitsan lähestyvän Halloweenin kunniaksi. 🙂

Tein kurpitsan tällä ohjeella. Siistimpää jälkeä olisi tullut ehkä erilaisesta paperista, kun tuo tuppasi vähän repeilemään. Tökkäsin kurpitsan päälle puunoksan palasen ja lehtinä tammenlehtiä.

Tein kurpitsan tällä ohjeella. Siistimpää jälkeä olisi tullut ehkä erilaisesta paperista, kun tuo tuppasi vähän repeilemään. Tökkäsin kurpitsan päälle puunoksan palasen ja lehtinä tammenlehtiä. Niin ja väritin sivujen reunoja vähän tussilla.

Taittelin myös kukkasen vanhan Tarzan-kirjan sivuista, ohje löytyi tuosta Kirjan uusi elämä -kirjasta. En tajunnut kirjan ohjetta, mutta löysin youtubesta videon, jonka avulla kukka oli helppo taitella. Noita voisi tehdä lisää ja kehitellä niistä jotain.

Kusudama-kukka

Kusudama-kukka

Myös Lumi-Kukka käy kansalaisopiston kursseilla – taiteilee Tove100-teeman siivittämänä sekä laulelee+soittelee+piirtelee muskarissa. Hyvin on viihtynyt molemmissa harrastuksissa. Ja olen itse ihan yllättynyt, kun näin rutiinivastaisena ihmisenä olen tykännyt noista säännöllisistä harrastuksista! Kukkiksen taiteilujen aikana (1.5h) ehditään puuhastella kotona sillä aikaa jotain kun se paikka on niin lähellä kotia. Ja muskarin 45 minuuttisen aikana käydään yleensä Lidlissä (kun sinne koululle ajaa noin 20 minuuttia, niin ei voi palata kotiin muskarin ajaksi). Sinne Lidliin ehtii juuri sopivasti (matkaan menee noin 12 minuuttia yhteen suunaan) ja ehtii ihan hyvin kaupassakin kierrellä. 😀 Ehkä olen aikuistunut taas yhden askeleen, kun nuo rutiinit tuntuu ihan ok:lta tai jopa kivoilta. 🙂


Yksi kirja ja yksi huivi

Posted on

Tämä päivä on mennyt hyvin rennosti. Aamupäivällä kaivoin yhden aarrelaatikon kodinhoitohuoneesta. Aloin vain katsoa mitä lankoja ja puikkoja+koukkuja mulla on yhdessä korissa. Ja sitten aloin miettiä mitähän sen korin alla olevassa pahvilaatikossa mahtaa olla… Yllätys oli melko ihana, kun löysin laatikollisen lankoja ja puikkoja ja koukkuja! Jee! Kannattaa tehdä tuollaisia aarrelaatikoita itelleen ylläriksi. 😀 En tiiä kuinka kauan ne jutut on siellä piilossa olleet, mutta eipä ainakaan tarvi murehtia ettei mulla oo missään tallella noita virkkuukoukkuja tai kutimia.

Laatikosta löytyi myös puoliksi neulottu huivi, jonka sitten tein tänään loppuun. Muutama tunti siinä meni, kun vähän yli metrin verran huivia tein. Siitä tuli varmaan aika tarkkaan kaksimetrinen, kun se on ehkä 20cm mua pidempi. Ja lankakin näyttää vielä kivalta, kun joskus jotkut keskenjääneet jutut jää ikuisesti kesken, kun lanka ei enää olekaan yhtään kivan näköistä.

