Kansalaisopistopuuhasteluja ja vähän muutakin

Ekana mummokerhon aikaansaannoksia. :) Sanon tuota kansalaisopiston askartelu- ja käsityökurssia mummokerhoksi, koska siellä on oikeastaan niin kuin Miia ja mummuja. :D Kivaa siellä on ollut käydä, tulee joka viikko väkerrettyä jotain kivaa ja jotenkin helpommin tulee kotonakin projekteihin tartuttua, kun tuolta saa kerättyä inspiraatiota. :)

Ollaan anopin kanssa tuolla mummokerhossa käyty nyt neljä kertaa. Ekalla kerralla ei vielä tehty mitään, mutta tokalla kerralla taiteltiin paperista (lahja)rasioita. Niitä oli kiva taitella!

Tehtiin rasioita tämän ohjeen avulla.
Tehtiin rasioita tämän ohjeen avulla.

Sitten kolmannalle kerralla tehtiin vaahteranlehdistä kranssit. Pohjana on ihan vain oksista tehtyä ympyrä (voi käyttää koivua tai pajua esimerkiksi). Ja siihen sitten kiinnitin kolmisen lehteä kerrallaan. Tuli ihanan mehevä koriste oveen. Hiuslakalla vielä suihkutin sitä, jospa vaikka se lisäisi säilyvyyttä. Mutta ainakin toistaiseksi kranssi voi oikein hyvin ja värit ovat pysyneet kauniina.

Tällainen värikäs kaunokainen.
Tällainen värikäs kaunokainen.

Neljännellä kerralla olisi voinut tehdä suodatinpusseista ruusuja, mutta ei oikein lämmetty anopin kanssa idealle (otin kyllä kaavat kotiin, jos joskus koklaan), joten otimme mukaan kutimet ja teimme sukkia. Mää en ole ikinä kutonut sukkaa. Olen varmaan joskus saattanut yrittää, mutta se kantapää… Ihan mahdotonta. Nyt olen kuitenkin katsellut yhtä Marttojen videota uudelleen ja uudelleen, lukenut Novitan ohjetta ja tuolla mummokerhossa saanut anopilta apua. Ja eka kantapää valmistui mummokerhossa!

Teen lapselle sukkaa, niin tulee nopeammin valmista. :D
Teen lapselle sukkaa, niin tulee nopeammin valmista. :D

Toi eka sukka valmistui torstaina. Mutta ei siitä mikään mallikelpoinen yksilö tullut… Kauniimpikin lopputulos voisi siis olla. ;) Noh, aloin sitten eilen väsätä uutta sukkaa ja taas tankkasin sitä ohjetta ja katsoin videota. Lopulta tuli sitten ymmärryksen hetki ja tajusin miten se kantapää tehdään. Toisesta sukasta tulee paljon siistimmän näköinen, jee! Toka sukka on nyt jo pitemmällä kuin tuo kuvan eka sukka kuvaushetkellä, joten se valmistunee tänään jos ehdin sitä tehdä. Ellen keksi jotain muita projekteja, niin kuin torstai-iltana… Kun löysin kirjastosta Kirjan uusi elämä -kirjan ja kirppikseltä kellastuneita vanhoja kirjoja, niin innostuin sitten puukottamaan ekasta kirjasta kurpitsan lähestyvän Halloweenin kunniaksi. :)

Tein kurpitsan tällä ohjeella. Siistimpää jälkeä olisi tullut ehkä erilaisesta paperista, kun tuo tuppasi vähän repeilemään. Tökkäsin kurpitsan päälle puunoksan palasen ja lehtinä tammenlehtiä.
Tein kurpitsan tällä ohjeella. Siistimpää jälkeä olisi tullut ehkä erilaisesta paperista, kun tuo tuppasi vähän repeilemään. Tökkäsin kurpitsan päälle puunoksan palasen ja lehtinä tammenlehtiä. Niin ja väritin sivujen reunoja vähän tussilla.

Taittelin myös kukkasen vanhan Tarzan-kirjan sivuista, ohje löytyi tuosta Kirjan uusi elämä -kirjasta. En tajunnut kirjan ohjetta, mutta löysin youtubesta videon, jonka avulla kukka oli helppo taitella. Noita voisi tehdä lisää ja kehitellä niistä jotain.