Tähän kasaan meni 100g 100% polyamidia. Muovikuituhuivi. ;)

Tähän kasaan meni 100g 100% polyamidia. Muovikuituhuivi. 😉

Langan seassa on blingblingiä tuomassa jotain muovisuikaleita. Ihoa vasten tuo on ihan mukavan tuntuinen kuitenkin. :)

Langan seassa on blingblingiä tuomassa jotain muovisuikaleita. Ihoa vasten tuo on ihan mukavan tuntuinen kuitenkin. 🙂

Sain myös luettua kirjan, joka oli taas taattua Sophie Kinsellan laatuviihdettä. 🙂 Odotan jo malttamattomana että saisin kirjastosta varaamani Anna-Leena Härkösen ”Kaikki oikein” luettavaksi. 19. päivä siinä on eräpäivä, niin ei kauaa pitäisi joutua enää odottamaan. Mutta on mulla sitä odotellessakin lukemista odottamassa, ettei tarvi lainata mitään muuta ennen sitä. Tällä viikolla en uskaltanut mennä kirjastossa käydessä kuin lastenkirjahyllyille, etten olisi sortunut lainaamaan lisää kirjoja. Näin jo jotain untakin, että jouduin lainauskieltoon, kun olin lainannut liian innokkaasti kirjoja. 😀

Sophie Kinsella - Hääyöaie

Sophie Kinsella – Hääyöaie


Näpertelyttää!

Posted on

Mutta mää en osaa aloittaa mitään. Voi pahus! Tarttis saada Pia vähäksi aikaa vuokrattua askartelukaveriksi, niin johan varmaan jäisi putki päälle. ;D Siis kun mää en ymmärrä, miksen vain osaa kaivaa vaikka ajankohtaista jouluaskartelulaatikkoani tuolta esiin ja alkaa vaan tehdä kortteja. Eihän se voi olla niin vaikeaa?? Paitsi että tuntuu olevan. Höh ja pöh!

Oon mää silti kutonut! Nyt on jo pipo #4 puikottumassa! Tällä kertaa on hitaampi projekti, kun teen joustinneuletta 2o2n. Mää siis uskaltauduin sitäkin kokeilemaan! Eka kokeilu sillon ennen yhtään valmista pipoa kaatui siihen juostinneuleeseen, kun en osannut nähdä kumpaa mun pitäisi seuraavaksi tehdä ja kudoin pöyröpuikolla, niin laskeppa siinä sitten että kumman vuoro olikaan… Nyt teen sukkapuikoilla pipoani, niin siinä pystyy kontrolloimaan helpommin tekemisiään. On siinäkin silti yksi virhe, kaksi silmukkaa mennyt väärin, mutta en jaksa alkaa purkaa enkä stressaa sitä. Ei liian täydellistä tarvikaan tulla. 😉 Kunhan saan oman piponi tehtyä, teen samanlaisen Kukkiksellekin. 🙂

Tämmönen tällä kertaa tulossa.

Ihanaa kun edes jotain teen käsilläni! Muuta kuin kirjoitan, tosin kirjoittaminenkin on jäänyt lähinnä postcrossing-foorumin päiväkirjaprojektiin kirjoitteluun… Nyt tosin ehkä alkaa muutakin edistystä tapahtua, kun lapsen unikoulu on ollut menestys (tänäänkin ysiltä sänkyyn ja nukahti heti) ja jää iltoihin omaa aikaa! 🙂


Ikuisesti aloittelevan neulojan tunnustuksia

Posted on

Mää ostin jo viimetalveksi lankaa (hamsterin väristä, sellasta sekavaa valkoista-ruskeaa) ja pyöröpuikot. Tarkoitus oli saada omatekoinen pipo lämmittämään päätä jo viimetalveksi. En koskenutkaan lankoihin. Ostin samalla virkkauslankoja, joihin koskin ja tuskastuin kun emmä osannut tehdä niin hienoja amigureja vai mitä hittoja ne pienet söötit virkkaustekeleet on. No, jokunen viikko sitten innostuin neulomaan (tai kutomaan, jos saisin käyttää tuota väärää mutta omaan suuhun sopivampaa sanaa). Pipo #1 koki karun kohtalon, kun mokasin jo ekoilla kerroksilla sillai että purin koko asusteen alun. Pipo #2 on elänyt mukanani jonkun aikaa, mutta nyt sekin sai häätötuomion. Siinä oli tarkoitus neuloa 1 kerros oikeeta ja toinen 1 oikeeta + 1 nurjaa ja toi 1o1n aiheutti mulle turhan paljon tuskaa. Jos jokin keskeytti neulomisen tuolla 1o1n-kierroksella, en enää tiennyt kumpaa mun pitäisi seuraavaksi tehdä. Kun mun aloittava neulojan silmäni ei vielä näe sitä mitä konkarit näkee.