Kusudama-kukka
Kusudama-kukka

Myös Lumi-Kukka käy kansalaisopiston kursseilla – taiteilee Tove100-teeman siivittämänä sekä laulelee+soittelee+piirtelee muskarissa. Hyvin on viihtynyt molemmissa harrastuksissa. Ja olen itse ihan yllättynyt, kun näin rutiinivastaisena ihmisenä olen tykännyt noista säännöllisistä harrastuksista! Kukkiksen taiteilujen aikana (1.5h) ehditään puuhastella kotona sillä aikaa jotain kun se paikka on niin lähellä kotia. Ja muskarin 45 minuuttisen aikana käydään yleensä Lidlissä (kun sinne koululle ajaa noin 20 minuuttia, niin ei voi palata kotiin muskarin ajaksi). Sinne Lidliin ehtii juuri sopivasti (matkaan menee noin 12 minuuttia yhteen suunaan) ja ehtii ihan hyvin kaupassakin kierrellä. :D Ehkä olen aikuistunut taas yhden askeleen, kun nuo rutiinit tuntuu ihan ok:lta tai jopa kivoilta. :)

Yksi kirja ja yksi huivi

Tämä päivä on mennyt hyvin rennosti. Aamupäivällä kaivoin yhden aarrelaatikon kodinhoitohuoneesta. Aloin vain katsoa mitä lankoja ja puikkoja+koukkuja mulla on yhdessä korissa. Ja sitten aloin miettiä mitähän sen korin alla olevassa pahvilaatikossa mahtaa olla… Yllätys oli melko ihana, kun löysin laatikollisen lankoja ja puikkoja ja koukkuja! Jee! Kannattaa tehdä tuollaisia aarrelaatikoita itelleen ylläriksi. :D En tiiä kuinka kauan ne jutut on siellä piilossa olleet, mutta eipä ainakaan tarvi murehtia ettei mulla oo missään tallella noita virkkuukoukkuja tai kutimia.

Laatikosta löytyi myös puoliksi neulottu huivi, jonka sitten tein tänään loppuun. Muutama tunti siinä meni, kun vähän yli metrin verran huivia tein. Siitä tuli varmaan aika tarkkaan kaksimetrinen, kun se on ehkä 20cm mua pidempi. Ja lankakin näyttää vielä kivalta, kun joskus jotkut keskenjääneet jutut jää ikuisesti kesken, kun lanka ei enää olekaan yhtään kivan näköistä.

Tähän kasaan meni 100g 100% polyamidia. Muovikuituhuivi. ;)
Tähän kasaan meni 100g 100% polyamidia. Muovikuituhuivi. ;)
Langan seassa on blingblingiä tuomassa jotain muovisuikaleita. Ihoa vasten tuo on ihan mukavan tuntuinen kuitenkin. :)
Langan seassa on blingblingiä tuomassa jotain muovisuikaleita. Ihoa vasten tuo on ihan mukavan tuntuinen kuitenkin. :)

Sain myös luettua kirjan, joka oli taas taattua Sophie Kinsellan laatuviihdettä. :) Odotan jo malttamattomana että saisin kirjastosta varaamani Anna-Leena Härkösen ”Kaikki oikein” luettavaksi. 19. päivä siinä on eräpäivä, niin ei kauaa pitäisi joutua enää odottamaan. Mutta on mulla sitä odotellessakin lukemista odottamassa, ettei tarvi lainata mitään muuta ennen sitä. Tällä viikolla en uskaltanut mennä kirjastossa käydessä kuin lastenkirjahyllyille, etten olisi sortunut lainaamaan lisää kirjoja. Näin jo jotain untakin, että jouduin lainauskieltoon, kun olin lainannut liian innokkaasti kirjoja. :D

Sophie Kinsella - Hääyöaie
Sophie Kinsella – Hääyöaie

Näpertelyttää!

Mutta mää en osaa aloittaa mitään. Voi pahus! Tarttis saada Pia vähäksi aikaa vuokrattua askartelukaveriksi, niin johan varmaan jäisi putki päälle. ;D Siis kun mää en ymmärrä, miksen vain osaa kaivaa vaikka ajankohtaista jouluaskartelulaatikkoani tuolta esiin ja alkaa vaan tehdä kortteja. Eihän se voi olla niin vaikeaa?? Paitsi että tuntuu olevan. Höh ja pöh!

Oon mää silti kutonut! Nyt on jo pipo #4 puikottumassa! Tällä kertaa on hitaampi projekti, kun teen joustinneuletta 2o2n. Mää siis uskaltauduin sitäkin kokeilemaan! Eka kokeilu sillon ennen yhtään valmista pipoa kaatui siihen juostinneuleeseen, kun en osannut nähdä kumpaa mun pitäisi seuraavaksi tehdä ja kudoin pöyröpuikolla, niin laskeppa siinä sitten että kumman vuoro olikaan… Nyt teen sukkapuikoilla pipoani, niin siinä pystyy kontrolloimaan helpommin tekemisiään. On siinäkin silti yksi virhe, kaksi silmukkaa mennyt väärin, mutta en jaksa alkaa purkaa enkä stressaa sitä. Ei liian täydellistä tarvikaan tulla. ;) Kunhan saan oman piponi tehtyä, teen samanlaisen Kukkiksellekin. :)

Tämmönen tällä kertaa tulossa.