Tästä se taas alkaa…

Nyt mää aloitin helpon ohjeen mukaan neulomaan pipoa #3. Saas nähdä miten kauan se elää ja voin hyvin. 😉 Sitä teen (en ole vielä päättänyt) 4 tai 5 kerrosta oikeeta ja sitten saman verran väärää eiku nurjaa ja taas oikeeta jne… Helppoa, jos osaan laskea kerrokset oikein. Harjoittelen ja varmuuden vuoksi pidän alkuun kirjaa tehdyistä kerroksista, etten mokaa noinkin helppoa pipoa. 😉 Samalla tyylillä saisi ihanat säärystimet (Pia teki moisia viikonloppuna mökillä ja siitä tuli tosi ihkun näkistä jälkeä!). Ja sitten mää haaveilen että tekisin itelleni villasukat joku kaunis päivä. Se saattaa olla turhan uhkarohkea toive, mutta katsotaan…


Huviajelua ja huivittelua

Posted on

Otsikko kertookin miten alkuilta sujui. 🙂 Mäkihypyn aikana ehdin kutoa kaulahuivia hienosta langastani jota paikallisesta kangaskaupasta löysin. Vaikka lanka on hankalan näköistä, sitä on tosi helppo työstää. Ehkä joku 1,5-metrinen huivi noista kahdesta kerästä tulee. Nyt on valmista huivia peräti 60 senttiä, sen on mulle suuri saavutus!

Tässä vielä lähempi kuva tosta huivista. Väritys on tuollainen vihreän, violetin ja keltaisen yhdistelmä.

Mäkihyppy näytti tosiaan ekan kierroksen jälkeen lupaavalta, mutta eipäs se Olmi (joo tiedän että nimi on Olli, mutta sillon kun tää kaveri alkoi hyppiä isoissa kisoissa, en aluksi saanut selvää onko se nimi Olli vai Olmi, niinpä sanon Harria Olmiksi) toisellaan onnistunut. Huono mäihä. Mutta pääasia että isossa mäessä sitten onnistuu!

Hyppelyjen jälkeen lähdettiin pimeälle huviajelulle. 🙂 Oli varsin hyvä ajelusää, kun taivaalta ei tullut alas mitään (paitsi jokunen lumihiutale silloin tällöin) ja ajeltiin niin pienillä teillä, ettei tullut edes vastaantulijoita. Ainoa eläin joka nähtiin, oli joku pieni myyrä. Tosin mä en sitäkään nähnyt. Ajettiin yhteen periaatteessa umpikujaan metsän keskellä, olis voinut jatkaa jos olisi ollut valoisaa ja Jeepin tilalla se Defender, mutta nyt tyydyttiin vaan ajamaan takaisin se tienpätkä, jonka varrelle oli ihan hullun paljon kasattu puunrunkoja. Kirkas tähtikin (tai mikä lie) näkyy oikeassa yläreunassa. 🙂

Mä ehdotin jätekeskukseen retkelle menoa, mutta ei Ville sitten syttynyt mun ehdotukselleni 😀 Mentiin siitä ohi siis ja pikkutie johti lopulta pikatielle lähelle Biolania.

Huomenna saadaan se telkkari lopulta rahdattua, kun haetaan Köyliöstä autohallilta toimiva akkulaturi. Ja mennään tervehtimään Suvia, Mikkoa ja Neaakin, jee! Ikävä sitä ihanaista pikkuneitiä!

Tänään voisi vielä jonkun elokuvan tai dokumentin tai jonkun katsoa… Ja varmaan saunoa. 🙂