Ihanaa kun edes jotain teen käsilläni! Muuta kuin kirjoitan, tosin kirjoittaminenkin on jäänyt lähinnä postcrossing-foorumin päiväkirjaprojektiin kirjoitteluun… Nyt tosin ehkä alkaa muutakin edistystä tapahtua, kun lapsen unikoulu on ollut menestys (tänäänkin ysiltä sänkyyn ja nukahti heti) ja jää iltoihin omaa aikaa! :)

Ikuisesti aloittelevan neulojan tunnustuksia

Mää ostin jo viimetalveksi lankaa (hamsterin väristä, sellasta sekavaa valkoista-ruskeaa) ja pyöröpuikot. Tarkoitus oli saada omatekoinen pipo lämmittämään päätä jo viimetalveksi. En koskenutkaan lankoihin. Ostin samalla virkkauslankoja, joihin koskin ja tuskastuin kun emmä osannut tehdä niin hienoja amigureja vai mitä hittoja ne pienet söötit virkkaustekeleet on. No, jokunen viikko sitten innostuin neulomaan (tai kutomaan, jos saisin käyttää tuota väärää mutta omaan suuhun sopivampaa sanaa). Pipo #1 koki karun kohtalon, kun mokasin jo ekoilla kerroksilla sillai että purin koko asusteen alun. Pipo #2 on elänyt mukanani jonkun aikaa, mutta nyt sekin sai häätötuomion. Siinä oli tarkoitus neuloa 1 kerros oikeeta ja toinen 1 oikeeta + 1 nurjaa ja toi 1o1n aiheutti mulle turhan paljon tuskaa. Jos jokin keskeytti neulomisen tuolla 1o1n-kierroksella, en enää tiennyt kumpaa mun pitäisi seuraavaksi tehdä. Kun mun aloittava neulojan silmäni ei vielä näe sitä mitä konkarit näkee.

Tästä se taas alkaa…

Nyt mää aloitin helpon ohjeen mukaan neulomaan pipoa #3. Saas nähdä miten kauan se elää ja voin hyvin. ;) Sitä teen (en ole vielä päättänyt) 4 tai 5 kerrosta oikeeta ja sitten saman verran väärää eiku nurjaa ja taas oikeeta jne… Helppoa, jos osaan laskea kerrokset oikein. Harjoittelen ja varmuuden vuoksi pidän alkuun kirjaa tehdyistä kerroksista, etten mokaa noinkin helppoa pipoa. ;) Samalla tyylillä saisi ihanat säärystimet (Pia teki moisia viikonloppuna mökillä ja siitä tuli tosi ihkun näkistä jälkeä!). Ja sitten mää haaveilen että tekisin itelleni villasukat joku kaunis päivä. Se saattaa olla turhan uhkarohkea toive, mutta katsotaan…

Huviajelua ja huivittelua

Otsikko kertookin miten alkuilta sujui. :) Mäkihypyn aikana ehdin kutoa kaulahuivia hienosta langastani jota paikallisesta kangaskaupasta löysin. Vaikka lanka on hankalan näköistä, sitä on tosi helppo työstää. Ehkä joku 1,5-metrinen huivi noista kahdesta kerästä tulee. Nyt on valmista huivia peräti 60 senttiä, sen on mulle suuri saavutus!

Tässä vielä lähempi kuva tosta huivista. Väritys on tuollainen vihreän, violetin ja keltaisen yhdistelmä.

Mäkihyppy näytti tosiaan ekan kierroksen jälkeen lupaavalta, mutta eipäs se Olmi (joo tiedän että nimi on Olli, mutta sillon kun tää kaveri alkoi hyppiä isoissa kisoissa, en aluksi saanut selvää onko se nimi Olli vai Olmi, niinpä sanon Harria Olmiksi) toisellaan onnistunut. Huono mäihä. Mutta pääasia että isossa mäessä sitten onnistuu!

Hyppelyjen jälkeen lähdettiin pimeälle huviajelulle. :) Oli varsin hyvä ajelusää, kun taivaalta ei tullut alas mitään (paitsi jokunen lumihiutale silloin tällöin) ja ajeltiin niin pienillä teillä, ettei tullut edes vastaantulijoita. Ainoa eläin joka nähtiin, oli joku pieni myyrä. Tosin mä en sitäkään nähnyt. Ajettiin yhteen periaatteessa umpikujaan metsän keskellä, olis voinut jatkaa jos olisi ollut valoisaa ja Jeepin tilalla se Defender, mutta nyt tyydyttiin vaan ajamaan takaisin se tienpätkä, jonka varrelle oli ihan hullun paljon kasattu puunrunkoja. Kirkas tähtikin (tai mikä lie) näkyy oikeassa yläreunassa. :)

Mä ehdotin jätekeskukseen retkelle menoa, mutta ei Ville sitten syttynyt mun ehdotukselleni :D Mentiin siitä ohi siis ja pikkutie johti lopulta pikatielle lähelle Biolania.

Huomenna saadaan se telkkari lopulta rahdattua, kun haetaan Köyliöstä autohallilta toimiva akkulaturi. Ja mennään tervehtimään Suvia, Mikkoa ja Neaakin, jee! Ikävä sitä ihanaista pikkuneitiä!

Tänään voisi vielä jonkun elokuvan tai dokumentin tai jonkun katsoa… Ja varmaan saunoa. :)